17.1.2012

Matka Addis Abebaan

Vierailin 23.-27.11.2011 Addis Abebassa yhdessä valiokuntaneuvos Ossi Lanton kanssa. Matkan tarkoituksena oli tutustua Suomeen pyrkivien Somalian kansalaisten perheenyhdistämisprosessiin. Matka siis liittyi kiinteästi maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita käsittelevän hallintovaliokunnan toimenkuvaan. Addis Abeba on tärkein perheenyhdistämisväylä Somaliasta Suomeen, joskin Kenia on nousemassa sen rinnalle.

Matkustimme Addis Abebaan Lufthansan lennoilla Frankfurtin kautta. Matka-aika oli n. 10 tuntia. Vierailua isännöivät lähinnä Suomen suurlähettiläs Leo Olasvirta sekä Maahanmuuttovirastosta (Migri) Addis Abeban lähetystöön lainattu maahanmuuttoyhdyshenkilö Katri Aaltonen. Kuljetuspalveluista huolehtivat lähetystön kaksi paikallista autonkuljettajaa. Majoituimme Hilton-hotelliin.


Lähetystön edustalla.

Torstaiaamuna klo 9-10 joimme tervetuliaiskahvit lähetystössä. Henkilökunnan jäsenet kertoivat omasta toimenkuvastaan sekä edustuston profiilista yleensä. Tämän jälkeen tutustuimme maahanmuuttotyöryhmään (Sari Jokinen, Katri Aaltonen, Ville Niskanen ja Sara Salmi) ja asiakastiloihin.

Klo 12-14 lounastimme Norjan maahanmuuttoattashean Gry Henriksenin ja alankomaalaisten konsuliviranomaisten Arjan van der Helmin ja Bas de Rijkin kanssa. Jaoimme ja vertasimme kokemuksia somalialaisista turvapaikanhakijoista ja perheenyhdistämisprosesseista ja havaitsimme kokemusten olevan pitkälti samanlaisia.

Klo 14.15-16 Katri Aaltonen piti meille esitelmän Suomen perheenyhdistämiskäytännöistä sekä ajankohtaisten lakimuutosten vaikutuksesta niihin.

Varsinaisia viisumiasiakkaita Addis Abeban lähetystössä on varsin vähän, n. 250 kpl vuodessa. Hakijat ovat pääasiassa etiopialaisia. Turismia ei käytännössä ole. Kielteisten viisumipäätösten osuus on n. 30%, mikä on suhteellisesti enemmän kuin useimmilla EU-mailla. Lähetystöä työllistävät lähinnä oleskelulupa-asiat, joiden osalta lähetystö ei tee päätöksiä vaan vastaa hakemuksen vireillepanosta, hakijoiden haastattelusta sekä päätöksen tiedoksiannosta. Suurin osa hakijoista on somalialaisia. Edustustossa käsiteltävien oleskelulupa-asioiden ratkaisusta vastaa pääasiassa Maahanmuuttovirasto, joka osallistuu myös haastattelutoiminnan ohjaukseen ja kehittämiseen yhdessä edustuston kanssa.

Maahanmuuttoasioita hoitavat Addis Abebassa konsuli, maahanmuuttoyhdyshenkilö, kaksi suomalaista perhesidehaastattelijaa sekä kaksi paikallista konsuliavustajaa. Vuonna 2012 lähetystö saa edellisten lisäksi kaksi suomalaista hakemustallentajaa. Maahanmuuttoyhdyshenkilö, vierailumme aikana Aaltonen, oli kolmivuotinen (2009-2011), osin EU:n ulkorajarahaston rahoittama hanke laittoman maahantulon ja ihmiskaupan torjumiseksi. Toimenkuvan kansallisia rahoittajia ovat poliisi, ulkoministeriö, rajavartiolaitos ja Migri. Hanketta jatketaan kansallisella rahoituksella ainakin vuosi 2012. 1.1.2012 alkaen yhdyshenkilönä toimii Johanna Väänänen. Projektin taustalla ovat Somalian kansalaisten perheenyhdistämishakemusten määrän kasvu ja hakemusten käsittelyyn liittyvät ongelmat.

Ajankohtaisia näkymiä

Vuonna 2011 uusia perheenyhdistämishakemuksia tehtiin n. 2000. Koska Maahanmuuttovirasto teki suunnilleen saman määrän (n. 1800) ratkaisuja, jono ei käytännössä pitene eikä lyhene. Somalien perhesidehakemuksista hyväksytään 28%.

Suomi oli 31.12.2011 asti ilmeisesti ainoa EU-maa, jossa perheenkokoaja voi panna perheenyhdistämisprosessin vireille Suomesta käsin. Lähetystön ja haastattelijoiden aikaa on tuhlaantunut lisäksi siihen, että haastateltavat eivät läheskään aina ole saapuneet paikalle sovittuna ajankohtana. 1.1.2012 alkaen (kts. alempana) "ohareiden" uskotaan vähenevän, kun perheenjäsenet joutuvat itse jättämään hakemuksen lähetystöön. Myös perusteettomien hakemusten määrän uskotaan vähenevän, koska matka Somaliasta (tai, harvemmin, Etiopiassa sijaitsevilta leireiltä) Addis Abeban lähetystöön muodostaa itsessään jonkinlaisen kynnyksen.

