10.2.2014

Lieksa käsirysyn partaalla

Kävin 8.2. esitelmöintimatkalla Joensuussa ja Lieksassa. Noin puolituntisen luentoni otsikko oli "Maahanmuuton ongelmista ja kustannuksista". Joensuu oli valikoitunut kohteeksi siksi, että se on maakuntakeskus, ja Lieksa siksi, että väkilukuun nähden huomattavan suuri, lähinnä somaleista koostuva humanitaaristen tulijoiden joukko on jo useiden vuosien ajan kiristänyt tunnelmia kunnassa.

Lieksan Brahea-salissa järjestetty tilaisuus ylitti uutiskynnyksen valtakunnankin mediassa. Mtv3 oli varmaankin haistanut säpinän mahdollisuuden ja lähettänyt toimittajan sekä kuvausryhmän paikalle. Toimituksen ennakkoasenteet ja odotukset ikävä kyllä värittivät niin televisiouutisten raporttia kuin tekstimuotoistakin juttua, eivätkä ne anna kovin totuudenmukaista tai tasapainoista kuvaa sen enempää alustuksestani kuin itse tilaisuudestakaan. Itse asiassa puheenvuoroni sisällöstä ei sanota uutisessa sanaakaan. Jutun mukaan ...

... paikalliset maahanmuuttajat pistivät Halla-ahon ajoittain ahtaalle kysymyksillään ja vastaväitteillä.

Ja ...

... Halla-aholle sateli kysymyksiä ja vastaväitteitä, joihin perussuomalaisten euroehdokas vastaili ajoittain aika ylimielisesti ja vähätellen.

Kuvailen hiukan tuonnempana, millaisia nämä kysymykset ja vastaväitteet sekä niihin antamani "ylimieliset" ja "vähättelevät" vastaukset olivat. Tarjoan ensin tiivistelmän esitelmästäni.

Tilaisuuteen oli saapunut parisataa kuulijaa, joista karkeasti puolet oli somaleja. Tapahtuman juontaja, valtuutettu Seija Matikainen, luetteli avauspuheenvuorossaan kaikki Lieksan johtavat viranhaltijat, jotka oli kutsuttu paikalle. Yksikään ei saapunut, mitä voidaan pitää melkoisena pyllistyksenä kuntalaisten suuntaan. Virkamiehillä olisi ollut hyvä tilaisuus kumota populistien ksenofobiset väitteet ja oikoa maahanmuuttajiin liittyvät väärinkäsitykset.

Alustukseni alkuosassa kuvailin niitä vaikeuksia, jotka liittyvät maahanmuuton kustannusten laskemiseen tai edes arvioimiseen. Vaatimuksia tällaisten selvitysten tekemisestä on esitetty ainakin koko sen ajan, jonka itse olen toiminut politiikassa. Keskeinen ongelma on se, että on vaikea rajata ja määritellä sitä, mikä kaikki voidaan ja pitää laskea "maahanmuuton kustannuksiin". Vastaanottokeskusten määrärahat ovat esimerkki selkeistä menoeristä, mutta entäpä esimerkiksi seuraavat:

1) Rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien rikosuhreille aiheuttamat aineelliset ja ei-aineelliset vahingot? Poliisille, syyttäjälaitokselle, oikeuslaitokselle, vankeinhoitolaitokselle aiheutetut kulut? Entä ne epäsuorat kulut, jotka syntyvät siitä, että muiden asioiden käsittely esimerkiksi oikeuslaitoksessa ruuhkautuu. Suomen hallinto-oikeudet tukkeutuvat oleskelulupa- ja turvapaikkapäätöksiä koskevista valituksista. Kun maasta poistettava henkilö lennätetään poliisisaattueessa Afrikkaan, sekin maksaa messinkiä, mutta onko kyseessä maahanmuuton kustannus.

2) Maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ympärille on muodostunut eräänlainen kotouttamis- ja suvaitsevaisuusteollisuus. Maahanmuuttajille räätälöidyt työhönohjausjärjestelmät, kielikoulutus, kulttuurivalmennus yms. yms. Voidaan ajatella, että ne ovat investointi tulevaisuuteen, ja että ilman niitä kyseiset maahanmuuttajat tulisivat tulevaisuudessa vielä kalliimmiksi veronmaksajalle, mutta toisaalta voidaan ajatella niinkin, että jos kyseiset maahanmuuttajat eivät olisi lainkaan maassa, vältyttäisiin sekä kotouttamisen että kotoutumisen epäonnistumisen aiheuttamilta kustannuksilta.

Vähemmistövaltuutetun toimisto ja sen aiheuttamat kustannukset. Jos maahan muuttaisi ainoastaan helposti kotoutuvia ja itsestään työllistyviä ihmisiä, maahanmuutto aiheuttaisi paljon vähemmän keskustelua ja kriittisiä asenteita, jolloin vähemmistövaltuutettua ja muita "rasismia" vastaan taistelevia viranomaisia ei tarvittaisi.

Maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuusjärjestöt saavat sekä valtiolta että kunnilta runsaasti rahallista tukea toimintaansa. Ovatko nämä maahanmuuton kustannuksia?

3) Kun asuinalueen asukkaista n. 20% on maahanmuuttajia, kantaväestö, tai maksukykyinen osa kantaväestöstä, alkaa harkita poismuuttoa. Kun alueen haluttavuus vähenee, laskee myös siellä olevien asuntojen ja liiketilojen arvo. Onko tämä arvonmenetys maahanmuuton kustannus?

4) Kuka itse asiassa on maahanmuuttaja? Tämä kysymys on aika oleellinen puhuttaessa maahanmuuton kustannuksista. Lakkaako henkilö olemasta maahanmuuttaja saadessaan Suomen kansalaisuuden? Kuuluvatko hänen Suomessa syntyneet lapsensa yhtälöön, ja ovatko heidän aiheuttamansa kustannukset maahanmuuton kustannuksia? Suomessa maahanmuutto on melko nuori ilmiö, eikä meillä juurikaan ole kokemusta muista kuin ensimmäisen polven maahanmuuttajista, mutta muualla Euroopassa on jo pitkään havaittu, että syrjäytyminen on ylisukupolvista.

5) Voidaan kysyä, onko ylipäänsä mielekästä laskea kaiken maahanmuuton nettovaikutusta. Maahanmuuttohan koostuu hyvin erilaisista tulijaryhmistä. On niitä, jotka selkeästi hyödyttävät yhteiskuntaa veronmaksajina ja osaajina. On niitä, joiden vaikutus on plus-miinus-nolla. Ja sitten on niitä, joiden tulo on selkeästi Suomen ja suomalaisten edun vastaista. Kannattaako näitä tulijoita käsitellä kokonaisuutena?

Toinen ongelma kustannusten arvioinnissa on se, että normaaleja taloudellisia tai kirjanpidollisia mittareita ei haluta soveltaa maahanmuuttoon, koska tulokset olisivat todennäköisesti epämiellyttäviä ja niiden pelättäisiin synnyttävän ja ylläpitävän vääriä asenteita. Muodikasta ilmaisua käyttääkseni: tiedon pelättäisiin antavan rasisteille lyömäaseita. Tällainen ajattelu on kyllä tietynlaisessa ristiriidassa sen kanssa, että juuri faktatieto on paras ase perusteettomia ennakkoluuloja vastaan.

