30.11.2007

Matti ja pyssyt

Keskustelu aselainsäädännöstä on jatkunut. EU-parlamentti kielsi aseen hankinnan alle 18-vuotiailta, ja muutosta Jokelan tapaukseen asti vastustaneen Suomenkin edustajat äänestivät nyt sen puolesta. Nyt, kun 15-17-vuotiailta on estetty metsästysaseiden hankinta, 18-vuotiaat eivät varmaankaan enää tee joukkomurhia käsiaseilla, ja kaikki voivat nukkua yönsä hyvin.

Poissa ollessani Matti Vanhanenkin ehti lausumaan viisauden sanoja aiheesta. Masa:

"Vanhasen mielestä tarkkuusaseet voitaisiin määrätä säilytettäviksi ampumaradoilla eikä kodeissa."

Öö... Millä ampumaradoilla? Suomen kaupungeissa on kourallinen valvottuja sisäratoja. Lähes kaikki ampumaradat ovat metsästysseurojen ylläpitämiä, valvomattomia korpiratoja, joissa ihmiset käyvät omin päin ampumassa. Pitäisikö tarkkuusammunta sallia ainoastaan kaupunkilaisille? Vai pitäisikö muoniolainen ammunnanharrastaja velvoittaa lähiradalla käymisen sijasta ajamaan Rovaniemelle harrastamaan?

Tarkkuusaseilla Vanhanen kaiketi tarkoittaa käsiaseita, koska pitkät aseet ovat pääsääntöisesti metsästyskäyttöön hankittuja. Suomessa on 1 600 000 luvallista asetta, joista käsiaseita on karkeasti 20 prosenttia, siis n. 320 000. Onkohan Matilla minkäänlaista käsitystä siitä, millainen urakka olisi rakentaa niiden turvalliseen säilyttämiseen soveltuva bunkkeriverkosto Suomen kokoiseen maahan. Koska valvottuja ampumaratoja ei kaupunkien ulkopuolella ole, bunkkereille olisi tietysti palkattava huikeat määrät aseistettuja vartijoita.

Onkohan Matti tullut ajatelleeksi sitäkään, millaisia aikapommeja tällaiset käsiasekeskittymät olisivat? Oletteko koskaan pohtineet sitä, miksi kovan luokan rosvot tyypillisesti iskevät pankkeihin tai rahakuljetuksiin, eivätkä kadulla kulkeviin kansalaisiin, vaikka pankkien ja rahakuljetusten turvajärjestelmät ovat paljon tiukemmat kuin tavallisen kansalaisen? Koska en halua pitää ketään sietämättömässä jännityksessä, vastaan itse kysymykseeni: Siksi, että pankista tai rahakuljetuksesta saa iskun onnistuessa hirveän paljon enemmän rahaa kuin tavalliselta kansalaiselta. Potentiaalinen hyöty on niin suuri, että sen eteen kannattaa nähdä vaivaa.

Tämän jälkeen lukija voikin siirtyä pohtimaan, miksi on yleisen turvallisuuden kannalta parempi, että ne 320 000 käsiasetta ovat siroteltuina satoihin tuhansiin yksityiskoteihin kuin keskitettyinä metsän keskellä seisovaan bunkkeriin. Nykytilanteessa potentiaalinen voro ei tiedä, missä nimenomaisissa kodeissa aseita on, ja vaikka tietäisi, hän joutuu niihin käsiksi päästäkseen ensin murtautumaan asuntoon, sitten paikallistamaan aseen ja lopuksi tunkeutumaan siihen säilytysratkaisuun, jossa asetta pidetään. Vaiva on mahdolliseen hyötyyn nähden niin suuri, että varas ei viitsi ryhtyä, ja tästä nimenomaisesta syystä asianmukaisesti säilytettyjä aseita joutuu Suomessa niin äärimmäisen harvoin vääriin käsiin.

Aseita toki ryöstetään Suomessa runsaasti, mutta tämä johtuu siitä, että ääliöt säilyttävät perintöhaulikoitaan talvet tyhjänä seisovan kesämökkinsä komerossa. Tämä on väärä tapa, johon pitää valistuksella ja sanktioilla puuttua, ja niin siihen puututaankin. Henkilö, jolta ryöstetään epäasianmukaisesti säilytetty ase, syyllistyy itse ampuma-aserikokseen. Häneltä perutaan voimassaolevat luvat, eikä uusia myönnetä.

