4.3.2006

Monikultturistista diskurssia Ranskassa

Ranska on aina ollut erikoinen paikka Euroopassa. Ranskalaiset ovat taiteilijoita, niin hyvässä kuin (pääsääntöisesti) pahassa. Ruotsi on epäilemättä länsi-Euroopan totalitaristisin valtio, mutta sielläkään valtavirtapoliitikot ja -media eivät yleensä lauo räikeitä mielenvikaisuuksia ääneen. Kritiikki vain hiljennetään, ja hulluudet toteutetaan virkamiestyönä kaikessa hiljaisuudessa. Ranskassa sen sijaan on mahdollista sanoa mitä vain, kunhan on oikealla puolella rintamalinjaa.

Tämä tuli ensimmäisen kerran mieleeni viime syksynä, kun "nuorison" mellakoinnin syitä pohdittiin. Ranskan vihreiden entinen presidenttiehdokas Noël Mamère piti 7.11. väkivaltaisuuksien syynä seksuaalista turhautumista. Ranskalaiset tytöt eivät halua harrastaa seksiä maahanmuuttajamiesten kanssa, jolloin näille ei jää paljon muita vaihtoehtoja kuin polttaa lähiöitä.

Kuten joku vieraskirjassani huomautti, lausunnosta jäi uupumaan jotain hyvin oleellista: Miten tämä ongelma pitäisi ratkaista?

Koska doktriini edellyttää, että syyllisiä maahanmuuttajien riehumiseen ovat kanta-asukkaat, "suvaitsevainen" keskustelu päätyy joskus vahingossa samoihin selityksiin kuin "suvaitsematonkin". Kirjoituksessani Muhamettilaisen musta aukko esitin samaa selitystä kuin ranskalainen vihreä. Tällainen ajatus on minun esittämänäni rasistinen mutta "suvaitsevaisen" esittämänä suvaitsevainen. Virheeni oli se, että alleviivasin muslimien seksuaalisella turhautumisella väärää asiaa, ts. sitä, että islam on genitaaliuskonto. Mamèrella sama ajatusketju päätyi siihen, että ranskalaiset naiset ovat rasisteja ja siten syyllisiä rähinöihin.

Mamèren pohdinnat herättävät useita mielenkiintoisia kysymyksiä ja kertovat yhtä ja toista "suvaitsevaisten" maahanmuuttajakäsityksistä. Ranskan muslimit, kuten tiedotusvälineet moneen kertaan raportoivat, ovat suurelta osin toisen tai kolmannen polven siirtolaisia, ts. eivät itse asiassa siirtolaisia lainkaan. Vaikka suurin osa varsinaisista siirtolaisista onkin nuoria miehiä, Ranskan paikan päällä syntyneissä etnoissa pitäisi siis olla suunnilleen yhtä paljon miehiä kuin naisia. Kaikki tietävät, mitä muslimitytöille tehdään, jos he erehtyvät pariutumaan ei-muslimin (tässä tapauksessa ranskalaisen) kanssa, joten voidaan olettaa, että he ovat eksklusiivisesti muslimimiesten metsästysmaata. Koska lisäksi huomattava osa maahanmuuttajamiehistä pariutuu kantaväestöä edustavien naisten kanssa (Britanniassa yli puolet), musliminaisista on suhteessa muslimimiehiin suoranaista ylitarjontaa. Jos seksuaalinen turhautuminen tästä huolimatta selittää muslimimiesten väkivaltaisuuden, pakollinen johtopäätös on, että muslimimiehen on frustraation välttääkseen saatava piparia nimenomaan valkoiselta naiselta. Mikäli näin on, se kertoo jotain ihmeellistä muslimeista. Pelkkä ajatus, että näin olisi, kertoo jotain niistä, jotka näin ajattelevat, ts. "suvaitsevaisista".

Toinen kysymys on tietysti se, johtaako seksuaalinen turhautuminen häiriökäyttäytymiseen vain muslimimiehillä. Koska musliminaiset voivat pääasiassa pariutua vain muslimimiesten kanssa, ja koska he joutuvat kilpailemaan näistä valkoisten naisten kanssa (joita muslimimiesten siis joko oikeasti tai ainakin Ranskan vihreiden mielestä on saatava), heidän vasta luulisi olevan seksuaalisesti turhautuneita. Kuitenkaan heitä ei juuri hillujien joukossa näe, vaan he pääsääntöisesti integroituvat miehiä paremmin (lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa mies ei päästä heitä ulos asunnosta).