Nostin esimerkiksi Turussa apulaiskaupunginjohtajan Turun ammattikorkeakoululta maaliskuussa 2010 tilaaman selvityksen maahanmuuttajien kotouttamisen kustannuksista. Laaja selvitys valmistui vuotta myöhemmin, mutta se päätettiin salata kuntalaisilta. Selvitys vuoti julkisuuteen puoli vuotta myöhemmin, jolloin osia siitä julkaistiin Kiinteistö ja isännöitsijä –lehdessä. Kyseinen apulaiskaupunginjohtaja perusteli salaamista sillä, että tutkimus olisi lisännyt maahanmuuttajavastaisuutta. Selvityksen mukaan maahanmuuton kokonaiskustannukset vuonna 2009 olivat Turussa 37 miljoonaa euroa. Erityisen tulenarkoina pidettiin asumiseen liittyviä erityiskustannuksia, joita aiheutui mm. ylettömästä vedenkulutuksesta sekä asuntojen hajottamisesta ja sotkemisesta.

Kolmas vaikeus liittyy tapaan, jolla maahanmuuton kustannukset rahoitetaan. Turvapaikanhakijoiden vastaanoton välittömille kustannuksille osoitetaan varat omasta budjettikohdasta, mutta valtaosa menoista aiheutuu siksi, että huomattava osuus etenkin humanitaarisin perustein tulleista maahanmuuttajista on hyvin pitkään, suuri osa pysyvästi, Kelan ja sosiaalitoimen tulonsiirtojen varassa. Koska kaikilla Suomessa vakituisesti asuvilla on oikeus samoihin etuuksiin, maahanmuuttajien aiheuttama rasitus esimerkiksi työttömyyskorvaus- tai asumistukimenoille on aika vaikea noukkia erilleen. Se toki voidaan havaita, että samalla, kun maahanmuuttajien määrä kunnassa kasvaa, kasvavat myös sosiaali- ja terveysmenot.

Lisäksi osa kustannuksista on salaisia, esimerkiksi sosiaalitoimen harkinnanvaraiset tuet. Me emme tiedä, kenelle tukia myönnetään, mutta emme myöskään tiedä, millaisia asioita korvataan. Liikkeellä on paljon tietoja tai huhuja siitä, että maahanmuuttajille maksetaan lomamatkoja kotimaahan, tai että he voivat ostaa veronmaksajien piikkiin autoja, tai ajella taksilla koraanikouluun ja takaisin. Tällainen herättää suurta närää suomalaisissa, jotka itse painivat toimeentulo-ongelmien kanssa. Sikäli kuin tällaiset tiedot eivät pidä paikkaansa, olisi varmasti kaikkien etu, että tiedot olisivat julkisempia kuin ne nykyään ovat.

Lopuksi totesin, että tarkat euromäärät tai vaikutus kansantalouteen eivät ole välttämättä edes kaikkein oleellisimpia kysymyksiä, sillä maahanmuutto on niin Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa ennen kaikkea paikallinen ongelma, koska maahanmuuttajat keskittyvät suurimpiin kaupunkeihin ja niiden sisällä tietyille asuinalueille. N. 80% Suomen maahanmuuttajista asuu pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa, ja niiden sisälläkin he kasautuvat voimakkaasti.

Seuraavaksi tarkastelin sitä, millaisia ovat maahanmuuttoon liittyvät numerot Helsingissä, joka on (Turun ohella) muuttoliikkeen suurin häviäjä. Esittämäni luvut ja indikaattorit ovat peräisin suoraan Helsingin viranomaislähteistä, ja olen aiemmin käsitellyt niitä mm. täällä. Sen ihmeellisempiä tulkintoja en alkanut luvuista tehdä tekemään, koska luotan siihen, että todellisuus puhuu puolestaan.

Esitykseni loppuosassa viittasin maahanmuuttoaiheesta käytävään eurooppalaiseen keskusteluun, johon olin tilaisuudessa tutustua Euroopan Neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa Strasbourgissa tammikuussa. Yhtenä keskustelunaiheena oli, "ovatko siirtolaiset Euroopalle rikkaus vai taakka". Useimmissa puheenvuoroissa todistettiin väkevästi, että maahanmuuttajat ovat valtava rikkaus, jos kohta sitä pitäisi jakaa tasaisemmin. Tätä mieltä olivat etenkin rikkautta eniten vastaanottaneet Välimeren maat Kreikka, Espanja ja Italia. Osa Suomenkin delegaatiosta innostui aiheesta. Mm. kokoomuksen Anne-Mari Virolainen lausui salissa, että "viljatkin mätänisivät pelloille ilman maahanmuuttajia".