Itselläni heräsi ajatus, että kynnystä turhien hakemusten tekemiseen voitaisiin entisestään kohottaa asettamalla nykyistä useammalle hakemustyypille käsittelymaksu. Tälle ei ole laillisia esteitä, ja monet EU-maat toimivat jo nyt näin. Tällä hetkellä mm. humanitaarista suojelua sekä kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden perheenjäsenten ja kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden uusien puolisoiden hakemukset ovat maksuttomia. Maksullisia ovat nykykäytännössä mm. "muiden omaisten" hakemukset.

Perheenyhdistäminen vs. turvapaikanhaku

Suomessa laillisesti oleskelevan henkilön perheenjäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella. Perhesideperusteisen hakemuksen osalta tutkinta keskittyy siihen, onko väitetty perheside asianosaisten välillä olemassa, ja onko tarkoituksena perhe-elämän viettäminen Suomessa.

Oleskeluluvan edellytyksenä ei siis ole se, että henkilöön itseensä kohdistuisi jokin humanitaarinen uhka. Asian suhteen vallitsee usein väärinkäsityksiä paitsi suomalaisten myös hakijoiden itsensä keskuudessa. Niinpä perheenjäsenet saattavat antaa omasta henkilöhistoriastaan sepitettyjä tietoja, jotka itsessään saattavat olla peruste hakemuksen hylkäämiselle.

Pääasiallisena tutkintakeinona ovat kirjalliset ja suulliset haastattelut (joista tuonnempana). Perhesidettä voidaan selvittää myös DNA-testein.

Kuka on perheenjäsen?

Ulkomaalaislain 37 §:n mukaisia perheenjäseniä ovat ...

a) ... Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso.

b) ... Suomessa asuvan alaikäisen lapsen huoltaja. Ns. kasvattilapsille on 1.8.2010 lähtien oma momentti (kts. alempana). Aiemmin laki tunnisti vain "huollossa olevan lapsen", jonka piiriin kasvattilapsetkin mahtuivat.

c) ... tietyin edellytyksin rekisteröity parisuhdekumppani tai avopuoliso. Tämä kategoria ei ole kovin relevantti somalien tapauksessa.

Käytäntö perustuu suomalaiseen ydinperhekäsitykseen, eikä se välttämättä vastaa perheenkokoajan tai hakijoiden käsitystä.

Suomen kansalaisilla tai niillä, jotka ovat saaneet joko turvapaikan tai oleskeluluvan toissijaisen suojelun tahi humanitaarisen suojelun nojalla, on poikkeuksellisesti mahdollisuus tuoda Suomeen muu omainen, ts. ydinperheen ulkopuolinen henkilö. Tyypillisesti tämä koskee täysi-ikäisten henkilöiden iäkkäitä vanhempia perheenkokoajan ollessa joko täysi-ikäinen henkilö itse tai hänen alaikäinen lapsensa. Kohtuusharkinnassa avainsanoja ovat täysi riippuvuus ja kiinteän perhe-elämän jatkaminen. "Muiden omaisten" kohdalla myönteisten päätösten osuus on vähäinen verrattuna varsinaisiin perheenjäseniin.

1.8.2010 voimaantulleet lakimuutokset

Perheenjäsenen oleskelulupahakemus voidaan hylätä, jos Suomessa asuva perheenkokoaja on antanut henkilöllisyyttään ja perhesuhteitaan koskevia vääriä tietoja. Aiemmin hylkääminen edellytti perheenjäsenen omaan toimintaan kohdistuvia epäilyjä. Muutoksen tarkoituksena oli saattaa laki vastaamaan jo aiemmin noudatettua soveltamiskäytäntöä. Lainkohtaa on mahdollista soveltaa myös alaikäisten perheenkokoajien kohdalla.

Esimerkkinä maahantulosäännösten kiertämisestä ovat ns. ankkurilapset, alaikäiset turvapaikanhakijat, jotka lähetetään länsimaahan kuten Suomeen nimenomaisesti perheenyhdistämistarkoituksessa. Tällaisessa tapauksessa turvapaikanhakijan, ja hänen sukulaistensa, voidaan katsoa antaneen väärää tietoa maahan saapumisen tarkoitusperistä, ja väärän tiedon antaminen on itsessään peruste kielteiselle perheenyhdistämispäätökselle.

Oleskeluluvan myöntäminen alaikäiselle hakijalle on mahdollista vain, jos tämä on alaikäinen silloin, kun oleskelulupa ratkaistaan. Aiemman lain mukaan riitti, että hän oli alaikäinen hakemuksen vireillepanohetkellä, mikä johti siihen, että ulkomaalaislain 37 §:n mukainen, "alle 18-vuotiaan naimattoman lapsen" oleskelulupa saatettiin myöntää yli 18-vuotiaalle henkilölle.

Vastaavasti luvan myöntäminen alaikäisen perheenkokoajan perheenjäsenelle (tyypillisesti vanhemmille) edellyttää uuden lain mukaan, että perheenkokoaja on alaikäinen hakemusta ratkaistaessa.

