13.9.2010

Perheenyhdistämisistä

Maahanmuuttouskoisten mielilausahduksiin on tänä vuonna kuulunut se, että maahanmuuttokeskustelussa "sotketaan käsitteitä". Turvapaikanhakijat, kiintiöpakolaiset ja työperäinen maahanmuutto kuulemma menevät iloisesti sekaisin. Tämä on aivan totta, mutta näihin synteihin syyllistyvät pääasiassa hallitsemattoman maahanmuuton profeetat itse. Humanitaarista, tai sellaiseksi naamioitunutta sosiaalista, maahanmuuttoa perustellaan rutiininomaisesti esim. työvoimantarpeella tai sillä, että Karl Fazer oli maahanmuuttaja.

Kesäisenä esimerkkinä voidaan mainita ministeri Astrid Thorsin haastattelu RKP:n kesäkokouksesta Pietarsaaresta. Pakolaiskiintiön kasvattamisesta päästään sujuvasti Pohjanmaan (ruotsinkielisen) rannikon tomaattiviljelmien työvoimapulaan, ja kiintiöpakolaisista tulee "erikoistyöntekijöitä".

Tavallinen ihminen ymmärtää aivan hyvin, mikä ero on turvapaikanhakijalla ja työperäisellä maahanmuuttajalla. Vain Thorsilla ja Thorsin koplalla on vaikeuksia hahmottaa asiaa.

Toinen keskustelua vaivaava (ja tarkoituksellisesti luotu) ongelma on, että silloinkin, kun ongelmia nähdään, käsittelyyn valitaan epäoleelliset tai toissijaiset ongelmat. Kokoomuksen suunnalta on arvosteltu kiintiöpakolaisjärjestelmää ja ehdotettu kiintiön pienentämistä tai jopa poistamista. Tämä voi olla muutoin perusteltua, mutta ainakin pakolaiskiintiö antaa vastaanottajamaalle, tässä tapauksessa Suomelle, mahdollisuuden harjoittaa koordinoitua ja hallittua humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa. Vastaanotettavien pakolaisten määrä voidaan suhteuttaa käytettävissä oleviin resursseihin.

SDP taas on kosiskellut äänestäjäkuntaa vastustamalla työperäistä maahanmuuttoa. On tietenkin totta, että halpatyövoima voi aiheuttaa vääristymiä työmarkkinoilla, mutta Suomi ei (monestakaan syystä) ole kovin houkutteleva muuttokohde niille, joilla on rahanarvoista osaamista.

Todellisena ongelmana on nähtävä ilmeisen organisoitunut sosiaalinen siirtolaisuus, ts. spontaanit (eli omin neuvoin Suomeen hakeutuvat) turvapaikanhakijat. Sekä turvapaikanhakijoita että sitä kautta oleskeluluvan saaneita on moninkertainen määrä suhteessa 750 hengen pakolaiskiintiöön. On perusteltua puhua sosiaalisesta siirtolaisuudesta, koska nämä "vainoa ja kuolemaa" pakenevat ihmiset eivät suinkaan pysähdy ensimmäiseen turvalliseen maahan vaan sompailevat EU-alueen sisällä sinne, missä kulloinkin a) on helpointa saada oleskelulupa ja b) jaetaan avokätisimmin erilaisia etuuksia.

Vain suomalainen voi olla riittävän naiivi uskomaan, että tieto Suomen maahanmuuttokäytännöistä ja niissä tapahtuvista muutoksista ei leviäisi täällä jo asuvien sosiaalisten siirtolaisten välityksellä reaaliajassa lähtömaihin.

On totta, että - kuten usein muistutetaan - Ruotsiin tulee yhä edelleen paljon enemmän turvapaikanhakijoita kuin Suomeen. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että Ruotsissa jo olevat diasporat houkuttelevat pelkällä olemassaolollaan uusia, samoihin etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Somalin tai arabin on helppo muuttaa Ruotsiin, koska siellä voi jatkaa elämistä somalialaisittain tai arabialaisittain. Virta on kuitenkin kääntymässä kohti Suomea, koska samalla, kun Ruotsi tiukentaa omia käytäntöjään, Suomi löysentää omiaan.