Toinen näkyvästi Strasbourgissa esillä ollut aihe oli vihapuhe ja sen vahingollisuus integraatiolle. Totesin Lieksassa, että niin ikäviä kuin ihmisryhmiin kohdistuvat rumat puheet ovatkin, ne tuskin ovat selitys tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kotoutumisongelmille vaan pikemminkin inhimillisesti ymmärrettävä seuraus siitä, millaisen mielikuvan nämä ryhmät ovat onnistuneet itsestään luomaan. Nostin vertailuun nepalilaiset ja somalit. Kenelläkään ei tunnu olevan pahaa (tai oikeastaan mitään) sanottavaa nepalilaisista, kun taas somalit ovat kiistatta yksi vähiten rakastetuista vähemmistöistämme. Virallinen totuus on, että suomalaiset ovat rasisteja, joita pelottaa tumma naama ja vieraat tavat. Kuitenkin sekä nepalilaiset että somalit ovat tummahipiäisiä, vierasuskoisia ja tavoiltaan eksoottisia.

Esitin tulkintani, jonka mukaan somalien nauttima laaja epäsuosio liittyy paljon vähemmän heidän eksoottisuuteensa kuin siihen, että he ovat yliedustettuna kaikessa kielteisessä ja aliedustettuna (n. 13%) työllisyystilastoissa, ja että heitä - toisin kuin vaikkapa nepalilaisia - näkee jatkuvasti suvaitsevaisuusuutisoinnin mannekiineina sekä valittamassa tai vaatimassa jotakin. Sanalla sanoen kuilu propagandan ja ihmisten arkipäivän havaintojen välillä on niin suuri, että se aiheuttaa ärsytystä, ja tämä ärsytys puolestaan lisää entisestään negatiivisia asenteita.

Edelleen arvelin, että vaikka vihapuhe on sinänsä tuomittavaa ja ikävää, "suvaitsevaisuuspuhe" ja somalien jatkuva hehkuttaminen on todennäköisesti sekä suvaitsevaisuuden että kotoutumisen kannalta paljon vahingollisempaa. Ensinnäkin se, kuten todettua, ärsyttää kantaväestöä, ja toiseksi se opettaa somalit näkemään itsensä pysyvinä uhreina, joilla itsellään ei ole osaa eikä arpaa heihin kohdistuvien asenteiden muodostumisessa.

Tämän jälkeen alkoi keskusteluosuus. Pystyyn pomppasi somalinuorukainen, joka ryhtyi lukemaan paperista jotain somalinkielistä. Ajattelin ensin, että hän lausuu jotakin islamilaista kirousta, mutta pitkähkön puheenvuoron jälkeen mikrofoniin tarttui toinen nuorukainen, joka suomensi ensimmäisen puhujan kysymykset. Sama kääntäjä oli jatkuvasti työllistettynä. En tiedä, kuinka moni salissa olleista somaleista osasi suomea, mutta kysymykset ja "kriittiset vasta-argumentit" oli selvästi mietitty etukäteen, eivätkä ne oikein liittyneet mihinkään, mitä olin alustuksessani sanonut.

Esimerkiksi:

- Miksi puhut vain maahanmuuton ongelmista etkä hyvistä puolista?

No siksi, että tilaisuuden otsikko on "maahanmuuton ongelmat". Ehdotin, että jos kysyjälle tulee mieleen somalien maahanmuuton hyviä puolia, voimme kyllä keskustella niistäkin.

- Somalit ajavat Helsingin busseja! Kuka hoitaa teidän vanhukset?

