16.9.2010

Paneelikeskustelu venäläisistä Suomessa

Osallistuin keskiviikkona 15.9. Pietari-seuran järjestämään paneeliin Suomalaisten venäläiset - venäläisten suomalaiset. Muita keskustelijoita olivat Spektr-lehden päätoimittaja Eilina Gusatinsky, Suomen Venäjänkielisten yhdistysten liiton toiminnanjohtaja Petr Potchintchikov sekä kansanedustajat Kimmo Kiljunen (sdp), Ville Niinistö (vihr.), Kimmo Sasi (kok.) ja Janne Seurujärvi (kepu). Puheenjohtajana toimi dosentti Arto Luukkanen.

Mediassa esiintyneet raportit tilaisuudesta antoivat teeseistäni siinä määrin epäselvän kuvan, että julkaisen alustukseni tässä kokonaan:

"Venäläiset ovat virolaisten jälkeen Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä. Yleisessä maahanmuuttokontekstissa venäläisten kotoutumistarinaa voidaan pitää jonkinasteisena menestyksenä, jos käytetään indikaattoreina esimerkiksi suhteellisia rikollisuus- ja työllisyyslukuja.

Kotoutumista edistävät tietysti sellaiset tekijät kuin suhteellisen lyhyt kulttuurinen välimatka tulijoiden ja vastaanottavan yhteiskunnan välillä, melko pitkälle jaettu arvomaailma ja käsitys hyvästä ja huonosta sekä se, että venäläiset tulijat ovat usein hyvin koulutettuja. Vähintäänkin he ovat luku- ja kirjoitustaitoisia, mikä sekään ei kaikkien maahanmuuttajaryhmien kohdalla ole itsestäänselvää.

Suomalaista maahanmuuttoajattelua yleisesti ottaen vaivaa se, että maahanmuuttajat nähdään kotouttamis- ja suvaitsemistoimenpiteiden kohteina, ei niinkään aikuisina ja vastuullisina ihmisinä. Tämä hyväätarkoittava asenne tosiasiassa ehkäisee tehokkaasti integraatiota ja tekee maahanmuuttajista avuttomia valittajia. Ikävä kyllä venäläisväestönkin keskuuteen on saatu sitkeillä ponnistuksilla luotua pieni mutta äänekäs ammattivalittajien joukko, joka on sitä mieltä, että Suomen tulee sopeutua venäläisiinsä eikä päinvastoin.

Tavallista suomalaista ihmetyttää oikeutetusti se, että ns. paluumuuttaja, jolle on alunperin myönnetty oleskelulupa hänen "suomalaisuutensa" nojalla, Suomeen päästyään onkin kovasti huolissaan venäläisestä identiteetistään ja sen säilymisestä. Ja edellyttää, että yhteiskunta tukee tämän identiteetin ylläpitoa.

Venäläisiin ja venäläisten maahanmuuttoon liittyy myös erityisiä piirteitä, jotka johtuvat yhtäältä vaikeasta yhteisestä historiastamme ja toisaalta siitä, millainen valtakunta Venäjä tänä päivänä ja tulevaisuudessa on.

Suomalaisen eliitin on vaikea puhua Venäjästä. Suomalaiset ovat hissun kissun ja varpaisillaan, kun Venäjän ilmavoimat toistuvasti ja provokatiivisesti loukkaa Suomen ilmatilaa, kun Venäjän lapsiasiamies tulee Suomeen kenraalikuvernöörin elkein tai kun Venäjä lisää kaasuputkeen vedoten sotilaallista läsnäoloaan Suomenlahdella.

Myös Suomen kasvavaan venäläisvähemmistöön liittyy turvallisuuspoliittinen aspekti, vaikka sitä ei juuri kukaan uskalla ääneen sanoa. Venäjä on valtio, jonka ulkopolitiikan ohjenuorana on muinaisista ajoista asti ollut opportunistinen imperialismi. Sitä on historian saatossa oikeutettu ortodoksisten uskonveljien puolustamisella, slaavilaisten veljeskansojen puolustamisella ja sosialististen veljeskansojen puolustamisella. Venäjän nykyinen presidentti on sanonut, että Venäjä varaa itselleen oikeuden puolustaa kaikkien venäläisten elämää ja arvokkuutta myös rajojensa ulkopuolella. Venäläisvähemmistöt ovat tänä päivänä se keppihevonen, jolla ratsastaen Venäjä pyrkii levittämään vaikutusvaltaansa.

Tiivistäen: nähdäkseni venäläiset maahanmuuttajat eivät ole erityinen sosiaalinen tai yhteiskunnallinen ongelma. Sen sijaan on vaara, että heistä tulee merkittävä poliittinen kysymys täysin riippumatta siitä, haluavatko he sitä itse vai eivät.

Takaisin