28.10.2008

Muutama sana vaaleista ja tulevasta

<vaalivoitolla leijumista>

Kunnallisvaalit menivät niin hyvin, että tuloslaskennan edetessä olin melko varma näkeväni unta ja herääväni kohta ankeaan vaalitappiotodellisuuteen. Paitsi että Perussuomalaiset puolueena menestyi ennusteiden lupaamalla tavalla, monikulttuurikriittinen elementti sai melkein kaiken, mitä saatavissa oli. On korostettava, että kenties itseäni, Teemu Lahtista ja muutamaa kotkalaista lukuunottamatta mokukriittisten kannatus oli suuri kysymysmerkki.

Omalta kymmenen hengen suosituslistaltani meni läpi viisi ehdokasta eli Teemu Lahtinen Espoosta (428 ääntä), Olli Immonen Oulusta (250 ääntä), Heikki Luoto Tampereelta (300 ääntä), Maria Lohela Turusta (434 ääntä) ja Johannes Nieminen Vantaalta (315 ääntä).

Lopuista viidestäkin neljä ylsi varasijalle: Simo Grönroos Kirkkonummelta (joka hävisi Perussuomalaisten viimeisen paikan yhdellä äänellä), Pasi Salonen Vihdistä (joka niinikään hävisi Perussuomalaisten viimeisen paikan yhdellä äänellä), Jani Karhapää Lahdesta ja Oskari Lehtinen Mynämäeltä. Jarkko Sandell Rantasalmelta sai kaksi kertaa enemmän ääniä kuin pienimmällä äänimäärällä sisään mennyt, mutta hänen kohtalokseen koitui olla ainoa ehdokas Perussuomalaisten listalta.

Kaikkia mokukriittisiä en tietenkään muistanut mainostaa. Kotkasta menivät läpi Juho Eerola ja Freddy van Wonterghem (joista jälkimmäinen ei maahanmuuttajuudestaan huolimatta jostakin syystä saa koskaan osakseen tiedotusvälineiden mamuhehkutusta). Ympäri maata lukuisat ensi kertaa ehdolla olevat saivat erittäin kunnioitettavia äänimääriä.

Omasta tuloksestani (2916 ääntä) olen kuin klapil päähä lyäty. Toisin kuin useimmat lukijoistani, en ollut lainkaan varma edes läpimenostani. Arvelin realistiseksi (ja tyydyttäväksi) ennusteeksi jotain 1000:n ja 2000:n väliltä. Kunnallisvaaleissa ehdokkaat saavat vähemmän ääniä kuin eduskuntavaaleissa, koska...

a) ...äänestysprosentti on matalampi,

b) ...kokonaisäänimäärän jakajia (eli ehdokkaita) on paljon enemmän.

Kannatukseni nousi puolessatoista vuodessa eduskuntavaalien reilusta 2200:sta äänestä kunnallisvaalien melkein 3000:een, ja tämä nousu tapahtui ilman mainittavaa vaalikampanjaa. Mielestäni kehitys kertoo yksiselitteisesti sen, että a) ihmiset kaipaavat vaihtoehtoa mokukonsensukselle, ja b) vaihtoehdon kannatus lisääntyy sitä mukaa, kun nykyiseen menoon tyytymättömät puskaradioitse saavat tietää vaihtoehdon olemassaolosta. Kuten puolitoista vuotta sitten kerroin, minuun otti eduskuntavaalien jälkeen yhteyttä moni ihminen, joka kuuli ehdokkuudestani liian myöhään. Kunnallisvaalimenestys on sen luokan julkisuusbuusti, että seuraavat vaalit eivät kaadu ainakaan tuntemattomuuteeni.

Kyselyjen mukaan puolet suomalaisista kaipaa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, kun taas puoluekentässä Perussuomalaisia lukuunottamatta vallitsee harmoninen yhteisymmärrys maahanmuuttokontrollin lopettamisesta. Näissä oloissa kasvulle asettaa rajat oikeastaan vain ehdokkaan henkilö ja sen markkinoitavuus.