Totesin, aiempaan esitykseeni viitaten, että vaikka bussikuskeissa toki on somaleja (kaikki kunnia heille), somalien työllisyysaste on 13,2%. Tähän somali vastasi, että kaikki somalit ovat töissä. Joku suomalainen pyysi takarivistä kaikkia niitä läsnäolevia somaleja, jotka käyvät töissä, nostamaan kätensä. Tulkki käänsi kysymyksen somaliksi, minkä jälkeen n. viisi henkeä nosti kätensä. Tästä hiukan kiihtyneenä tulkki sanoi, että hänellä on kolme eri yritystä. En huomannut kysyä, mitkä hänen toimialansa ovat, mutta veikkaisin ainakin yhdeksi tulkkausta.

Kysymykset jatkuivat linjalla:

- Miksi väität, että somalit ovat työkyvyttömiä?
- Miksi väität, että kukaan maahanmuuttaja ei ole töissä?
- Kuka hoitaa suomalaiset vanhukset?
- Miksi perussuomalaiset haukkuvat maahanmuuttajia?

Myönnän kyllä, että tämän luupin pyöriessä n. kymmenettä minuuttia aloin lievästi tuskastua ja vastaukseni saattoivat vaikuttaa "kevyiltä" ja "ylimielisiltä". Ehdotinpa jopa, että tulkkausta hoitava somali luovuttaisi mikrofonin eteenpäin ja antaisi puheenvuoron myös salissa olleille kantalieksalaisille. Heiltäkin tuli kieltämättä varsin tiukkoja, eikä aina niin rakentavia, kommentteja, mutta en ihmettele lainkaan, että Maikkarin uutiseen siteerattiin ainoastaan suomalaisten sanomisia. Somalien "kysymykset" ja "vastaväitteet", jotka "panivat Halla-ahon ahtaalle", jätettiin lukijan mielikuvituksen varaan.

Myös muutama suomalainen monikulttuuri-ihminen oli paikalla. Uutisessa siteerattiin Itä-Suomen yliopiston tutkijaa Tiina Sotkasiiraa. Hänet tunnetaan mm. pamflettikokoelmasta Meille saa tulla (2010), jonka otsikko varmaan kertoo riittävästi Sotkasiiran orientaatiosta.

Sotkasiira oli erittäin hermostuneen ja kiihtyneen oloinen. Hän ei puheenvuorossaan kysynyt mitään, eikä viitannut mihinkään, mitä olin sanonut, vaan tyytyi marisemaan, että "kansanedustajalta voisi kyllä odottaa vähän enemmän", ja että "maahanmuutto on tosi monimutkainen asia". Perussuomalaisten saama puoluetuki vilahti hänen kommentissaan, mutta en parhaalla tahdollanikaan ymmärtänyt, mihin se liittyi. Myös "maahanmuuttovastaisuudella ratsastaminen" ja muutama muu aiheeseen liittyvä latteus mainittiin.

Yleisvaikutelmani oli se, että tilanne Lieksassa on erittäin tulehtunut. Kuuntelin sivukorvalla kyläläisten keskusteluja. Rouvashenkilöt kertoivat somalien huutelevan, tuuppivan ja jopa syljeskelevän silmille kylällä. Kuulopuheet ovat tietysti kuulopuheita, mutta koska olen sekä kuullut että omakohtaisesti kokenut aivan samaa täällä meillä, en ole kovin yllättynyt. Toinen puheenaihe oli kylän keskustaan majoitettujen somalien äänekäs eläminen ja eksoottinen vuorokausirytmi sekä se, että asuntoja ei saa kaupaksi, jos potentiaalinen ostaja käy kurkistamassa rappukäytävän nimitaulua.

Uutisoinnin mukaan tilaisuus ajautui "käsirysyn partaalle". Tämä oli kyllä mielestäni liioittelua, ja otsikointi selittynee toimittajien ennakko-odotuksilla (tai -toiveilla). Silti on todettava, että somalit kävivät aika kuumana. Jo alustukseni aikana salista kuului ajoittain häiritsevää mölinää ja puhelimeen kälätystä, ja käytävällä kaikilla oli tarve päästä puhumaan Maikkarin kameralle yhtä aikaa.