Kolmas kysymys on se, eroavatko muslimimiehet turhautumismekanismiensa osalta kaikista muista miehistä. Onko yleinen universaali, että siirtolaismiehen on saatava paikalliselta naiselta voidakseen olla turhautumatta ja mellakoimatta?

*

Tämän vuoden puolella ranskalaiset ovat taas kunnostautuneet. Hesari kertoi 12.2., että Pariisin poliisi on kieltänyt SDF-nimistä hyväntekeväisyysjärjestöä jakamasta ilmaista keittoa kodittomille. Kieltoa on perusteltu sillä, että sianlihaa sisältävä keitto "syrjii osaa ihmisistä".

Tällaista on vaikea kommentoida. Muslimeja siis syrjii se, että ranskalaiset kodittomat syövät ilmaista sianlihaa. Näin siitä näkökulmasta huolimatta, että sianlihakeittoa syövät eivät ole kilpailemassa kodittomien muslimien kanssa "suvaitsevaisesta" keitosta esim. Restos du coeur -järjestön jonoissa, joissa autetaan ihmisiä "taustasta riippumatta". On ilmeisesti parempi, että kodittomilla, joiden valtava enemmistö relativistisen sosiaalipolitiikan ansiosta on valkoisia ranskalaisia, on yksi ruokailupiste vähemmän, kuin että kymmenien ruokailupisteiden joukossa olisi yksi, josta muslimi ei itse itselleen asettamansa rajoituksen vuoksi voi hakea ruokaa.

Helsingin keskustassa on vaatekomeron kokoinen baari, jossa on n. viisi istumapaikkaa ja kaksi seisomapaikkaa. Ihmettelin kesänä muutamana tarjoilijalle, miksi olut myydään muovituopeissa. Hän kertoi, ettei kapakassa ole tiskikonetta. Määräykset sanovat, että jos ravintolassa on tiskikone, siellä on oltava myös vammaisille sopiva vessa. Jos kyseisen baarin (postimerkin kokoinen) vessa remontoitaisiin invavessaksi, asiakaspaikoille ei jäisi tilaa. Lisäksi invavessa olisi tarpeeton, koska baariin ei kuitenkaan mahtuisi sisään pyörätuolilla.

Sellainen sensitiivisyyskäsitys, jonka mukaan kenellekään ei saa antaa mitään, jos kaikki eivät voi sitä saada, riippumatta siitä, olisiko se jokin oikeasti pois joltakulta, on minun mielestäni ilmeistä mielisairautta. Ei kai kukaan tervejärkinen vammainen yritä pyörätuolillaan liiketilaan, jonne pyörätuoli ei mahdu, jos saman kadun varrella, kaikista muista kaduista puhumattakaan, on pilvin pimein baareja, joihin hän mahtuu. Millä tavoin ranskalaista muslimia voi häiritä se, että joku, jota sianliha ei häiritse, saa sianlihaa, jos samanaikaisesti on lukuisia soppatykkejä, jotka tarjoavat muslimille aivan yhtä ilmaista, sianlihatonta einestä?

Tällainen keskustelu ei ole tervettä, ja se on se, mikä minua ahdistaa. Vaarallista on se, että nämä tapaukset ovat ennakkotapauksia, joiden pohjalta tehdään uusia ratkaisuja. Logiikka sianlihakeittoasiassa on ilmeisesti seuraava: Kristityn vakaumus ei vaadi syömään sianlihaa. Muslimin vakaumus kieltää syömästä sianlihaa. Koska vain sellaista saa olla tarjolla, mikä sopii kaikille, ainoa mahdollinen ratkaisu on kieltää sianlihan tarjoaminen. Kristityn vakaumus ei vaadi tyttöjä kulkemaan avopäin julkisissa kouluissa. Muslimin vakaumusta loukkaa se, että tytöt kulkevat avopäin julkisissa kouluissa. Mikä on se kaikkia koskeva ratkaisu, jonka tulevaisuuden vähän vielä nykyistä sensitiivisempi julkinen koulujärjestelmä joutuu tekemään? Ja niin edelleen.

