9.10.2008

Minä, Hesari ja JSN

Helsingin Sanomat kertoi 14.9.2008 Perussuomalaisten ehdokasasettelusta Helsingissä. Jarmo Huhtasen kirjoittamassa artikkelissa mainitaan "maahanmuuttajien vastustajana tunnettu Jussi Halla-aho".

Mielestäni luonnehdinta oli melko asiaton, koska en vastusta enkä ole sanonut vastustavani maahanmuuttajia vaan monikultturismia ja holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa. Hesari ei täsmentänyt, missä piireissä minut tunnetaan "maahanmuuttajien vastustajana", joten on oletettava, että kyseessä oli lehden tai toimittajan oma mielipide.

Olin lehden ilmestymishetkellä matkoilla, mutta toimitin viikkoa myöhemmin sähköpostitse Hesariin lyhyen vastineen, jossa esitin ylläolevan kritiikin ja lisäsin, että maahanmuutosta käydyn keskustelun tukahduttaminen lätkimällä "rasistin" tai "maahanmuuttajavastaisen" leimaa oikealle ja vasemmalle on huonoa journalismia sekä muutenkin vastuutonta.

Sananvapauslaki sanoo näin:

"Yksityisellä henkilöllä, jolla on perusteltu syy katsoa aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähetettävässä ohjelmassa esitetyn viestin loukkaavan itseään, on oikeus saada vastine julkaistuksi samassa julkaisussa tai ohjelmassa."
"Vastaavan toimittajan on julkaistava vastine tai oikaisu maksutta ja ilman aiheetonta viivytystä asianmukaisessa laajuudessa ja samankaltaisella tavalla kuin vastine- tai oikaisuvaatimuksen perusteena oleva viesti."
"Jollei vastine- tai oikaisuvaatimusta hyväksytä, vaatimuksen hylkäämisestä ja sen perusteista on ilmoitettava vaatimuksen esittäjälle seitsemän päivän kuluessa vaatimuksen vastaanottamisesta. Vaadittaessa hylkäämisen perusteet on ilmoitettava kirjallisesti."

Odottelin seitsemän päivää. Vastinetta ei julkaistu, eikä minulle ilmoitettu sen hylkäämisestä. Olin hieman yllättynyt. Sen lisäksi, että Hesari on asettanut itsensä hyvän maun ja hyvän journalismin yläpuolelle, se on nähtävästi asettunut myös lain yläpuolelle.

Olisin voinut tehdä Hesarista tutkintapyynnön, mutta tein mieluummin kantelun Julkisen Sanan Neuvostolle. Tämä siksi, että minulla ei ole halua, aikaa eikä energiaa käräjöidä itsessään vähäpätöisestä asiasta, ja toisaalta siksi, että minusta on mukavaa kiusata vasemmistotoimittajien toverikerhoa JSN:ää, joka näin joutuu taas keksimään mielikuvituksellisia syitä olla kunnioittamatta omia periaatteitaan. (Kts. Amerikkalaiset ja Julkisen Sanan Neuvosto sekä Suomalaiset ja Julkisen Sanan Neuvosto.)

Oli käynyt niin hassusti ja murphyläisesti, että edellä mainitun matkani aikana sähköpostipalvelussani oli tapahtunut automaattinen päivitys, jonka tuloksena lähtevien viestien taltiointi, eli "Sent"-kansio, oli kytkeytynyt pois päältä. Tämän vuoksi minulla ei ollut kopiota Hesarille toimittamastani vastineesta. Sen sijaan lähetin JSN:lle kanteluni liitteeksi vastineen luonnoksen, joka erosi lopullisesta versiosta lähinnä joidenkin sanajärjestys- tai välimerkkidetaljien osalta. Olisin voinut olla mainitsematta asiasta kantelussani, mutta hyvätapaisena ihmisenä kerroin tämän tosiseikan.

6.10.2008 JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyvärinen päätti, ettei kanteluani oteta käsittelyyn. Tämä ei tietenkään yllätä ketään, mutta perustelut ovat hienot:

"Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien (14.9.2008) uutiseen, jossa kerrotaan kunnallisvaalien ehdokasasettelusta. Kantelija on kokenut luonnehdintansa ”maahanmuuttajien vastustajana tunnettu” kielteiseksi ja on yrittänyt saada lehteä julkaisemaan oman kannanottonsa (20.9.2008). Lehti ei sitä julkaissut eikä ottanut yhteyttä kantelijaan. Kantelusta ei käy ilmi syy, miksi kantelija on odottanut viikon ennen reagoimistaan."

