29.11.2007

Patsaista

Tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä, että huomattava joukko tunnettuja suomalaisia vaikuttajia vaatii punagraniittisen Lenin-patsaan pystyttämistä Helsinkiin. Hankkeen puuhamiehet muistuttavat, ettei kyse ole ideologian kannattamisesta vaan Leninin panoksesta Suomen itsenäistymiselle. Tämä onkin helppo uskoa, koska patsasadressissa on runsaasti henkilöitä, joille Suomen itsenäisyys on aina ollut erityisen läheinen ja tärkeä asia. Sellaisia kuin Demokraattisen Vaihtoehdon entinen puheenjohtaja Kristiina Halkola tai Suomen Kommunistisen Puolueen entinen puheenjohtaja Jouko Kajanoja.

Mieleeni tuli heti, että nyt on ryhdyttävä puuhaamaan Adolf Hitlerille patsasta ja aukiota Helsinkiin. Koska, Lenin-patsaan kannattajaa ja Paperiliiton puheenjohtajaa Jouko Ahosta mukaillakseni, kyllähän Hitlerin panos Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä on aivan keskeinen, oltiin ideologiasta mitä mieltä hyvänsä. Ei Neuvostoliiton suurhyökkäystä kesällä 1944 olisi pysäytetty ilman Saksasta saatua aseistusta.

En kuitenkaan käsittele asiaa, koska Uuden Suomen Niklas Herlin luki ajatukseni ja ehti ensin. Muutamalla sanalla voitaisiin sen sijaan pohtia sitä, onko sodanjälkeinen Suomi koskaan aiemmin ollut niin poliittisen eliittinsä kuin kulttuurielämän vaikuttajien osalta yhtä syvässä kyykyssä itänaapurinsa suuntaan kuin juuri nyt. Sen ei pitäisi olla näin, koska nyt on vuosi 2007 eikä 1947, 1957, 1967 tai 1977. Tarja Halonen on istunut presidenttinä seitsemän vuotta. Tuona aikana Venäjä on muuttunut diktatuuriksi, joka käy hiljaista tuhoamissotaa Kaukasuksella ja käyttäytyy yhä uhkaavammin ja ylimielisemmin naapureitaan, esim. Baltian maita kohtaan. Kriittistä sanaa ei arvojohtajamme suusta ole kuulunut.

Kun puolustusministeri Häkämies sanoo Yhdysvalloissa, että Suomen suurin turvallisuushaaste on Venäjä, entinen ulkoministeri Tuomioja itkee blogissaan, että jos haukkuu Venäjää, pitää sitten haukkua myös Amerikkaa. Tuomioja ei kuitenkaan kertonut, mikä hänen omasta mielestään on Suomen suurin turvallisuushaaste. Viro? Norja? Ei hän kertonut sitäkään, miksi hän ei aiempina vuosina ole kehottanut Yhdysvaltain arvosteluun keskittyvää presidentti Halosta tasapuolisuuden vuoksi sanomaan jotain myös Venäjästä.

Kun Venäjän raja- ja tulliviranomaiset kiusaavat suomalaisia liikennöitsijöitä mielivaltaisilla päätöksillä, Suomi on hipihiljaa. Kun Venäjä antaa Pietarin alueen metsien palaa ja Suomen peittyä savuun, Suomi on hipihiljaa. Kun Venäjä lisää öljynkuljetusta Suomenlahdella, Suomi on hipihiljaa. Kun Venäjä lisää sotilaallista valmistelua lähialueillamme, suomalaiset sotilasviranomaiset saavat "ylhäältä" käskyn olla kommentoimatta asiaa.

Viimeksi eduskuntamme entinen puhemies Paavo Lipponen kävi Virossa kertomassa isännille, ettei näiden tule harjoittaa muiden maiden kanssa sellaista yhteistyötä, joka voisi loukata Venäjää.

Miksi Suomesta on tullut Venäjän lakeija ja juoksupoika 2000-luvulla? Ihmisistähän se tietysti johtuu. Halonen, Lipponen, Tuomioja, Vanhanen ja lukemattomat muut ovat aikanaan kasvaneet uskontoon, jonka jumala ja paratiisi ovat idässä, eivätkä he kerta kaikkiaan kykene hillitsemään refleksinomaista tarvettaan miellyttää idän isäntää, olivatpa tämän opit millaisia hyvänsä.

Voi olla myös raadollisempia syitä. Ei ole kovin mielikuvituksellista olettaa, että erilaisissa DDR-komiteoissa hääränneiden Halosen&co toimet vanhalla hyvällä 70-luvulla eivät kestäisi julki tullessaan päivänvaloa. Moskovassa tiedetään varmuudella paljon sellaista, mitä Halonen&co eivät välttämättä halua suomalaisten äänestäjien tietävän. Jos tämä kuulostaa vainoharhaiselta, voit kysyä itseltäsi, miksi näin ei olisi. Tiedetään, että Stasi toimitti tiedot paikallisista vasikoista ja agenteista KGB:lle. Ei ehkä ole kovin uskottavaa, että Venäjän nykyjohto olisi liian jalo ja ylevä kiristääkseen länsimaisia tovereita näillä tiedoilla.

Suomen johto on Putinin talutusnuorassa, joko omasta tahdostaan tai siitä riippumatta. Ehkäpä juuri tämän poliittisen johdon lähettämät signaalit ovat saaneet Kajanojan ja Halkolan kaltaiset vanhat kummajaiset heräämään unohduksen yöstä ja uskomaan, että vanhat hyvät ajat ovat palanneet. Että nyt sopii taas vaatia Leninille patsasta, ihan kuin silloin ennen.


Takaisin