19.5.2010

Sana ja seuraus

Lähes jokaisessa haastattelussa minulta kysytään, kokisinko olevani vastuussa, jos joku kirjoituksistani kiihottuneena syyllistyisi väkivallantekoon maahanmuuttajaa kohtaan.

Kysymys on aika vaikea. En yllytä kirjoituksillani väkivaltaan tai muihinkaan laittomuuksiin. Tämä ei tietenkään poissulje sitä, että kirjoitukseni saattaisivat kiihottaa jonkun laittomuuksiin, mutta onpa Suomessa tapahtunut ainakin yksi puukotus, jonka syynä oli Paula Koivuniemen Aikuinen nainen -kappaleen aiheuttama närkästys. Moraalinen vastuuni olisi varmaankin samaa luokkaa kuin Paula Koivuniemen vastuu.

Toiseksi kysymys vaikuttaa teoreettiselta. Ei liene näyttöä yhdestäkään väkivallanteosta, jonka takana olisi kirjoitusteni aiheuttama kiihotus. Ylipäänsä todistettavia rasistisia väkivallantekoja tapahtuu kovin kovin vähän, paljon vähemmän kuin niistä metelöivät toivoisivat.

Kolmanneksi pidän hyvin kyseenalaisena sellaista ajattelua, että tosiasioita pitäisi piilotella, koska ne saattavat johtaa kielteiseksi koettuun käyttäytymiseen. Pitäisikö ilmastonmuutoksestakin lakata puhumasta siksi, että joku angstinen teini viiltää sen takia ranteensa auki?

Asia tuli mieleeni, kun luin lehdestä, että viime sunnuntaina Kuopiossa pahoinpideltiin nuori mies. Hänen luokseen tuli tummaihoinen henkilö, joka kertoi "kuulleensa rasistista puhetta". Pian paikalle saapui myös tumman henkilön viisi kaveria. Rasistisesta puheesta epäity nuorukainen kaadettiin maahan, ja häntä alettiin potkia.

Olisiko kohtuutonta ajatella, että medialla, poliitikoilla ja muilla äänessä olijoilla on jonkinkokoinen vastuu tällaisista tapahtumista? Nämä tahothan kertovat meille päivittäin, että a) rasismi on suuri ja alati kasvava vitsaus, b) rasistinen sana tai rasistinen ilme on oikeastaan melkein tai ihan sama kuin rasistinen teko, ja c) rasismille ei saa antaa tuumaakaan periksi; että se on kitkettävä, tukahdutettava ja tuhottava keinolla millä hyvänsä.

Myös maahanmuuttajat altistuvat tälle kaikkialta vyöryvälle indoktrinaatiolle. Entäpä jos hekin alkavat uskoa, että rasismi vaanii heitä kaikkialta, että rasistinen sana tai ilme on rikoksena verrattavissa fyysiseen hyökkäykseen, ja että kaikki keinot rasismin ja rasistin vaientamiseksi ja tuhoamiseksi ovat oikeutettuja?

En väitä, enkä edes välttämättä usko, että Kuopion päähänpotkijat olisivat ajatelleet näin. On täysin mahdollista, että heitä yksinkertaisesti ärsytti vääränvärinen naama ja että he käsittelivät ärsyyntymisensä siten kuin ärsyyntyminen käsitellään siellä, mistä he ovat kotoisin. Mikä puolestaan tekee niistä seuduista sellaisia, että kenelläkään ei ole siellä kovin hyvä olla.

Siitä huolimatta olisi piristävää, jos toimittajat vaihteen vuoksi ryntäisivät mikrofoneineen Astrid Thorsin, Johanna Suurpään, Ritva Viljasen ja kumppaneiden pakeille tiedustelemaan, tuntevatko nämä vastuuta siitä, että Kuopiossa on heidän oman ohjeistuksensa mukaisesti pantu nollatoleranssi rasistiselle puheelle.



Takaisin