8.4.2005

Mustien ja valkoisten tuloeroista

Luin viime viikolla lehdestä pikku-uutisen yhdysvaltalaisen "kansalaisoikeusjärjestön" (en tiedä, minkä) tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan amerikkalaisten mustien nettotulot ovat alle kymmenesosa valkoisten vastaavista. Tuloerojen olemassaolo ei varmaan tule kenellekään uutisena, joskin ainakin minä yllätyin niiden suuruudesta. Haluaisin kuitenkin sanoa muutaman sanan niistä johtopäätöksistä, joita tällaisista tutkimustuloksista yleensä tehdään.

Mielestäni etnisten ryhmien väliset tuloerot eivät sinänsä voi olla ihmisoikeuskysymys. Se on ihmisoikeuskysymys, jos voidaan osoittaa mekanismi, joka estää mustaa yksilöä saavuttamasta valkoisten nettotuloja, tai jos musta ja valkoinen saavuttavat samalla panoksella eri tulotason. Sikäli kuin olen lukemastani ymmärtänyt, yli puolet työikäisistä mustista naisista on työttömiä, kouluttamattomia yksinhuoltajia. Vähintään kolmannes työikäisistä mustista miehistä on vankilassa tai ehdonalaisessa, enkä usko ilman eri näyttöä loppujen kahden kolmasosankaan koostuvan pääasiallisesti poliisipäälliköistä, aivokirurgeista tai atk-asiantuntijoista (vaikka amerikkalaisista sarjoista näin voisikin päätellä).

Kun puhutaan esimerkiksi Suomessa asuvien somalien tilastollisesta rikollisuudesta, meille yleensä muistutetaan, ettei somaleja saa käsitellä massana vaan kutakin somaliyhteisön jäsentä on tarkasteltava yksilönä, hänen omilla ehdoillaan. Jospa siis lakkaamme tuloeroistakin puhuessamme käsittelemästä Yhdysvaltain mustia massana ja alamme pohtia yksilökohtaisesti, mistä alhaiset tulot johtuvat. Relevantti kysymys ei näin ollen ole se, ansaitsevatko mustat keskimäärin vähemmän kuin valkoiset, vaan se, ansaitseeko musta systemaattisesti vähemmän kuin samaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluva valkoinen. Työttömään tai vankilassa käkkivään mustaan pitää siis verrata työtöntä tai vankilassa käkkivää valkoista. Jos joku osoittaa, että tällainen valkoinen "ansaitsee" kymmenen kertaa enemmän kuin musta "virkaveljensä", anonyymin kansalaisoikeusjärjestön tutkimuksella on ihmisoikeusimplikaatioita. Muutoin sillä ei ole.

Läheistä sukua tuloerokysymyksille on jatkuva keskustelu siitä, että maahanmuuttajat asuvat keskimääräisesti ahtaammin ja huonommilla alueilla kuin valtaväestön edustajat. Mistä tämä johtuu, ja mitä siitä seuraa? Suomessa asuvien somaleiden keskimääräinen perhekoko on lähellä kymmentä ja työttömyysprosentti kuudenkymmenen hujakoilla. Suomalaisten keskimääräinen perhekoko on kolmen ja neljän välillä ja työttömyysaste n. kymmenen prosenttia. "Suomalaiset" ja "somalit" eivät siis ryhminä ole vertailukelpoisia. Mikään lainsäädännöllinen toimenpide ei estä somalialaista yksilöä ansaitsemasta yhtä paljon kuin suomalainen yksilö. Mikään laki ei kiellä somalia (tai suomalaista) valitsemasta vapaasti asuinpaikkaansa Suomen rajojen sisällä. Työttömään ja viisilapsiseen somaliin pitää verrata työtöntä ja viisilapsista suomalaista. Ilman eri näyttöä en usko, että työtön ja viisilapsinen suomalainen saa sosiaalihuollon kustantaman kuuden huoneen asunnon "hyvältä" alueelta oleellisesti helpommin kuin somali. Useimmissa yhteiskunnissa, myös Suomessa, vallitsee se luonnonlaki, että panemalla likoon enemmän omaa rahaa saa suuremman asunnon paremmalta alueelta. Jos maksattaa asumisensa muilla, asuu huonommin. Tähän on käytännöllinen ja ideologinen syy. Ihmiset käyvät töissä saadakseen rahaa. Ihmiset haluavat ansaita rahaa saadakseen sillä kaikkea kivaa, esim. ison asunnon hyvältä alueelta. Jos ison asunnon saisi hyvältä alueelta omistamatta rahaa, ihmisillä ei olisi motiivia käydä töissä. Jos kukaan ei kävisi töissä, ei olisi verotuloja, eikä työttömille ja rahattomille voitaisi kustantaa minkäänlaista asuntoa miltään alueelta. Jos somaleita ja suomalaisia ei kohdella yksilöinä vaan ainoastaan etnisten ryhmiensä edustajina, tilastollisten asumiserojen poistaminen voi tarkoittaa vain sitä, että somalille annetaan etnisen taustansa vuoksi suurempi ja parempi asunto kuin vastaavaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvalle suomalaiselle. Mitä silloin tapahtuu kaikille kauniille ajatuksille rotujen tasa-arvosta ja ihmisten kohtelemisesta yksilöinä?