Lainkohdan taustalla on ajatus, että huollon tarpeen on oltava olemassa vielä ratkaisuhetkellä. Lupaa ei kuitenkaan voida täysi-ikäistymisen perusteella evätä, jos hakemuksen käsittely on viivästynyt merkittävästi asianosaisesta riippumattomasta syystä, ja jos asianosainen on myötävaikuttanut asiansa käsittelyyn. Arvioitaessa käsittelyn viivästyneisyyttä on ensisijaisena lähtökohtana ulkomaalaislain 69a §:n mukainen yhdeksän kuukauden enimmäiskäsittelyaika.

Kansainvälistä tai tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenyhdistäminen edellyttää uuden lain mukaan riittävää toimeentuloa, jos perhe on muodostettu vasta perheenkokoajan Suomeen tulon jälkeen. Vanhan lain mukaan tällaisten perheenkokoajien sekä uudet että vanhat perheenjäsenet oli vapautettu toimeentulovaatimuksesta. Vapautus koski käytännössä suurinta osaa somaleista (joille ei juuri myönnetä turvapaikkastatuksia) ja johti siihen, että vailla tuloja oleva henkilö saattoi käydä esim. Somaliassa, Etiopiassa tai Keniassa solmimassa avioliiton ja tuoda uuden puolisonsa Suomeen. Perheenkokoajien joukossa on tosin ollut kohtuullisen merkittävässä määrin myös sellaisia henkilöitä, jotka ovat itse saapuneet maahan perhesiteen perusteella. Nämä ovat olleet aiemmankin lain mukaan toimeentulovaatimuksen piirissä.

Toimeentulovaatimuksesta voidaan edellämainituissa tapauksissa poikkeuksellisen painavasta syystä tai "lapsen edun nimessä" poiketa. Useammin kuitenkin toimitaan niin, että vaadittavan toimeentulon tasoa "kohtuullistetaan" esimerkiksi monilapsisten perheiden kohdalla. Kuitenkin myös tällöin perheenkokoajalla on oltava muitakin kuin sosiaalietuuksiin perustuvia tuloja.

Norja soveltaa toimeentuloedellytystä ensinnäkin ehdottomana (ts. poikkeuksia ei voida tehdä), toiseksi kaikkiin paitsi turvapaikan saaneisiin, ja kolmanneksi myös vanhoihin perheenjäseniin. Vaikka Norja ei ole EU-maa, eikä siten EU:n perheenyhdistämisdirektiivin piirissä, Suomella olisi mahdollisuus tulkita kyseistä dokumenttia tiukemmin ja lähestyä norjalaista käytäntöä. Direktiivin tiukimman tulkinnan mukaan ainoastaan pakolaisaseman saanut henkilö on vapautettava toimeentuloedellytyksestä vanhojen perheenjäsenten osalta. Johtuen Suomessa asuvien somalien poikkeuksellisen korkeasta tukiriippuvuudesta tällainen tiukennus käytännössä vähentäisi dramaattisesti myönteisiä perheenyhdistämisratkaisuja.

"Kasvattilasten" osalta uusi laki edellyttää, että lapsi on huoltajansa tosiasiallisessa huollossa ja tosiasiallisen huollon tarpeessa hakemuksen ratkaisuhetkellä. Lisäksi edellytetään luotettavaa selvitystä siitä, että lapsen aiemmat huoltajat ovat joko kuolleet tai kadoksissa. Johtuen Somalian sekavista oloista tällainen luotettava selvitys on käytännössä erittäin ongelmallinen. Edelleen vaaditaan, että lapsella on ollut huoltosuhde perheenkokoajaan tai tämän puolisoon ennen kuin perheenkokoaja saapui Suomeen (tai, kasvattilapsen ollessa perheenkokoaja, päinvastoin).

Kasvattilasten määrä somalialaisten perheenyhdistämishakemuksissa on lisääntynyt vuodesta 2005 alkaen, ja heitä sisältyy suurimpaan osaan Somalian kansalaisten hakemuksista. Luotettavaa asiakirjanäyttöä huoltosuhteista on ollut mahdotonta saada vuoden 1991 jälkeen, joten viranomaisten on hyvin vaikea varmistua lapsen tosiasiallisesta asemasta perheessä. Kasvattilapset ovat usein perheenkokoajan tai hänen puolisonsa sukulaisia, joskus myös löytölapsia. Kasvattilapsille tehdään runsaasti kielteisiä päätöksiä huoltosuhteen jäätyä luotettavasti selvittämättä. Myös tässä hakijaryhmässä haastattelut ovat olennaisin työkalu oleskeluluvan edellytysten selvittämiseksi.

Kasvattilapset ovat nykyään "suomalainen" ilmiö. Heidän määränsä muihin EU-maihin tehtävissä perheenyhdistämishakemuksissa on hyvin vähäinen. Aiemmin kasvattilapsia pyrki runsaasti myös mm. Alankomaihin, mutta määrät ovat vähentyneet oleellisesti sitä mukaa, kun haastatteluja on tehostettu, maahantuloviranomaisten yhteistyötä parannettu ja hakijoiden näyttövelvoitetta (käytännössä) lisätty. Suomalaisella yhdyshenkilötoiminnalla pyritään samankaltaiseen toiminnan tehostamiseen.