*

Ranskan hallitus hyväksyi helmikuussa lakialoitteen, joka mahdollistaa viisumien ja oleskelulupien myöntämisen riippuen mm. siitä, minkä alan työntekijöistä Ranskassa on pulaa (Hesari 17.2.). Koska maahanmuuttajat "suvaitsevaisen" doktriinin mukaan pelastavat ikääntyvän eurooppalaisen hyvinvointivaltion, doktriininmukainen perusoletus on luonnollisesti, että maahanmuuttajat tulevat tänne tekemään työtä. Tästä näkövinkkelistä voisi ajatella, että "suvaitsevaisilla" ei olisi mitään de Villepinin ja kumppaneiden lakihanketta vastaan. Yllättäen kuitenkin on.

Huolimatta siitä, että maahanmuuttajat pelastavat Euroopan, ja että maahanmuuttajien työvoimapanos on keskeinen perustelu maahanmuutolle, Ranskaan muutti vuonna 2003 työn takia vain 11 437 ulkomaalaista. Samalta vuodelta ei löydy muita tietoja, mutta vuonna 2005 "muista syistä", ts. perheen yhdistämiseen ja avioliittoon liittyvistä, Ranskaan muutti 68 171 yksikköä. Koska jopa minä tunnen kaksi Ranskaan työn perässä muuttanutta, oletan, että sinne muutetaan töihin muista Euroopan maista verrattain ahkerasti, ja että melkoisen suuri osa yhdestätoista ja puolesta tuhannesta siirtotyöläisestä on juuri eurooppalaisia. Koska valtava enemmistö maahanmuuttajista tulee kuitenkin Euroopan ulkopuolelta, afrikkalaiset ja arabit muodostanevat leijonanosan lähes 70 000 turistista.

De Villepinin mukaan tavoite "on antaa Ranskalle keinot hallita maahanmuuttoaan niin, että siitä tulee etu maallemme". Rasisminvastustajille tämä ei kuitenkaan passaa. "Vasemmisto-oppositio ja rasismin vastaiset järjestöt ovat arvostelleet uutta lakialoitetta maahanmuuttajien oikeuksien rajoittamisesta ja siitä, että se pyrkii riistämään parhaat kyvyt siirtolaisten kotimaista."

Lausunto on hyvin mielenkiintoinen monestakin syystä. Rasisminvastustajat myöntävät, että maahanmuutto ei tällä hetkellä ole Ranskalle etu, koska he vastustavat maahanmuuttopolitiikkaa, jolla maahanmuutosta tehtäisiin Ranskalle etu. Toisin sanoen he nollaavat ikiaikaisen perustelunsa sille, miksi rajojen on oltava auki. Sen tosiasian myöntäminen, että maahanmuutto on Ranskalle rasite, voisi periaatteessa antaa eväitä tervehenkiselle keskustelulle siitä, mitä muita hyväksyttäviä perusteluja, esim. humanitaarisia, maahanmuuton lisäämiselle voisi olla. Ongelma kuitenkin on, että myöntämistä ei myönnetä. Ne-vaihtavat-meidän-vaippamme-kun-olemme-vanhoja-perustelu ei katoa diskurssista mihinkään, vaikka se edellisessä puheenvuorossa on juuri kiistetty. Tämä on se "suvaitsevaisen" kaksoisajattelun kiehtova ominaisuus, jota olen aiemmissakin kirjoituksissani ihmetellyt. Kun "suvaitsevaiselta" tiedustelee, miksi maahanmuutto rikastuttaa Suomea, saa aina kuulla, että tulijat ovat tulevaisuuden työvoimaa. Kun maahanmuuttajat eivät tuota mitään vaan ainoastaan kuluttavat pieneneviä resursseja, "suvaitsevaiset" toteavat, että on itsekästä tavoitella maahanmuutosta omaa etua. Maahanmuuttajat siis ovat rikkaus, ja jos (kun) osoittautuu, että he eivät ole rikkaus, heidän ei ole tarkoituskaan olla rikkaus. Siitä huolimatta maahanmuuttajat ovat rikkaus, ja siksi heitä on saatava lisää. Ja sillä sipuli.