Tämän ja aiempienkin kohtaamisten nojalla mieleeni tuli, että Suomen somaliväestö on jollakin hassulla tavalla haltioitunut omasta erinomaisuudestaan. Kun otetaan huomioon, millaisessa propagandaliemessä heitä on parinkymmenen vuoden ajan marinoitu, en oikeastaan pysty syyttämään heitä. Paitsi että he ovat ilmeisen kyvyttömiä näkemään omaa rooliaan heihin kohdistuvien asenteiden synnyssä, heillä myös tuntuvat menevän pasmat sekaisin, jos joku ei ole haltioitunut heistä ja vielä sanoo sen ääneen.

Yksi kiihtyneistä somaleista lausui uutisessa näin:

Se on vaan huhu, että maahanmuuttajille ostetaan auto, maksetaan matka Afrikkaan ja että heille maksetaan ihan mitä vaan.

Tähän liittyen suosittelen tutustumista Lieksan kaupungin vuoden 2011 tilintarkastuskertomukseen. Tilintarkastajat esittivät vastuuvapauden eväämistä johtavalta sosiaalityöntekijältä Tarja Lehdolta ja sosiaalijohtaja Soile Syrjäläiseltä maahanmuuttajien toimeentulotukiasioita koskevien epäselvyyksien vuoksi. Tilintarkastuskertomuksen mukaan ...

... pakolaisten toimeentulotukipäätöksiä on tehty ilman, että niissä on mainittu rahamäärää.

... yhden tukipäätöksen perusteella tukea on maksettu useamman kuukauden aikana samalla, kun kantaväestön kohdalla jokaista maksua varten on tehty erillinen tulonvajauslaskelma, jonka perusteella tuki suoritetaan.

... pakolaisten toimeentulotukipäätöksiä on tehty ilman hakemusta.

... pakolaisten myönteisistä toimeentulotukipäätöksistä puuttuu konkreettinen peruste.

... pakolaisten saamat tuet ovat olleet merkittävästi suuremmat kuin mitä niiden pohjana oleva tulonvajauslaskelma edellyttäisi.

... "toimeentulotukipäätöksistä käy selville, että ns. kantaväestöön on sovellettu huomattavasti tiukempia kriteereitä mm. tositteiden ja pankkien tiliotteiden esittämisen suhteen, vaikka kaikkia tuensaajia tulisi kohdella tasavertaisesti".

Tämä on melko vahvaa näyttöä siitä, että somaleista on Lieksassa tehty kunniakansalaisia, joita kohdellaan aivan omilla säännöillä. En ole kovin hämmästynyt siitä, että huomattavasta työttömyydestä kärsivän paikkakunnan kantaväestön vieteri on kiristynyt. En ole kovin hämmästynyt siitäkään, että sosiaalityöntekijä Tarja Lehto ja sosiaalijohtaja Soile Syrjäläinen eivät saapuneet paikalle keskustelemaan.

Lisäys 12.2.2014:

Edellä olevassa kirjoituksessa viitattiin tilintarkastuskertomukseen, jossa nostettiin esille Lieksan pakolaisia koskeviin toimeentulotukipäätöksiin liittyvät epäselvyydet sekä esitettiin vastuuvapauden eväämistä sosiaalityöntekijä Tarja Lehdon ja sosiaalijohtaja Soile Syrjäläisen osalta.

Tietooni saatettiin, että tilintarkastusprosessi ei loppunut tähän. Yllä siteerattu tilintarkastuskertomus on päivätty 21.6.2012, ja se koskee vuoden 2011 aikana tehtyjä toimeentulotukipäätöksiä. (Kertomuksessa viitataan myös vuotta aiemmin tehtyyn tarkastukseen, jossa oli tuotu esille vastaavia epäselvyyksiä.) Kaupungin tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen yhteenveto toteaa seuraavaa:

Arviointivuosi 2011 on ollut haasteellinen esimerkiksi valtion kuntauudistustyön, kaupungin suuren investointikannan, maahanmuuttajakysymysten sekä yleisen epävakaan taloudellisen tilanteen vuoksi.

