Ne, jotka ovat joutuneet tietokonepulmissaan kääntymään "asiantuntijoiden" puoleen, tietävät, että nörtit ovat epämiellyttävä eliölaji. ATK-tuki- tai huoltohenkilöksi ei ryhdytä ihmisten auttamiseksi ja asiakkaiden palvelemiseksi. Tietokoneasiantuntijaksi ryhdytään, koska siinä toimessa saa katsella asiakkaita nenänvartta pitkin, tärkeillä ja olla vittumainen hyvällä tuntipalkalla.
Tietokoneasiantuntija, yleensä psykoottisen näköinen ja sosiaalisesti haasteellinen nuori mies, tulee kotiisi tai työhuoneeseesi, valtaa työtuolisi tuntikausiksi, mutisee tärkeältä kuulostavia maagisia sanoja ja tuhahtelee halveksivasti kysymyksillesi. Tietokoneasiantuntijalle on mahdotonta kuunnella, mitä asiakas sanoo. Ei ole asiakasta eikä asiakkaan tarpeita. On vain tietokoneasiantuntija ja hänen Taianomaiset Taitonsa, joihin asiakkaan tulee suhtautua hartaudella ja kunnioituksella. Tietokoneasiantuntija ei kykene ymmärtämään, että asiakkaalla on ne tarpeet, jotka hänellä on, ja hänelle riittää, että hänellä on tietokone, joka täyttää kyseiset tarpeet. Sen sijaan tietokoneasiantuntija kertoo asiakkaalle, mitä tämä oikeasti tarvitsee. Hän tyypillisesti suhtautuu varsinaiseen ongelmaan, siihen, jonka ratkaisemisesta hänelle maksetaan, kuin johonkin tylsään sivuseikkaan ja alkaa markkinoida asiakkaalle kaikenlaisia "fiitshöreita" ("ominaisuuksia"), jotka hänen mielestään ovat hienoja, mutta joilla asiakas ei tee yhtään mitään.
Ongelmien ilmaantuessa on usein henkisesti helpompaa ja kukkarolle ystävällisempää ostaa uusi tietokone kuin yrittää huollattaa vanhaa.
Tietokoneeni levisi viime tiistaina. Tiedän tietokoneista jotain mutta en paljoa. Ymmärrän yleensä, mikä on vikana, mutta en välttämättä osaa tehdä sille mitään. Mietin epätoivoissani, mitä tekisin, mutta appiukkoni, joka on vanhan polven ATK-mies, neuvoi minua kääntymään erään Lauttasaaressa sijaitsevan perheyrityksen puoleen.
Astuin keskusyksikköni kanssa sisään putiikkiin. Minut, kuten useimmat muutkin, on ehdollistettu siihen, että tietokoneasiantuntija on edellä kuvatun kaltainen nuori mies. Liikkeessä oli kaksi naista, ja aloin vaistomaisesti etsiä katseellani mieshenkilöä. Kun sellaista ei löytynyt, aloin selostamaan monimutkaista pulmaani naisista nuoremmalle. Olin epävarma siitä, ymmärtääkö hän, mitä puhun. Hän ei keskeyttänyt minua kertaakaan vaan kuunteli, nyökkäili ajoittain, teki muistiinpanoja ja esitti joitakin tarkentavia kysymyksiä. Lopulta hän referoi, mitä oli kirjoittanut, eikä minulla ollut selosteeseen mitään huomautettavaa. Olin hämilläni. Kerroin myös haluavani ostaa koneeseeni CDRW-aseman ja kaiuttimet siinä tapauksessa, että itse koneesta vielä saisi kalun. Hän kertoi tiiviisti mutta selkeästi, millaisia malleja heillä on, mitä ne maksavat, ja mistä niiden hintaerot johtuvat. Kun totesin, etten tarvitse viimeistä huutoa olevaa bassojumputtajaa, hän uskoi kerrasta, eikä yrittänyt myydä minulle sellaista. Olin todella hämilläni.
Kysyin lopuksi, onko mitään toivoa saada konetta takaisin pääsiäiseen mennessä. Myyjä sanoi, että diagnosointi tehdään samana päivänä, eikä korjaukseenkaan pitäisi mennä monta päivää.
Nyt tulee naisasiaa, joten tutut ja pikkulapset panevat silmänsä kiinni: Minun mielestäni tietokonealalle pitäisi houkutella enemmän tyttöjä. Bisnekseen hakeutuvia miehiä näyttää valitettavan usein kiihottavan enemmänkin osaamisen tuoma asema, jossa pääsee nöyryyttämään tyhmiä asiakkaita, kuin osaamisen tuoma mahdollisuus auttaa tyhmiä asiakkaita. Sama ongelma pätee, joskin lievempänä, monella muullakin alalla. Ravintolakoulussa opettelimme ulkoa viinien erilaisia ominaisuuksia ja yhteensopivuutta erilaisten ruokalajien kanssa. Valitettavan suuri osa tarjoilijoista on käsittänyt koulutuksen olemuksen virheellisesti. Tarkoitus ei ole, että tarjoilija alkaa viisastelemaan asiakkaalle ylivertaisilla tiedoillaan. Tarkoitus on, että tarjoilija erikoisosaamisellaan voi auttaa asiakasta valitsemaan ruokaan sopivan viinin. Asiakaslähtöisyys näyttää olevan miehille vaikeaa.