Spontaaneja turvapaikanhakijoitakin suurempi ongelma on perheiden yhdistäminen. Yhdistettäviä perheenjäseniä ei koskaan mainita, kun puhutaan humanitaaristen maahanmuuttajien määrästä. He ovat niitä, joita kaunistellen kutsutaan "rakkauden perässä muuttaviksi". Jotkut kutsuvat heitä "työperäisiksi maahanmuuttajiksi". Kuten olen useissa yhteyksissä toistellut, vastaanottavan yhteiskunnan kannalta humanitaarisen oleskeluluvan saanut Hassan ja hänen kymmenen yhdistettävää perheenjäsentään eivät tietenkään eroa toisistaan millään tavalla. Kaikki ovat aivan yhtä elätettäviä, asutettavia, kotoutettavia ja suvaittavia.

Suomalaisen maahanmuuttopolitiikan karmea todellisuus, jota on jo useiden vuosien ajan käsitelty blogeissa, alkoi tänä vuonna murtautua laajempaan tietoisuuteen. Huhtikuussa MTV3 uutisoi siitä, miten somalit keplottelevat ns. kasvattilapsilla. Oleellista on, että vaikka perheside paljastuisi sepitetyksi, "kasvattilapsi" saa lähes poikkeuksetta jäädä maahan.

Uskooko kukaan, että tällainen käytäntö ei houkuttele vilppiin?

Uutisessa kerrotaan, että "kasvattilapsia" alkoi ilmestyä hakemuksiin sen jälkeen, kun sukulaisuussuhteita oli alettu tutkia DNA-testeillä. Huhtikuuhun mennessä tulleista 900:sta somalien perheenyhdistämishakemuksesta 154 koski "kasvattilasta". Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorio:

"Jos meillä viime vuonna oli yhtä ja kahta kasvattilasta perheessä, niin nyt meillä on sellaisia perhekokonaisuuksia, joissa voi olla kahdeksankin."

Heikki Taskinen maahanmuuttovirastosta sanoo Helsingin Sanomissa 29.8., että...

"... [kasvatti]lapsia on nykyään lähes joka perheessä, kun pari vuotta sitten heitä ei ollut juuri lainkaan."

Ylijohtaja Vuorion mukaan...

"... Suomeen tulee suhteellisesti eniten somalialaisten kasvattilapsihakemuksia koko Euroopassa".

Myös hänen pohjoismaiset kollegansa vahvistavat, että kasvattilapsi-ilmiö on suomalainen.

Biologiseksi lapseksi tekeytyminen vaikeutuu DNA-seulonnan ansiosta. "Kasvattilasten" määrä räjähtää. Onko syy-yhteyttä todella erityisen vaikeaa nähdä?

Eduskunta vaati ministeri Thorsilta selvitystä siitä, liittyykö suomalaiseen perheenyhdistämiskäytäntöön joitakin ylimääräisiä houkuttimia verrattuna muihin EU- ja Pohjoismaihin. Thors hermostui ja antoi ymmärtää, ettei ministeriöllä ole resursseja eikä intressiä tällaisiin selvityksiin.

Hmm... Voisi luulla, että tällaisten selvitysten teettäminen kuuluisi peräti maahanmuuttoministeriön ydintoimintoihin. Poliittisen päätöksenteonhan tulisi perustua parhaaseen saatavilla olevaan tietoon.

Turun sosiaaliviraston mukaan tavallisin väärinkäytös on sellainen, että Suomessa asuva somaliperhe tuo vanhasta kotimaasta useamman "kasvattilapsen", mutta nämä eivät muuta perheen luokse vaan heille haetaan heti omaa asuntoa. Kun oleskelulupa on saatu, käy ilmi, että lasten biologiset vanhemmat ovatkin elossa Somaliassa. Tämän jälkeen heille haetaan oleskelulupaa perhesiteen perusteella.

Huomattava enemmistö (70%) teini-ikäisistä hakijoista on tyttöjä. Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorio:

"Kyllä tässä yhteydessä ja hakijoille tehdyissä haastattelussa täytyy pyrkiä sulkemaan pois sellaiset vaihtoehdot eli onko tyttö oikeasti kasvattilapsi, vai onko hän tulossa esimerkiksi kotiapulaiseksi tai onko hän mahdollisesti tulossa jonkun puolisoksi tänne Suomeen."

Suomen somaliliitto ei halua kommentoida asiaa. Entinen puheenjohtaja Said Aden suostuu haastatteluun, mutta hänkään ei ole nähnyt eikä kuullut mitään:

"Minä en allekirjoittaisi tätä. Saattaa olla, että sukulaislapsi saattaa olla kotiapulaisen asemassa tietyllä tavalla Somaliassa. Mutta Suomessa en usko, että näin on, enkä ole siihen törmännyt."