Myös Helsingin Perussuomalaisten lista oli tällä kertaa paljon parempi ja tasaisempi kuin viime vuonna. On huomionarvoista, että jos nämä olisivat olleet eduskuntavaalit, olisin mennyt kepeästi läpi.

Panen tähän eri kaupunginosista saamani äänimäärät. Suluissa on annettu vastaava luku eduskuntavaaleissa. Huomaan tälläkin kertaa ilokseni, että ääniä on tullut tasaisesti kaikilta alueilta. Parhaat yksittäiset seudut ovat Lauttasaari äärimmäisessä lännessä, Vuosaari äärimmäisessä idässä ja Alppila (hirveä nousu) siinä keskellä.

Vuosaari 147 (127)
Alppila 117 (62)
Lauttasaari 112 (72)
Kallio 76 (65)
Kannelmäki 73 (61)
Taka-Töölö 68 (46)
Pitäjänmäki 64 (49)
Etelä-Haaga 62 (47)
Pukinmäki 56 (29)
Malminkartano 56 (47)
Tapulikaupunki 54 (33)
Oulunkylä 52 (38)
Herttoniemenranta 50 (33)
Kontula 50 (36)
Etu-Töölö 50 (34)
Laajasalo 49 (34)
Vartioharju 49 (35)
Punavuori 48 (32)
Viikki 47 (32)
Ala-Malmi 47 (35)
Mellunmäki 46 (40)
Pihlajamäki 42 (32)
Lassila 39 (34)
Meilahti 39 (25)
Maunula 39 (24)
Konala 39 (20)
Herttoniemi 38 (37)
Vallila 37 (28)
Ylä-Malmi 37 (27)
Kruununhaka 36 (30)
Ullanlinna 36 (30)
Munkkiniemi 35 (30)
Munkkivuori 35 (24)
Vesala 34 (19)
Yliskylä 33 (21)
Hietalahti 32 (12)
Länsi-Pasila 30 (22)
Haaga 30 (14)
Myllypuro 30 (38)
Töyrynummi 27 (19)
Käpylä 26 (15)
Sörnäinen 26 (20)
Roihuvuori 25 (19)
Tapanila 25 (20)
Hakuninmaa 25 (29)
Toukola 25 (18)
Pihlajisto 24 (9)
Lapinlahti 23 (19)
Itäkeskus 22 (16)
Heikinlaakso 22 (16)
Itä-Pasila 22 (19)
Torpparinmäki 22 (10)
Puotila 21 (17)
Hermanni 21 (12)
Hietaniemi 21 (18)
Tapaninkylä 21 (11)
Jakomäki 21 (20)
Itä-Pakila 21 (8)
Kamppi 20 (16)
Kumpula 19 (13)
Kivikko 19 (18)
Merihaka 19 (23)
Eira 18 (13)
Linjat 18 (10)
Siltasaari 18 (15)
Kurkimäki 18 (16)
Puistola 18 (23)
Pohjois-Haaga 17 (24)
Pikku Huopalahti 16 (15)
Pakila 16 (13)
Kulosaari 16 (9)
Ruoholahti 16 (15)
Katajanokka 15 (12)
Tapaninvainio 15 (11)
Jollas 15 (19)
Paloheinä 15 (8)
Veräjämäki 14 (8)
Suutarila 14 (16)
Mellunkylä 13 (18)
Länsi-Pakila 13 (6)
Marjaniemi 11 (8)
Puotinharju 10 (13)
Siltamäki 12 (12)
Ruskeasuo 12 (10)
Tammisalo 11 (12)
Kaartinkaupunki 6 (5)
Koskela 5 (8)
Santahamina 5 (2)
Suomenlinna 2 (0)

Mielestäni tuo näyttää sellaiselta, mitä voidaan kutsua tasaisesti nousevaksi käyräksi. Erityisesti ilahdun niistä kahdesta suomenlinnalaisesta, jotka rikkoivat kuparisen kuten urheilutermi kuuluu!