Matti jatkaa:

"Tällainen ase jonka saa taskuun piiloon, niin kyllä se on esitettävä kysymys, että miksi niitä saa olla ihmisillä kodeissa."

No siksi, että aseen omistaminen on Suomen lain mukaan mahdollista, ja aseen omistajaa kohdellaan lähtökohtaisesti luotettavana ja lainkuuliaisena henkilönä, joka ei tapa aseellaan ihmisiä vain siksi, että se mahtuu taskuun. Kirveskin mahtuu takin alle, ja sillä tehdään Suomessa enemmän rikoksia kuin käsiaseilla. Pakkoko sitä on saada säilyttää kotona? Voisihan sitä säilyttää valvotuilla kirvesvarikoilla.

Matti ei ymmärrä sitäkään, että joukkomurha-aikeissa oleva rikollinen ei erityisesti piittaa siitä, näkyykö hänen aseensa vai ei. Tai sitä, että mikä tahansa pienase, pistoolista haulikon kautta hirvikivääriin, on mahdollista kuljettaa huomaamatta joukkomurhapaikalle vaikka kitarakoteloon kätkettynä. Esimerkiksi minä kuljettelen (silloin kun kuljetettava on) pitkiä pyssyjäni vaimolta lainaamassani kitaralaukussa, juuri siitä syystä, että haluan välttää ympärillä olevien ihmisten kiihottamista ja provosoimista.

Katsotaanpa, millaisilla välineillä lähihistoriassa on tehty koulumurhia.

11.10.2007 14-vuotias Hüseyn P. puukotti kuoliaaksi koulukaverinsa Amsterdamissa.

10.10.2007 20-vuotias Tyler Peterson ampui seitsemän ihmistä Crandon High Schoolissa Wisconsinissa AR-15-kiväärillä.

20.11.2006 18-vuotias Bastian B. tappoi itsensä ja haavoitti 27 muuta Geschwister Scholl -koulussa Emsdettenissä Saksassa. Hän käytti aseina kahta katkaistua haulikkoa ja kotitekoisia räjähteitä.

2.10.2006 Charles Roberts tappoi kuusi lasta Amish-koulussa Pennsylvaniassa haulikolla ja pistoolilla.

8.9.2006 16-vuotias koulupoika haavoitti opettajaa ja koulutoveria haulikolla Pariisissa.

30.8.2006 19-vuotias Alvaro Rafael Castillo tappoi yhden ihmisen ja haavoitti kahta Orange High Schoolissa Pohjois-Carolinassa kiväärillä ja haulikolla.

21.3.2005 16-vuotias Jeffrey Wise tappoi 10 ihmistä Red Lake High Schoolissa Minnesotassa Glock 17 -pistoolilla ja haulikolla.

26.11.2004 kouluun tunkeutunut henkilö tappoi kahdeksan oppilasta puukolla Ruzhoussa Kiinassa.

8.6.2001 Mamoru Takuma tappoi veitsellä kahdeksan lasta osakalaisessa peruskoulussa.

Sitten on se kuuluisa Columbine 20.4.1999. Eric Harris ja Dylan Klebold tappoivat 15 ihmistä haulikoilla, karbiineilla (= pistoolikaliiperinen kivääri) ja "käsiaseeksi" määritellyllä Intratec TEC-DC9:llä.

Koulumurhia ja muita murhia toki tehdään myös pistooleilla. Pointtini on, että niitä voidaan aivan hyvin tehdä millä hyvänsä tuliaseella. Aseen koko ei ole mikään rajoite, koska joukkomurhaajalla ei ole mitään tarvetta piilotella asettaan. Joukkomurha kyllä näkyy ja kuuluu, vaikka käytetty ase olisi pelikortin kokoinen. Ellei tuliaseita ole saatavilla, joukkomurhia tehdään kirveellä, veitsellä tai katanalla. Niitä tehdään Kiinassa ja Japanissa enemmän kuin Suomessa, vaikka kummassakin maassa kaikki tuliaseet on kielletty kaikilta. Käsiaseet eivät ole erityinen ongelma koulu- tai muissakaan murhissa. Käymällä käsiaseiden kimppuun ei vähennetä mitään rikollisuutta.

