16.9.2014

Ruotsin valtiopäivävaaleista

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin maahanmuuttajien tehtäväkuvan kehittymistä kulttuurin rikastuttajista rajaseutujen elävöittäjiksi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että koska suurin osa maahanmuuttajista asuu kaupungeissa, heillä on merkittävä rooli myös ja varsinkin kaupunkiseutujen elävöittäjinä.

Uusi Suomi julkaisi 12.9. uutisen otsikolla:

Outo tapaus Ruotsissa: Kuljetusfirma ei uskalla ajaa lähiöön

Artikkelissa kerrotaan, että mm. apteekeille tavaraa kuljettava Schenker on keskeyttänyt toimitukset Rinkebyn lähiöön Tukholmassa. "Paikallinen nuorisojengi" on hyökännyt useita kertoja kuljettajien kimppuun, eikä näiden turvallisuutta pystytä takaamaan. Jopa vartiointiliike Securitasin työntekijät kieltäytyvät lähtemästä kuljettajien mukaan Rinkebyhyn.

Rinkeby on Tenstan ohella Tukholman rikastunein ja elävöitynein kaupunginosa. Sen kaikista asukkaista yli 90% on maahanmuuttajia, alle eläkeikäisistä lähes kaikki. Malmön Rosengårdin ohella Rinkeby on vuosien ajan ollut Ruotsissa käsite, käsistä karanneen maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskokeilun herkästi syttyvä monumentti.

Se, että Schenkerin kaltainen toimija kieltäytyy operoimasta Rinkebyssä ei ole "outo tapaus". Niin poliisit, bussikuskit, palomiehet kuin postinkantajatkin ovat epäsäännöllisen säännöllisesti joutuneet systemaattisten pahoinpitelyjen ja kivisateiden kohteeksi Rinkebyssä ja muissa elävöityneissä ruotsalaislähiöissä ja tämän seurauksena kieltäytyneet menemästä niihin. Sen sijaan hyvin "outo tapaus" on se, että ruotsalaiset ovat päästäneet tilanteen tällaiseksi.

Onneksi yhä useampi ruotsalainenkin pitää ruotsalaista maahanmuutto- ja monikulttuuripolitiikkaa outona tapauksena. Ruotsissa käytiin viime sunnuntaina valtiopäivävaalit, joiden suurin häviäjä oli maltillinen kokoomus ja suurin voittaja ruotsidemokraatit. Viimeksimainitut yli kaksinkertaistivat vaalikauden aikana kannatuksensa 12,9 prosenttiin. Puolueen kansanedustajien määrä nousi 20:stä 49:ään. Sosialidemokraatit muodostavat seuraavan hallituksen, mutta koska vihervasemmiston yhteenlaskettu kannatus on vain 43%, ruotsidemokraateista tulee vaa'ankieli vasemmisto- ja porvariblokkien väliin.

Ruotsin vaalikampanja ja vaalien jälkeiset reaktiot ovat erehdyttävästi samankaltaisia kuin edellisten, vuonna 2010 pidettyjen vaalien aikaan. Muiden puolueiden ohjelmat, teemat ja vastakkainasettelut katosivat marginaaliin. Vaalien puheenaiheena ei ollut työllisyys, kilpailukyky, velkaantuminen, eläkkeet, julkinen sektori tai edes maahanmuutto. Puheenaihe oli se, menestyykö ruotsidemokraatit vaaleissa. Kaikkien sanomalehtien pääkirjoitukset jyrisivät viikkojen ajan jyrkkää "eitä" rasismille. Expressen-lehti heijasti valtiopäivätalon seinään iskulauseen "Rösta nej till rasism!". Aiempien kampanjoiden tapaan ruotsidemokraattien ehdokkaita uhkailtiin, vaalitilaisuuksia häirittiin, omaisuutta vandalisoitiin ja vaalikojuja poltettiin. Sanomalehdet kieltäytyivät julkaisemasta puolueen vaalimainoksia.

Ruotsi on ylimielisyyteen, omahyväisyyteen ja suuruudenhulluuteen sairastunut yhteiskunta, joka uskoo voivansa pelastaa maailman ja tekee samalla eurooppalaisessa mittakaavassa ainutlaatuista kansallista itsemurhaa. Kymmenen miljoonan asukkaan maa ottaa vastaan neljänneksen kaikista Välimeren etelä- ja itäpuolelta Euroopan unioniin saapuvista pakolaisista, "pakolaisista" ja näiden perheenjäsenistä. Ruotsi on tabujen ja poliittisen korrektiuden kahlitsema valtakunta, jossa on 90-luvulta lähtien suvaittu hampaat irvessä ja puitu nyrkkiä taskussa. Ruotsidemokraatit ovat pitkäjänteisellä työllä tehneet itsestään kauan kaivatun uskottavan poliittisen toimijan, johon kytenyt tyytymättömyys voi nyt kanavoitua. Ruotsidemokraattien nousu, kaikesta häirinnästä, demonisoinnista ja mustamaalauksesta huolimatta, on myös lahden tältä puolelta katsoen ilahduttava merkki ilmapiirin tervehtymisestä.

