13.12.2008

Lyhyt kommentti esitutkintaan

Rikoskomisario Helsingin poliisista soitti minulle eilen ja kertoi, että poliisi aloittaa kirjoituksiani koskevan esitutkinnan. Epäilty rikosnimike on "kiihottaminen kansanryhmää vastaan". Myös tiedotusvälineet uutisoivat asiasta vaihtelevalla menestyksellä (klik, klik, klik, klik, klik). Erilaisten väärinkäsitysten oikaisemiseksi ja välttämiseksi kommentoin asiaa lyhyesti.

Esitutkinta ei liity Vihreiden Naisten tutkintapyyntöön, joka koski paljon kohuttua "raiskauskirjoitusta". Esitutkinta ei myöskään liity aselupieni harkintaan ja paljon kohuttuun "homonampumiskirjoitukseen".

"Kiihottaminen kansanryhmää vastaan" kuuluu, mm. murhan ohella, niihin rikoksiin, jotka poliisin on tutkittava aina ja oma-aloitteisesti. Jutussa ei ole asianomistajaa. Syyteharkinta kuuluu valtionsyyttäjälle. Poliisilla ei täten ole todellista harkintavaltaa esitutkinnan aloittamisen suhteen, eikä - huomautan kaikille tukijoilleni - poliisin toiminnan arvosteluun tässä yhteydessä ole mitään aihetta.

Muutama huvittava yksityiskohta on syytä nostaa esille:

Vaikka rikosta on "syytä epäillä", siitä, missä kohdassa kirjoituksiani rikos mahdollisesti olisi tapahtunut, ei viranomaisilla tunnu olevan hajuakaan. Kaikki tekstini aiotaan käydä läpi siinä hengessä, että "jospa niistä nyt jotain raskauttavaa löytyisi".

Paitsi että mahdollisesti rikollisen materiaalin olemassaolo ja sijainti ovat vielä hakusessa, yhtä hakusessa on se, mistä rikoksesta mahdollisesti olisi kyse:

"Esitutkinnan aikana selviää Hietalan mukaan tarkemmin, mistä rikosnimikkeestä voi olla kyse. Tutkinta kattaa Halla-ahon blogissaan usean vuoden aikana julkaisemat kirjoitukset."

Ei tiedetä, onko rikollista materiaalia olemassa, ja jos onkin, millä tavalla se on rikollista. Mutta "syytä epäillä" on. Mieleen tulee väkisinkin se stalinilainen periaate, että kun syyllinen on selvillä, kyllä se rikoskin löytyy.

Paitsi että poliisi aikoo käydä kaikki kirjoitukseni läpi, se aikoo käydä ne uudestaan läpi. 230 kirjoitusta. Pari tuhatta A4-sivua tekstiä suurennuslasilla. Joku voisi ajatella, että määrärahojen kanssa tappelevan ja henkilöstöään supistavan poliisitoimen resursseja voisi käyttää johonkin tärkeämpäänkin. Ehkä jopa joku poliisissa ajattelee näin.

Esitutkinnasta ehti (kenenkään yllättymättä) ensimmäisenä raportoida Ilta-Sanomien Sanna Ukkola. Kysyin minulle soittaneelta komisariolta sivumennen, miten aselupieni harkintaa koskeva, lähtökohtaisesti salassapidettävä tieto päätyi taannoin Ilta-Sanomiin. Komisario ei siltä istumalta osannut varmuudella rekonstruoida tapahtumia, mutta hänen muistikuvansa mukaan kävi niin, että toimittaja (jonka nimeä komisario ei muistanut) oli itse soittanut vihjeen "väkivaltaa ihannoivasta" kirjoituksesta poliisille ja kysynyt perään, aikooko poliisi harkita aselupiani. Kun poliisi, ymmärrettävästi, vastasi, että tällaisiin asioihin suhtaudutaan aina vakavasti, Sanna loihe raportoimaan, että poliisi panee lupani mietintään.

Luovaa journalismia. Sanna oli esitutkintaa koskevasta tiedosta niin täpinöissään, että uutisen ensiversiossa oli enterin painaminen unohtunut. Hetkistä myöhemmin Sanna sai kappalejaot kohdalleen, mutta itse uutiseen liittymättömät aselupa-asiat ja väkivallan ihannoinnit olivat vielä mukana. Toista hetkistä myöhemmin ne katosivat.

Jos osaisin suhtautua tähän farssiin tilanteen vaatimalla vakavuudella, kysyisin painokkaasti, millaiset ovat edellytykset objektiiviseen, tasapuoliseen ja epäpoliittiseen esitutkintaan, syyteharkintaan ja oikeusprosessiin. Poliisi joutuu tekemään työtään "tuloksia" vaativan median ja valtionsyyttäjänviraston hengittäessä niskaan. Syyteharkinnan suorittaa todennäköisesti henkilö, jonka ristiretkeä sananvapautta vastaan olen ruotinut kovalla kädellä, ja jonka oikeuskäsityksen mukaan vääriäkin mielipiteitä saa olla, kunhan niitä ei sanota ääneen.

En kuitenkaan osaa suhtautua tilanteeseen kovin vakavasti. Jos suomalainen syyttäjä- ja oikeuslaitos toimivat lain kirjainta ja henkeä kunnioittaen, syytettä ei nosteta eikä tuomiota tule. Jos niistä on tullut poliittisia elimiä, syyte ja tuomio tulevat joka tapauksessa. "Kiihotus kansanryhmää vastaan" on äärimmäisen väljästi määritelty rikos, ja sitä koskevaa lakipykälää luovasti tulkitsemalla voitaisiin tuomita aivan kuka hyvänsä. Se on tarkoitettu ajatusrikospykäläksi. Siteeraan uudemman kerran erästä elämänviisautta: On oltava rohkeutta vaikuttaa niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa, tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joihin ei voi vaikuttaa, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.


Takaisin