1.3.2011

Maahanmuuttopolitiikan juridis-moraalinen perusta

Nyt vaalien alla olen osallistunut (ja osallistun tulevinakin viikkoina) useisiin maahanmuuttopainotteisiin keskusteluihin ja vaalipaneeleihin. Niissä käytettävät argumentit ovat yleensä varsin vakiomuotoisia ja keskustelu siksi väkisinkin kovin maneerinomaista. On samantekevää, montako kertaa huonot perustelut ammutaan alas; jo seuraavassa keskustelussa ne pomppaavat uudelleen esiin kuin vieteriukko.

Koska on ilmeisen vaikeaa perustella, miksi huono maahanmuutto olisi Suomelle hyväksi, tai miksi Karl Fazerista tai James Finlaysonista seuraisi, että Suomi tarvitsee luku- ja kirjoitustaidottomia ikuisia eläkeläisiä, keskustelutilanteet kääntyvät yhä useammin metatasolle: kiistetään koko maahanmuuttokontrollin legitimiteetti. Tämä tapahtuu useimmiten jommallakummalla (tai molemmilla) seuraavista teeseistä:

1) Suomalaisilla ei ole oikeutta kontrolloida muuttoliikettä. Tätä tehostetaan usein retorisesti kysymällä, asettavatko suomalaiset itsensä Jumalan asemaan määrätessään, kuka saa tai ei saa muuttaa Suomeen.

2) Suomalaiset eivät voi noukkia rusinoita pullasta. Suomi tarvitsee työntekijöitä, ja jos Suomi hyväksyy "hyvät" maahanmuuttajat, sen on hyväksyttävä "huonotkin". Tähän kohtaan lisätään usein, että suomalaistenkin joukossa on kaikenlaisia ihmisiä, miksei siis maahanmuuttajien.

[Minulle ei tosin ole aivan selvää, onko teesiin 2) sisältyvä logiikka luonteeltaan i) moralistinen vai ii) pragmaattinen: ts. i) jos Suomi päästää sisään Karl Fazerin, sillä on velvollisuus päästää sisään myös lukutaidoton kamelipaimen; vai ii) Karl Fazer ei suostu tulemaan sisään, jos myös lukutaidotonta kamelipaimenta ei päästetä sisään.]

Teesi 1) menee pieleen seuraavista syistä:

a) Perustuslakinsa mukaan Suomi ei ole teokratia, jossa suvereniteetti kuuluisi Jumalalle. Näin ollen suvereenin vallankäyttäjän ei tarvitse asettaa itseään Jumalan asemaan. Sen sijaan Suomen perustuslain 1 § sanoo, että ...

"... Suomi on täysivaltainen tasavalta."

b) Kenelle valta siis Suomessa kuuluukin, tämä valta ei ole rajoitettu vaan täysi.

Perustuslain 2 § jatkaa:

"Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta."

Perustuslakimme 1 ja 2 § siis toteavat ykskantaan, että kansa (eduskunnan välityksellä) on absoluuttinen suvereeni Suomen tasavallan alueella ja tekee mitä sitä huvittaa. Käyttäessään suvereniteettiaan esimerkiksi maahanmuuton rajoittamiseen kansan ei näin ollen tarvitse asettaa itseään Jumalan asemaan. Kansan oma, perustuslaissa turvattu asema riittää.

Suomen solmimat kansainväliset sopimukset tietysti asettavat taktisia rajoitteita kansan suvereniteetille, mutta ...

a) ... Suomen solmimat kansainväliset sopimukset eivät kiellä maahanmuuttokontrollia, ja ...

b) ... sopimuksiin kuuluminen itsessään on suvereenin kansan (eduskuntansa välityksellä) tekemä ratkaisu, samoin niistä eroaminen.

Keskustellaan asiasta sitten uudelleen, kun perustuslaissa lukee, että valtiovaltaa käyttää Suomessa EU:n komissio, jota edustaa valtioneuvosto ja sen kumileimasin eduskunta, mutta tällä hetkellä tilanne on tämä.

Myös teesi 2) on virheellinen. Aikojen alkuhämärissä ei ollut rajoja eikä varsinkaan niiden kontrollia. Karvaiset esi-isämme liikkuivat kuka minnekin. Vähitellen yhteisöistä kehittyneimmät, toimeliaimmat ja innovatiivisimmat alkoivat luoda materiaalista hyvää, turvallisuutta ja ylipäänsä kaikkea, mitä kutsutaan hyvinvoinniksi. Nämä yhteisöt, joista kehittyi klaaneja, heimoja ja kansakuntia, huomasivat pian, että niiden luoma (suhteellinen) hyvinvointi houkuttelee kaikenlaista väkeä yhteisön ulkopuolelta: kivoja, jotka halusivat tulla toteuttamaan elinkeinojaan ja hyödyntämään osaamistaan vakaaseen ympäristöön ja hyvien asiakkaiden keskelle; sekä vähemmän kivoja, jotka pyrkivät kuppaamaan muiden luomaa ja ylläpitämää hyvinvointia.

Näistä lähtökohdista syntyi maahanmuuttopolitiikka. Rajakontrollien, passien, viisumien ynnä muiden liikkumista hankaloittavien tekijöiden nimenomaisena tehtävänä on aina ollut päästää kivat sisään ja pitää vähemmän kivat (kuten rikolliset, tarttuvien tautien kantajat, raihnaiset ja rettelöitsijät) pihalla, eikä tässä asetelmassa ole ennen viimeisiä vuosikymmeniä nähty mitään outoa tai moraalitonta. Organisoitu yhteisö pyrkii suojelemaan itseään ikäviltä tulijoilta aivan kuten se pyrkii suojelemaan itseään ikäviltä luonnonvoimiltakin.