Öö... Jos se, että olen odottanut viikon ennen reagoimistani, on jotenkin tärkeää, olisihan JSN voinut tiedustella asiaa minulta. Olin matkalla. Mutta miksi viikon odotusaika olisi tärkeää? Sananvapauslain 11§ sanoo seuraavaa:

"Vastine- tai oikaisuvaatimus on esitettävä vastaavalle toimittajalle 14 päivän kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta."

Olisin lain mukaan voinut odotella vielä toisenkin viikon. JSN jatkaa:

"Kantelijaa pyydettiin toimittamaan lähettämänsä kirjoitus JSN:lle. Hän kertoi, että sähköpostiohjelma oli hävittänyt sen ja lähetti kirjoituksen luonnoksen. Luonnoksen perusteella ei voi ottaa kantaa lehdelle lähetettyyn kirjoitukseen ja ylipäätänsä siihen, onko kirjoitusta lähetetty."

Miksi luonnoksen perusteella ei voi ottaa kantaa vastineen sisältöön? Ilmoitin kantelussani, että luonnos vastaa sisällöltään Hesarille toimitettua vastinetta.

Enkä minä sitäpaitsi pyytänyt ottamaan kantaa vastineen sisältöön vaan siihen, ettei Hesari julkaissut sitä tai ilmoittanut julkaisematta jättämisen perusteita.

Ja mitä tarkoittaa viimeisen lauseen loppuosa? Ei kai originaalinkaan toimittaminen JSN:lle todistaisi, että se on lähetetty Hesariin. Miksi minä valittaisin JSN:lle vastineen julkaisematta jättämisestä, ellen olisi lähettänyt vastinetta? Miksi en olisi lähettänyt vastinetta, jos haluan saada sen julkaistua? Miksi olisin kirjoittanut vastineen, ellen haluaisi, että se julkaistaan?

Hesarin moraalinen ja älyllinen syöksykierre jatkui eilen Päivälehden museossa pidetyssä Timo Soinin puheenjohtajatentissä, jossa olin tyttäreni Hilman kanssa yleisönä. (Vilahdamme myös videotaltioinnissa, vasen alakulma ajassa 1.01.) Tentaattoriksi Hesari oli ketään yllättämättä kaivanut unohduksen yöstä Suomen Kommunistisen Puolueen taistolaissiiven pitkäaikaisen vaikuttajan Leif Salménin, joka useimpien vanhojen ja kitkerien stallareiden tavoin kelpaisi ilman maskeerausta statistiksi George A. Romeron zombie-elokuviin.

Ketään ei varmaan yllättänyt sekään, että Lefan "viiltävässä" argumentoinnissa esiintyivät Göbbels, Haider ja Halla-aho. Tilaisuudesta kirjoitettu lehtijuttu tuntuu käsittelevän pääasiassa minua. Aseenaan Salménilla oli kaksi puolentoista vuoden takaisesta haastattelustani (Nyt-liite 2.3.2007) repäistyä lausetta, joissa sanon muslimimaahanmuuttajien tulevan voimaa kunnioittavista kulttuureista, ja että muslimifundamentalistit pitävät vääräuskoisia eläiminä. Leifin mukaan Perussuomalaisten äärioikeistosiipi "kalastelee sameilla vesillä".

Tajusin tässä yhteydessä, mikä on merkittävin ongelmani poliitikkona (sikäli kuin minua sellaisena voi pitää). Toimittajiksi ei yleensä hakeudu kaikkein kirkkain osa väestöstämme. Loputkin toimivat synapsit sammuvat viimeistään Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksessa. Toimittajilla on selkeitä vaikeuksia ymmärtää lausetta pidempiä kokonaisuuksia, ja koska poliitikot ovat riippuvaisia toimittajista, he ovat joutuneet mukauttamaan ilmaisunsa toimittajien vastaanottokapasiteettiin. Poliitikkojen puhe koostuu kliseisistä, toisiaan seuraavista, tyhjää kumisevista fraaseista, koska heidän on rakennettava jokainen lauseensa niin, että se toimii yksinään; ts. vaikka se esitettäisiin ilman kontekstiaan, siitä ei saa revittyä irti mitään vaarallista tai kiusallista.

Koska en ole poliitikko vaan kirjoittaja, en tietenkään osaa ajatella ja toimia tällä tavalla. Minulle tekstin pienin looginen yksikkö ei ole lause vaan kappale. Yksittäisiä lauseitani ei ole varustettu väärinymmärryssuojauksella, vaan ne pitää lukea kontekstissaan, joka yleensä on se kappale. En kirjoita juttujani idiooteille tai pahantahtoisille toimittajille, vaan kriittiseen lukemiseen kykeneville ihmisille. Näin aion tietysti toimia jatkossakin.

