19.10.2008

Något att grubbla på för tant Astrid

Maahanmuutto- ja Eurooppaministerimme Astrid Thors kertoo päivän Aamulehdessä olevansa huolissaan Perussuomalaisten ulkomaalaisvastaisuudesta:

"Perussuomalaisten kannattajajoukoissa ja ehdokkaissa on henkilöitä, jotka suhtautuvat erittäin kielteisesti ulkomaalaisiin. Tämä on näkyvissä etenkin Helsingissä."

Ketäköhän nimiä mainitsematon täti Astrid mahtaa tarkoittaa?

Välitön syy Thorsin avautumiselle on tietysti se, että RKP:tä uhkaa vaalitappio ja Perussuomalaisia vaalivoitto. Erityisesti Thorsia ja RKP:tä kauhistuttaa se, että jos gallup-ennusteet toteutuvat, RKP menettää ikuisuuspaikkansa Kuntaliiton hallituksessa Perussuomalaisille.

Tosiasiallisesti syytä huoleen ei ole. Koska elämme Suomessa, on selvää, että RKP:n edustus kaikissa merkittävissä elimissä turvataan viime kädessä vaikka poikkeuslailla. Haluaisin kuitenkin tässä kirjoituksessa oikaista Astridin väärinkäsityksiä Perussuomalaisten "ulkomaalaisvastaisuudesta" sekä antaa hänelle hyviä neuvoja ja vinkkejä siitä, mistä Perussuomalaisten kannatuksen nousu ja vastaavasti RKP:n kannatuksen lasku saattaa johtua.

RKP on historiallisesti yhden asian lobbausryhmä. Sen kannatus on ollut vakio, koska sitä on äänestänyt suurin osa suomenruotsalaisista. Tässä ei ole mitään pahaa. On hyvä, että vähemmistö pystyy omia (koettuja) etujaan puolustaakseen keskittämään äänensä ja voimavaransa. Asian varjopuoli on, että koska RKP on yhden kieliryhmän edunvalvontaorganisaatio, sillä ei ole minkäänlaista kasvupotentiaalia. Ryhtymällä ajamaan monikultturismin kaltaista, kielikysymykseen liittymätöntä ideologiaa RKP voi vain hävitä, koska...

a) ...kaikki suomenruotsalaiset eivät suinkaan kannata monikultturismia ja hallitsematonta maahanmuuttoa.

b) ...suomenkieliset monikultturismin ja hallitsemattoman maahanmuuton kannattajat eivät ala äänestää RKP:tä. Miksi? Siksi, että heille on jo tarjolla Vihreät ja Vasemmistoliitto.

Omaan kannattajakuntaani, eli siihen osaan kannattajakunnastani, jonka tunnen, kuuluu paljon suomenruotsalaisia. Heistä kaikki eivät ole entisiä RKP:n äänestäjiä, mutta suurin osa on. Syy siihen, että he ovat vaihtaneet RKP:n Perussuomalaisiin (tai ainakin Perussuomalaisten listalla olevaan ehdokkaaseen), on Astrid Thors. Tällainen muutos äänestyskäyttäytymisessä on itse asiassa helppo ymmärtää, mutta yhtä helppoa on ymmärtää, miksi Thors ei sitä ymmärrä.

RKP on aina, kaikissa vaaleissa, saanut saman äänimäärän. RKP:n ei todellisuudessa ole tarvinnut juuri kampanjoida, eikä puolueen ylimmissä kerroksissa enää muisteta, että jokainen eduskunta- ja valtuustopaikka on riippuvainen äänestäjistä. Kannatuksen historiallinen vakaus on humalluttanut Thorsin ja muut ankkalampelaiset siinä määrin, että nämä kuvittelevat saavansa äänestäjiltään mandaatin aivan minkä tahansa politiikan ajamiseen.

Suomenruotsalaiset eivät kuitenkaan ole sen tyhmempiä kuin muutkaan, eikä suurin osa heistä asu ullanlinnalaisessa herrankukkarossa. Yleiset yhteiskunnalliset kehityskulut koskettavat myös ruotsinkielisiä. Thorsilaisen maahanmuuttopolitiikan hedelmiin kuuluvat afrikkalaiset joukkoraiskaajat eivät kysy uhrinsa kieltä. Maahanmuuttoon vuosittain käytetyt kymmenet miljoonat eurot kerätään kaikenkielisten rahapussista. Lisäksi tavalliset ruotsinkieliset ovat aivan yhtä huolissaan kuin suomenkielisetkin siitä, millaisen maan ja yhteiskunnan he jättävät omille lapsilleen.

