1.12.2009

Muutama ajatus minareeteista

Sveitsiläiset päättivät kansanäänestyksessä (vastoin odotuksia ja hallituksen kehotuksia) muuttaa perustuslakiaan siten, että maahan ei saa rakentaa minareetteja.

Reaktiot maailmalla ovat olleet odotustenmukaisia. Ensinnäkään oikeus päättää maata koskevista asioista ei tietenkään kuulu kansalle vaan viisaille poliitikoille, viranomaisille ja tuomioistuimille. Lisäksi minareettikielto loukkaa ihmisoikeuksia, uskonnonvapautta ja kaikkia maailman muslimeja. Lisäksi minareettikielto vahingoittaa sveitsiläistä liike-elämää ja turismia sekä tärvää Sveitsin maineen maailmalla. Päätöksen pelätään myös lisäävän terrorismin vaaraa.

Viimeksi mainittu argumentti tosin kertoo paljon siitä, millaisia oletuksia suvaitsevaistolla itsellään on muslimeista. Pelko on luultavasti aivan aiheellinen, mutta onko länsimaiden lainsäädännön ohjenuorana pidettävä muslimiterroristien herkkiä tunteita? Mielestäni se, että minareettien kieltäminen johtaa terroriuhkauksiin, on jo itsessään riittävä syy kieltää minareetit.

Onpa koko kansanäänestyksen laillisuus kyseenalaistettu, tosin vasta sen jälkeen, kun se tuotti väärän tuloksen.

Yhden nerokkaimmista puheenvuoroista piti Suomen maahanmuuttoministeri Astrid Thors. Thorsin mukaan Sveitsin kansanäänestyksen väärä tulos on otettava huomioon myös kotimaisissa perustuslakiuudistuksissa mitä tulee kansalaisaloitteiden ja kansanäänestysten mahdollistamiseen:

"Thorsin mukaan uudistukset eivät saa johtaa siihen, että kansanäänestyksillä voitaisiin puuttua kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin."

Tämä lause on tyypillinen thorsilainen kummajainen. Sveitsiläisethän äänestivät juuri muutoksesta maansa perustuslakiin. Oikeus rakentaa minareetteja ei ole sveitsiläisten perustuslaillinen oikeus. Perustuslaki on omaa aikaansa heijastava sopimus, kuten kaikki muukin lainsäädäntö. Ellei oikeus tehdä siihen muutoksia kuulu kansalle, kenelle se kuuluu?

Ensimmäinen mieleentuleva vertailukohta on Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen taannoinen päätös, jonka mukaan krusifiksit italialaisten koulujen seinillä rikkovat uskonnonvapautta. En ole kuullut kenenkään valittavan, että tämä päätös rikkoisi katolilaisten italialaisten uskonnonvapautta tai ihmisoikeuksia. En kenenkään.

Mielestäni tapaukset ovat varsin samankaltaisia. Sekä minareetit että krusifiksit ovat uskonnollisia symboleita, joiden avulla tietty uskontokunta ottaa julkista tilaa haltuunsa, ts. merkitsee reviiriään. Ero on lähinnä siinä, että koulujen seinillä riippuvista krusifikseista kärsivät vain ne ei-kristityt, jotka viettävät aikaansa koulun seinien sisällä. Kattojen ylle kohoava minareetti sen sijaan hallitsee katukuvaa ja tuottaa vastaavanlaista kärsimystä kaikille kadulla kulkeville ei-muslimeille.

Suvaitsevainen ihminen tietysti sanoo, että minareetit eivät tuota hänelle kärsimystä. Mikäli näin on, hän voi kysyä itseltään, miksi krusifiksit sitten tuottavat.

Miten nämä kaksinaiset reaktiot perustellaan? Miksi krusifiksien kieltäminen turvaa uskonnonvapauden ja ihmisoikeudet mutta minareettien kieltäminen rikkoo niitä?

Thors sanoo, että ...

"... Sveitsissä ei äänestetty rakennuksista vaan kaikesta muusta."

Tämä on totta ja pätee kaikkiin äänestyksiin ja vaaleihin. Suuri osa ihmisistä ymmärtää vähintään intuitiivisesti, että islam on ekspansiivinen ja aggressiivinen poliittis-uskonnollinen voima. Sen tavoitteena ei ole rauha muiden uskontojen kanssa vaan rauha ilman niitä. Se ei pyri rinnakkaineloon vaan valta-asemaan. Islamilta puuttuvat tällä hetkellä muskelit, minkä vuoksi sen taktiikkana on länsimaisten hyödyllisten idioottien avittama hivutus. Vaaditaan ensin jotain pientä ja viatonta. Kun se on saavutettu, vaaditaan pikkuisen lisää. Ja niin edelleen.

Tällä hetkellä minareetit eivät ole Sveitsissä erityisen merkittävä ongelma. Maassa on neljä minareettia, eikä niistä saa kailottaa rukouskutsuja. Minareetin idea kuitenkin on juuri rukouskutsujen kailottaminen. Herää kysymys, mihin niitä ylipäätään tarvitaan, kun ne eivät saa toteuttaa ainoaa tehtäväänsä. Saman kysymyksen olisivat jossakin vaiheessa esittäneet myös Sveitsin muslimit: "Mitä me teemme minareeteillamme, ellei niistä saa kailottaa rukouskutsua? Oikeutemme ovat vain puolinaiset!!"

Tästä syystä tilan haltuunotto on lopetettava alkuunsa. Islamin tavoitteena ei ole olla yksi monista vaan yksi ylitse kaikkien muiden. Pienillä myönnytyksillä (kuten minareettien sallimisella) saavutetaan juuri yhtä paljon hyvää kuin saavutettiin sudeettialueiden luovuttamisella Hitlerille vuonna 1938.

Terminologiasta voidaan tehdä sellainen huomio, että kansanäänestyksen takana ollutta SVP-puoluetta kutsutaan yleisesti äärioikeistolaiseksi. Kyseessä on kuitenkin maan suurin puolue, joka kerää vaaleissa kolmanneksen äänistä. Eikö tämä merkitse, että kolmannes sveitsiläisistä on inhoja äärioikeistolaisia? Ja jos näin on, eikö koko etuliite ääri- vähän niin kuin kadota mielekkyytensä?

Voidaan myös kysyä, miksi on äärioikeistolaista ja suvaitsematonta vaatia minareettien kieltämistä, kun samaan aikaan ei selvästikään ole äärioikeistolaista ja suvaitsematonta vaatia krusifiksien kieltämistä.

Sekin on syytä huomioida, että etsittäessä esimerkkejä onnistuneista monikulttuurisista valtioista Sveitsi mainitaan aina ensimmäisenä.

Sveitsi on Länsi-Euroopan ainoa maa, jossa kansalla on aito mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä koskeviin asioihin ja tarvittaessa kyykyttää omaa poliittista eliittiään. On hieman murheellista, että juuri tästä syystä se ei esimerkiksi voi liittyä Euroopan Unioniin. On hieman murheellista, että Euroopan Unionin korkeasti demokraattiset voimat juuri tästä syystä katsovat Sveitsin uhkaavan demokraattisia arvoja.

Nyt on ehkä hyvä hetki ostaa käkikello.

* * *

Kotimaista epäkorrektia kirjallisuutta joulupukin konttiin:

Jukka Hankamäki: Sensuurin Suomi (2009), tilattavissa linkistä.
Timo Vihavainen: Länsimaiden tuho (2009).
Jussi Halla-aho: Kirjoituksia uppoavasta Lännestä (2009), tilattavissa linkistä.


Takaisin