Maahanmuuttovirastossa epäillään, että osa "kasvattilapsista" tuodaan tosiasiassa puolisoiksi tai kotiapulaisiksi. Osa myös hakee Suomeen päästyään oleskelulupia oikealle, biologiselle perheelleen. Viimeksi mainituissa tapauksissa lähtökohtana on kielteinen päätös, etenkin jos voidaan osoittaa, että kasvattilapsen omassa maahantulossa on ollut selkeästi kysymys maahantulosäännösten kiertämisestä ja tietoisesta väärien tietojen antamisesta. Nykykäytännössä oleskelulupia myönnetään kasvattilapsille vain, jos lapsen biologisten vanhempien katoamisesta tai kuolemasta on saatu kattava, aukoton ja yksiselitteinen selvitys.

1.3.2011 voimaantulleet muutokset

Oleskelulupaa hakevilta vaaditaan hyväksyttävää matkustusasiakirjaa. Poikkeukset ovat mahdollisia kansainvälistä suojelua saaneiden perheenkokoajien vanhojen perheenjäsenten osalta. Suomi ei hyväksy Somalian tasavallan viranomaisten myöntämää biometristä passia. Nyt odotetaan, lisääntyykö Djiboutin ja Etiopian passin haltijoiden osuus hakijoiden joukossa.

Ainoana EU-maana Suomi edellyttää, että hakija oleskelee laillisesti Etiopiassa. Laillinen oleskelu tarkoittaa oleskelulupaa, viisumia tai pakolaisasemaa. Suurin osa perheistä on kyennyt laillistamaan oleskelunsa, mutta tämä merkitsee hakijoille ylimääräistä kuluerää ja todennäköisesti vähentää Suomen houkuttelevuutta ainakin perusteettomien hakemusten osalta.

Perheenyhdistämishaastattelu

Perjantaina klo 9-11.30 seurasimme somalialaisten perheenyhdistämisasiakkaiden haastatteluja käytännössä. Asiakkaiden määrän voimakas kasvu on pakottanut lähetystön vuokraamaan naapurista erillisen rakennuksen konsuli- ja maahanmuuttoasioita varten.

Koska asiakirjoja ei yleensä ole, asiakkaiden haastattelukertomukset ovat päätösharkinnan keskeinen instrumentti. Haastattelijan pitää olla perehtynyt paitsi ulkomaalaislakiin ja sen soveltamiskäytäntöön myös Somalian maatietoon ja kulttuuriin. Haastatteluille asettavat haasteita hakijoiden yleinen kouluttamattomuus sekä luku- ja kirjoitustaidottomuus, yhteisten käsitteiden puuttuminen ja tulkkaukseen sisältyvät mahdollisuudet väärinkäsityksiin.

(Esimerkkinä kulttuurisidonnaisista väärinkäsityksistä mainittiin se, että kun asiakkaalta kysytään, oliko hänen talossaan "kotieläimiä", hän vastaa "ei", mutta jos häneltä kysytään, oliko hänellä "kanoja", hän vastaa "kyllä". Tällaisia näennäisiä ristiriitaisuuksia ei tietenkään käytetä asiakasta vastaan.)

Haastattelutilanteesta

Saman perheen jäsenet kutsutaan yksi kerrallaan henkilökohtaiseen haastatteluun. He eivät pääse prosessin aikana kommunikoimaan keskenään, joskin - kuten myöhemmin kuulimme Kansainvälisen Siirtolaisuusjärjestön edustajilta - edustuston kysymyspatteristo tunnetaan lähetystön ulkopuolella, ja haastatteluun preppaamisesta on tullut hiukan samanlaista liiketoimintaa kuin vaikkapa pääsykoevalmennuksesta Suomessa.

Haastateltava istuu turvalasin takana. Toisella puolella istuvat suomalainen haastattelija ja somalialainen (tai muutoin somalia osaava) tulkki. Käytetyt kielet ovat englanti ja somali.


Haastatteluhuone.

Yksi haastattelu kestää 2-4 tuntia, joten yksi haastattelija ehtii työpäivän aikana prosessoida keskimäärin vain kaksi asiakasta. Tämä selittää pitkät jonot. Perhesiteiden, huoltosuhteiden ja yhteiselämän selvittämiseksi haastattelijoilta kysytään hyvin yksityiskohtaisesti heidän kotitalostaan, huoneiden sijainnista, ympäristöstä ja naapureista. Saman perheen jäsenten kertomuksia verrataan yhtäältä toisiinsa ja toisaalta Suomessa asuvan perheenkokoajan antamiin tietoihin. Vaikka haastatteluprosessi on resursseja nielevä, se on hyvin tehokas. Toisto ja yksityiskohtiin pureutuminen tuovat esiin ristiriitaisuuksia, jotka paljastavat sepitetyn perhesiteen.

Osa asiakkaista on hyvin valmistautunut tilanteeseen. Toisaalta osa ei ota haastattelua kovinkaan vakavissaan, vaan pitää sitä lähinnä muodollisena matkalipunmyöntämistilaisuutena. He saattavat ilmoittaa virkailijoille, että "Suomen hallitus" on kutsunut heidät edustustoon, koska he ovat "muuttamassa Suomeen".

DNA-testaus

Edustustossa järjestetään kerran kuukaudessa DNA-näytteenottoja (poskitikkunäyte) niille hakijoille, joille harkitaan oleskelulupapäätöstä. Näytteen ottaa edustuston henkilöstön valvonnassa ruotsalaisen klinikan sairaanhoitaja, mutta se analysoidaan Suomessa. Testi antaa parhaimmillaan, selvitettävästä perhesiteestä riippuen, 100-prosenttisen varmuuden biologisesta sukulaisuudesta, mutta se ei korvaa haastattelua, koska se ei kerro mitään yhteisestä perhe-elämästä (tai sen puuttumisesta).

