7.3.2007

Olavi Mäenpää ja Varsinais-Suomen vaalipiiri

Tämä on se kirjoitus, jonka kirjoittamisen järkevyyttä olen miettinyt pitkään ja hartaasti. Päätin nyt sitten kuitenkin kirjoittaa sen. Kirjoitus on tarkoitettu niille Varsinais-Suomen äänestäjille, jotka aikovat äänestää Suomen Kansan Sinivalkoisten Olavi Mäenpäätä protestoidakseen Suomessa yleensä ja Turussa erikseen harjoitettavaa maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikkaa vastaan. Niille äänestäjille, jotka ajattelevat, että kaikkine puutteineenkin Mäenpää on ainoa vaihtoehto nykymenolle.

Kirjoitusta ei ole suunnattu niille, jotka pitävät Mäenpäätä objektiivisesti katsoen hyvänä tyyppinä. Heidän on syytä äänestää Olavia.

Varsinaissuomalaiset lukijat ovat kyselleet viime kesästä lähtien, ketä heidän minun mielestäni kannattaisi äänestää. Pitkälle talveen suosittelin Mäenpäätä sillä kuluneella perusteella, että vaikka Olavi on ikävä ja yhteistyökyvytön ihminen, hänen saamansa äänet ovat joka tapauksessa piikki poliittisen eliitin takapuolessa. Toivon lukijan ymmärtävän, että jos tämän kirjoituksen takana kummittelisi henkilökohtainen kauna Mäenpäätä kohtaan, olisin kirjoittanut sen jo viime syksynä, jolloin Olavi aloitti minuun kohdistuvan loanheittokampanjan erilaisilla keskustelupalstoilla. Tästä ei ole kysymys. Minä olen kiinnostunut Suomen tulevaisuudesta enkä omasta hipiästäni. Olen riemumielin valmis kannattamaan niitäkin, jotka eivät henkilökohtaisesti pidä minusta, jos katson heidän toiminnallaan edistävän jotain yleistä hyvää.

Olavi Mäenpää on talven aikana tehnyt selväksi, että muut kysymykset ovat hänelle paljon tärkeämpiä kuin monikulttuurisuuden vastustaminen. Hän on selvin sanoin ilmoittanut, että SKS:n tärkein tavoite eduskuntavaaleissa on viedä ääniä perussuomalaisilta. Hän on oman ilmoituksensa mukaan asettanut ehdokkaita Helsinkiin vain ja ainoastaan torpedoidakseen perussuomalaisten ja allekirjoittaneen vaalimenestyksen. Jos tapahtuisi ihme ja Mäenpää valittaisiin eduskuntaan, hän - kaikessa inhimillisessä pienuudessaan - käyttäisi edustajankautensa kaikkien niiden mustamaalaamiseen, jotka hän kokee kilpailijoikseen. Jos sekä minä että Mäenpää pääsisimme läpi, vihervasemmisto saisi nauraa neljän vuoden ajan Juudean Kansanrintaman taistelulle Juudean Kansallista Rintamaa vastaan.

Mäenpää ei ole osa ratkaisua vaan osa ongelmaa. Hän on neekerinkuohitsemispuheineen juuri sellainen "kriitikko", jonka poliittinen eliitti haluaa näkyville: synkeä, brutaali mörökölli. Uskoakseni Mäenpää on yksi syy siihen, että Turku on hitaasti mutta varmasti muuttumassa Suomen Malmöksi. Kukaan ei kehtaa kaupunginvaltuustossa vastustaa monikultturistien hulluimpiakaan ideoita, koska Mäenpää ehtii aina vastustaa niitä ensimmäisenä, eikä yksikään poliittisesta tulevaisuudestaan huolta kantava kollega ala tukea valtuutettua, jonka ehdotuksiin kuuluu vaikkapa muurin rakentaminen Lausteen (vai oliko se Varissuo) ympärille, tai joka väsää "ei somaleille" -kylttejä kaupungin urheilupaikoille. Mäenpää on antanut Turussa maahanmuuttokritiikille niin rumat kasvot, että kynnys monikultturismin vastustamiseen on noussut sietämättömän korkeaksi.

Mäenpää tekisi eduskunnassa aivan saman tempun. Hänen läpimenonsa olisi monikultturisteille lottovoitto. Mäenpää saisi esiintymisellään tärähtäneimmänkin viherpiipertäjän näyttämään haluttavalta samaistumisen kohteelta. Jotta muutos maahanmuuttoajattelussa olisi mahdollinen, kriitikoiden on onnistuttava kääntämään eduskunta-nimisen, raskassoutuisen laivan kurssia. Tämä on mahdollista vain puhumalla järkeä ja osoittamalla vastapuolen maailmaahalaavan ideologian typeryys ja onttous. Se, että yksinäinen kummajainen huutaa takarivistä kuohitsevansa vastaantulevat mugabet, voi olla viihdyttävää, mutta se ei edistä muutosta vaan ehkäisee sitä. Tilanne olisi toinen, jos mäenpäät saisivat 101 paikkaa eduskunnasta. Silloin heidän ei tarvitsisi olla salonkikelpoisia. Mutta kun he eivät saa.