Uuden Suomen artikkelissa vertaillaan allekirjoittaneen ja Zahra Abdullan kannatusta Helsingin eri alueilla. Jutusta käy ilmi, että olemme suosittuja samoilla kulmilla. Valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikaisen mukaan minua, kuinkas muuten, ovat äänestäneet "perinteiset työläiset", Zahraa taas nuoret.

Se, että äänestäjikseni leimaamistarkoituksessa jatkuvasti julistetaan perinteiset duunarit, kertoo tietysti ennen kaikkea siitä, mitä mieltä tiedostavaisto itse on perinteisistä duunareista, mutta väite, kuten tiedämme, on myös faktisesti virheellinen. Melkein koko tunnett(av)uuteni perustuu internetiin, eikä blogien tyypillinen seuraaja ole "perinteinen työläinen" vaan 20-40-vuotias sisätyöntekijä. Sen, että keskimääräinen kannattajani on juuri tällainen, vahvistaa vuosien aikana saamani palaute. Uusi Suomi:

"Martikaisen mukaan maahanmuuttajakriittisyys herättää kannatusta etenkin niiden ihmisten joukossa, jotka kokevat maahanmuuttajat arjessaan."

Tämä on sinänsä itsestäänselvä asia, mutta miksei sen pohjalta tehdä nykyisenkaltaista maahanmuutto- ja kotoutuspolitiikkaa koskevia johtopäätöksiä? Eivätkö ne, jotka kokevat maahanmuuttajat arjessaan, ole parhaita arjen monikulttuurisuuden asiantuntijoita?

</vaalivoitolla leijumista>

Vaalien, varsinkin hyvin menneiden sellaisten, jälkeen on tapana, että ehdokas kiittää kannattajia ja kannattajat onnittelevat ehdokasta. Tarkasti ajatellen kumpikaan ei välttämättä ole paikallaan. Käsittelen ensin kiittämisen problematiikkaa.

Kiittäisinkö valtuustopaikasta? En ole varma, tulevatko seuraavat neljä vuotta olemaan elämäni riemukkainta aikaa. Edessä on pään hakkaamista seinään pääosin vihamielisessä ympäristössä, vailla mitään takeita omien tavoitteiden edistymisestä. Lisäksi useimmat teistä tietävät, että yhteiskunnallinen toiminta ja esilläolo eivät sovi luonteelleni, vaan kärsin täysin rinnoin jokaisesta hetkestä. Tuttu kansanedustaja sanoi kerran, että kansanedustaminen ei ole kovin nautinnollista työtä, mutta palkkapäivänä sentään helpottaa. Valtuustotyössä on ainoastaan kansanedustajuuden huonot puolet.

Sanalla sanoen: En ollut ehdolla siksi, että haluaisin olla valtuutettu, vaan siksi, että mokukriittisillä helsinkiläisäänestäjillä (mukaanlukien itseni) olisi joku, jota äänestää.

Kiitän mieluummin luottamuksestanne, mutta siinäkin yhteydessä voidaan perustellusti kysyä, oliko teillä näissä vaaleissa paljon vaihtoehtoja, jos olette kanssani samaa mieltä siitä, että jotakin on pakko tehdä.

Minua onniteltaessa on taas pidettävä takaraivossa se tosiasia, että minun vaalimenestykseni ei johtunut omasta erinomaisuudestani vaan teidän äänistänne. Pitäisinkin parhaana lähestymistapana sitä, että me yhdessä, minä ja te, onnittelemme itseämme yhteisestä suorituksesta. Me olemme toimineet. Eikä siinä kaikki: me olemme onnistuneet. Me olemme kyykyttäneet Hesarin ja muutaman muun toimijan. Olemme ottaneet ensimmäisen (ja komean) askeleen tiellä, joka toivon mukaan uusien vaalien ja muiden koettelemusten myötä johtaa johonkin myönteiseen yhteiskunnassamme.