En kuitenkaan usko, että "maahanmuuttovastaisuus" on ainoa ruotsidemokraattien nousua selittävä tekijä. Ruotsista on tullut jonkinlainen banaanivaltio poliittisen kulttuurinsa osalta. Vaalisalaisuutta ei käytännössä ole, koska kutakin listaa äänestetään (pääsääntöisesti) sen omalla lipukkeella, joka äänestäjän on noudettava virkailijoiden nenän alta. Vuoden 2010 vaalien yhteydessä uutisoitiin useista tapauksista, joissa vaalivirkailijat olivat "hukanneet" tai piilottaneet ruotsidemokraattien lipukkeet. Kun tähän yhdistyy se, että yksi puolue ei saa näkemyksiään tai edes mainoksiaan julki mediassa, ja että sen edustajat ja toimijat joutuvat kulkemaan henkivartijoiden ympäröiminä, ei synny vaikutelmaa vapaasta, moniarvoisesta ja keskustelevasta demokratiasta, jollaisena ruotsalaiset mielellään itseään markkinoivat.

Uskon, että pitkään jatkunut yhden, valheeksi tiedetyn totuuden julistaminen ja kaiken muun leimaaminen fasismiksi on yksi niistä asioista, joiden vuoksi kasvava osa ruotsalaisista äänesti ruotsidemokraatteja. Mikään määrä solvaamista ja uhkailua ei kykene pysäyttämään poliittista liikettä, jos ulkoiset olosuhteet ovat synnyttäneet tilauksen sen edustamalle asialle. Onhan tämä nähty Suomessakin.

Muutamiin ennen vaaleja ja niiden jälkeen esitettyihin lausumiin on syytä pysähtyä hetkeksi. Ruotsidemokraatit ovat virallisen totuuden mukaan fasistipuolue, koska he haluavat vähentää maahanmuuttoa 90 prosentilla. Tämä on mielenkiintoista, sillä jos Ruotsi vähentäisi maahanmuuttoa 90 prosentilla, maahanmuutto olisi Suomen suuruusluokassa. Jos näin ollen on fasismia kannattaa sellaista maahanmuuttoa, jota Suomi harjoittaa, onko Suomen harjoittama maahanmuuttopolitiikka fasistista?

Monet suomalaisetkin tarkkailijat pitävät ruotsidemokraatteja muukalaisvastaisena puolueena, koska sen mielestä Ruotsilla ei ole varaa nykyisenlaatuiseen ja -laajuiseen maahanmuuttoon. Tähän tuomioon on kuitenkin sisäänrakennettuna se väite, että Ruotsilla olisi varaa ottaa vastaan 100 000 toistaitoista muuttajaa vuosittain. Jos Ruotsilla on suomalaistarkkailijoiden mielestä tähän varaa, herää kysymys, miksi Suomella ei ole varaa (väestömääräänsä suhteutettuna) samanlaisiin lukuihin. Miksi Suomi ei ota vastaan esim. 60 000 humanitaarista tulijaa vuosittain?

Ilmeisesti on niin, että suvaitsevaisessa ajattelussa kaikkein oleellisin asia ei ole niinkään maahanmuuttajien määrä kuin se, että tuo määrä kasvaa koko ajan. Missään tapauksessa se ei saa pienentyä. Maahanmuuttajia tarvitaan lisää, vaikka kukaan ei tiedä, kuinka paljon heitä tarvitaan.

Kolmas huomio liittyy siihen, millä ruotsidemokraattien eristämistä demokraattisesta prosessista perustellaan:

Hallitustunnustelut aloittava [sosialidemokraattien puheenjohtaja Stefan] Löfven sulki heti vaalituloksen selvittyä ruotsidemokraatit ulos hallituksesta.

-87 prosenttia ei äänestänyt heitä, Löfven totesi Aftonbladetille.

(Saman tyyppisen argumentin esitti Suomen Ville Niinistö vuoden 2010 vaalien jälkeen. Ruotsidemokraattien eristäminen oli kuulemma kaikkien niiden ruotsalaisten tahto, jotka eivät äänestäneet ruotsidemokraatteja.)

Samalla logiikalla pitäisi kuitenkin sulkea yhteistyön ulkopuolelle kaikki puolueet, joita äänesti vähemmistö ruotsalaisista. Eli siis kaikki puolueet, mukaanlukien sosialidemokraattinen. Ruotsidemokraatit ovat Ruotsin kolmanneksi suurin puolue, ja sen äänestäjillä on kai vähintään samanlainen oikeus saada äänensä päätöksentekoon kuin esimerkiksi paljon pienempien vihreiden tai vasemmistopuolueen äänestäjillä.

Oma, jonkinlaiseen ensikäden tietoon perustuva näkemykseni on, että ruotsidemokraatit on Länsi-Euroopan kansallismielisten ja maahanmuuttokriittisten puolueiden joukossa sieltä siisteimmästä, asiallisimmasta ja organisoiduimmasta päästä. Se, että ruotsidemokraatit on yleisessä tietoisuudessa fasistipuolue, ei ole niinkään puolueen kuin sen toimintaympäristön ominaisuus. Jos ruotsidemokraatit toimisivat melkein missä tahansa muussa Euroopan maassa, kukaan ei kiinnittäisi siihen mitään huomiota. Ruotsidemokraatit ovat fasisteja, koska Ruotsissa kaikki paitsi täysin rajoittamattoman maahanmuuton kannattaminen on fasismia.

Onnittelen lämpimästi sekä ruotsidemokraatteja että heitä äänestäneitä ruotsalaisia. Toivon mukaan paremmat päivät ovat askelen lähempänä myös länsinaapurissamme.


Takaisin