Lausunnon toinen mielenkiintoinen elementti sisältyy alleviivattuun osuuteen. Olen nimittäin samaa mieltä "suvaitsevaisten" kanssa. Kuten aiemmin kirjoitin, Afrikalla ei ole tulevaisuutta, jos sen parhaat kyvyt eivät sitoudu kotiseutuunsa vaan haaveilevat koko elämänsä lähdöstä muualle. "Suvaitsevaisten" teesiin kuitenkin sisältyy implisiittisesti sen myöntäminen, että Ranskaan tähän asti tulleet maahanmuuttajat eivät ole kotimaidensa parhaita kykyjä vaan B-sarjalaisia. Kaksoisajattelu tosin mahdollistaa sen, että myöntäminen taas kielletään, ja pidetään kaikesta huolimatta kiinni väitteestä, jonka mukaan maahanmuuttajat ovat valtava osaamispotentiaali. Olisi niinikään mielenkiintoista keskustella "suvaitsevaisten" kanssa siitä, mihin alleviivattuun osuuteen sisältyvä logiikka loppuun asti vietynä johtaa. Koska Eurooppa tarvitsee kipeästi maahanmuuttoa, mutta sillä ei ole oikeutta houkutella kehitysmaiden osaavinta väestönosaa, sen pitäisi nimenomaan suosia B-luokan ulkomaalaisten maahanmuuttoa. Miten tämä tehtäisiin? Pitäisikö Ranskan estää afrikkalaisten huippuosaajien muutto Ranskaan? Miten tällainen politiikka kodifioitaisiin maahanmuuttolakeihin?

Jos maahanmuuttoa on lisättävä, kuten ranskalainen vasemmisto vaatii, mutta kehitysmaiden osaajia ei saa houkutella, kuten vasemmisto toteaa, on vaikea välttyä mielikuvalta, että vasemmistolaisen ja "suvaitsevaisen" maahanmuuttopolitiikan tavoite on putsata kehitysmaat niitä rasittavasta roskaväestä.

Kolmas mielenkiintoinen asia on ajatus, että maahanmuuton laadullinen kontrollointi "rajoittaa maahanmuuttajien oikeuksia". Mitä oikeuksia? Tyhmä kun olen, kuvittelen "maahanmuuttajien oikeuksien" tarkoittavan niitä oikeuksia, joita maahan muuttaneella on. (Tosin tähänkin tulkintaan sisältyy se yhdenvertaisen kohtelun kannalta erikoinen olettama, että maahanmuuttajilla pitäisi olla joitain erityisiä, vain heitä koskevia oikeuksia.) Ranskan vasemmiston ja rasisminvastustajien tulkinta näyttää olevan, että "maahanmuuttajien oikeudet" tarkoittavat kenen tahansa muualla asuvan oikeutta muuttaa Ranskaan. Tämä oikeushan on ainoa, jota hallituksen lakialoitteella ollaan rajoittamassa. Maahanmuuttaja on siis maahanmuuttaja jo ennen kuin hän on muuttanut maahan.

Pelkkänä sivuhuomautuksena jaksan, edelliseen liittyen, mainita sen, että Ranskan vasemmisto on innokkaasti vastustanut esim. pelkäämiensä puolalaisten putkimiesten tuloa Ranskan työmarkkinoille. Ne maahanmuuttajat, joiden "oikeuksia" ei saa "rajoittaa", ovat siis selvästi tietynlaisia (= -värisiä) maahanmuuttajia.

*

Kuten on tullut todetuksi lukemattomia kertoja, maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvien ongelmien perimmäinen syy ei ole niissä, jotka maahan tulevat, vaan monikultturismi-nimisessä uskonnollissävyisessä ideologiassa, joka tekee maahanmuutosta ongelman. Monikultturismi tekee maahanmuutosta ongelman, koska monikultturismi estää ongelmista puhumisen ja siten niiden korjaamisen. Vaikka islam ja kolmannen maailman tulokkaat ovat niitä konkreettisia instrumentteja, jotka raunioittavat ensin eurooppalaisen hyvinvointivaltion ja sitten eurooppalaisen demokratian ja sivilisaation, tämä on mahdollista vain monikultturistisen diskurssimatriisin ansiosta.


Takaisin