15.4.2007

Mikko panee maailman uusiksi

Hallitusvallan vaihtuessa vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen haistaa otollisen tilaisuuden tulla kuulluksi. Nyt, kun rasistiset karamellipaperit on saatu käsiteltyä, Mikko aikoo panna järjestykseen romaniasiat. Tiukkasanaisessa kannanotossaan hän vaatii, että "romanien köyhyyskierre on saatava viimein poikki".

Kukaan ei varmaan ole syvätasolla eri mieltä Puumalaisen kanssa. Olisi paitsi romanien etu myös kaikkien muiden etu, että romanit integroituisivat yhteiskuntaan ja lakkaisivat olemasta köyhiä. Sen sijaan olisi kiinnostavaa kuulla, mihin kohtaan mainittua köyhyyskierrettä Puumalainen toivoisi hallituksen tai viranomaisten puuttuvan.

Mikä on ongelma? Romanit ovat köyhiä, koska he ovat työttömiä. He ovat työttömiä, ainakin osittain, siksi, että heillä on koulutustaustanaan kesken jäänyt peruskoulu. Osittain työttömyys johtuu samoista, romanikulttuuriin sisäänrakennetuista piirteistä kuin huono koulumenestyskin: on paljon toimintaa rajoittavia sääntöjä, kieltoja ja estoja, esimerkiksi koskien miesten ja naisten tahi nuorten ja vanhojen keskinäistä kanssakäymistä; sukulointi ja matkustelu on tärkeää, mikä vaikeuttaa sitoutumista koulun tai työpaikan aikatauluihin; romanivanhemmilla on vaikeuksia ymmärtää, että lapset on pantava arki-iltoina ajoissa nukkumaan, vaikka Hagert ja Miranda Ruotsista olisivatkin kyläilemässä.

Vähäisempiä, mutta yhtä kaikki merkittäviä tekijöitä romanien työttömyys- ja köyhyyskierteessä ovat pukeutumissäädökset, joita nyky-yhteiskunta vieläpä omalla panoksellaan ylläpitää maksamalla harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta romaninaisten kansallispuvut. Monilla työpaikoilla on jonkinasteinen pukeutumiskoodi. On aivan totta, että kansallispuku ei oikeasti vaikeuta esimerkiksi pankkivirkailijana työskentelyä, mutta ei sitä vaikeuttaisi suomalainenkaan kansallispuku tai vaikka Che Guevara -paita. Työnantajat edellyttävät neutraalia tai firman määrittelemää pukeutumista, koska asiakaspalvelussa oleva työntekijä edustaa firmaa, ei omia vakaumuksiaan tai etnistä taustaansa. Maksavana asiakkaana haluan asioida neutraalisti pukeutuvien ihmisten kanssa. Minun mielestäni on ikävää asioida puhuvien säkkien, turbaanipäiden, kansallispukuisten, Che-paitaisten tai alahuulilävisteisten kanssa, olivat nämä minkävärisiä hyvänsä. Minulle tulee sellainen olo, että minulle yritetään julistaa jotakin. Julistukselliset korut ja vaatteet voi laittaa päälle työpäivän jälkeen. En minäkään ole missään asiakaspalvelutehtävässä saanut pukeutua haluamallani tavalla. En ole kyllä sitä edellyttänytkään.

[Pakollinen välihuomautus niille, jotka kokevat lävistysmielipiteen punaniskaiseksi: Omissa korvissani on hurjan nuoruuden jäljiltä kahdeksan reikää ja nenässä yksi. Korut ovat mielestäni täysin jees. Silti ymmärrän, viimeistään nyt aikuisiällä, että työnantajan tai asiakkaan velvollisuus ei ole todistaa "persoonallisuuteni" manifestaatioita.]