Perussuomalaiset eivät uhkaa tavallisen suomenruotsalaisen arkea tai tulevaisuutta. RKP uhkaa.

Mutta palataan Aamulehden artikkeliin:

"Viimeksi Itävallassa ulkomaalaisvastaiset puolueet voittivat vaalit. Kehitys on ollut nähtävissä myös pohjoismaissa, erityisesti Tanskassa ja Norjassa. Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors pelkää, että Suomessa perussuomalaiset seuraavat samaa tietä."

Jos Thors tuumisi oikein tarkkaan, hän saattaisi oivaltaa, että "ulkomaalaisvastaisten" puolueiden voittokulkua mainituissa maissa on edeltänyt eräs toinen kehitys. Se kehitys on ollut holtiton maahanmuuttopolitiikka kaikkine lieveilmiöineen. Thors koplineen (viittaan ennen kaikkea sisäministeriön kansliapäällikköön Ritva Viljaseen) on kuluvana hallituskautena ajanut väellä ja voimalla sekä laadullisen että määrällisen maahanmuuttokontrollin lopettamista. Olisi outoa, jos tämä politiikka (lieveilmiöineen) ei aiheuttaisi äänestäjien piirissä samanlaista reaktiota kuin se on aiheuttanut muualla.

"Thors on luottavainen siihen, että Suomessa asiat hoidetaan paremmin."

Kun oikein kovasti uskoo, että Kuu on juustoa, niin ehkä se muuttuu juustoksi. Millä tavalla paremmin ne asiat hoidetaan? Ovatko tähänastiset tulokset parempia kuin muualla?

"Meillä on aidosti mahdollisuus estää ghettoutumista. Se vaatii määrätietoista politiikkaa."

Minkälaista? Joko sitä politiikkaa toteutetaan? Jos kyllä, miksi gettoutuminen on jo täydessä käynnissä? Vai aiotaanko sitä määrätietoista politiikkaa harrastaa jossakin myöhemmässä vaiheessa?

"Uusien tulijoiden kotouttaminen on iso tehtävä, joka hyvin tehtynä nielee myös rahaa. Thors ei ole tyytyväinen nykyisiin kotouttamisrahoihin, jotka ovat 30 miljoonaa euroa vuodessa."

Jos lähtökohdaksi hyväksytään se, että kotouttaminen nielee paljon rahaa, voidaan kysyä, mihin koko nykyinen maahanmuuttopolitiikka ja hurjat tavoitteet maahanmuuttajaväestön moninkertaistamisesta muutamassa vuodessa oikein perustuvat? Miksi Suomen on haalittava valtavat määrät uusia maahanmuuttajia, jos tarvitaan paljon rahaa, että he eivät gettoutuisi? Eikö olisi yksinkertaisempaa rajoittaa maahanmuuttoa, sekä laadullisesti että määrällisesti?

Ei gettoutuminen ole mikään luonnonilmiö. Se on seurausta siitä, että työttömiä ja syrjäytyneitä ihmisiä kasaantuu asuinalueelle. Se, että varsinkin muslimimaista ja Afrikasta tulevat maahanmuuttajat syrjäytyvät massoina ja gettoutuvat, on osoitus siitä, että suomalaiset työmarkkinat eivät tarvitse heitä. Jos työmarkkinat eivät tarvitse heitä, kuka heitä tarvitsee? Mitä tarkoittaa se, että "Suomi tarvitsee maahanmuuttajia"?

Kotoutumisongelmien ratkaisemiseen rahalla liittyy useita käytännöllisiä ja periaatteellisia kysymyksiä:

a) Kansainväliset esikuvat. Suomen tällä hetkellä "kotouttamiseen" käyttämät, sinänsä hirvittävät, rahasummat ovat vain kalpea aavistus siitä, mitä on tulossa. Itävalta, Tanska ja Norja ovat kaataneet kotouttamisen kaivoon paljon enemmän rahaa, eikä vastineeksi ole saatu mitään myönteistä. Kolmannen maailman tulokkaat syrjäytyvät, gettoutuvat, mellakoivat ja tekevät paljon rikoksia. Kotouttamisrahoja lisäämällä ei siis saada mitään muuta kuin lisää rahanmenoa.

b) Toistan edellä esitetyn kysymyksen. Jos maahanmuuton myönnetään ja hyväksytään syövän valtavasti rahaa, mikä on maahanmuuton pointti? Thorsilaista maahanmuuttoa ei voida verrata siihen siirtolaisvirtaan, joka suuntautui aikanaan Euroopasta Yhdysvaltoihin ja Suomesta Ruotsiin. Ei eurooppalaisia tai suomalaisia mitenkään erityisesti "kotoutettu". Heille osoitettiin maapala ja kuokka tai paikka sorvin äärestä ja sanottiin, että ryhdy osaksi yhteiskuntaa.