Tulokset ovat vain harvoin ristiriidassa hakijoiden kertomuksiin nähden. Voidaan siis katsoa, että ennaltaehkäisevä vaikutus on saavutettu.

Paitsi että DNA-testillä voidaan varmistua lapsen ja vanhemman sukulaisuudesta, sillä on paljastettu myös puolisoina esiintyviä sisaruksia. Täysi-ikäiset sisaruksethan eivät ole oikeutettuja perheenyhdistämiseen, toisin kuin puolisot.

DNA-testaus on hakijoille maksuton. Maksukäytäntö vaihtelee maittain, eikä maksullisuudelle ole lainsäädännöllisiä tai kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia esteitä.

Tulevaisuudennäkymiä

Somalian tilanteeseen ei ole odotettavissa merkittävää muutosta, joten muuttopaine länsimaihin tulee säilymään tai kasvamaan. Painetta lisää se, että näissä maissa on jo nyt huomattavia somaliyhteisöjä. Kyse onkin lähinnä siitä, mihin tämä paine kanavoituu, ja millaisia erityisiä vetovoimatekijöitä Suomen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö sisältävät.

Tilanne muuttui merkittävästi vuoden 2012 alussa, kun Suomessa asuvan perheenkokoajan vireillepano-oikeus poistui. Perheen on nyt matkustettava Etiopiaan tai Keniaan jo vireillepanovaiheessa ja oleskeltava siellä koko prosessin ajan tai vaihtoehtoisesti matkustettava edestakaisin useita kertoja. Kokonaiskustannukset kasvavat, mikä todennäköisesti yhtäältä nostaa vireillepanokynnystä ja toisaalta johtaa perhekokojen pienenemiseen, etenkin "muiden omaisten" ja "kasvattilasten" osalta.

IOM

Klo 13-14 tapasimme IOM:n (International Organization for Migration) kenialaisen johtajan Josiah Oginan sekä brittiläis-amerikkalaisen "Operations Officer" Karl Bakerin. IOM pyrkii koordinoimaan Etiopian läpi kulkevia siirtolaisvirtoja sekä luomaan muuttajista yhtenäisiä tietokantoja, jotta samat ihmiset eivät voisi pyrkiä eri henkilöllisyyksillä Euroopan eri maihin. Lisäksi se tarjoaa terveys- ja muita palveluja maassa oleskeleville pakolaisille.

Vasemmalla puolellani Karl Baker, oikealla Josiah Ogina. Lisäksi valiokuntaneuvos Lantto, suurlähettiläs Olasvirta, maahanmuuttoyhdyshenkilö Aaltonen sekä kaksi IOM:n työntekijää.

Addis Abebassa on 10 000 - 50 000 rekisteröimätöntä somalia, joista useimmat pyrkivät länsimaihin. Koko maassa heitä on 200 000 - 500 000. Etiopia on historiallisesti tärkeä kauttakulkureitti, koska tulijat sulautuvat paikalliseen somalivähemmistöön, koska Etiopia on hyväksynyt kenen hyvänsä myöntämiä matkustusasiakirjoja, ja koska raja on ollut helposti ylitettävissä. Somaliyhteisössä toimii ammattimaisia ihmissalakuljettajia.

Tilanne muuttui vuonna 2009, jolloin Etiopia alkoi sakottaa (kovassa valuutassa) laittomia maahantulijoita. Biometrisillä tunnisteilla varustettuja ETD-asiakirjoja (Emergency Travel Document) alettiin myöntää kullekin henkilölle, aiempien perhekohtaisten asiakirjojen sijaan. Muuttoliikettä pystytään nyt kontrolloimaan tehokkaammin.

Oginan ja Bakerin antamat maakohtaiset tilastot ovat Suomen kannalta mielenkiintoisia. Perheenyhdistämisen puitteissa somaleja siirtyi IOM:n avustamana Addis Abebasta EU-maihin vuonna 2011 seuraavasti:

  • Itävalta - 1
  • Belgia - 9
  • Tanska - 30
  • Ranska - 3
  • Saksa - 0
  • Irlanti - 18
  • Italia - 2
  • Luxemburg - 1
  • Alankomaat - 10
  • Ruotsi - 27
  • Iso-Britannia 36
  • Suomen vastaava luku oli (marraskuuhun mennessä) 318. Virta Suomeen on ollut samalla korkealla tasolla vuodesta 2008 lähtien, kun taas perheenyhdistäminen esim. Alankomaihin ja Ruotsiin romahti vuoden 2009 jälkeen. Vuonna 2009 somalialaisia perheenjäseniä muutti Alankomaihin 344 ja Ruotsiin 1535. Laskun takana ovat muutokset kyseisten maiden lainsäädännössä ja käytännöissä.

    Klo 14.30-16 tapasimme ARRA:n (Administration for Refugee and Returnee Affairs) johtajan Ato Ayalew Aweke Gebrun. Gebru kertoi Etiopiaan kohdistuvista pakolaisvirroista sekä toimista, joilla Etiopian viranomaiset pyrkivät avustamaan ja hallinnoimaan maassa oleilevia pakolaisia.