Komisario Arvo Mäntykenttä Helsingin ulkomaalaispoliisista toteaa sen, mikä on ilmeistä kaikille muille paitsi maahanmuuttoasioista vastaavalle poliittiselle johdollemme:

"Kaikista näistä menettelytavoista he toki informoivat toisiaan. Tieto kulkee siitä, miten voi menetellä, mikä on mahdollista, mikä on sallittua ja mikä kenties ei sallittua, mutta voi onnistua."

Turun Sanomat kertoi heinäkuussa, että somalien perheenyhdistämishakemukset ovat ruuhkauttaneet maahanmuuttoviraston. Somalit jättävät joka kuukausi n. 300 hakemusta, ja kaikkiaan niitä on jonossa yli 5000. Ylijohtaja Vuorion mukaan virasto tarvitsee ensi vuodeksi 20 uutta virkailijaa purkamaan hakemussumaa. Kustannukset olisivat n. 1,8 miljoonaa euroa.

Onkohan tämä nyt sitä, miten maahanmuutto luo uusia työpaikkoja?

Lisää rahaa ei ministeriöstä ole kuitenkaan herumassa. Tiedossa ei ole myöskään merkittäviä muutoksia perheenyhdistämislakeihin tai rajoituksia hakemusten jättämiselle. Nykyisillä resursseillaan maahanmuuttovirasto pystyy ratkaisemaan vuosittain n. 1200 hakemusta.

Elokuussa Aamulehti uutisoi, että somalien perheenyhdistämishakemuksia tulee tänä vuonna olemaan n. 4500. Viime vuonna niitä oli 2200 ja sitä edeltävänä vuonna alle 1000. Neljässä vuodessa, istuvan hallituksen ja Astrid Thorsin aikana, hakemusten määrä on kuusinkertaistunut. Pelkästään heinäkuussa hakemuksia tuli 600. Heinäkuun loppuun mennessä tehdyistä 2400 hakemuksesta peräti 1400 koski "muuta omaista", kuten kasvattilasta.

Maahanmuuttoviraston hallintoyksikön johtaja Kaarina Koskinen kertoo, että suurimmassa hänen näkemässään perheessä oli 18 lasta. Suomeen tulijoilla ei yleensä ole passeja tai muita henkilöllisyystodistuksia. Suomi maksaa ainoana maana maailmassa perheenjäsenten lentomatkat. Viime vuonna näihin perhelentoihin paloi yli puoli miljoonaa euroa.

Koskinen kaipaisi Suomeen Ruotsin mallia, jossa tulijan on todistettava luotettavalla tavalla henkilöllisyytensä. Palaamme tähän asiaan hieman tuonnempana.

Tässä kohdassa on syytä muistuttaa eräästä seikasta, joka tahtoo jäädä liian vähälle huomiolle. Turvapaikanhakija voi ryhtyä tilailemaan perheenjäseniään ja kavereitaan Suomeen vasta sen jälkeen, kun hän itse on saanut oleskeluluvan. Oleskelulupaprosessi kestää nykyisellään vuodesta jopa kahteen ja puoleen vuoteen. Erityisen kauan se kestää somaleilla, koska heidän henkilöllisyyttään ja taustaansa on paperittomuuden vuoksi vaikea selvittää.

Tänä vuonna jätetyt perheenyhdistämishakemukset koskevat siis pääsääntöisesti niitä turvapaikanhakijoita, jotka saapuivat Suomeen toissa vuonna, 2008. Turvapaikanhakijoiden määrä kuitenkin kasvoi dramaattisesti vuonna 2009. Silloin saapuneet ovat nyt saamassa oleskelulupia, ja heidän perheenyhdistämishakemuksensa ovat suurimmalta osin vasta tulossa. Koska turvapaikanhakijoiden määrä on edelleen korkealla tasolla, ja koska somalit ovat keksineet "kasvattilapset", perheenyhdistämissirkuksesta on tulossa jokavuotinen ilmiö.

Koska suurin osa perheenyhdistämishakemuksista hyväksytään, Suomeen on jatkossa muuttamassa varsinaisten turvapaikanhakijoiden lisäksi useita tuhansia perheenjäseniä joka ainoa vuosi. Sekä vastaanottokeskusten että Helsingin ja Turun lähiöiden imukyky loppuu hyvin nopeasti.