c) Kotouttamiskuluista on tullut täysin avoin piikki valtion ja kuntien rahankäytössä. Kaikesta muusta voidaan tinkiä, mutta ei maahanmuuton kuluista. On muodikasta olla sitä mieltä, että vastakkainasettelu on huono asia, mutta koska kaikki julkinen kulutus rahoitetaan pohjimmiltaan samasta, kansalaisilta verotetusta kassasta, asioita nimenomaan pitää asettaa vastakkain. Otetaan kontrastin vuoksi muutama esimerkki:

Valtion budjettiehdotuksessa joukkoliikenteen tuet ovat pienenemässä yhteensä noin kolmella miljoonalla eurolla. Tämän seurauksena n. kolmeasataa bussivuoroa, varsinkin Länsi-Suomen läänissä, uhkaa lakkauttaminen. Myönnän, että kolme miljoonaa euroa on paljon rahaa. Toisaalta 300 bussivuoron lakkauttaminen aiheuttaa paljon haittaa suurelle joukolle ihmisiä. Tämä vahinko kuitenkin arvioidaan päättävissä elimissä kolmen miljoonan euron säästön arvoiseksi.

Samaan aikaan Helsinki on varautunut panostamaan ensi vuonna maahanmuuttajien työllistämiseen 2,5 miljoonaa euroa. Valtiolta odotetaan samansuuruista satsausta. Viiden miljoonan euron kulunki vain siitä, että maahanmuuttajia saataisiin töihin. Tilanteessa, jossa maahanmuuttoa perustellaan työvoiman tarpeella. Tämä menoerä olisi kokonaan vältettävissä, jos maahan ei haalittaisi ihmisiä, jotka eivät työllisty.

Suomen kunnallisissa vanhainkodeissa, esim. viime aikoina tapetilla olleessa Tampereen Koukkuniemessä, liikkumisrajoitteisia vanhuksia ei ehditä avustaa vessaan, vaan heitä kehotetaan tekemään asiansa vaippaan. Siinä sitä arvokasta elämän ehtoota sinulle ja vanhemmillesi. Eikä siinä mitään, pysyväthän ne mummot ja papat hengissä, mikä sekin on enemmän kuin monissa muissa maissa. Mutta samaan aikaan maahanmuuttoministeri Thors itkee, että 30 miljoonaa euroa on naurettavan vähän aiheuttamalla aiheutetun maahanmuutto-ongelman ratkaisuun. Lisää pitäisi saada.

Breini esittelee blogissaan lisää vertailukohtia. Niitä on syytä miettiä. Valtion talousarviossa varataan momentille "Maahanmuutto" 83 962 000 (kahdeksankymmentäkolme miljoonaa yhdeksänsataakuusikymmentäkaksi tuhatta) euroa. Tästä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto nielee 53 152 000€. Pelastustoimelle ja hätäkeskuksille on varattu 81 355 000€. Nuorisotyöhön sijoitetaan 43 323 000€. Tarvitseeko Suomi maahanmuuttoa, joka maksaa sille enemmän kuin pelastustoimen ylläpito?

Huomautettakoon, että näissä luvuissa ei ole mukana se raha, joka käytetään muualta tulleiden ikuisten eläkeläisten elättämiseen tai maahanmuuton aiheuttamiin koulujen, kirjastojen ja julkisten palveluiden lisämenoihin.

Haluaisin tietää, miksi näitä asioita ei pidä asettaa vastakkain. Jäisivätkö ne 84 miljoonaa euroa kenties käyttämättä, ellei niitä kipattaisi maahanmuuton moolokinkitaan?

Mainitaan nyt vielä, että kehitysapuun, jonka tehoista ei vuosikymmenten kokemuksellakaan ole kovin häävejä näyttöjä, Suomi sijoittaa 830 400 000 (kahdeksansataakolmekymmentä miljoonaa neljäsataa tuhatta) euroa, kymmenen kertaa pelastustoimen ja hätäkeskusten saaman summan. Ja yli puolitoista kertaa enemmän kuin koko tieverkostonsa ylläpitoon. Lähes viidenneksen koko terveydenhuoltoon käytetystä rahasta. 332 kertaa enemmän kuin energiansäästön ja uusiutuvan energian käytön edistämiseen.