En lainkaan epäile Mäenpään maahanmuuttovastaisuuden aitoutta, mutta se, mistä Mäenpää on kaikkein kiinnostunein, on asema kansallismielisten ruhtinaana, führerinä ja äänikuninkaana. Tämä asema on prioriteetti, ja sen säilyttäminen ajaa kaikkien muiden tavoitteiden (mukaanlukien maahanmuuttopolitiikan muuttamisen) edelle. Syy Mäenpään tämänhetkiseen inhimilliseen alennustilaan ja allekirjoittaneeseen kohdistuvaan sottakampanjaan ei ole se, millainen minä olen. Ennen kuin ilmoitin ehdokkuudestani viime kesänä, Mäenpään suhtautuminen minuun vaihteli neutraalista ystävälliseen. Syy on siinä, että Mäenpää kokee minun uhkaavan omaa asemaansa. Olavin tähti on hiipumassa, ja hän tietää sen. Hän upottaa epäröimättä "oman" laivansa ennemmin kuin luovuttaa asemansa tämän laivan perämiehenä.

Jos siis kuulut niihin, jotka äänestävät Mäenpäätä vastentahtoisesti, paremman vaihtoehdon puutteessa, harkitse äänestämistäsi vielä kertaalleen. Jos ja kun Olavi ei vaaliliiton puuttumisesta johtuen pääse läpi, äänesi on mennyt hukkaan. Jos tapahtuu ihme ja hän pääsee läpi, tuloksena on pitkän tähtäyksen katastrofi maahanmuuttokriittiselle liikkeelle.

Monet ovat pyytäneet minua pidättymään Mäenpään kritisoinnista sillä perusteella, että maahanmuuttokriittisten voimien on liittouduttava. Tähän minulla on kaksi vasta-argumenttia: a) Mäenpää on aivan itse ja omien motiiviensa ajamana aloittanut 360 asteen sodan "omiaan" vastaan sekä ilmoittanut suoraan, että yhteistyöstä on turha haaveilla. Liittoutumiseen tarvitaan kaksi osapuolta. Riitelyyn tarvitaan vain yksi. b) Edellä esitetyistä syistä Mäenpää on pelkkä riesa mainituille maahanmuuttokriittisille voimille. Hän on suvaitsevaisen median mannekiini, ulkomaalaisvastaisen poliitikon käyttökelpoinen prototyyppi. Kriittisten liikkeiden nousu merkittäviksi poliittisiksi tekijöiksi Tanskassa, Belgiassa, Itävallassa ja Ruotsissa on alkanut näiden liikkeiden sisäisellä puhdistautumisella. Selkäänpuukottajien, luonnehäiriöisten, pikkurikollisten, natsien ja johtajakomplektikoiden kanssa ei pidä olla tekemisissä muutaman lisä-äänen toivossa. Heidät on unohdettava ja ryhdyttävä luomaan älyllistä, johtajakultteihin perustumatonta kansanliikettä, jonka myös se kansa voi häpeämättä kokea omakseen.

Meidän ongelmamme ei ole siinä, ettei suurin osa ihmisistä olisi itse asiasta samaa mieltä. Ongelmamme on, että näytämme typeriltä pelleiltä. Näytämme typeriltä pelleiltä niin kauan kuin hyväksymme liikkeemme edustajiksi typeriä pellejä. Näin se vain on.

On päämääriemme kannalta parempi vaihtoehto jättää kokonaan äänestämättä kuin äänestää Olavi Mäenpäätä. Mielestäni varsinaissuomalaisilla kuitenkin on kelvollisia vaihtoehtoja. Perussuomalaisia ehdokkaita voi äänestää melko huoletta, koska perussuomalaiset - ainoana puolueena - on ohjelmansa tasolla kriittinen monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa kohtaan. Itse äänestäisin Kike Elomaata (nro 94), jonka olen tavannut ja jonka tiedän fiksuksi tyypiksi. (Juu, tiedän, että hän on entinen kehonrakentaja. Antti Kalliomäki on entinen seiväshyppääjä.) Radikaalimpaa linjaa kaipaaville on tarjolla Esa Taberman (nro 131) Mäenpään puolueesta. Tunnen Esan kohtuullisen hyvin ja pitkältä ajalta, ja vaikken millään muotoa jaa hänen pitkän tähtäyksen visioitaan, tiedän hänet älykkääksi, lupsakaksi, keskustelutaitoiseksi ja ennen kaikkea itseironiaan kykeneväksi humoristiksi.

Väärinkäsitysten välttämiseksi painotan sitä, etten mitenkään kuvittele voivani paimenkirjeillä säädellä aikuisten varsinaissuomalaisten äänestyskäyttäytymistä. Tämä on mielipidekirjoitus, jossa kerron, miksi Olavi Mäenpäätä ei minun mielestäni kannata äänestää. Toivon lukijan puntaroivan perustelujani. Jos hän sen jälkeenkin katsoo hyväksi tukea Olavia, tämä on hänen oikeutensa.

Äänesi on arvokas, ja sitä on vain yksi kappale. Mieti, mihin sen käytät.


Takaisin