8.6.2009

Muutama sana eurovaaleista

Mielestäni eiliset europarlamenttivaalit menivät jotakuinkin niin hyvin kuin ne näistä lähtöasetelmista saattoivat mennä. Perinteinen vasemmisto, sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto, tuhoutui yhteenlasketun paikkaluvun pudotessa neljästä kahteen. Joista niistäkin toinen meni ortodoksipappi Mitro Revolle.

Äkkiä katsoen RKP:n tiukka pelastuminen saattaisi harmittaa, mutta paljon huonomminkin olisi voinut käydä. Carl Haglund vaikuttaa suhteellisen tolkulliselta henkilöltä toisin kuin hänelle niukasti hävinnyt Björn Månsson, joka on koko talven ajan heittänyt Hufvudstadsbladetin pääkirjoitussivulla ala-arvoista kuraa maahanmuuttokriittisten niskaan. Lisäksi on huomioitava, että RKP:n nousu riman yli pudotti sen alapuolelle SDP:n Kimmo Kiljusen, jonka mielestä maahanmuuttoa ei saa rajoittaa, koska linnutkin saavat lentää vapaasti, ja Vasemmistoliiton surullisenkuuluisan Annika Lapintien, jota huolettaa mm. se, että kuka tahansa luottokortin omistava voi tilata intternetistä itselleen jännittäviä, itseladattavia kertatulikonepistooleja.

Kokoomus ja Kepu menettivät kumpikin yhden paikan. Laadullisesti niiden ryhmät eivät ole ollenkaan huonoimpia mahdollisia. Ville Itälä yritti nostaa maahanmuuttoasioita keskusteluun jo silloin, kun ne eivät kiinnostaneet juuri ketään, ja Eija-Riitta Korhola on ainakin selkeän fiksu konservatiivi. Kepun Hannu Takkula on arvoiltaan ja mielipiteiltään hyvin kaukana puolueen punavihreästä johdosta, ja Anneli Jäätteenmäkikin lienee pikemmin koominen kuin paha.

Harmillisena on pidettävä sitä, että vihreiden agentti Sirpa Pietikäinen ohitti niukasti Risto Penttilän. Varsinaisista vihreistä mepeistä ei kai tarvitse sanoa mitään, mutta on parempi, että Heidi Hautala ja Satu Hassi ovat Brysselissä kuin Suomessa.

Perussuomalaisten ja KD:n vaaliliitosta menivät odotustenmukaisesti läpi Timo Soini ja hänen imussaan Sari Essayah. Oltiin kristillisistä yleisesti ottaen mitä mieltä hyvänsä, moni maahanmuuttokriittinen huomasi viimeistään Homma-forumin vaalitentissä, että Essayah on useimmista käytännön asioista aivan oikeaa mieltä.

Erityisesti mieltämme lämmittää tietenkin se, että maahanmuuttokriittisten oma ehdokas, Sampo Terho, äänestettiin PS:n listan kakkoseksi. Sikäli kuin Soini ilmoituksensa mukaisesti palaa Suomeen reilun puolentoista vuoden kuluttua, Terho nousee loppukaudeksi europarlamenttiin. Tässä yhteydessä haluankin palata vielä muutamalla sanalla omaa ehdokkuuttani koskeneeseen keskusteluun.

Kun ilmoitin huhtikuun lopulla, etten lähde valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi, vaan kehotan kannattajiani äänestämään Terhoa, erinäiset tahot sanoivat paljon sellaista, mikä olisi saanut jäädä sanomatta. Olin kuulemma petturi ja pelkuri ja pilannut kaiken. Korostin tuolloin, että päätöksiä tehtäessä on arvioitava erilaisten vaihtoehtojen seurauksia, ei sitä, tuntuvatko ne tekohetkellä mukavilta. Nyt on hyvä hetki tarkastella, missä ollaan ja missä voitaisiin olla, jos olisin valinnut toisin.

Lähtökohta on se, että omilla päätöksilläni en olisi voinut vaikuttaa Timo Soinin tai Veltto Virtasen kannatukseen, koska yhteistä äänestäjäkuntaa ei juuri ole. Jos olisin lähtenyt ehdolle, olisi tapahtunut seuraavaa:

1) Soini olisi mennyt läpi kuten nytkin.

2) Itse olisin saanut n määrän ääniä, mutta mitä todennäköisimmin se ei omalta listalta olisi riittänyt läpipääsyyn.

3) Perussuomalaisten kakkoseksi ja Soinin varamieheksi olisi noussut Virtanen.

4) Maahanmuuttokriittisille olisi jäänyt luu käteen, ja syyttelisimme nyt toisiamme siitä, että kaik on mänt. Ihmettelisimme myös, miten järjestäydymme seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Päätöksestäni olla lähtemättä ehdolle seurasi se, että saimme oman miehen Brysselin koneeseen ainakin puoleksi kaudeksi. Parempaan tulokseen ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia, koska kukaan ei olisi realistisesti pystynyt haastamaan Soinia.

Toinen kysymys on, mikä olisi ollut Perussuomalaisten kokonaiskannatus, jos puolueen johto ei olisi panikoinut tiedotusvälineiden ja muiden puolueiden painostuksessa ja rikkonut omia rivejä ehdokasasettelullaan ja harkitsemattomilla media-avautumisillaan. Kun otetaan huomioon Soinin oma kannatus ja Homman sekä allekirjoittaneen huikea julkisuusnoste, uskon, että PS olisi saanut helposti läpi kaksi ehdokasta.

Se, mitä puoluejohto teki, ei kuitenkaan ollut meidän käsissämme, eikä sitä siksi kannata murehtia jälkikäteen. Mielestäni olemme varsin onnistuneesti paikanneet niitä reikiä, joita muut ovat veneen pohjaan tökkineet. On syytä olla tyytyväinen.


Takaisin