Minulla ei nyt ole tarjota linkkiä, mutta melko hiljattain joku tiedostaja jossakin painetussa mediassa oli sitä mieltä, että koska islamilainen maahanmuutto on yleensä esillä vain kielteisissä yhteyksissä, vastapainoksi siitä pitäisi "vaikka väkisin" (tämä on siis suora muistinvarainen sitaatti) keksiä myös positiivista sanottavaa.
En ala tässä yhteydessä enempää saivarrella tällaisen lausahduksen mielekkyydestä. Islamilainen maahanmuutto on esillä vain kielteisissä yhteyksissä, koska islamilaisen maahanmuuton reaalinen kontribuutio Euroopalle on kielteinen. Myönteisiä uutisia on vaikea nyhjäistä tyhjästä, ja keskiaikaisen Andalusian loisteliaista teesalongeista muistuttaminen tuntuu pitkän päälle aika hölmöltä. Jos siis balanssiin on pyrittävä, yksi vaihtoehto on lopettaa niiden kielteisten asioiden uutisointi. Toinen tapa on tehdä kielteisistä uutisista myönteisiä. Jälkimmäisessä strategiassa on ilahduttavasti kunnostautunut kristityn Euroopan asiaa väsymättä ajava Kirkko ja kaupunki -lehti (16.11.2006), joka otsikoi:
"Ranskan muslimit brittimuslimeja suvaitsevaisempia"
Ymmärrän toki lukevani kaikkia lehtiä kuin piru raamattua, mutta silti sanoisin, että otsikko kuvaa Ranskan muslimeja selkeän positiiviseen sävyyn. Melko objektiivisesti arvioiden otsikon voisi tulkita myös niin, että "Ranskan muslimit ovat vielä suvaitsevaisempia kuin brittimuslimit". Joka tapauksessa olisi aivan eri asia sanoa, että "Brittimuslimit ovat suvaitsemattomampia kuin Ranskan muslimit". Jos itse uutisartikkeliin ei vilkaise, otsikosta jää takaraivoon se viesti, että "muslimit" ja "suvaitsevaisuus" yhdistyvät tavalla tai toisella.
Mitä uutisessa sitten sanotaan? Siellä sanotaan, että 71 prosentilla Ranskan muslimeista on myönteinen käsitys juutalaisista. Saksassa vastaava luku on 38%, Britanniassa 32% ja Espanjassa 28%. Edelleen Ranskan muslimeista yli 70% pitää islamin ja ranskalaisen yhteiskunnan arvoja yhteensopivina. Britanniassa 81% muslimiväestöstä pitää uskontoa tärkeämpänä kuin yhteiskunnan arvoja. Tutkimuksen on tehnyt amerikkalainen Pew Research Center.
Käännetäänpä luvut toisin päin: Saksan muslimeista 62%, Britannian muslimeista 68% ja Espanjan muslimeista 72% suhtautuu juutalaisiin kielteisesti. Ei siis joihinkin tiettyihin juutalaisiin, vaan kaikkiin juutalaisiin yleisesti. Ranskassa, ilahduttavasti, vain 30% muslimeista, siis hieman alle joka kolmas, on antisemitistejä.
Oletko kuullut tiedostavien tahojen älähtäneen asian tiimoilta? En minäkään. Uskotko, että hiljaisuus olisi yhtä syvä, jos tutkimus vaikkapa paljastaisi, että 30% (tai 62%, tai 68%, tai 72%) jonkin Länsi-Euroopan maan kantaväestöstä suhtautuisi kielteisesti muslimeihin? Tai niihin samaisiin juutalaisiin? Jaa, mutta nytpä tulee mieleen eräs tutkimus, joka kertoi, että 20% erään suomalaisen kaupungin koululaisista uskoo niinkin vaaralliseen asiaan kuin rotujen välisiin älykkyyseroihin. Tämän luvun perusteella tiedostavat tahot arvioivat Suomen tulevaisuuden näyttävän suvaitsemattoman synkältä.
Juutalaiskysymyksessä Eurooppa on islamilaisen maahanmuuton tuloksena ajautumassa erikoiseen tilanteeseen. Holokausti on tällä hetkellä tabumpi kuin koskaan. Uusia, mittasuhteiltaan käsittämättömiä muistomerkkejä nousee kuin sieniä sateella, ja anteeksipyyntöjä isien teoista sinkoilee. Minkäänlaista virallisen historiankirjoituksen kyseenalaistamista ei suvaita. Samaan aikaan Euroopassa kasvaa räjähdysmäisesti väestöryhmä, jonka enemmistölle viha juutalaisia kohtaan on Jumalalta saatu direktiivi, ja jonka asenteisiin tai edes tekemisiin kukaan ei uskalla pitkällä tikullakaan kajota, ettei kyseinen ryhmä syyllistyisi ja ryhtyisi räjäyttämään.
Mitä tästä seuraa? Synagogia poltetaan ja vandalisoidaan (Glasgow, Oslo, Düsseldorf), juutalaisia tapetaan (Lontoo, Pariisi) ja juutalaisten liikkeiden seiniin maalatut hakaristit tekevät paluutaan (Rooma) 2000-luvun Euroopassa. Eikä niitä muistomerkkejäkään jätetä rauhaan (Bryssel). Juutalaisista fiksuimmat tekevät saman kuin juutalaisista fiksuimmat tekivät vuoden 1933 Saksassa. Eli pakkaavat laukkujaan, esim. Ranskassa ja Ruotsissa.
Sanalla sanoen, eurooppalaiset tuomitsevat toisiaan vankilaan holokaustimuistomerkin katsomisesta vähättelevällä ilmeellä, katselevat muualle muslimien piirrellessä hakaristejä samaan muistomerkkiin ja imaamin kertoessa Allahin janoavan juutalaista verta, sekä, tietysti, syyttävät islamofobisesta kiihotuksesta niitä harvoja, jotka huomauttavat tästä pienestä ristiriidasta. Ja aina välillä, synagogien roihutessa niin iloisella liekillä, että vaikeneminen on kertakaikkisen mahdotonta, Ruotsi järjestää kansainvälisen konferenssin, jossa tuomitaan takautuvasti kansallissosialismi ja Hitlerin juutalaisvainot.
Onni ranskalaisille, että heidän muslimiväestönsä on niin suvaitsevaista. Ja onni meille suomalaisille, että me osaamme ottaa oppia muiden tekemistä virheistä.