21.9.2008

Miksi maahanmuuttaja asutetaan ongelmalähiöön?

Otsikossa esitettyyn kysymykseen törmää silloin tällöin, kun pohditaan syitä maahanmuuttajien syrjäytymiseen, rikollisuuteen ja työttömyyteen. Poliittisesti korrektin teorian mukaan tulijoiden epäonnistumiseen vaikuttaa se, että heitä sijoitetaan asumaan "huonoille" asuinalueille, Helsingin tapauksessa itäisiin lähiöihin. Saman korrektin teorian mukaan menestyminen ja menestymättömyys ovat tarttuvia ominaisuuksia: häviäminen tarttuu suomalaisista häviäjistä maahanmuuttajiin. (Maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin mukaan maahanmuuttajien kunniaväkivaltakin johtuu suomalaisten antamasta esimerkistä.) Lisäksi maahanmuuttajat kärsivät rasismista, joka rehottaa erityisesti "huonoilla" alueilla.

Ratkaisuksi esitetään useimmiten hajasijoitusta, ts. rahattomien maahanmuuttajien asuttamista julkisin varoin "hyville" alueille. Tämän ajattelun seurausta on esim. huomattava kolmannen maailman populaatio muutoin vakavaraisissa Pikku Huopalahden ja Ruoholahden kaupunginosissa.

Syyt siihen, että maahanmuuttajia asutetaan "huonoihin" lähiöihin, ovat tietysti itsestäänselviä. Syynä ei ole rasismi tai paha tahto vaan se, että kaupunki hankkii omistamansa asunnot mahdollisimman halvoista paikoista voidakseen tarjota asuntoja mahdollisimman monelle. Kaukana keskustasta sijaitsevat alueet tyypillisesti ovat edullisimpia. Julkisrahoitteisen asumisen logiikkaa olen käsitellyt kirjoituksissa Mustien ja valkoisten tuloeroista, Pariisin palosta ja Väärissä paikoissa asuvista ihmisistä.

Seuraavat kysymykset eivät ole korrekteja:

Jos maahanmuuttajien syrjäytyminen johtuu huonoista asuinalueista, mistä johtuu samoilla alueilla asuvien suomalaisten syrjäytyminen? Miksi kukaan ei ehdota lähiöissä asuvien suomalaisten uudelleensijoitusta Eiraan ja Ullanlinnaan? Näyttää vallitsevan yleinen konsensus siitä, että syrjäytyneiden suomalaisten ongelmat johtuvat pääasiassa syrjäytyneistä suomalaisista itsestään, kuin myös siitä, että syrjäytyneiden suomalaisten asuttamien alueiden "huonous" johtuu niillä alueilla asuvista syrjäytyneistä suomalaisista (eikä esim. maaperästä tai lähiöiden rakennusmateriaaleista). Syrjäytyneen väestön ja asuinalueen "huonouden" välinen syy-seuraus-suhde näyttää siis kulkevan eri suuntiin riippuen siitä, koostuuko sanottu syrjäytynyt väestö suomalaisista vai maahanmuuttajista.

Varsinkaan ei ole sallittua esittää, että syrjäytyneiden suomalaisten ongelmat johtuisivat naapurissa asuvista syrjäytyneistä maahanmuuttajista, vaikka on yleisehkösti hyväksytty Totuus, että syrjäytyneiden maahanmuuttajien ongelmat johtuvat naapurissa asuvista syrjäytyneistä suomalaisista.

Voiko tästä päätellä, että suomalaisiin ja maahanmuuttajiin sovelletaan eri mittatikkuja, ja jos näin on, oletetaanko maahanmuuttajien jollakin tavalla eroavan suomalaisista?

Suvaitsevaisto on tiukan elitististä väkeä, joka ei halveksu mitään yhtä paljon kuin ammattikoululaisia ja suomalaista alaluokkaa. Vieraillessani Radio Rockin aamussa pari viikkoa sitten (mp3) toimittajat pyrkivät useampaan otteeseen linkittämään minua Itä-Helsinkiin. Tarkoituksena oli ilmeisesti diskreditoida minut itähelsinkiläisen rupusakin ehdokkaaksi, mikä kertoo paljon toimittajien suhtautumisesta itähelsinkiläisiin. Väitin saaneeni eduskuntavaaleissa suurimman äänisaaliini länsihelsinkiläisestä Lauttasaaresta, mutta tarkkaan ottaen tämä ei pidä paikkaansa. Eniten ääniä tuli kuin tulikin Vuosaaresta eli suoranaisesta kaukoidästä.