d) Maahanmuutto- ja kotoutussektori, joka työllistää jatkuvasti kasvavan määrän thorsilaisia, on ainoa hallinnon haara, jolla ei ole minkäänlaista tulosvastuuta. Kaikilla muilla aloilla pannaan rahahanat kiinni tai annetaan vastuullisille kenkää, ellei määrärahoilla saada aikaan tulosta. Kun maahanmuuttajat eivät kymmenien miljoonien eurojen kotoutuspanostuksista huolimatta kotoudu, kukaan ei kyseenalaista kotouttajien pätevyyttä tai käytettyjä metodeja. Sen sijaan syytetään kantaväestön asenteita tai työmarkkinoiden rakenteellista rasismia ja annetaan kotouttajille lisää rahaa kotouttamisleikkeihin.

Luulen, että ihmiset ovat laajasti ottaen tietämättömiä tällaisista luvuista. Maahanmuuttokriittisyyden lisääntyminen perustuu luultavasti pääasiassa maahanmuuton akuutteihin seurauksiin kuten lisääntyvään rikollisuuteen ja rauhattomuuteen, asuinalueiden rapautumiseen tai "vain muslimeille" -vuoroihin kunnallisessa uimahallissa. Uskon, että ihmiset olisivat paljon nykyistäkin vihaisempia Thorsille ja kumppaneille, jos he olisivat tietoisia maahanmuuton rakenteellisista seurauksista ja sen vaikutuksista suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaan. Palveluja saksitaan pikkuhiljaa joka paikasta. Ainoa kulutusmomentti, joka kasvaa koko ajan, on maahanmuutto. Maahanmuuttomomentille siirretään niitä samoja rahoja, joita muualta leikataan.

Suomen väestöstä n. 3-4% on maahanmuuttajia. Voitte alustavasti laskeskella, paljonko maahanmuutto ja kotouttaminen maksavat, kun maahanmuuttajien osuus on Astrid Thorsin ja Ritva Viljasen kaavailujen mukaisesti nostettu 10 prosenttiin väestöstä. Samalla on huomioitava, että maksajien määrä ei nouse "kotoutettavien" lisääntyessä.

Thorsin mielestä Perussuomalaisten ehdokkaiden ja kannattajien joukossa on maahanmuuttajiin hyvin kielteisesti suhtautuvia henkilöitä. Hän on ainakin omalta osaltani - ja minuahan hän kai lähinnä tarkoittaa - ymmärtänyt asian väärin. Vastustan hallitsematonta maahanmuuttopolitiikkaa sekä sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, josta on Suomelle ja suomalaisille vahinkoa. Se, että thorsilainen maahanmuuttopolitiikka on vahingollista, on selvä ja laskennallisesti osoitettava asia. Onko se hallitsematonta?

Suomesta turvapaikkaa hakeneiden määrä on noussut 70% edellisvuodesta. Tärkeimmät lähtömaat ovat Somalia, Irak ja Nigeria. Yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä on samassa ajassa kaksinkertaistunut. Valtaosa alaikäisistä on 15-17-vuotiaita, siis pikemminkin nuoria kuin lapsia.

Alaikäisille turvapaikanhakijoille myönnetään käytännössä aina turvapaikka. Turvapaikan saanut alaikäinen jättää käytännössä aina hakemuksen perheenyhdistämisestä, ja jokaisen turvapaikan saaneen alaikäisen vanavedessä maahan pääsee täten jopa kymmenen henkeä. Ja nyt on huomattava, että yksikään heistä - turvapaikan saanut alaikäinen mukaanluettuna - ei täytä niitä turvapaikan kriteereitä, joihin Suomi on paljonpuhutuissa kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut. Jokainen alaikäinen turvapaikanhakija generoi kymmenen maahanmuuttajaa, joista yhdelläkään ei ole varsinaista perustetta päästä maahan, ja jotka tulevat suomalaiselle veronmaksajalle erinomaisen kalliiksi.

Vielä kalliimmaksi heidät tekee se, että turvapaikanhakijat tulevat pääsääntöisesti maista, joiden kansalaisten kotoutumis- ja työllistymisennuste niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkääkin pidemmällä aikavälillä on omien ja vieraiden kokemusten valossa erittäin heikko, ja joiden kansalaiset ovat räikeän yliedustettuina esimerkiksi jo aiemmin käsitellyissä raiskaustilastoissa.

Muutama päivä sitten uutisoitiin, että Maahanmuuttovirasto haluaisi ikätestit yksin saapuville alaikäisille turvapaikanhakijoille. Uutinen tarkoittaa kääntäen sitä, että tällä hetkellä tulijoiden ikää ei todenneta millään tavalla.