Toki olen sanonut muslimien kunnioittavan voimaa. Olen sanonut sen kontekstissa, jossa on käsitelty länsimaalaisten vaikeuksia hahmottaa sitä, miten muslimit tulkitsevat periksiantamista ja vastaantulemista. Länsimaisessa, vastakkainasettelua karttavassa ja kompromissihakuisessa kulttuurissa ne tulkitaan hienotunteisuudeksi ja kohteliaisuudeksi, mutta muslimimaahanmuuttajilla on tendenssi nähdä niissä heikkouden merkki. Tämän vuoksi periksiantaminen pikkuasioissa johtaa lisääntyviin ja yhä röyhkeämpiin vaatimuksiin, mistä esimerkiksi sosiaalialan työntekijöillä on paljon kokemuksia. Asian ääneensanominen tuskin on kovin "muukalaisvihamielistä".

Se, että vaikutusvaltaiset muslimisaarnaajat eurooppalaisissa moskeijoissa kutsuvat juutalaisia ja kristittyjä apinoiksi, sioiksi ja koiriksi, on tosiasia. Onko tämän tosiasian sanominen "äärioikeistolaista"?

Vielä eduskuntavaalien alla Hesarin vertaaminen Tiedonantajaan oli ehkä ilkeää kärjistämistä, mutta kehitys kehittyy. Kumpikin laatujulkaisu (Tiedonantaja uusimmassa numerossaan) vaikuttaa olevan paniikissa niin minusta kuin Perussuomalaisten kannatuksen noususta yleensä. Tiedonantajan eduksi on luettava, että se sentään myöntää kuranheittonsa kohteille laissa säädetyn vastineoikeuden.

Sen sijaan tuorein Vihreä Lanka käsittelee allekirjoittanutta ja muita Perussuomalaisten kansallismielisen siiven edustajia varsin (tai oikeastaan erittäin) asiallisessa hengessä. On aikoihin eletty.

Lopuksi pieni kepeä pohdinta. Vihreä Lanka:

"Suomen Sisun verkkosivujen alareunassa on kuva suoraan kohti katsovasta, tummaihoisesta pojasta. Teksti kuuluu: Kansainvaeltaja syö teillä. Montako heistä sinä aiot elättää?"

Kyseinen kuva on tässä:

Minun mielestäni tuo kyllä näyttää enemmän mieheltä kuin pojalta. On vaikea välttyä ajatukselta, että kutsumalla miestä "pojaksi" toimittaja pyrkii esittämään sisulaiset ikävinä tyyppeinä, jotka vievät lapsukaiselta ruuan suusta.

Hieman vastaava ilmiö on se, että ilman vanhempiaan saapuneita alaikäisiä turvapaikanhakijoita kutsutaan lapsiksi. On vaikea välttyä ajatukselta, että sanavalinnalla pyritään luomaan kuvaa peukaloaan imevistä, suurisilmäisistä taaperoista, jotka ajelehtivat hylättyinä kaislaveneellä Suomemme rannoille. Kymen Sanomissa oli hiljattain kirjoitus Kotkaan saapuvista pakolaislapsista. Jutusta käy ilmi, että kyseessä ovat jopa 16-vuotiaat, isokokoiset jullit, joita kotimaassaan kaiketi pidetään aikuisina ja Suomessakin yleensä vähintään "nuorina", usein jopa "nuorina miehinä". Ovathan he jo ikänsä puolesta esimerkiksi rikosoikeudellisessa vastuussa ja saavat tehdä työtäkin. Lapsityövoiman käyttö ymmärtääkseni on Suomessa kielletty.

Hieman vastaava ilmiö on sekin, että jopa 40-vuotiaita henkilöitä kutsutaan tiedotusvälineissä "nuoriksi" silloin, kun he polttavat Euroopan kaupunkien lähiöitä. Tämä kaiketi johtuu siitä, että heistä on pakko käyttää jotain kollektiivista nimitystä, koska ei olisi järkevää kirjoittaa, että "10 000 toisiinsa mitenkään liittymätöntä henkilöä polttaa autoja ja kaupunkia", mutta toisaalta realistisemmat ryhmäviittaukset kuten "maahanmuuttajat" tai "muslimisiirtolaiset" eivät muista syistä ole sopivia.

Voidaan siis etabloida korrekti määritelmä: 0-17-vuotiaat maahanmuuttajat ovat "lapsia", 18-vuotiaat ja kaikki sitä vanhemmat "nuoria".


Takaisin