Tähän liittyen haluaisin korostaa sitä, mitä vaalivoitto merkitsee ja mitä se ei merkitse. Toimittajat ovat useaan otteeseen kysyneet, mitä minä erikseen tai Helsingin Perussuomalaiset yleensä teemme tällä vaalivoitolla. On täysin epärealistista kuvitella, että näin pieni ryhmä pystyisi ohjailemaan Helsingin suuntaa siinäkään tapauksessa, että ryhmä koostuisi täydellisistä toimijoista. Kuten sanoin, me olemme aivan alussa, ja meillä on oltava pitkäjänteisyyttä, uskoa ja luottamusta myös tulevissa vaaleissa. Me olemme voittaneet vaalit, mutta koska lähtötilanne oli sekä Perussuomalaisten että varsinkin mokukriittisten osalta lähes nolla, absoluuttinen asemamme ei suinkaan ole vielä vahva. Meillä on kuitenkin kaikki edellytykset muuttua vahvoiksi.

Ajamalla maahanmuuttopolitiikan järkiperäistämistä me itse asiassa voimme pitkällä tähtäyksellä vain voittaa. Mitä syvemmälle suohon Vanhasen-Thorsin akseli Suomea upottaa, sitä enemmän kannatusta mokukriittinen liike saa. Hymistelypuolueet voivat lopettaa kasvumme vain muuttamalla maahanmuuttopolitiikkaa, ja siinäkin tapauksessa me voitamme, emme tosin poliittisina toimijoina vaan suomalaisina. Meidän on oltava valmiita kumpaankin vaihtoehtoon: Tiukempaan vastarintaan tai oman liikkeen lopettamiseen tarpeettomana. Toivon Vanhasen ja Thorsin ymmärtävän, että valinta on heidän.

Varoitan kannattajiani kohdistamasta minuun (tai muihin läpimenneisiin mokukriittisiin) epärealistisia odotuksia. Meidän heikkoutemme verrattuna esimerkiksi vihervasemmistoon on se, että olemme hanakoita etsimään omista toimijoistamme vikoja ja epäkohtia. Vihervasemmisto taas on erittäin etevä käyttämään tätä heikkoutta hyväkseen. Toimiani tullaan seuraamaan tarkkaan, ja Hesari hengenheimolaisineen seuraa herkeämättä kaikkea kritiikkiä, jota saan omista riveistä. Jokaiseen halkeamaan tullaan iskemään kiilaa.

Tällä en tarkoita, etteikö tekemisiäni saisi arvostella, vaan sitä, että kritiikin on oltava kohtuullista. Jos en pysty yksin tai edes yhdessä ryhmätovereideni kanssa ajamaan jotakin hanketta läpi tai estämään jotakin kielteistä kehityskulkua; jos (kuten on väistämätöntä) toimin jossakin kohdassa erheellisesti tahi virheellisesti; tai jos en jossakin yksityiskohdassa ole samaa mieltä kuin joka ainoa äänestäjäni, toivon, etteivät kannattajani välittömästi aloita "no-niin-ei-olis-kannattanu-äänestää"-älämölöä.

Te äänestitte minut valtuustoon, jotta toisin päätöksentekoon mokukriittisiä arvoja, ja tässä suhteessa tulen tekemään parhaani, ottaen huomioon olosuhteiden, osaamiseni ja oman persoonani asettamat rajat. Siis parhaani, en enempää. Neljä epätäydellistä mokukriittistä valtuutettua on tällaisina aikoina paljon parempi kuin ei yhtäkään minkäänlaista mokukriittistä valtuutettua. Ainakin ne paikat ovat pois paljon pahemmilta vaihtoehdoilta.

Niille, joiden mielestä ei kannata äänestää mokukriittisiä, elleivät nämä pysty pysäyttämään monikultturismia, muistuttaisin, että Helsingin valtuustoon on valittu n. 80 ehdokasta, jotka vaalikampanjassaan lupasivat panna "perusturvan kuntoon" ja tehdä Helsingistä "viihtyisän, turvallisen ja välittävän" kaupungin. Arvatkaa, onko perusturva neljän vuoden päästä yhtään paremmassa kunnossa tai Helsinki yhtään viihtyisämpi, turvallisempi tai välittävämpi kuin nyt.