Sellainen ajatus, että jos maahan päästetään kivat tyypit, sinne "pitäisi" päästää myös ne vähemmän kivat, on yhtä älytön ja non sequitur, kuin se, että jos tykkää makoilla nakuna kesähelteellä, "pitäisi" tehdä samaa myös talvipakkasella. Lämpötilakontrollia sovelletaan niihin - ja vain niihin - tilanteisiin, joissa sitä tarvitaan. Vastaavasti maahanmuuttokontrollia sovelletaan niihin - ja vain niihin - tapauksiin, joissa se on tarpeellista.

Yhtä älytön on ajatus, että koska suomalaisten joukossa on muiden toimeliaisuuden tuloksia kuppaavia yksilöitä, uusien samanlaisten tulo yhteisön ulkopuolelta pitäisi sallia. Eihän siitä, että Suomessa on joka tapauksessa tarttuvia tauteja, kaiketi seuraa kenenkään mielestä, että ei sitten malarian, b-hepatiitin tai tuberkuloosinkaan maahantuloa saa yrittää estää.

Maahanmuuttokontrollin kannattajia syytetään usein siitä, että nämä haluavat tehdä Suomesta Pohjois-Korean. Rinnastus on erittäin virheellinen, koska Pohjois-Koreassa rajapolitiikan tavoitteena ei ole säädellä muuttoliikettä vaan estää se kaksisuuntaisesti.

Kuten sanottua, maahanmuuttopolitiikan ikiaikaisena tavoitteena ja olemassaolon perusteena on ollut maksimoida potentiaalisen muuttoliikkeen edut ja minimoida haitat. On sodanjälkeisen ajan anomalia, että maahanmuuttopolitiikan tavoitteeksi nähdään liikkumisesteiden poistaminen vaikutuksiltaan kielteiseltä muuttoliikkeeltä.

Itse asiassa nykyinen ajattelutapa on johtanut ja johtamassa sellaiseen perverssiin tilanteeseen, että maahanmuuttokontrollia sovelletaan yksinomaan niihin, joihin sitä ei tarvittaisi, kun taas niihin, joiden torjumiseksi koko maahanmuuttopolitiikan konsepti luotiin, ovat jäämässä sen soveltamisalueen ulkopuolelle. Tai ainakin pitäisi jäädä, jos monikulttuuriuskovaisilta kysytään.

Mitä edelläsanottu tarkoittaa käytännössä? Kuulemme jatkuvasti kliseen, että saavathan suomalaisetkin matkustaa vapaasti, mikseivät siis myös afrikkalaiset. Mutta eiväthän suomalaiset saa matkustaa vapaasti. Poikkeustapaukset poislukien suomalaiset tarvitsevat passin ja usein lisäksi viisumin. Heidän on osoitettava tulevansa toimeen omilla rahoillaan. Jos he haluavat asettua jonnekin, he tarvitsevat oleskeluluvan, jonka ehtona yleensä on työpaikka. Työpaikkaa taas ei saa juuri mistään, jos ei hallitse jotakin järkevää ammattia ja osaa paikallista kieltä.

Nämä ovat liikkumisen ehdot normaalimaailmassa. Maailmankaikkeudessa ei ole paikkaa, johon suomalainen voisi marssia kuin Sokoksen ovista ja ilmoittaa asettuvansa taloksi. Mikään maa maailmassa ei tarjoa sinne saapuvalle suomalaiselle elinikäistä vastikkeetonta elatusta, maksutonta koulutusta tai ilmaista asuntoa yhdistettynä oikeuteen tuoda kaikki perheenjäsenet perässä samoilla ehdoilla.

"Vapaa liikkuminen" tarkoittaa käytännössä sitä, että niistä, joita kaikki maat ovat historiallisesti (ja omasta näkökulmastaan järkevästi) pyrkineet torjumaan maahanmuuttopolitiikalla, on muodostumassa globaali vapaamatkustajaluokka. Heitä kutsutaan kaunistelevasti "humanitaarisiksi maahanmuuttajiksi". Humanitaarinen maahanmuuttaja ei tarvitse passeja, viisumeita, rahaa eikä työpaikkoja, hänelle riittää kaikki ovet aukaiseva taikasana "asyl". Sen jälkeen pöytä on katettu, eikä pois passittamisesta ole tietoa.

Eihän tämän näin päin pitäisi olla. Vapaan liikkumisen pitäisi tarkoittaa sitä, että liikkuminen on vapaata kivoille ja rajoitettua vähemmän kivoille.

Mikä on tämän kirjoituksen keskeinen sisältö:

1) Suomen tasavallassa suvereniteetti kuuluu Suomen kansalle, ei esim. Jumalalle, minkä vuoksi Suomen kansalla on vaaleissa täysi oikeus päättää, millaista maahanmuuttopolitiikkaa maassa harjoitetaan.

2) Maahanmuuttopolitiikan tavoitteena saa ja pitääkin olla rusinoiden noukkiminen pullasta. Ainoa järkevä peruste koko maahanmuuttopolitiikan olemassaololle on torjua haitallista maahanmuuttoa ja mahdollistaa hyödyllinen maahanmuutto. Maahanmuuttopolitiikassa, joka rajoittaa hyödyllistä maahanmuuttoa mutta avaa rajat haitalliselle, ei ole järkeä.


Takaisin