Standardivastaus yllä oleviin huomautuksiin on tietysti se, että mustien köyhyys toki välittömästi selittyy rikollisuudella ja työttömyydellä, mutta valkoiset ovat vastuussa mustien rikollisuudesta ja työttömyydestä. Tällöin pitäisi kuitenkin taas osoittaa se mekanismi, jolla valkoiset ylläpitävät mustien työttömyyttä ja rikollisuutta. Vastaukseksi eivät kelpaa rasistiset piilorakenteet ja piilosyrjintä. Jos ne ovat piilossa, miten niiden olemassaolo voidaan todentaa? Ainoa todiste piilosyrjinnän olemassaolosta on se, mitä sillä halutaan selittää, ts. mustien kehno asema. Tämä on kehäperustelua, samanlaista kuin se, että maailmankaikkeus on todiste Jumalasta, ja Jumala on näin ollen pätevin selitys maailmankaikkeudelle.

Voidaan osoittaa, että mustien keskimääräisesti pienet tulot johtuvat mustien keskuudessa keskimäärin yleisemmästä rikollisuudesta ja työttömyydestä. Ellei vastakkaista näyttöä esitetä, yksinkertaisin ja taloudellisin olettamus on, että mustan yksilön rikollisuus ja työttömyys johtuu mustasta yksilöstä itsestään. Vastaavasti melkein kaikki hyväksyvät sen olettamuksen, että valkoisen yksilön rikollisuudesta ja työttömyydestä on vastuussa ensisijaisesti hän itse.

Lopuksi voidaan pohtia, onko valkoisilla uskottavaa motiivia pitää yllä valkoisten ja mustien välisiä tuloeroja. Oletetaan motiiviksi pelkkä rasistinen ja perverssi paha tahto. Kuten sekä Bill Clinton aikoinaan että Tarja Halonen myöhemmin ovat kertoneet, suurin osa meistä on monikulttuurisuutta kannattavia suvaitsevaisia ja vain pieni vähemmistö rasisteja. (Tämä dogma on välttämätön, koska muutoinhan virallinen suvaitsevaisuus- ja monikulttuurisuuspolitiikka olisi epädemokraattinen.) Miten pieni vähemmistö voisi pitää yllä valtavaa (ja luonnollisesti salaista) sortojärjestelmää, varsinkin, kun rasistit virallisen doktriinin mukaan ovat pääasiallisesti syrjäytyneitä ja kouluttamattomia?

Valkoiset maksavat kalliisti mustien rikollisuudesta ja työttömyydestä, niin menetetyn turvallisuuden, valtavien sosiaalisten tulonsiirtojen kuin kaikenlaisten suvaitsevaisuusohjelmien muodossa, joilla pyritään vakuuttamaan niin valkoiset kuin mustat siitä, että valkoiset ovat jollain mystisellä tavalla syyllisiä mustien ahdinkoon. (Syyllisyys-dogma on välttämätön, jotta valkoiset saataisiin hyväksymään turvattomuus ja tulonsiirrot. Se on myös välttämätön, jotta tulonsiirtojen varassa elävät mustat voisivat tuntea vastaanottavansa vain heille rehellisesti kuuluvia kompensaatioita eikä almuja.) Jos tuloeroja ei olisi, siitä hyötyisivät ennen kaikkea valkoiset. Tämän vuoksi on älytön olettamus, että valkoisten tavoitteena olisi ylläpitää mustien rikollisuutta ja työttömyyttä.


Takaisin