Nyt ei kuitenkaan kannata pysähtyä ihmettelemään sitä, mitä käytännön vaikutuksia minun ja muiden mokukriittisten ehdokkaiden läpimenolla kunnallisen päätöksenteon kannalta on. Vaalivoitto itsessään on tärkeä asia, monestakin syystä:

1. Kaikki vaalit ovat trendimittareita, joilla on valtakunnallista psykologista merkitystä. Kyllä tämä asia myönnetään ja ymmärretään paremmissakin piireissä.

2. Keskeistä monikultturismin pysäyttämisessä ei ole Perussuomalaisten vaalimenestys vaan yleinen asenneilmapiiri. Ihmisten asenteita voidaan muokata lisäämällä heidän tietoisuuttaan maahanmuuton ja monikulttuurisuuden seurauksista. Asenteiden muuttuminen tiedon lisääntyessä on hidas prosessi, mutta kuten monet lukijani voivat omalla esimerkillään todistaa, sitä tapahtuu koko ajan. Tosiasioihin perustuva mokukritiikki on median itsesensuurista johtuen ollut tähän asti suurelta yleisöltä piilossa, verkkoblogeissa, mutta vaalimenestyksen myötä se on tullut yhä useamman kansalaisen tietoisuuteen.

3. Vaalivoitto ja valtuustopaikka tekevät mokukriitikoista julkisuuden henkilöitä. Heidän argumenttejaan, vaikka niitä esitettäisiin entisillä areenoilla eli mainituissa verkkoblogeissa, seurataan paljon laajemmin ja tarkemmin. Vaalivoitto on arvovaltavoitto. Samasta syystä vihamielisen median kynnys täysin ala-arvoiseen kuranheittoon nousee. Tämän olemme jo saaneet nähdä. Yhdessä yössä "muukalaisvihamieliset sameiden vesien kalastajat" muuttuivat jopa Hesarin sivuilla "maahanmuuttokriitikoiksi".

4. Valtavirtaa edustavat tiedotusvälineet ja poliitikot pelästyivät Perussuomalaisten ja mokukriitikoiden voittoa. Jos niillä on pelisilmää, ne pyrkivät ottamaan pallon haltuunsa eli torpedoimaan mokukriittisten menestystä nostamalla näiden teemoja omaan agendaansa. Tämä on nähty viimeisen kymmenen vuoden aikana esimerkiksi Tanskassa ja Itävallassa, ja orastavia merkkejä voidaan havaita jo meilläkin. Maanantain Hesarissa Tuomo Martikainen sanoo sellaista, mitä Hesari ei vielä sunnuntaina olisi sivuilleen painanut:

Maahanmuuttopolitiikkaa on Martikaisen mielestä hyssytelty. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinikin on puhunut asiasta varovasti, mutta ongelma muhii pinnan alla. Maahanmuuttoon liittyy ihmisten mielissä paljon muita ratkaisemattomia ongelmia, esimerkiksi katujen turvattomuus, rikollisuus ja huoli työpaikoista, ja ne ovat lisätekijöitä perussuomalaisten kannatuksen kasvussa.

"Ihmiset ovat tyytymättömiä siihen, että oikeita isoja ongelmia on ratkaisematta", politiikan tutkimuksen konkari selittää perussuomalaisten nousua.

[...]

Hänen mielestään Matti Vanhasen (kesk) hallitus tekisi viisaasti, jos se ottaisi Soinin ja perussuomalaisten esittämiä näkökohtia huomioon. Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat eivät poistu hyssyttelemällä.

Tanskassa oikeistopopulistit ovat jo päässeet asemaan, jossa hallitus joutuu tekemään vastapalveluksia. Siellä on muun muassa maahanmuuttopolitiikkaa kiristetty.