Jos siis sainkin eniten ääniä idästä, mistä tämä kertoo? Korrektin totuuden mukaan se kertoo siitä, että minua äänestivät rasistit ja että olen täten rasistien ehdokas. Niiden samojen, jotka rasismillaan syrjäyttävät maahanmuuttajia. Epäkorrekti kysymys kuuluu, johtuvatko maahanmuuttajien ongelmat naapurissa asuvien suomalaisten ulkomaalaisvastaisuudesta, vai johtuuko lähiökansan ulkomaalaisvastaisuus naapurissa asuvista maahanmuuttajista. Entäpä jos maahanmuuttajat itse muuttavat lähiöitä huonommaksi paikaksi, ja entäpä jos lähiöissä asuvien suomalaisten ulkomaalaisvastaiset asenteet (tai poismuutto) johtuvat juuri tästä? (Tähän liittyen kts. myös kirjoitus Suvaitsematon syrjäytyneistö ja muuta ajankohtaista.)

Voisiko näin olla?

Turun Sanomat kertoi muutama päivä sitten Turun monikulttuuristen lähiöiden ongelmista. Roskakatokset tursuavat lajittelematonta jätettä, ja romut jätetään rappukäytäviin siinä uskossa ja toivossa, että kyllä ne siitä johonkin katoavat. Kaupungin asunnoissa joudutaan jatkuvasti tekemään kalliita remontteja.

"Kyse on usein vioista, jotka eivät ole tulleet normaalin elämisen kautta. Ovissa ja seinissä on reikiä ja tapetit on revitty. Joskus asukas pesee lattian niin suurella vesimäärällä, että seinien kipsilevyt turpoavat ja pilaantuvat jopa 30 senttimetrin korkeudelta. [...] Myös liedet ovat ongelma. Jotkut lämmittävät asuntojaan säätämällä uunin 300 asteeseen ja jättävät luukun auki. Sen seurauksena nupit sulavat ja grillivastukset hajoavat ja tippuvat alas. [...] Asukas saattaa vaatia uutta jääkaappia siitä syystä, että ovi ei mene kiinni, vaikka ongelma selviäisi sulattamalla kaapin valtavat jääkokkareet."

Huoltomies Rami Björklundin mukaan tilanne on viimeisten 13 vuoden ajan mennyt koko ajan huonompaan suuntaan.

"Ongelmana on myös se, että asukkaiden vaihtuvuus on suurta ja kaikki eivät ymmärrä suomenkielisiä ohjeita."

Vastaavalla tavalla afrikkalaisten ja muslimimaahanmuuttajien hillitöntä yliedustusta raiskauksissa on selitetty sillä, etteivät tulokkaat tunne asiaan liittyvää suomalaista lainsäädäntöä. Jos tämä todella on syy, miksi maahanmuuttajat väijyvät uhrejaan pimeissä puistoissa sen sijaan, että suorittaisivat temppunsa keskellä katua ja kirkasta päivää? Raiskaaja, oli hän suomalainen tai ulkomaalainen, ei raiskaa siksi, ettei hän tietäisi sen olevan kiellettyä, vaan siksi, että hän ei välitä siitä, onko se kiellettyä vai ei. Afrikkalaiset ja muslimit raiskaavat enemmän kuin suomalaiset siksi, että Afrikassa ja muslimimaissa miehen ja naisen asemaa säätelevät (kirjoitetut tai kirjoittamattomat) moraalinormit ovat toisenlaisia kuin Euroopassa. Jos haluamme Suomeen lisää afrikkalaisia ja muslimeja, ja jos pidämme kiinni monikultturismin periaatteista, joudumme hyväksymään sen, että täällä sitten todella eletään useiden normijärjestelmien mukaan.

Kuten Maria Lohela huomautti, myös lähiösikailun selittäminen kommunikaatiovaikeuksilla ontuu, koska koiruuksia (kuten roskien heittelemistä pihalle ja rappukäytäviin) harrastetaan varsinkin öiseen aikaan. Jos maahanmuuttajat oikeasti kuvittelisivat käytöksensä olevan sallittua, miksi he pyrkisivät tekemään sitä salaa?