Ajatellaanpa asiaa Eurooppaan haluavan afrikkalaisen tai aasialaisen kannalta. Internetin aikakaudella puskaradio toimii hyvin. Jos afrikkalainen tai aasialainen perhe kuulee, että jossakin Euroopan maassa a) annetaan turvapaikka (= oleskelulupa + vastikkeeton elatus) kaikille alle 18-vuotiaille (tai sellaiseksi tekeytyville) ja b) päästetään tämän jälkeen maahan (vastikkeetta elätettäväksi) kaikki turvapaikan saaneen alaikäisen perheenjäsenet, uskooko joku, että tällaista automaattia ei alettaisi käyttää hyväksi? Että siitä ei tulisi elintasosiirtolaisuuden kanava? Turvapaikkakäytännön ei kuitenkaan pitäisi olla elintasosiirtolaisuuden kanava vaan väline maailman vainottujen suojelemiseksi.

Maahanmuuttoviranomaiset ja monikulttuuriväki pitävät yllä sitä mielikuvaa, että Suomi olisi tiukan maahanmuuttopolitiikan maa. Tämä oli joskus totta, mutta se ei ole sitä enää. Asian ymmärtävät ne, joiden niskoille Thorsin politiikan seuraukset kaatuvat. Turun Sanomien tuoreen uutisen mukaan Turun poliisilla on turvapaikanhakijoiden räjähdysmäisen kasvun vuoksi jo vaikeuksia selviytyä perustehtävistään kuten rikosilmoitusten vastaanottamisesta. Tutkinnanjohtaja Ari-Pekka Lehtinen:

"Suomi on tällä hetkellä ulkomaalaispolitiikassa yksi Euroopan liberaaleimmista maista. Kreikka, Italia, Iso-Britannia ja muut Pohjoismaat ovat selkeästi kiristäneet ulkomaalaispolitiikkaa. Kielteisten päätösten antamista on tehostettu ja turvapaikanhakijoita on alettu palauttaa lentokonelasteittain Irakiin ja Somaliaan. Meilläkin selvästi enin osa turvapaikanhakijoista on Irakista tai Somaliasta."

Suurin osa turvapaikanhakijoista tulee Tukholman kautta:

"Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Ruotsi on tyhjentynyt turvapaikanhakijoista. Hakijat ovat ennakoineet kielteistä päätöstä ja poistuvat maasta. Meillä ei ole samanlaista palauttamisjärjestelmää. Näyttäisi, että tieto kulkee piireissä, joissa kuljetuksia järjestetään."

Jonkun mielestä on liioiteltua puhua hallitsemattomasta maahanmuutosta maahanmuuttajien kokonaismäärän ollessa niinkin pieni kuin se tällä hetkellä vielä on. Maahanmuutto kuitenkin voi olla hallitsematonta paitsi määrällisesti myös laadullisesti. Viime viikkoina olemme nähneet useita merkkejä siitä, että homma on karkaamassa tai karannut käsistä. Tämä voi olla tarkoituksellista. Maahanmuuttajien osuuden nostaminen 10 prosenttiin maan väestöstä muutamassa vuodessa vaatii paljon maahanmuuttajia, eikä Suomella ole tarjota sellaisia houkuttimia (palkat, verotus jne.), joilla maahan saataisiin tarvittava määrä työllistyvää väkeä. Eihän meillä sitäpaitsi ole töitä omallekaan väestölle. Haluttu maahanmuuttolisäys hankitaan thorsilaisittain lyömällä turvapaikkapolitiikka lekkeripeliksi.

Elämme eri maailmassa kuin vielä 1980- tai edes 1990-luvulla. Suomi on tietoisilla päätöksillä perimässä Ruotsilta viemärin roolia suuressa kansainvaelluskuviossa. Uuteen tilanteeseen johtaneiden päätösten keskeisiä moottoreita ovat tällä hetkellä Astrid Thors ja Ritva Viljanen. Ihmisten olisi syytä havahtua tilanteen muuttumiseen, ettei kävisi kuten Ruotsissa kävi 1970-luvun puolestavälistä alkaen. Ensin "niitä" oli niiin vähän, ettei ole ollenkaan syytä huolestua. Sitten yhtäkkiä niitä olikin neljännes väestöstä ja jälki sen mukaista.

Ruotsin herrojen puolustukseksi on kylläkin sanottava, että he eivät aikanaan tienneet, mihin hallitsematon maahanmuutto ja monikultturismi johtavat. Meidän herramme (ja rouvamme) tietävät mutta eivät välitä.


Takaisin