    Ato Gebru ja pakolaisvirrat Etiopiaan.

    Gebru oli melko pidättyväinen ja tapaamisen anti vähäinen. Karttojen avulla saimme suurin piirtein käsityksen, mistä ja millaisia reittejä pitkin Etiopiaan tulee pakolaisia. Yhden ryhmän muodostavat eritrealaiset nuoret miehet, jotka pakenevat käytännössä elinkautista asepalvelusta.

    Vierailu "Mogadishuun"

    Lauantain vietimme Addis Abebaan muodostuneessa somalisiirtolaisten kaupunginosassa, viralliselta nimeltään Bole Rwanda mutta leikkisästi Mogadishu. Joimme aamukahvit Somaliyhteisön puhemiehen Mohamud Issan kanssa.

    Ruotsalaisomisteisen kahvilan edustalla Bole Rwandassa. Vasemmalla puolellani Somaliyhteisön puhemies Issa, oikealla lähetystön tulkki Abdi. Äärioikealla seisova herra ei liity tilanteeseen.

    Etiopian Somaliyhteisö (Somali Community in Ethiopia, Jaaliyadda Soomaaliyeed Ee Itoobiya) on puolivirallinen entiteetti, joka avustaa transit-vaiheessa olevia somaleja ja toimii välittäjänä näiden ja Etopian viranomaisten välillä. Yhteisö mm. myöntää jäsenilleen epävirallisia henkilökortteja, jotka Etiopia ainakin jossakin määrin tunnustaa. Myös IOM:n virkailijat vahvistivat, että kortti on tosiasiallisesti vähintään yhtä luotettava kuin Somalian tasavallan myöntämät passit.

    Henkilökortti perustuu hakijan täyttämään henkilötietokaavakkeeseen. Somalit ovat äärimmäisen verkostoitunutta kansaa, ja suku- sekä klaanijärjestelmä antaa mahdollisuuden kartoittaa hyvinkin tarkasti, onko henkilö se, joka hän sanoo olevansa, ja sieltä, mistä hän sanoo olevansa. Kun hakija ilmoittaa kuuluvansa klaanin X alaklaaniin Y ja sukuun Z, ja olevansa kotoisin kylästä Å, Yhteisö ottaa yhteyttä relevantin klaanin päämieheen, joka puolestaan välittää tiedustelun hierarkiassa alaspäin, kunnes päädytään johonkuhun, joka asuu samassa kylässä.

    Kuulimme sekä Issalta että IOM:n väeltä, että klaanijärjestelmä on myös huomattavasti tehokkaampi työväline kadonneiden ihmisten jäljittämiseksi kuin vaikkapa Kansainvälinen Punainen Risti tai muut vastaavat järjestöt. Toimiakseen Somaliassa on ymmärrettävä, miten Somalia toimii.

    Issa kertoi, että monet Euroopassa asuvat somalit palaavat Etiopiaan harjoittamaan liiketoimintaa. Monissa tapauksissa kyseiset henkilöt ovat kirjoilla Euroopassa ja nostavat tulonsiirtoja, jotka yhdyshenkilö sitten välittää Addis Abebaan. Tätä ei mitenkään yritetty salata. Esimerkiksi kahvilaa, jossa istuimme, pyöritti Ruotsin kansalainen, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan pakkoruotsiksi.

    Bole Rwandassa asuvat somalit tulevat joko suoraan Somaliasta tai Etiopian puolella sijaitsevilta pakolaisleireiltä. Issan mukaan islamistijärjestö al-Shabaab hallitsee leirejä, kontrolloi kansainvälisiä ruokalähetyksiä ja kiristää niiden avulla perheitä luovuttamaan poikia riveihinsä. Leireille palaavat ihmiset ammutaan herkästi vakoilijoina. Tiettävästi Etiopia harjoittaakin aktiivista tiedustelutoimintaa sekä rajojensa sisällä että Somaliassa. Al-Shabaabia pidetään merkittävänä turvallisuusongelmana, ja juuri vierailumme aikana Etiopian joukot tunkeutuivat rajan yli tavoitteenaan ottaa haltuunsa Kismayon satamakaupunki, joka on Al-Shabaabin merkittävä huoltoreitti.

    Tulokkaat löytävät yleensä asunnon puskaradion kautta. Somalien maahanmuutto ja siitä seuraava kysyntä ovat nostaneet asuntojen hintoja huomattavasti Bole Rwandassa ja koko Addis Abebassa. Silmämääräisesti arvioiden somalit vaikuttivat hyvinvoivilta ja varakkailta suhteutettuna Addis Abeban yleisiin katunäkymiin. Pienyritteliäisyys oli hyvin vilkasta, joskin vähintään joka kolmas koju myi khatia, joka Issan mukaan on yksi yhteisön suurimmista sosiaalisista (ja taloudellisista) ongelmista. Lautasantennit parvekkeilla ja pihoilla olivat yleisiä, ja tietyin varauksin Bole Rwanda muistutti suuresti eurooppalaisten kaupunkien maahanmuuttajalähiöitä, esim. Tukholman Rinkebytä.

      
    Katunäkymiä Bole Rwandasta.

