31.10.2008

Minäkö muukalaisvastainen?

Vaikka mielipiteeni, kirjoitukseni ja olemassaoloni ovat pitäneet vasemmistomediaa (varsinkin Helsingin Sanomia ja Yleä) tietynlaisessa kiihottuneisuuden tilassa jo edellisistä eduskuntavaaleista alkaen, minulle on tullut pienenä yllätyksenä, millaisen paskahalvauksen vaalivoittoni mainituilla tahoilla aiheutti. Hysterian kulminaatiopisteenä voitaneen pitää eilistä A-Talk-lähetystä, joka keskittyi poissaolevan henkilön riepotteluun, poissaolon syitä koskevaan valehteluun ja perättömiin väittämiin siitä, mitä olen maahanmuuttajista sanonut.

Lähden ylihuomenna kolmen viikon ulkomaanmatkalle. Matkasta on päätetty jo puoli vuotta sitten, mutta huomaan, että se tulee hyvään rakoon. Hesari ja Yle voivat tällä välin itkeä itkuraivarinsa loppuun. Tuumin, että koska sivuillani on juuri nyt erittäin paljon liikennettä ja uusia kävijöitä, tähän on hyvä jättää näytille jonkinlainen yhteenveto siitä, mitä olen ja mitä en ole, mitä vastustan ja mitä en.

Päivän Nyt-liitteessä Anu Silfverberg kertoo minun nousseen ääniharavaksi "muukalaisvihan voimin". (Tulipa mieleeni, että voisimmeko lanseerata "äärioikeistolaista" ääniharavaa tarkoittavan uustermin "ääriharava".) Kitkerää neitoamme hämmentää seuraava paradoksi:

"Maahanmuuttajavastaisen Halla-ahon absurdeimpiin aktiviteetteihin puolestaan lukeutuu valittaminen siitä, että häntä kutsutaan maahanmuuttajavastaiseksi."

Tämä on näköharha, joka johtuu siitä, että ainoa kysymys, jonka Hesari minulle missään yhteydessä esittää, kuuluu: "Oletko maahanmuuttajavastainen?" En voi vastata "kyllä", koska en ole maahanmuuttajavastainen. En voi jättää vastaamatta, koska silloin Hesari toteaa, ettei Halla-aho kiistä maahanmuuttajavastaisuuttaan. Kun vastaan "ei", Anua ärsyttää.

Annan Anulle vinkin: Soita päivittäin Tuija Braxille ja kysy, tarjoaako tämä yksityisessä bordellissaan domina-palveluita. Pian saat huomata, että Brax käyttää huomattavan osan ajastaan domina-palvelujen tarjoamisen kiistämiseen. Absurdi aktiviteetti, mutta mahdollisesti jonkun muun kuin Braxin aiheuttama.

Tämä sivusto on minun julkaisukanavani. Se, mitä oikeasti olen sanonut, on luettavissa täältä. Se, mitä Hesari tai Yle väittävät minun sanoneen, on pääsääntöisesti potaskaa. Hesari ja Yle eivät ole tiedotusvälineitä vaan propagandatuutteja, jotka käyvät kuranheittosotaa minua vastaan. Ne eivät pysty käsittelemään uutta (lähinnä internetin luomaa) tilannetta, jossa niillä ei enää ole välineitä tiedonkulun tai ihmisten äänestyskäyttäytymisen kontrolloimiseen, ja siksi ne ovat paniikissa.

Minun ei tarvitse "kiistää" ulkomaalaisvastaisuuttani tai todistella sen puuttumista yhtään sen enempää kuin Braxin tarvitsee kiistää syytöksiä domina-palveluiden tarjoamisesta. Todisteluvelvoite on syytteen esittäjällä. Jos sinä, arvoisa lukija, epäilet, että olen ulkomaalaisvastainen, rasisti tai jotain muuta, tutki kirjoituksiani. Etsi niistä näyttöä. Jos näyttöä ei löydy, uskalla luopua epäilyistäsi. Käsittelen kirjoituksissani maahanmuuttopolitiikan ja monikulttuurisuuden käytännöllisiä ja periaatteellisia ongelmia. Kirjoituksissani voi olla ajatus-, asia- tai muita virheitä, mutta jos "rasisti-rasisti-rasisti"-mantran toistelu on paras vasta-argumentti, johon kykenet, olet osaltasi todistanut, että väitteeni ovat tosia. Jos ne ovat tosia, ne eivät voi olla rasistisia.

Etsiessäsi todisteita "maahanmuuttajavastaisuudestani" tai "rasismistani" älä takerru sanoihin tai yksittäisiin, asiayhteydestä revittyihin lauseisiin. Minulla on oma tyylini kirjoittaa, käsittelin sitten maahanmuuttoa tai jotakin muuta aihetta, eikä tämä tyyli välttämättä tyydytä jokaisen yksilöllistä kirjallista makua. Yritä ymmärtää sanojen ja ilmaisun takana oleva ajatus, ja arvioi sen mahdollista rasistisuutta. Sanat ovat pelkkä vaate, johon ajatus on puettu. Sisällön tyrmääminen tyylillisesti epämiellyttävän ilmaisun vuoksi ei eroa mitenkään siitä, että lapset haukkuvat toisiaan vaatteiden perusteella.