Olen pitkään ihmetellyt ministeri Thorsin kylmäkiskoista suhtautumista maahanmuuttoviraston resurssipulaan. Jos turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta ollaan huolissaan, miksi virastolle ei myönnetä sen pyytämää alle kahden miljoonan euron lisämäärärahaa? Miksi Thors puuhastelee jonkun mummolain kanssa eikä paneudu suurempiin ongelmiin? Todennäköinen vastaus paljastui viraston johtajan Heikki Taskisen haastattelusta elokuun lopulla:

"Resurssipula pakottaa viraston antamaan myönteisiä päätöksiä sellaisillekin hakijoille, joiden kohdalla perheenyhdistämisen 'edellytykset eivät täyty'. Kielteistä perheenyhdistämispäätöstä ei voi tehdä, jos sille ei löydy perusteita."

Tämä pani ihmisen aivan sanattomaksi. Perheenyhdistämistä hakevan ei tarvitse todistaa perhesidettä. Maahanmuuttoviraston on todistettava perhesiteen puuttuminen. Tämä on luonnollisesti optimaalisissakin olosuhteissa erittäin haastavaa ja paniikin keskellä mahdotonta.

Me tiedämme, mitä Astrid Thors ja hänen koplansa tahtovat. He pitävät kynsin hampain kiinni jokaisesta turvapaikanhakijasta. Kun maahanmuuttovirastolta viedään edellytykset käsitellä vilpillisiä hakemuksia, virasto joutuu tekemään niidenkin suhteen myönteisiä ratkaisuja. Aivan samoin turvapaikanhakijoiden oleskelulupahakemusten riiputtaminen virastossa jopa kaksi ja puoli vuotta takaa sen, että hitainkin tulokas ehtii hankkia itselleen "pysyvät siteet" uuteen kotimaahansa. Lupaprosessin ajautuminen kaaokseen palvelee Thorsin tavoitteita.

Jo alkuvuodesta sisäministeriössä laadittiin ylijohtaja Vuorion raporttien pohjalta muistio, jossa vaadittiin maahanmuuttovirastolle lisäresursseja hakemusruuhkan purkamiseksi. Helsingin Sanomien elokuinen uutisointi pohjautuu juuri tähän vuotaneeseen paperiin. Sekä Thors että kansliapäällikkö Ritva Viljanen kiistivät nähneensä muistiota. Ministeriön virkamiesten mukaan se toimitettiin ainakin Viljaselle.

Jäätyään (taas) kiinni epäpätevyydestä ja epätotuuksien puhumisesta Thors sai muut poliitikot kimppuunsa. Kritiikki tosin voidaan jättää vaalienaluspopulismina omaan arvoonsa, koska samaiset poliitikot olivat alkuvuodesta 2009 innolla hyväksymässä Thorsin uutta ulkomaalaislakia.

Thors ehdotti hätäisenä kuningasajatuksena, että Suomi hyväksyisi henkilöllisyystodistukseksi Somaliassa myönnetyn biometrisen passin. Siis passin, joka sisältää sormenjäljet ja valokuvan. Thors, ja hiukan Helsingin Sanomatkin, antoivat ymmärtää, että kyseessä olisi käytäntöjen tiukennus ja että vastaavalla "tiukennuksella" olisi Ruotsissa onnistuttu vähentämään perusteettomia perheenyhdistämishakemuksia.

Ensinnäkin ainoastaan kaksi Euroopan maata (ja yksi EU-maa) hyväksyy Somalian biometrisen passin matkustusasiakirjaksi. Sitä ei pidetä luotettavana, lähtömaan olosuhteet huomioiden ymmärrettävistä syistä.

Toiseksi on selvää, että parhaimmillaankin passi todistaa vain haltijansa henkilöllisyyden. Eihän sillä perhesidettä voida osoittaa. Eikä varsinkaan "kasvattilapsen" perhesidettä.

Kolmanneksi Ruotsin tilanteesta annettiin väärä todistus. Ruotsin radio uutisoi heinäkuussa, että somalien perheenyhdistämiset ovat käytännössä loppuneet kokonaan sen jälkeen, kun perheenyhdistämistä hakevilta alettiin maaliskuussa lakimuutoksen jälkeen vaatia viranomaisten myöntämää passia. Somalien tapauksessa tämä tarkoittaa passia, joka on myönnetty ennen sisällissodan alkua vuonna 1991.