Suomenkielisen Wikipedian varsin infantiilissa romaniartikkelissa sanotaan pukeutumissäädöksistä seuraavaa:

"Naisen puku on nähty jopa suoranaisena esteenä työnteolle. Kuitenkin naiset voivat ihan hyvin tehdä töitä ilman perinteistä pukua, kunhan katsovat ettei kukaan vanhempi ihminen tai muu romani heitä ole näkemässä."

Pitäisikö työnantajan siis jollakin keinoin varmistaa, ettei kukaan muu romani pääse näkemään esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä työskentelevää, kansallispuvutonta romaninaista? Voitaisiinko tämä järjestää muutoin kuin antamalla romaniasiakkaille porttikielto kyseiseen yritykseen?

Mitä pitäisi tehdä, jotta romanien köyhyyskierre katkeaisi? Romanikulttuuriin kajoamisen kaikki tietävät mahdottomaksi. Millä romaneja estetään sukuloimasta, jos se kuuluu heidän kulttuuriinsa? Millä romanilapset pakotetaan iltaisin nukkumaan, ellei se kuulu heidän kulttuuriinsa? Köyhyyskierre on tosiasiallisesti asennevammakierre, joka voitaisiin nähdäkseni katkaista vain ankarilla (lähinnä taloudellisilla) sanktioilla, romanivanhempien uudelleenkoulutuksella tai romanilasten sijoittamisella sijaisperheisiin. Peli on menetetty, jos romanilapset eivät kouluikään tullessaan ole nähneet omassa kokemuspiirissään yhtäkään tutkinnon suorittanutta tai päivääkään työtä tehnyttä ihmistä, ja jos heihin on ehditty sementoida joustamaton ja muun yhteiskunnan kanssa yhteensovittamaton tapa- ja pukeutumiskulttuuri.

Romanien köyhyyskierre voidaan katkaista a) puuttumalla kierteen syihin, ts. romanikulttuuriin, tai b) antamalla romaneille lisää rahaa. Poliitikko, joka ehdottaisi keinoa a), joutuisi välittömästi puumalaishyökkäyksen kohteeksi, joten jäljelle jää b). Olisi hyvä, jos Puumalainen sanoisi ääneen tarkoittavansa tätä. Jos olen erehtynyt ja Puumalainen tarkoittaakin jotain muuta, hän voisi sanoa senkin ääneen, ettei tarvitsisi arvailla.

Poliittisesti korrekti yhteiskunta on voimaton vähemmistöjen syrjäytymisen edessä, koska se on yliherkkä vähemmistöjen ruikutukselle. On selvää, että vähemmistöt eivät halua olla köyhiä, mutta tervejärkiselle ihmiselle on yhtä selvää, että vähemmistöt aktiivisesti haluavat pitää kiinni sellaisista kulttuuriensa erityispiirteistä, jotka tekevät muun kuin tulonsiirtoihin tai rikollisuuteen perustuvan vaurastumisen mahdottomaksi. Vaikkei sitä saisikaan sanoa, länsimainen kulttuuri, jota suomalaisuuskin edustaa, on hyvinvoinnin tuottamisen ja ylläpitämisen kannalta täysin ylivertainen verrattuna melkein mihin tahansa muuhun kulttuuriin. Sille ovat ominaisia esim. itsehillintä, huomispäivän ajattelu ja mukautuminen. Toisin sanoen länsimaisesta kulttuurista puuttuu se säpinäelementti, jonka vuoksi tiedostajat katsovat kaihoisin silmin etelän säpinäisempiä kulttuureja. Vähemmistöt eivät halua olla köyhiä, mutta ne eivät halua vaurastumisen hintana muuttua piiruakaan, koska niiden kulttuurit eivät ole joustavia, eivätkä ne jätä sijaa mukautumiselle. Mikä hyvänsä yritys puuttua näihin jäykkiin kulttuureihin synnyttää rasismi-mölinän. Kun rasismi-mölinä alkaa, yhteiskunta perääntyy, nostaa kädet pystyyn ja pyytää anteeksi. Ongelmavähemmistöiltä ei pidä kysyä, haluaisitteko hei ihan vähän hienosäätää omaa kulttuurianne, koska ne eivät halua. Ne pitäisi pakottaa muuttumaan. Muutoin ne eivät muutu, eivätkä syrjäytymisen syyt poistu.

