27.9.2008

Nybättrefolk

Entinen opetusministeri, ulkoministeri ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen puheenjohtaja Pär Stenbäck ehdottaa, että maahanmuuttajien, varsinkin venäläisten maahanmuuttajien, kotoutuskieleksi valittaisiin suomen sijasta ruotsi. Perustelut tälle ennakkoluulottomalle ehdotukselle ovat:

a) Ruotsi on helpompi oppia kuin suomi.

b) Tämä parantaisi maahanmuuttajien kilpailuasemaa työmarkkinoilla.

Huono ruotsintaito on varmaankin helpompi saavuttaa kuin huono suomentaito, mutta perustelu b) on hiukan omituinen. Vaikka kotoutuskielenä useimmissa tapauksissa nykyään on suomi, varsinkin tietyiltä alueilta tulevilla maahanmuuttajilla on huomattavia vaikeuksia työllistyä. Syynä on usein juuri kurja kielitaito. Silläkö tilanne kohenisi, että maahanmuuttajat eivät enää osaisi suomea ollenkaan?

Tosin lopuksi Stenbäck lisää:

"Entistä RKP:n puheenjohtajaa askarruttaa ruotsin kielen aseman ja osaajien heikkeneminen Suomessa. Stenbäckin mukaan kasvava maahanmuuttajaväestö voisi olla tulevaisuudessa uusi ruotsinkielinen vähemmistö Suomessa."

Mielestäni on hassua, että vaikka maahanmuutossa kovasti korostetaan humaaneja ja humanitaarisia aspekteja, maahanmuuttajilla tuntuu useimmille maahanmuuton puolestapuhujille olevan lähinnä välinearvo, joko fetisistinen tai pragmaattinen. Maahanmuuttajia on saatava a) värittämään katukuvaamme, b) pyyhkimään ikääntyvän väestömme takapuolia, c) parantamaan geeniperimäämme. Maahanmuuttajien välineistämisen saralla Stenbäckin ehdotusta voidaan kai pitää jonkinlaisena pohjanoteerauksena/huippusuorituksena.

Stenbäckin ajatus on suomenruotsalaisesta näkökulmasta melko nerokas, ja vaikka sitä tuskin toteutetaan, toteuttamisen seurauksia on mielenkiintoista miettiä. Suomenruotsalaisten ongelma etuoikeutettuna kansanosana on se, että asemaa on yhä vaikeampi perustella yhtäältä väkiluvun laskiessa ja toisaalta kilpailevien kieliryhmien, varsinkin venäläisten, kasvaessa. Integroimalla venäläiset suomenruotsalaisiksi ratkaistaisiin molemmat pulmat. Nämä pääsisivät valmiiseen etuoikeutettuun kiintiöklubiin, mikä saattaisi hillitä vaatimuksia vastaavan aseman suomisesta venäjän kielelle, ja ennen kaikkea heistä suomen kieltä osaamattomina tulisi ruotsinkielisten palvelujen vaatijoita. Kysynnän vähäisyyshän on tärkein ruotsinkielisiä (ja kalliiksi tulevia) julkisia palveluja, samoin kuin suomenkielisille pakolla opetettavaa ruotsia, uhkaava tekijä.

Ruotsalaistettaviksi maahanmuuttajiksi Stenbäck kelpuuttaa varsinkin venäläiset, koska - kuten sanottua - he ovat määränsä vuoksi bättrefolkille sekä suuri mahdollisuus että suuri riski, mutta tietysti myös siksi, ettei ankkalampeen nyt sentään mitään tummia ja rättipäitä haluta. He olkoot tulevaisuuden finnjäveleitä.

Tulevaisuudennäkymä on surrealistinen. Suomalainen veronmaksaja rahoittaa venäjänkielisille maahanmuuttajille sekä venäjänkielisen opetus- ja kulttuuritarjonnan, jottei näiden herkkä identiteetti murskautuisi, että paisuvat ruotsinkieliset palvelut, koska ruotsi olisi ainoa edes jossakin määrin yhteinen kieli. Julkisten palvelujen jatkuvan kysynnän takaisi se, että suomea osaamattomina venäläiset eivät koskaan työllistyisi.

Sivuseikkana mainittakoon, että henkilökohtaisen havaintoni mukaan venäläisillä, kaikkien maahanmuuttajien joukossa, on ollut harvinaisen vähän vaikeuksia oppia suomea. He myös työllistyvät moniin muihin ryhmiin verrattuna huomattavan hyvin. Ehkä Stenbäckin kannattaisi valita jokin sellainen ryhmä, jolle suomi vuodesta toiseen näyttää tuottavan ylitsepääsemättömiä hankaluuksia, ja jonka kilpailuasema työmarkkinoilla kaipaisi kohennusta paljon kipeämmin. En nyt mainitse mitään ryhmää nimeltä.


Takaisin