Ruotsissa piileskelee arvioiden mukaan 5000-10000 kielteisen päätöksen ja käännytystuomion saanutta turvapaikanhakijaa. Vihreät, johtohahmonsa Peter Erikssonin johdolla, ovat vaatineet, että tällaiset piileskelijät on armahdettava ja heille on myönnettävä oleskelulupa. Miettiköön kukin vaatimusta pienen hetken.
Turvapaikanhakijan, oli hän rahastusmatkalla, leveämmän leivän perässä tai oikeasti turvapaikan tarpeessa, intresseissä on saada jäädä Ruotsiin. Hänen kannaltaan ei ole pienintäkään merkitystä sillä, saako hän pakolaisstatuksen vai oleskeluluvan muista syistä. Kummassakin tapauksessa hän saa sen, mitä on hakemassa: luvan jäädä ja pääsyn sosiaalisiin etuisuuksiin. Tarkoittavatko vihreät, että kenelle tahansa Ruotsiin saapuvalle on annettava oleskelulupa? Mikäli näin on, Ruotsi voi saman tien irtisanoutua kansainvälisistä pakolaissopimuksista, koska koko turvapaikkaproseduurista tulee tarpeeton. Pakolainen voi yksinkertaisesti saapua ja ilmoittaa jäävänsä. Vai tarkoittavatko vihreät, että turvapaikkajärjestelmä tulee säilyttää ennallaan ja turvapaikkahakemus edelleen käsitellään säädösten mukaan, mutta niille kielteisen päätöksen saaneille, jotka älyävät rikkoa Ruotsin lakeja ja kadota maan alle, on myönnettävä oleskelulupa, kun taas lakia noudattavat kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat palautetaan kotimaahansa? Vai mitä he tarkoittavat? Tarkoittavatko he mitään?
Vihreiden hanke on kariutunut valtiopäivillä, mutta Eriksson vaatii "hallitukselta sitoumuksen, että ainakin enemmistö lapsista saa jäädä". Pakolaiset, mukaan lukien heidän lapsensa, ovat siis punnittavissa olevaa bulkkitavaraa. Vihreille riittää, että suurin osa lapsista saa jäädä. He eivät ole ihmisiä ja yksilöitä, joiden turvapaikkatarve pitäisi harkita yksilöllisesti. Koska käännytetyillä turvapaikanhakijoilla ei määritelmän mukaisesti ole sopimuskriteerien mukaista oikeutta turvapaikkaan, oleskeluluvan saavat pitää valita arvalla tai naaman perusteella. Jos 60 prosentille perusteetta turvapaikkaa hakeneista lapsista annetaan oleskelulupa, millä perusteella se evätään lopuilta 40 prosentilta? Näin pitkälle ei yllä vasemmistosuvaitsevaisen ajatus. Riittää, että suurin osa saa jäädä. Tämä on vallitsevassa suvaitsevaisuudessa se piirre, joka saa minut humanistina yrjöämään.
Ruotsin metsissä ja kellareissa on siis 5000-10000 käännytyspäätöksen saanutta ja sitä uhmaavaa maahantulijaa. En voi olla ajattelematta Pravdan viikkoliitteessä joitakin kuukausia sitten julkaistua, jo silloin harvinaisen typerältä vaikuttanutta juttua Katajanokan turvasäilöön pannuista, karkotusta odottavista maahantulijoista. Kyynelehtivät talteenotetut kertoivat kyynelehtivälle toimittaja Katja Marteliukselle, että on fasismia pitää heitä, kunnon lainkuuliaisia ihmisiä, lukkojen takana, aivan kuin he olisivat rikollisia. Ruotsin maanalainen maahanmuuttaja-armeija toimikoon illustraationa siitä, mitä tapahtuu, kun vastaanottava yhteiskunta toimii ei-fasistisesti ja päästää käännytetyt vapaalle jalalle karkotusta odottamaan.