Toinen kysymys on sitten se, uskooko joku vakavissaan, että romanien ongelmat saataisiin millään keinolla ratkaistua seuraavalla hallituskaudella. Romanit ovat asuneet Suomessa neljä ja puoli vuosisataa. Heitä on sekä ekskludoitu että integroitu. On yritetty hyvällä ja pahalla. Minkäänlaista edistymistä ei ole tapahtunut. Mikko Puumalainen uskoo, että neljä ja puoli sataa vuotta jatkunut kierre voi katketa seuraavien neljän vuoden aikana.

Vähemmistövaltuutettu Puumalainen ajattelee kuten stalinistit ovat aina ajatelleet. Stalinistisesti ajatteleva ihminen uskoo, että todellisuuden voi rusikoida nopeasti uuteen uskoon väkivallalla ja mahtikäskyillä. Stalinistit haluavat nähdä utopian toteutuvan omana elinaikanaan. He eivät ole omenapuun istuttajia. He eivät halua aloittaa pitkäkestoisia, hallittuja projekteja, joiden hedelmät olisivat kenties vasta lastenlastenlasten poimittavissa. Samasta syystä stalinistit eivät ehdota monikulttuurisen Suomen luomista sadassa tai kahdessasadassa vaan kymmenessä tai kahdessakymmenessä vuodessa, vaikka on selvää, että nopea massamuutto tyystin erilaisista kulttuureista on tuhoamassa kaikki eurooppalaiset yhteiskunnat, joissa sitä on toteutettu. He haluavat itse nähdä utopiansa valmiina. Kyse on vain heistä itsestään. Vaikka kaikki nähtävillä olevat esimerkit kertovat, että utopia ei tule toteutumaan, on pieni ja teoreettinen mahdollisuus, että se toteutuisi. Ja jos se ei toteudukaan, sillä ei ole niin väliä, koska ne, jotka tekivät päätöksen monikulttuurisuuteen siirtymisestä, eivät ole katsomassa katastrofin huipennusta.

Toisaalta Puumalaisella on vankat perusteet uskoa ukaasiensa mahtiin yli luonnonvoimain: hän on juuri voittanut titaanien taiston rasistisia käärepapereita vastaan. Mikä historian tai matematiikan lainalaisuus voi vastustaa sellaista miestä?

Ylempänä linkitetyn Etelä-Suomen Sanomien artikkelin viimeinen lause on arvoituksellinen:

"Tilastoja koulunkäynnistä ei tietenkään ole, sillä tasa-arvon Suomessa ketään ei tilastoida romaniksi."

On siis tasa-arvoista, ettei ketään tilastoida romaniksi? Mitä tämä tarkoittaa? Tarkoittaako se, että kukaan ei oikeasti ole romani, eikä ketään siksi pidä sellaiseksi tilastoida? Vai sitä, että on paha asia olla romani, ja ettei ketään sen vuoksi pidä tilastoida romaniksi, vaikka hän sellainen olisikin? Vai sitä, että romanien tilastoiminen toisi esiin romanien imagon kannalta kielteisiä asioita, jotka, vaikka totta olisivatkin, olisivat ristiriidassa etnopositiivisen kriteerin kanssa?

Minut on tilastoitu erilaisissa papereissa mieheksi, suomenkieliseksi ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneeksi. En ole koskaan ajatellut, että tämä toisi särön suomalaiseen tasa-arvoon. Tilastoillahan vain pyritään pysymään kärryillä siitä, miten paljon Suomessa on miehiä, suomenkielisiä ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Onko romanius kielteisempi asia kuin mieheys tai suomenkielisyys, kun sen tilastoiminen ei sovi "tasa-arvon Suomeen"?


Takaisin