    Vierailimme lyhyesti somalialaisessa koraanikoulussa. Tytöt ja pojat istuivat verholla erotettuna hämärän huoneen lattialla koraanit sylissään. Veimme tuliaisiksi koulutarvikkeita ja keksejä. Lisäksi havaitsin osaavani kieliä: kun sanoin lapsille "salaam aleikum", lapset vastasivat kuorossa "aleikum salaam". Opettajan mukaan lapset opettelevat ulkoa koraania ja sen lisäksi lukemisen ja kirjoittamisen alkeita somaliksi sekä matematiikan perusteita.

    Koraanikoulun pihalla. Keskellä koulun johtaja.

    Seuraavaksi teimme ex tempore -pysähdyksen somaliyhteisöä palvelevalle yksityiselle terveysasemalle. Ylilääkäri oli opiskellut aikanaan Neuvostoliitossa, ja kun kävi ilmi, että osaan venäjää, hän muuttui mitä höveleimmäksi isännäksi. Keskus oli paikallisittain varsin kallis, mutta asiakkaita riitti siitä huolimatta.

    Terveysaseman kyltti.Allekirjoittanut ja ylilääkäri.

    Issa käytti meitä myös Etiopian Somaliyhteisön konttorilla, joka oli pieni, yhdestä huoneesta ja eteisestä koostuva hökkeli.

    Etiopian Somaliyhteisön toimiston ovi.Valiokuntaneuvos Lantto tarkastelee toimistoa.Näytteitä henkilökorteista (käytetään Issan luvalla).

    Viimeinen kohde oli Tawakal Money Express -niminen rahansiirtoyritys, ns. hawala-pankki. Hawala-pankkeja oli kymmenittäin, ja niiden kautta saattoi lähettää rahaa ulkomailta Addis Abebaan. Järjestelmä toimii siten, että esim. Helsingissä asuva yhdyshenkilö kerää lähettäjiltä rahat käteisellä ja ilmoittaa asiasta sähköpostitse Addis Abeban konttoriin, joka sitten luovuttaa vastaavan määrän käteistä lähetyksen vastaanottajalle. Kerran tai kahdesti vuodessa yhdyshenkilö tulee henkilökohtaisesti tuomaan kertyneet rahat salkussa Addis Abebaan. Rahaliikenteestä ei näin ollen jää digitaalista tai muutakaan jälkeä mihinkään. Pankin virkailijat eivät olleet kovin puheliaita, mutta jäin siihen käsitykseen, että toiminta ei tiukkaan ottaen ole aivan Etiopian lakien mukaista.

    Hawala-pankki

    Tähän päättyi vierailumme virallinen osuus.

    Johtopäätöksiä

    Helsingin Sanomat teki tuoreeltaan jutun, jonka mukaan olin tyytyväinen näkemääni ja pidin perheenyhdistämisen ongelmia vähäisinä. Juttu oli hieman harhaanjohtava, luultavasti tarkoituksella. Olin tyytyväinen siihen, millaisella kurinalaisuudella lähetystön henkilökunta hoiti oman osuutensa perheenyhdistämisprosessista, sekä siihen, miten tehokkaasti haastatteluilla saatiin karsittua ilmeiset huijarit jonosta.

    Havaintoni mukaan viranomaisten työskentely oli täysin asenteetonta. Ohjenuorana sekä lähetystössä että Maahanmuuttovirastossa on halu tehdä asiat oikein, laki ja oikeuskäytäntö huomioiden. Ei olisi kenenkään etu, että viranomaiset tekisivät sinänsä järkeviä ratkaisuja, jotka kuitenkin kaatuisivat hallinto-oikeuksissa.

    Perheenyhdistämisen ongelmat eivät ole vähäisiä, ja nämä ongelmat koskevat juuri niitä hakijoita, joille voimassa olevan lainsäädännön nojalla on myönnettävä oleskelulupa. Luku- ja kirjoitustaidottomien aikuisten integraatioennuste Suomessa, kuten muissakin länsimaissa, on olemattoman heikko, minkä vuoksi on todennäköistä, että he päätyvät pitkäkestoiseen elleivät pysyvään tukiriippuvuuteen. Voidaan karkeasti todeta, että saamalla aikaan yhden kielteisen oleskelulupapäätöksen suomalainen viranomainen on säästänyt suomalaiselta veronmaksajalta oman vuosipalkkansa.

    Sen sijaan ne lainsäädännölliset muutokset, joilla ongelmat voitaisiin käytännössä poistaa, ovat varsin vähäisiä ja helposti toteutettavia. Useimmat muut EU-maat ovat jo toteuttaneet niitä. Edelliselle hallitukselle ja eduskunnalle on aihetta antaa tunnustusta eräistä korjaustoimenpiteistä, joita ne tekivät vuoden 2009 ulkomaalaislakiin:

    a) Suomi oli tiettävästi ainoa maa maailmassa, joka lennätti perheenjäseniä veronmaksajien kustannuksella, mutta tämä on lopetettu.

    b) Ankkurilapsitoimintaa on hillitty tiukentamalla maahantulosäännösten kiertämistä koskevia säädöksiä.

    c) Tämän vuoden alusta perheenyhdistämisprosessia ei enää voi panna vireille Suomesta käsin.

    d) Alaikäisen perheenkokoajan tai -jäsenen on oltava alaikäinen siinä vaiheessa, kun ratkaisua tehdään.

    e) Perheenkokoajalle on säädetty toimeentuloedellytys, jos perhe on muodostettu vasta perheenkokoajan muutettua Suomeen.

    f) Kasvattilapsia koskee uudessa laissa oma momentti.

    g) Hakijalla on oltava hyväksyttävä matkustusasiakirja, ja hänen on oleskeltava Etiopiassa (tai Keniassa) laillisesti.