Vanhasen neronleimaus heijastelee sitä hämmästyttävän yleistä ajatusta, että koska käsiaseen "primääritehtävä" on ollut tappaminen, ihmiset hankkivat niitä tappaakseen. Koska jokainen käsiaseenomistaja näin ollen on rikosta suunnitteleva tappaja, aseita ei voi uskoa hänen haltuunsa. Tämä on virheellistä ajattelua. On aivan yhdentekevää, mikä käsiaseen "alkuperäinen" tarkoitus on ollut. Asetehtaat valmistavat siviiliaseita tarkkuusammuntaan. Poliisi myöntää lupia tarkkuusammuntaan. Aseenomistajat harrastavat aseillaan tarkkuusammuntaa. Tällöin niiden yksinomainen käyttötarkoitus on tarkkuusammunta.

Kemialliset lannoitteetkin ovat syntyneet räjähdysaineiden kehittelyn sivutuotteena. Voidaanko siis sanoa, että peltoonsa ammoniumnitraattia hankkiva maajussi, ammoniumnitraatin "alkuperäisen käyttötarkoituksen" noitumana, oikeasti suunnittelee ihmisten räjäyttämistä?

Matti Vanhanen ihmetyttää minua. Joku on sanonut, että Suomi, jonka väestö historiallisesti kavahtaa suurisuisuutta ja show-meininkiä, on maailman ainoa maa, jossa Vanhasen kaltaisesta olmista voi tulla pääministeri. Muissa maissa hänestä tulisi pankkivirkailija. Tämä voi olla totta, mutta en pidä sitä huonona asiana. Hallitukselle voi tuoda uskottavuutta ja arvokkuutta se, että sitä johtaa kankea ja vähäpuheinen pragmaatikko, joka tarvittaessa sanoo liikaa innostuneille ministereilleen, että noh noh pojat.

Vanhanen osaa kuitenkin olla samanaikaisesti sekä naurettava että tappavan tylsä. Naisseikkailuillaan ja niiden julkisella itkemisellä hän on ominut itselleen neitimäisen mattinykäs-roolin, jota vasten tarkasteltuna Ilkka Kanervakin on alkanut näyttää valtiomieheltä. Politiikan puolella Vanhanen vaikuttaa pelokkaalta, selkärangattomalta vätykseltä, joka panikoi aina, kun siihen on pienikin tilaisuus, ja joka pyrkii kaikissa tilanteissa saalistamaan säälittävimmänkin irtopisteen. 80-luvulla hän vannoi Neuvostoliiton nimeen ja paheksui innosta väristen balttien riippumattomuuspyrkimyksiä. 2000-luvulla hän on myöntänyt olleensa tuolloin väärässä, mutta 2000-luvulla hän onkin sitten pyydellyt kurkkuja leikkaavilta islamisteilta anteeksi sitä, että suomalainen kansalaisjärjestö julkaisee verkkosivuillaan pilakuvia, jotka on aiemmin julkaistu useimpien Euroopan maiden johtavissa sanomalehdissä.

Ehkä Vanhanen sitten 2030-luvulla ymmärtää olleensa tässäkin asiassa väärässä. On hyvä, että ihminen pystyy tarkastelemaan menneisyyttään kriittisesti, mutta se ei välttämättä riitä, että toimeenpanovallan johtaja ymmärtää asioita 20 vuoden viiveellä. Niitä pitäisi ymmärtää silloin, kun tilanne on ns. päällä.

Asekysymyksessä pääministeri on ministereistä viimeinen, jonka pitäisi roiskia toteutuskelvottomia ja lähtökohdiltaan älyttömiä ehdotuksia. En kritisoi sitä, että hän on asevastainen, vaan sitä, että hän ei ajattele ennen kuin puhuu. Tämä voidaan sallia jollekin Vihreiden kansanedustajalle, mutta sitä ei voi sallia pääministerille.


Takaisin