18.4.2013

Puheenvuoro Kyproksen pelastuspakettiin 17.4.2013

Eduskunnassa käytiin 17.4. keskustelu perussuomalaisten tekemästä, Kyproksen pelastusoperaatioon liittyvästä välikysymyksestä. Alla puheenvuoroni:

* * *

Arvoisa herra puhemies!

Olemme keskustelleet pelastuspaketeista aiemminkin. Moneen kertaan on julistettu, että markkinoiden luottamus on palautettu ja että pahin on ohi, kunnes seuraava mätäpaise on poksahtanut unionin jollakin reunalla. Nyt on vuorossa Kypros, mutta seuraava aikapommi tikittää Sloveniassa.

Hallitus haluaa pelkistää kotimaisen asetelman sellaiseksi, että vastakkain ovat yhtäältä solidaarisuuden, koheesion ja eurooppalaisen projektin kannattajat ja toisaalta niiden vastuuttomat ja impivaaralaiset vastustajat, eli tässä tapauksessa perussuomalaiset. Tällainen vastakkainasettelu on kuitenkin väärä. Suurin osa suomalaisista suhtautuu myönteisesti eurooppalaiseen yhteistyöhön ja jäsenyyteen Euroopan unionissa. Kyse on nyt siitä, mikä on Euroopan unionin ja euroalueen olemus. Niiden pitäisi olla välineitä. Niiden pitäisi tuottaa jäsenilleen lisäarvoa. Niiden pitäisi poistaa tarpeettomia kanssakäymisen esteitä, kasvattaa yhteistä hyvinvointia ja luoda vakautta.

Kuvaako tämä nykyistä euroaluetta? Sen ainoaksi tehtäväksi ja päämääräksi on tullut oman olemassaolon jatkaminen hinnalla millä hyvänsä. Kyprokselle laadittu "pelastusohjelma" on maksajien, eli esimerkiksi suomalaisten, kannalta epäoikeudenmukainen ja autettavien, eli kyproslaisten, kannalta tuhoisa.

Kreikka ja Kypros ovat erilaisia. Kreikka ajoi itsensä kriisiin tuhoamalla oman kilpailukykynsä holtittomalla palkkapolitiikalla, avokätisellä etuuksien jakamisella, yli varojen elämisellä ja käsistä karanneella, halvan lainan mahdollistamalla velkaantumisella. Sanalla sanoen, kaksi perhedynastiaa kilpaili vuosikausia kreikkalaisten sieluista ja äänistä tarjoamalla näille valheellisen, velkaan ja papereiden väärentämiseen perustuvan elintason.

Kypros on suoraa jatkoa Kreikan romahdukselle. Suuri osa Kyproksen pienestä kansantaloudesta koostuu pankkisektorista, joka oli sijoittanut raskaasti Kreikkaan. Kyproksen kriisi ei siis johdu rahanpesusta, kuten julkisesta keskustelusta saattaisi joku päätellä, mutta Kyproksen pankkijärjestelmän luonne tekee pelastusoperaatiosta poikkeuksellisen vastenmielisen.

Vähintään kolmasosa ja enintään puolet Kyproksen pankeissa makaavasta rahasta on venäläistä. Venäläisiä talletuksia on n. 24 miljardia euroa, niistä yli puolet yksityishenkilöiden ja yritysten rahaa. Vertailun vuoksi muistutettakoon, että Kyproksen koko bruttokansantuote oli ennen kriisiä 18 miljardia euroa. Venäläiset rahamiehet alkoivat siirtää rahojaan Kyprokselle 1990-luvulla. Tämä johtui toissijaisesti alhaisesta yhteisöverotuksesta, joka houkutteli saarelle venäläisiä yrityksiä, mutta ensisijaisesti siitä, että Kyproksen pankeissa esitettiin rahan alkuperää koskevia kysymyksiä vähemmän kuin muualla.

Kypros on veroparatiisi ja rahapesula. Sen kansantalous perustuu epäterveisiin verohoukuttimiin ja venäläisen rahan pesuun. Tällaisen maan paikka ei ole Euroopan unionissa eikä varsinkaan yhteisvaluutassa.

Euroryhmä on ottanut Kyproksen suhteen kovemman linjan kuin Kreikassa, eikä selitystä tarvitse kaukaa hakea. Saksan ja Ranskan pankeilla oli valtavat saatavat Kreikasta. Vaihtoehtoina oli tukea suoraan omia pankkeja omien veronmaksajien rahoilla ja tehdä siinä samalla poliittinen itsemurha kotimaassa, tai "lainata" rahaa Kreikalle, joka sitten palautti rahat Saksan ja Ranskan pankeille. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa oli hyvänä puolena se, että sitä saatettiin kutsua "solidaarisuudeksi", sekä se, että mukaan saatiin höynäytettyä suomalaiset, joilla ei ollut lainkaan saatavia Kreikasta.

Kyproksella kyse ei ole Saksan ja Ranskan vaan venäläisten mafiosojen rahoista, joten solidaarisuutta on ollut vähemmän. Tämä on ymmärrettävää, mutta se kertoo karua kieltä eurooppalaisesta ideasta ja ihanteista. Jokainen vahtii omaa etuaan, paitsi Suomi.