Jokainen on nähnyt televisiokuvia kehitysmaalaisesta asumisesta. Paikat hajoavat tai vähintään peittyvät roskaan ja paskaan. Erityisen hyvin muistan uutispätkän jostakin afrikkalaisesta lähiöstä, jossa vallitseva tapa oli, että jätteet heitettiin alueen läpi virtaavan puron penkalle, ja sitten rukoiltiin Jumalalta tulvaa, joka veisi roskat pois.

Kun hälläväliä-kulttuurista siirretään ihmisiä turkulaiseen lähiöön, he tuovat hälläväliä-kulttuurin mukanaan. Sitäpaitsi täällä, toisin kuin lähtömaassa, heillä ei edes objektiivisesti katsoen ole mitään syytä muuttaa käyttäytymistään, koska täällä Jumala (= huoltomies) joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin vie ne roskat pois rappukäytävästä. Jos asuntonsa panee säleiksi, kaupunki joka tapauksessa remontoi sen tai antaa uuden tilalle. Afrikassa porsastelusta sentään seuraa se, että joutuu itse elämään läävässä, mutta täällä siitä ei seuraa edes sitä.

Miksi maahanmuuttaja ei lajittele jätteitään vaan sulloo kaiken sellaisenaan jätekatokseen? Kielivaikeuksienko vuoksi? Vastauksen saa kysymällä, miksi länsimaalainen ihminen lajittelee jätteensä. Ei lajittelusta ole hänellekään mitään henkilökohtaista hyötyä. Hän lajittelee jätteensä, koska hyvinvoinnin syntymälahjaksi saaneena hänellä on hyvinvointikrapula. Kehitysmaalainen on saanut syntymälahjakseen pahoinvoinnin, eikä kurjuudessa elävä ihminen tee mitään, mistä ei ole hänelle välitöntä henkilökohtaista hyötyä. Se, että kerskakulutus, tavarapaljous ja materiaalinen hyvinvointi olisivat jokin eettinen ongelma, on hänelle käsittämätön ajatus. Nehän ovat hänen haaveitaan ja päämääriään. Hän ei huolehdi jätteistään asiaankuuluvalla tavalla, koska a) siitä ei ole hänelle mitään hyötyä ja b) huolehtimatta jättämisestä ei seuraa mitään.

Sääntöjen julkaiseminen sadalla kielellä tai asukasiltamien järjestäminen on aivan turhaa. Sikailu voidaan lopettaa vain sanktioimalla se: Tässä ovat järjestyssäännöt, ellet noudata niitä, lennät asunnostasi pihalle ja saat itse etsiä sekä maksaa uuden. Sama koskee myös maahanmuuttajien rikollisuutta: Suomessa naisen raiskaaminen on kiellettyä, vaikka nainen antaisi ymmärtää. Ellet noudata tätä kieltoa, lähdet toteuttamaan omaa arvojärjestelmääsi sinne, mistä tulit. Suomalainen sanktiokulttuuri on lievä, koska suomalainen laki pääasiassa heijastaa yleisesti hyväksyttyjä kirjoittamattomia sääntöjä, joita suurin osa ihmisistä noudattaisi ilman lakejakin. Maahanmuuttajan arvojärjestelmä on toisenlainen, ja jos sääntö on ristiriidassa hänen omien arvojensa kanssa, rangaistuksen pelko on hänelle ainoa syy olla rikkomatta sitä.

Yhteiskunnan kannalta on periaatteessa aivan yhdentekevää, noudatetaanko sääntöjä vapaasta tahdosta vai siksi, ettei niitä uskalleta rikkoa. Maahanmuuttaja ei omasta kulttuurillisesta näkövinkkelistään välttämättä ymmärrä, miksi hänellä pitäisi olla jokin "vastuu ympäristöstä" tai miksi naista ei saisi raiskata, varsinkaan, kun kukkahattuosasto kaikin voimin todistaa hänelle, että hänen kulttuurinsa on vähintään yhtä hyvä ja kunnioitettava kuin suomalainenkin kulttuuri. Hänen ei kuitenkaan välttämättä edes tarvitse ymmärtää sääntöjä, kunhan hän noudattaa niitä. Valitettavasti mainittu suomalainen sanktiojärjestelmä ei millään tavoin motivoi häntä noudattamaan sääntöjä, jotka henkilökohtaisesti eivät merkitse hänelle yhtään mitään.