Mitä siis vastustan, kun en vastusta ulkomaalaisia enkä maahanmuuttoa? Tässä se on pähkinänkuoressa:

Suomen valtio on suomalaisten edunvalvontakoneisto. Sillä ei ole oikeutta harjoittaa politiikkaa, joka on ristiriidassa suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan etujen kanssa. Tällä hetkellä tämä periaate tunnustetaan kaikessa muussa paitsi maahanmuuttopolitiikassa. Maahanmuuttopolitiikkaa harjoitetaan tällä hetkellä yksinomaan tulijoiden, ei suomalaisten tai suomalaisen yhteiskunnan, ehdoilla.

Käsitteet on selvitettävä. Työperäisestä ja humanitaarisesta maahanmuutosta ei pidä puhua samassa lauseessa, eikä niitä saa käsitellä samoilla työkaluilla. Humanitaarista maahanmuuttoa ei saa perustella työvoimapulalla, koska se ei helpota työvoimapulaa. Työvoimapula ei voi olla peruste sellaisten maahanmuuttajien vastaanotolle, jotka eivät koskaan työllisty.

On luovuttava siitä uskonnolliset mitat saavuttaneesta dogmasta, että maahanmuutto olisi kaikissa tapauksissa rikkaus ja voimavara, jota Suomi tarvitsee. Humanitaarinen maahanmuutto tulee Suomelle rahallisesti valtavan kalliiksi, minkä lisäksi se luo yhteiskunnallisia ongelmia (kuten gettoutumista) ja etnisiä jännitteitä sekä lisää rikollisuutta ja turvattomuutta. Tällainen maahanmuutto ei ole Suomelle rikkaus eikä voimavara, ja se on myönnettävä, jotta keskustelussa päästäisiin eteenpäin.

Kun on myönnetty se tosiasia, että humanitaarinen maahanmuutto ei ole Suomelle rikkaus vaan rasite, on siirryttävä pohtimaan sitä, miten suuri rasite se saa olla. Kuinka paljon rahaa humanitaariseen maahanmuuttoon voidaan käyttää, ja mistä muusta tämä raha ollaan valmiita ottamaan pois? Miten aiotaan ratkaista kunnalliset rahoitusongelmat, kun lisääntyvä gettoutuminen, koulujen rauhattomuus ja katurikollisuus ajavat vähitellen työssäkäyvän väestön pois Turun ja Helsingin kaltaisista maahanmuuttajakeskittymistä?

On pohdittava ristiriitaa monikultturistisen ideaalin ja yksilönvapauksien välillä. Suomen Korkein oikeus on juuri laillistanut poikalasten sukuelinten rituaalisilpomisen "uskonnonvapauden" nimissä. Maassa, jossa lasten tukistaminen tai koirien hännän typistäminen on rikos. Missä kulkevat suvaitsevaisuuden ja kulttuurirelativismin rajat? Onko kaikilla yhteiskunnan jäsenillä samat yksilönoikeudet, vai hyväksytäänkö se, että etnisillä tai uskonnollisilla yhteisöillä on vapaus rajoittaa piiriinsä kuuluvien yksilöiden oikeuksia ja vapauksia?

On keskusteltava siitä, onko humanitaarisella maahanmuutolla tuotettava hyöty (ihmiskunnalle) suhteessa sillä aiheutettuun vahinkoon (kts. edellä). Suomi käyttää tällä hetkellä 50 miljoonaa euroa vuodessa muutaman tuhannen turvapaikanhakijan ja kiintiöpakolaisen aiheuttamiin kustannuksiin. Kuitenkin maailman pakolaisista 99% jää kehitysmaihin, pakolaisleireille, kurjiin oloihin. Jos katsomme eettiseksi velvollisuudeksemme vähentää maailman kärsimystä, teemmekö sen kustannustehokkaimmin kuskaamalla pari tuhatta onnellista kalliiseen pohjoiseen vai sijoittamalla samat rahat akuutin hädän lievittämiseen niillä pakolaisleireillä?

Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita sivustollani käsitellään ja joista käytävää yhteiskunnallista keskustelua pyrin edistämään. Tämän kummemmasta asiasta ei ole kyse. Se, että minua kutsutaan maahanmuuttajavastaiseksi tai rasistiksi, ei kerro mitään minusta, mutta se kertoo siitä tabujen kahlitsemasta ilmapiiristä, joka maahanmuuttokeskustelussa on tähän asti vallinnut. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa. Käydyt vaalit eivät välttämättä vielä vaikuta harjoitettavaan politiikkaan, mutta niiden myötä maahanmuuttokeskustelu on murtautumassa pakkopaidasta. Hesarin ja Ylen itku ja vinkuna eivät ole muuta kuin inkvisition kuolinkorinaa, josta meidän on syytä nauttia täysin siemauksin.

On Hesarin ja Ylen valinta, omaksuvatko ne uudessa tilanteessa rakentavan roolin vai jäävätkö jonkun Tiedonantajan tavoin juoksuhautoihinsa soittamaan rikkinäistä gramofoniaan.


Takaisin