12.11.2009

Onko aprillipäivä siirretty?

Päivän Aamulehdessä pääministeri Matti Vanhanen kertoo pelkäävänsä "Ruotsin kaltaista pakolaisryntäystä Suomeen":

"Ei pitäisi julkisesti sanoa, mutta jos meidät löydetään yhtä laajasti kuin muut Pohjoismaat, hakijoita voi olla jopa 20 000."

Vanhasen pelot ovat hyvin aiheellisia. Olen itsekin varoitellut asiasta siitä lähtien, kun Suomen maahanmuuttolainsäädäntöä, -käytäntöä ja -ideologiaa ryhdyttiin Vanhasen ja maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin johdolla panemaan uusiksi muutama vuosi sitten.

Voitaisiin kysyä, miksi asiaa ei Vanhasen mielestä pitäisi sanoa julkisesti. Edelleen voitaisiin kysyä, miksi Vanhanen sitten sanoo sen julkisesti. Siksikö, että seuraavat eduskuntavaalit lähestyvät?

Vanhasen havainnot ovat kiitettävän nerokkaita. Mutta eikö se ollut tämä sama Masa, joka vielä viime tammikuussa toivoi, ...

"... etteivät poliitikot kuvaa maahanmuuttoa uhaksi, vaan mahdollisuudeksi ja välttämättömyydeksikin väestöltään vanhenevassa Suomessa."

Matti oli myös sitä mieltä, että ...

"... puheet esimerkiksi hallitsemattomista siirtolaisvirroista on lopetettava."

Olenko tyhmä, jos minusta näyttää siltä, että tämänpäiväisessä puheenvuorossaan pääministerimme maalailee uhkakuvia hallitsemattomista siirtolaisvirroista?

Samaan aikaan toisaalla hallitus pääministeri Vanhasen johdolla on saanut valmiiksi luonnoksensa uudeksi kansalaisuuslaiksi. Lakiesityksessä mm. lyhennetään kansalaisuuteen vaadittavaa asumisaikaa.

"Lakimuutoksilla yritetään edistää Suomessa asuvien ulkomaalaisten yhteiskuntaan sopeutumista ja yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta antamalla kansalaisuus entistä nopeammin."

Minun on vaikea ymmärtää, millä tavoin nopeasti myönnettävä kansalaisuus edistää kenenkään sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Historiallisesti, kautta maailman, kansalaisuus on ollut yhteiskunnan tapa antaa de jure tunnustus jo tapahtuneelle sopeutumiselle. Kansalaisuus on merkinnyt koeajan päättymistä. Pysyvä oleskelulupa takaa maahanmuuttajalle samat oikeudet kuin kansalaisuuskin, lukuunottamatta valtakunnallista äänioikeutta. Nimenomaan kansalaisuuden puuttuminen, ja tähän sisältyvä (ainakin teoreettinen) maastapoistamisriski, on toiminut maahanmuuttajalle kannustimena sopeutumiseen ja nuhteettomaan elämään.

Suomi ei voi poistaa maasta omia kansalaisiaan, eikä kansalaisuutta voi peruuttaa muutoin kuin asianosaisen omasta pyynnöstä. Jos kansalaisuus myönnetään "etukäteen", siinä toivossa, että se motivoisi maahanmuuttajaa kotoutumaan, mitä keppejä ja porkkanoita yhteiskunta itselleen jättää sen tilanteen varalta, että maahanmuuttaja ei haluakaan kotoutua?

Mielestäni on toissijaista, vaaditaanko kansalaisuuden saamiseen neljän, viiden vai kuuden vuoden maassa asuminen. Tärkeämpää olisi pohtia, onko kansalaisuus palkinto sopeutumisesta vai suostuttelua sopeutumiseen. Mikäli se on suostuttelua, onko realistista olettaa, että sanktiouhan poistuminen edistää niiden sopeutumishaasteellisten sopeutumishalukkuutta, joihin tällä suostuttelulla nimenomaan halutaan vaikuttaa?

* * *

Kotimaista epäkorrektia kirjallisuutta joulupukin konttiin:

Jukka Hankamäki: Sensuurin Suomi (2009), tilattavissa linkistä.
Timo Vihavainen: Länsimaiden tuho (2009).
Jussi Halla-aho: Kirjoituksia uppoavasta Lännestä (2009), tilattavissa linkistä.


Takaisin