Helsingin Uutiset kertoo samalla päivämäärällä, että...

"...kouluväkivalta karkottaa oppilaita Myllypuron ala-asteelta."

Viimeisen parin viikon aikana koulusta on lähtenyt useita oppilaita jatkuvan henkisen ja fyysisen väkivallan vuoksi. Pahantekijöinä on neljän pojan joukko, joka...

"...erityistukea tarvitsevana on sijoitettu itseään nuorempien oppilaiden luokkaan. [...] Kiusaajat ovat pari vuotta luokkatovereitaan vanhempia."

Sitä ei tietenkään voi sanoa ääneen, että pojat ovat maahanmuuttajia, mutta yhden poismuuttajan äidin puheenvuorosta voi päätellä jotain:

"Maahanmuuttajia on alueella ja se pitää hyväksyä, mutta erityistukea tarvitsevia oppilaita pitäisi olla yhdellä luokalla ja yhdessä koulussa vähemmän. Ei mielestäni ole rasistista puhetta, että ne maahanmuuttajat, joilla on esimerkiksi kieliongelmia, tarvitsevat erityistukea."

Koulun rehtorin, Anna Hirvosen, reaktio on melko käsittämätön, mutta näinhän koulut ovat koulukiusaamiseen reagoineet jo kauan ennen monikulttuuria:

"Vanhemmat ovat viestittäneet, että koulukiusaamista on ollut ja se on vanhempien näkökulma. He näkevät asian omalta kannaltaan."

On kai selvää, että vanhemmat näkevät koulukiusaamisen omalta kannaltaan ja lastensa kannalta, mutta kenen kannalta koulu sitten kiusaamista katselee?

"Joskus on järjestetty tilaisuus, jossa kriisiosapuolet vanhempineen tapaavat, mutta tässä on ollut eri syitä, joiden takia se ei ole ollut mahdollista."

Mitäköhän ne syyt mahtavat olla? Kommunikaatiovaikeudet?

Ei varmaan tarvitse keskustella siitä, ovatko Turun Sanomien ja Helsingin Uutisten kuvaamat ilmiöt ongelmia, tai edes siitä, liittyvätkö ne maahanmuuttoon. Ne ovat ongelmia, ja ne ovat maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyviä ongelmia. Haluaisin kysyä minua tiedostavammilta ja suvaitsevaisemmilta ihmisiltä, onko mahdotonta ajatella, että erilaisesta asumiskäsityksestä ja erilaisesta aikakäsityksestä johtuva häiritsevä metelöinti (esim. sukulointi suurella joukolla, seurustelu rappukäytävässä tahi koraanin kovaääninen resitointi) tai erilaisesta piittaamiskulttuurista johtuva sotkeminen ja yhteisten tilojen tärveleminen voisi häiritä jopa lähtökohtaisesti suvaitsevaista suomalaista. Että tällaiset häiritsevät kohtaamiskokemukset voisivat saada aivan tavallisen ihmisen epäilemään monikulttuurin ihanuutta ja kaipaamaan muutosta?

Että se, mikä julkisessa keskustelussa huolettomasti leimataan rasismiksi, ei olisikaan monikulttuurisuuden este vaan sen seuraus?

Minun ei ole vaikea uskoa, että asia olisi näin. Jos (mitä epäilen) saavutamme yksimielisyyden tästä sinänsä itsestäänselvästä syy-seuraus-suhteesta, onko realistista kuvitella, että tilanne pahenemisen sijasta paranee olemalla tekemättä mitään tai tyrkyttämällä kantaväestölle suvaitsevaisuusvalistusta?

Suomalaisilla on melko pitkä pinna, mutta lastensa suhteen he ovat herkkiä. Se on biologista. Jos paikallinen koulu menee lekkeripeliksi, ja ellei koulu ota asiaa vakavasti puhumattakaan siitä, että tilanteeseen pyrittäisiin puuttumaan, on ymmärrettävää, että omat lapset halutaan pelastaa. Vastaavasti on kohtuutonta odottaa, että yksikään vanhempi olisi valmis uhraamaan lapsensa jonkin abstraktin hyvän alttarille.