    Nämä ovat olleet hyviä askelia, mutta linjaa voidaan tiukentaa edelleen:

    a) Suomi on ainoa maa, joka myöntää tilapäisiä oleskelulupia palauttamiseen liittyvän teknisen esteen vuoksi, myös silloin, kun "tekninen este" johtuu hakijan yhteistyöhaluttomuudesta. Tällaisilla henkilöillä ei tarvitse olla oikeutta hakea perheenyhdistämistä, koska heillä itsellään ei ole perusteltua syytä oleskella Suomessa.

    b) Perheenyhdistämishakemus voisi olla useimmille hakijoille maksullinen, samoin DNA-testi. Tämä on käytäntö monissa muissa EU-maissa.

    c) Käsite "muu omainen" voitaisiin poistaa Ulkomaalaislain 50 ja 115 §:stä, tai ainakin sen käyttö pitäisi rajata poikkeustapauksiin. Tämä ei kuitenkaan ole suuri ongelma, koska myönteisten ratkaisujen osuus on näissä tapauksissa jo nyt vähäinen.

    d) Perheenkokoajalle asetettu asunto- ja toimeentuloedellytys voisi 1) olla ehdoton, 2) koskea kaikkia muita paitsi pakolaisia, 3) koskea niin uusia kuin vanhoja perheenjäseniä. Tällainen tiukka linjaus ei olisi ainakaan suoranaisessa ristiriidassa EU:n perheenyhdistämisdirektiivin kanssa, ja se suurelta osin lopettaisi somalien perheenyhdistämiset.

    e) Kasvattilasten tapauksessa maahanmuuttoviranomaiset joutuvat de facto omaksumaan adoptioviranomaisten ja huoltajuusasioista päättävien tuomioistuinten roolin. Nähdäkseni näissä tapauksissa edellä mainittujen instanssien tulisi vahvistaa huoltajuussuhde ennen kuin oleskelulupa perhesiteen nojalla voidaan myöntää.

    f) Suomi voisi edellyttää, että perheenkokoaja, silloin kun hän ei ole pakolainen, on asunut sen alueella kaksi vuotta ennen kuin hän voi hakea perheensä yhdistämistä. Tämä mahdollisuus mainitaan eksplisiittisesti EY-direktiivissä 2003/86, 22.9.2003, artikla 8.

    g) Vuosina 2010, 2011 ja 2012 voimaantulleet lakimuutokset voisivat soveltuvin osin olla taannehtivia ja koskea myös aiemmin jätettyjä hakemuksia, jotka vielä ovat prosessissa.

    Se, että Suomeen muuttaa perhesideperusteella magnitudin verran enemmän somaleja kuin verrokkimaihin, osoittaa, että suomalaisessa järjestelmässä on tarpeettomia vetovoimatekijöitä. Yllä on esitetty niistä joitakin, samoin kuin mahdollisia ratkaisukeinoja. Ryhdytäänkö niihin, on eduskunnan päätettävissä oleva asia.

    Lopuksi on syytä korostaa, että perheenyhdistäminen on vain yksi osa maahanmuuton problematiikkaa. Erillisiä kysymyksiä ovat turvapaikka- ja oleskelulupajärjestelmään liittyvät houkuttimet ja niiden poistaminen, samoin kotoutusjärjestelmä, josta viime kädessä riippuu, muuttuvatko tulijat sosiaaliseksi ja taloudelliseksi taakaksi vai rikkaudeksi ja voimavaraksi. Koska viranomaisilla ja poliitikoilla ei tällä hetkellä tunnu olevan toimivaa konseptia kotoutumishaasteellisten integroimiseksi, voidaan lähteä siitä, että maahanmuuton ongelmat ovat tehokkaimmin hillittävissä hillitsemällä maahanmuuttoa siltä osin kuin se on mahdollista Suomen kansainvälisiä sitoumuksia rikkomatta.

    Aiemmin olen käsitellyt aihetta kirjoituksessani Perheenyhdistämisistä, 13.9.2010.

    Ps. Hesarin paperiversiossa ihmeteltiin sitä, että matkalle lähti koko valiokunnan sijasta vain puheenjohtaja ja valiokuntaneuvos, sekä korostettiin matkan eduskunnalle aiheuttamia 4000 euron kuluja. Mielestäni matka oli erittäin hyödyllinen, koska se auttoi jäsentämään tämänhetkistä tilannetta ja siten kehittämään konkreettisia parannusehdotuksia parlamentaarista prosessia varten.

    Uskoakseni veronmaksajan kannalta on paljon hedelmällisempää maksaa tästä lystistä 4000 euroa kuin esimerkiksi 45 000 euroa siitä, että eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma pääsee puolisoineen Väli-Amerikkaan moikkaamaan guatemalalaisia, elsalvadorilaisia ja nicaragualaisia.


    Takaisin