Aamulehden sunnuntainumerossa keskusteltiin 28.8. mistäpä muustakaan kuin maahanmuuttokeskustelusta ja siitä, miten sitä ei pidä käydä. Juho Maijalan ja Liisa Mayowin jutussa on useita kuolemattomuutta tavoittelevia viisauksia kuten:

"Suomi ei voi laittaa rajojaan kiinni ja karkottaa kaikkia täällä olevia maahanmuuttajia. Siitä ei pääse yli eikä ympäri."

Tämä on ehdottoman totta, mutta kenelle se on suunnattu? Näyttäkää minulle puheenvuoro, jossa vaaditaan rajoja kiinni ja kaikkien täällä olevien maahanmuuttajien karkottamista.

"Maahanmuutosta ei voi puhua isona könttänä. Ihmiset tulevat Suomeen monesta eri syystä, eikä työn perässä muuttavia siirtolaisia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ole järkeä niputtaa yhteen."

Tämäkin on taivahan tosi. Ei siis vedota työssä käyviin maahanmuuttajiin silloin, kun joku vaatii tiukennuksia humanitaariseen maahanmuuttoon.

"Mitään yhtä maahanmuuttoa ei ole edes olemassa."

Juuri niin. Luovutaan siis sellaisista kategorisista väittämistä kuin että "maahanmuutto on rikkaus" tai "Suomi tarvitsee maahanmuuttoa". Mitään yhtä maahanmuuttoa ei ole olemassa.

Mutta takaisin asiaan eli perheidenyhdistämiseen. Aamulehti ja Aamulehden haastattelema, Pakolaisneuvonta ry:n lakimies eli turvapaikanhakijoilla elantonsa hankkiva Husein Muhammed veivaavat vanhaa mantraa, jonka mukaan maahanmuuttoa ei voi hallita ja että EU sekä kansainväliset sopimukset sitovat Suomen käsiä. Aamulehti:

"Ulkomaalaispolitiikkaa ei voi pistää kokonaan uusiksi ilman, että rikkoisimme useita kansainvälisiä sopimuksia ja joutuisimme kävelemään ovet paukkuen ulos Euroopan Unionista. Maahanmuutto on globaali ilmiö, joka on käynnissä kaikkialla.

EU ja kansainväliset sopimukset osaltaan määrittelevät sen, kuinka paljon meille tulee pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Määrään vaikuttavat kriisit eri puolilla maailmaa. Niille eivät suomalaiset voi juuri mitään. Silti monet käyttävät loputtomasti energiaa väittelyyn siitä, kuinka monta ulkomaalaista tänne saa tulla. Kokonaismäärää ei vain voi laskea."

Muhammed:

"On valitettavaa, ettei puhuta asioista joihin voisi oikeasti vaikuttaa [= rahan kippaaminen kotoutukseen ja kotouttajille]. Sen sijaan annetaan populistisesti ymmärtää, että ihmisiä voitaisiin merkittävästi estää tulemasta tänne."

Nämä väitteet kaiken väistämättömyydestä ovat tietysti yleisemminkin vääriä, mutta perheenyhdistämisten osalta voitaisiin kysyä, mikä kansainvälinen sopimus tai EU-säädös määrää Suomen esimerkiksi maksamaan ainoana maana maailmassa perheenjäsenten lennot Afrikasta. Tai hyväksymään perheenyhdistämishakemuksia, joiden tueksi ei ole minkäänlaista näyttöä? Tai ylipäänsä hyväksymään sellaisten ihmisten perheenyhdistämishakemuksia, jotka eivät pysty Suomessa elättämään itseään ja jotka eivät edes ole kansainvälisten sopimusten tarkoittamia "pakolaisia".

Vastaus: ei mikään EU-säädös, eikä mikään kansainvälinen sopimus.

Ruotsi, joka toki on jo suossa, onnistui lopettamaan somalien perheenyhdistämiset vaatimalla perheenjäseniltä kelvollisia henkilöllisyyspapereita. Timo Soinia mukaillen kysyn, onko maa nyt nielaissut Ruotsin. Onko EU:n ja YK:n kosto ollut hirmuinen? Onko Ruotsi poistunut Euroopan unionista ovet paukkuen?

Thors voisi ehdottaa vastaavaa lakimuutosta. Sillä saataisiin somalien perheenyhdistämiset loppumaan heti ja kokonaan. Tätä Thors ei kuitenkaan tee. Hänen resurssinsa kuluvat sen ihmettelemiseen, miten yhdelle egyptiläiselle ja yhdelle venäläiselle mummolle saataisiin oleskelulupa Suomeen.


Takaisin