Kun asuminen ja lasten koulunkäynti muuttuu sietämättömäksi, on odotuksenmukaista, että ne, joilla on rahkeita, alkavat muuttaa pois. Kynnellekykenevien poismuutto ensinnäkin tekee alueesta entistä tunnusmerkillisemmin maahanmuuttaja-alueen, ts. voimistaa väestöryhmien segregoitumista, ja toiseksi se entisestään laskee alueella olevien asuntojen arvoa, mikä puolestaan entisestään voimistaa elätettävien ja julkisin varoin asutettavien tulokkaiden keskittymistä alueelle. Kaupunkihan joutuu ostamaan asuntoja sieltä, mistä niitä saa halvalla.

Gettoutumisprosessi on yksinkertainen, ja se on tapahtunut tai tapahtumassa kaikkialla Länsi-Euroopassa. Mitä prosessille pitäisi tehdä? Demokratiassa keinot ovat vähäiset, koska kantaväestöä ei oikein voi estää muuttamasta lähiöistä pois. Tietysti voitaisiin palata tilanteeseen, jossa lapsen koulu määräytyy mekaanisesti asuinpaikan mukaan, mutta toisaalta voidaan pohtia, mitä merkitsee kansalaisten yhdenvertaisuudelle se, että lapsen koulumenestys ja mahdollisesti fyysinen ja henkinen terveys riippuu paikasta, jossa hänen perheensä esim. taloudellisten olosuhteiden vuoksi joutuu asumaan.

Kantaväestön poismuutto lisää segregoitumista ja johtaa ranskalaistyyppisiin, muusta maailmasta eristäytyneisiin islamoanarkistisiin saarekkeisiin, mutta asian kääntöpuoli on, että väestöryhmien sekoittaminen ja rinnakkainelosta saatavat kielteiset kokemukset lisäävät maahanmuuttokielteisyyttä vielä tehokkaammin kuin segregoituminen. Monikultturistisen agendan kannalta kaikki vaihtoehdot ovat huonoja.

Maahanmuuttajien hajasijoituskaan kaupungin sisällä ei ratkaise ongelmaa, koska jos - kuten edellä ehdotin - maahanmuuttajien syrjäytyminen ei johdu "huonoista" lähiöistä ja rasismista, vaan rasismi ja gettoutuminen vääränlaisesta maahanmuutosta ja kannustamattomasta "kotouttamisesta", ongelmatulokkaiden sijoittaminen paremmille alueille on omiaan lisäämään maahanmuuttajakielteisyyttä näilläkin alueilla. Onhan tunnettua, että "suvaitsevaisin" osa esimerkiksi helsinkiläisistä asuu paikoissa, joissa arjen monikulttuurikokemuksia on kaikkein vähiten. Asiaan liittyy myös periaatteellisia pulmia: Jos syrjäytyjiä ryhdytään pelastamaan siirtämällä heidät kalliille asuinalueille, millä perusteilla nämä lottovoittajat valitaan? Ihonvärinkö? Jos somalisyrjäytyjällä on oikeus päästä asumaan Ruoholahteen, miksi suomalaisella syrjäytyjällä ei ole?

Suurin ongelma on siinä, että ongelmaa ei haluta nähdä. Sitä ei ole korrektia nähdä. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, eivätkä kaikki kulttuurit yhtä hyviä, ainakaan, jos kyse on arvoliberaalin, suvaitsevaisen, yhteisvastuullisen ja sekulaarin länsimaisen yhteiskunnan rakennuspalikoista. Karu totuus on, että yhtäältä maahanmuuttava aines (humanitaarisen maahanmuuton osalta) ja toisaalta erilaisuuden ja diversiteetin ylläpitoon ja lisäämiseen tähtäävä vastaanottopolitiikka ovat vääriä. Niillä saadaan huonoa monikulttuuria, joka muuttuu sitä huonommaksi, mitä enemmän sitä on.

Koska ongelma on tämä, sitä ei ratkaista siirtelemällä maahanmuuttajia tai valistamalla kantaväestöä. Jo syntyneeseen tilanteeseen voidaan puuttua vain tarjoamalla sopeutumisen ainoaksi ja automaattiseksi vaihtoehdoksi kengänkuvaa takapuoleen. Ongelman paisuminen voidaan ehkäistä vain tekemällä kokemusten pohjalta johtopäätöksiä, niitä pahamaineisia yleistyksiä, siitä, ketä ja mistä tänne on syytä houkutella ja päästää.


Takaisin