28.9.2003

Mietteitä isyysvapaalta

Olen isyysvapaalla 19.9.-16.10. Ensimmäinen viikko on takana. Olin etukäteen hieman huolissani siitä, voiko mies yleensä ja minä erikseen selviytyä kahden kesken pienen lapsen kanssa. Olemme pärjänneet mainiosti. Kotirouvan tehtävät ovat silti vaativat. Vauvan elämä on kakkaamista ja syömistä. Vauvaa hoitavan elämä on pyyhkimistä ja syöttämistä. Istumaan ei juuri ennätä.

Monet ihmiset hankkivat koiran vauvan korvikkeeksi ja luulevat pääsevänsä vähemmällä. En ymmärrä, mitä järkeä sellaisessa on. Koira (toisin kuin esim. kissa) on tyhmä ja ruma eläin, joka tarvitsee jatkuvaa huomiota ja joka haluaa ulos aina, kun sataa. Vauvakin on pösilö, mutta ratkaiseva ero koiranhoitoon nähden on palkitsevuus. Vauva kehittyy ja oppii uusia asioita joka ainoa päivä. Koira taas on joka päivä yhtä tyhmä ja ruma.

Edellinen olkoon johdatus siihen, mitä haluan sanoa lapsettomille ihmisille. Ihmiset yleensä pelkäävät ensimmäisen lapsen hankkimista. Pelot voivat olla konkreettisia (raha) tai abstrakteja (elämä loppuu). On paljon hyviä henkilökohtaisia syitä olla hankkimatta lapsia. Ei-ikinä-lapsia -asennetta ruokkivat myös lapsia hankkineiden kertomukset valvotuista öistä sekä se, että heitä ei lapsen syntymän jälkeen näe baarissa tai juuri missään muuallakaan. Lapsi on suurin mullistus keskivertopulliaisen elämässä. Lapsen aiheuttama muutos ihmisen päässä on niin suuri, että sitä on turha yrittää kuvailla lapsettomille. Siksi vanhemmat tyytyvät kertomaan sellaisia konkreettisia asioita, joita kuka tahansa voi ymmärtää, esimerkiksi sitä, miten paljon rahaa kuluu ja miten usein vauvalla on vatsa kipeä. Nämä eivät kuitenkaan ole oikeasti oleellisia asioita. Ne oleelliset asiat voi kokea vain saamalla lapsen.

Lapsen syntymän aiheuttamat muutokset arkielämässä voi helposti laskea etukäteen. Nämä laskelmat puoltavat lapsettomuutta. Se, mitä ei voi ennakoida, on se, että lapsi pistää rutiinien lisäksi myös ihmisen pään uusiksi. Se, että vauva pissaa ja kakkaa parketille, on söpöä, kun kyseessä on oma vauva. Lapsen synnyttyä tajuaa, että eipä niille rahoille tämän parempaa käyttöä voisi keksiäkään. Kapakkaan ei huvita mennä, koska senkin ajan voi olla lapsen kanssa. Jos ihmiset voisivat tietää tämän ennen lapsen hankkimista, kaikki tekisivät lapsia. Ikävä kyllä päätös ensimmäisen lapsen saamisesta on tehtävä puutteellisin tiedoin siitä, mitä on luvassa. Siksi monet tekevät elämänsä kammottavimman virheen ja jäävät lapsettomiksi. Toisaalta he eivät saa koskaan tietää, mistä jäivät paitsi, joten he tietysti luulevat olevansa aivan tyytyväisiä.


Takaisin