Välimeren maiden tukemisessa on erityisen vastenmielistä se, että pohjoiseurooppalainen maksaa veroja, jotta eteläeurooppalaisen ei tarvitsisi. Suomalainen maksaa korkotuloistaan veroa kaksi kertaa enemmän kuin kyproslainen. Suomalainen maksaa arvonlisäveroa lähes kaksi kertaa enemmän kuin kyproslainen. Suomen ylin marginaalivero on kaksi kertaa korkeampi kuin Kyproksen. Kyproslaisten kotitalouksien mediaaninettovarallisuus on yli kolme kertaa suurempi kuin suomalaisten kotitalouksien.

Miksi näin on? Siksi, että jos kyproslaisten saavutettuihin etuihin kajotaan, he nousevat barrikadeille. Suomalainen sen sijaan maksaa. Mutisee mutta maksaa.

Maaliskuussa euroalueen johtajat onnittelivat itseään 17 miljardin euron paketin kasaamisesta. Nyt tarvittava summa onkin kohonnut 23 miljardiin euroon. Kyproksen itsensä pitäisi haalia jostakin kasaan 7 miljardin euron sijasta 13 miljardia euroa. Uudet säästöt, kiristykset ja leikkaukset tilanteessa, jossa maan talous on kuluvana vuonna supistumassa vähintään 10 ja pahimmillaan 20%, eivät edistä tervehtymistä vaan nopeuttavat romahdusta. Edessä on uusi bailout. Talouskuria pitäisi noudattaa silloin, kun menee hyvin. Nyt troikan tarjoamat lääkkeet ovat niin väkeviä, että ne tappavat potilaan.

Pelastuspakettien suurin virhe on siinä, että ne ovat euroalueelle annettavaa tekohengitystä. Kyproksen oman tulevaisuuden suhteen ei ole strategiaa. Jos ja kun epäterve pankkisektori on pakko ajaa alas, poksahtavat myös muut kuplat: rakentaminen, kiinteistöt ja kulutus. Mitä tulee tilalle?

Turismin osuus Kyproksen bruttokansantuotteesta on 17% ja teollisuuden 6%. Teollisuus tarvitsee raaka-aineiden ja osien tuontia, joka on pysähdyksissä, jos pankkijärjestelmä on lamaantunut eikä luotota. Sekä teollisuus että turismi ovat euron panttivankeina. Kypros ei voi devalvoida valuuttaansa realistiselle tasolle, mikä olisi edellytys kasvun käynnistymiselle. Sama koskee tietysti myös Kreikkaa, Espanjaa ja kaikkia maita, jotka ovat menettäneet kilpailukykynsä ja joutuneet alijäämä- ja velkaantumiskierteeseen. Kyproksen velka-asteen odotetaan kipuavan 140 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä on kestämätön taso, mutta monet pitävät sitäkin optimistisena ennusteena.

Pelottavinta ei ole se, mitä Kreikassa tai Kyproksella tapahtuu. Pelottavinta on, että suuri osa euroalueesta, mukaan lukien Espanja, Italia ja Ranska, on samalla alaspäin viettävällä tiellä. Kyproksen yksikkötyökustannukset ovat vuodesta 1995 alkaen nousseet 40%. EU:n keskiarvo on 39%. Saksassa ne ovat kohonneet 9%. Saksa saa etua valuutasta, jonka ulkoinen arvo on sen tuotantokykyyn nähden liian alhainen, mutta useimmat muut kärsivät siitä, että sama valuutta on niille liian vahva. Tällainen tehokkuuden ja elintason välinen kuilu oli mahdollinen maailmassa, jossa Eurooppa sai raaka-aineet ilmaiseksi siirtomaista, ja jossa puolet maailman työvoimasta oli rautaesiripun takana, mutta se ei ole mahdollinen nyt eikä tulevaisuudessa.

Bailoutien maksajien määrä vähenee koko ajan yhä uusien maiden ajautuessa kriisiin ja IMF:n vetäytyessä operaatioista. Tukimekanismien asteittainen siirtyminen enemmistöpäätöksiin johtaa samalla siihen, että tällä kutistuvalla maksajajoukolla on yhä vähemmän sanomista siihen, mihin ja kuinka paljon sen rahoja käytetään. Suomen on irtauduttava pelastusoperaatioista, jotka eivät auta itse autettavaa, mutta jotka vaarantavat Suomen oman tulevaisuuden.

Hallituspuolueet ovat hehkuttaneet kahden vuoden ajan omaa vastuullisuuttaan. Haluaisin kysyä, mistä te kannatte vastuuta. Suomen velkaantumisesta? Suomen luottoluokituksesta? Suomalaisesta työstä ja yrittämisestä? Omista vaalilupauksistanne? Kokoomuksen ja sen vihertävien ja ruotsinkielisten apupuolueiden kunniaksi on sanottava, että ne tekevät nyt sitä, mitä ne tekivät edellisessäkin hallituksessa. Sen sijaan sosialidemokraateilta, vasemmistoliitolta ja kristillisdemokraateilta haluaisin kysyä, miksi ne kannattavat silmät kiiluen pelastusoperaatioita, joita ne oppositiossa vastustivat. Kääntäen haluaisin kysyä keskustalta, miksi se oppositiossa kiihkeästi vastustaa operaatioita, jollaiset Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten mukaan olivat välttämättömiä ja Suomen edun mukaisia.

Pääministeri Kataisen mukaan puolustamme Välimerellä suomalaisia työpaikkoja. Rahaa palaa, ja työpaikat vähenevät. Halvempaa ja kustannustehokkaampaa olisi ollut palkata puolet Suomen työttömistä kaivamaan kuoppia ja toinen puoli täyttämään niitä.


Takaisin