Tähän ei varmaankaan tarvitse lisätä mitään. Asioita on mahdollisesti jo tapahtumassa, ja jos näin on, ne tapahtuvat vain ja ainoastaan mokukriittisten ehdokkaiden vaalimenestyksen vuoksi. Mihinkään kertakaikkiseen murrokseen ei kuitenkaan kannata uskoa niin kauan kuin tämä hallitus seisoo, ja siksi pelotetta ja painetta on lisättävä koko ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että äänestäjien on myös vaalikauden aikana annettava tukensa valituksi tulleille mokukriittisille. Jos monikultturistinen valtavirta haistaa, että tämä tuki rapautuu esimerkiksi kohtuuttomien odotusten ja niistä seuraavan pettymyksen vuoksi, pelote katoaa ja mikään ei muutu.

Ja edellä sanottuun on tietysti vielä kerran lisättävä, että niiden valituksi tulleiden ehdokkaiden on, kohtuuden puitteissa, oltava saamansa luottamuksen ja tuen arvoisia.

5. Kaikista edellämainituista syistä kunnallisvaalit antavat vauhtia seuraaviin eduskuntavaaleihin. Edes voitettuja vaaleja ei pidä ajatella loppuratkaisuna vaan etappina, josta on suoriuduttava, jotta päästäisiin eteenpäin. J.R.R. Tolkienin sanoin: "If we fail, we fall. If we succeed, then we will face the next task."

Mihin liittyen haluan taas vaihteeksi muistuttaa, että kannatuksen lisäksi ja sen myötä tarvitaan ihmisiä ehdokkaiksi. Mokukriittisyyden ylenmääräinen henkilöityminen on vaarallista, koska jos liike seisoo harvoilla jaloilla, se myös kaatuu niiden mukana. Kaapista ulos jokainen kynnellekykenevä mielipidevaikuttaja seuraaviin vaaleihin mennessä!

Tämän päivän Hesarissa pääministeri Vanhanen lupaa, ettei aio ottaa opikseen:

"Keskusta tai hallitus ei perussuomalaisten menestyksen takia muuta politiikkaansa."

Eikä SDP:kään ole tarjoamassa vaihtoehtoa. Puoluesihteeri Aki Korhonen:

"Puolueen ulkomaalaispolitiikkaa ei olla muuttamassa mihinkään."

Vanhanen toivoo, ettei Perussuomalaisten menestys nostaisi maahanmuuttoasioita "politiikan ytimeen", mikä sinänsä on omituinen toive, koska maahanmuutto, hyvässä tai pahassa, on aika suuri yhteiskunnallinen kysymys, ja demokraattisessa yhteiskunnassa suuret yhteiskunnalliset kysymykset kai pitäisi alistaa laajalle keskustelulle ja demokraattiselle prosessille. Vanhasen toive on kuitenkin paitsi omituinen myös turha. Holtiton maahanmuuttopolitiikka tekee ajan myötä maahanmuuttoasioista suurimman yksittäisen poliittisen kysymyksen täysin riippumatta Perussuomalaisten menestyksestä tai menestymättömyydestä.

* * *

Lopuksi kiitoksen sana kaikille niille, jotka ovat rahoillaan, osaamisellaan tai energiallaan auttaneet vaatimatonta vaalikampanjaani, mainostaneet minua tutuilleen, tulleet juttelemaan vaalikojuilla ja -valvojaisissa tai lähettäneet ystävällistä palautetta. En mainitse nimiä, mutta viittaan juuri teihin. Erikoiskiitokset lähetän Astrid Thorsille niistä äänistä, jotka hän vei RKP:ltä ja toi minulle ja muille Perussuomalaisille!

Ai niin, palkintokoroke loppuun:

Halla-aho 2916
Abdulla 2487
Thors 2450

* * *

[Lisäys:] Panu Höglund kritisoi asiallisessa ja maltillisessa artikkelissaan allekirjoittaneen edustamaa asiatonta ja räyhäävää maahanmuuttokriittisyyttä. Panun sivupersoonan blogissa puolestaan esitetään toimintasuunnitelma väärin menneiden vaalien jälkeiseen Suomeen.

Olenkohan minä siitä moraalisessa vastuussa, jos joku oikeasti tulee vuokseni hulluksi ja vahingoittaa itseään tai jotakuta ulkopuolista?


Takaisin