Maahanmuuttajat ovat työllistäneet lähes koko kaupungin organisaatiota monin tavoin. Suurin paine on kohdistunut sosiaalipalveluihin, joka muutoinkin on kärsinyt pätevän työvoiman puutteesta. Pakolaisten toimeentulotukiasiat ovat puhuttaneet kaupungin väestöä laajalti.

Tarkastuslautakunnan toimesta on suoritettu pakolaisten toimeentulotuen myöntämismenettelyä koskeva tilintarkastus kesäkuussa 2011 ja kesäkuussa 2012. Tarkastuksissa tuli esille useita puutteita toimeentulotukien myöntämiseen liittyen.

Tarja Lehto ja Soile Syrjäläinen antoivat tarkastuslautakunnalle kirjallisen selityksen (eli vastineen) elokuussa 2012. Lehdon selitys on luettavissa kokonaisuudessaan täällä. Sivulla 5 kommentoidaan "maahanmuuttajien erilaista maksukäytäntöä" mm. seuraavasti:

Yhdenvertaisuuslain 7 §:n 2 momentin mukaan positiivinen erityiskohtelu on sallittua tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi.

Etelä-Savon ELY-keskuksen julkaiseman sanaston mukaan "Tasavertaiset oikeudet tarkoittavat maahanmuuttajan asemaa muuhun väestöön nähden. Onnistuneessa kotoutumisessa maahanmuuttaja saavuttaa muun väestön kanssa tasavertaisen aseman yhteiskunnassa niin oikeuksien kuin velvollisuuksien osalta."

Sivulla 15 Lehto jatkaa:

Tilintarkastaja ei ole laisinkaan ottanut huomioon sosiaalilainsäädännön käyttäjiä sitovaa velvoitetta noudattaa tosiasiallisen yhdenvertaisuuden peraatetta. [...] Tasavertainen, yhdenvertainen kohtelu on määritelty lainsäädännössä useassa eri kohdassa. Muodollinen yhdenvertaisuus ei riitä.

Lisäksi selvityksessä mm. kyseenalaistetaan "kantaväestön" edustajien ja maahanmuuttajien saamien tukien vertailu, koska tarkastuskertomuksessa ei ole määritelty sanaa "kantaväestö". (Lehto toteaa, että esim. hän itse sekä sosiaalijohtaja Syrjäläinen ovat syntyneet muualla, eivätkä siksi ole kantaväestöä.)

Syrjäläisen selityksessä todetaan, että:

Kaikki sosiaalitoimen tekemät päätökset ovat laillisia. Yhtään tehtyä päätöstä ei tarvitse eikä voida purkaa. Kaupunki ei ole menettänyt yhtään rahaa. Voimassa olevaa lainsäädäntöä, valtuuston ja hallituksen antamia ohjeita on noudatettu.

Maahanmuuttajien kotoutumisaikana sosiaalitoimi saa ELY-keskukselta toimeentulotukikulut täysimääräisinä takaisin. Vuoden 2011 toimeentulotuet on saatu ELY-keskukselta takaisin tilitysten/hakemusten mukaisina.

[...]

On syytä muistaa, että maahanmuuttotyö on myös oma itsenäinen sosiaalityön osa-alue, joka ei ole suoraan verrattavissa tilintarkastajien aikuissosiaalityöstä tarkasteluun nostamiin asiakastapauksiin. On täysin eri asia auttaa asiakastyössä Afrikasta suoraan pakolaisleiriltä tullutta luku- ja kirjoitustaidotonta maahanmuuttajaa kuin suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan syntynyttä kansalaista.

Sekä Lehdon että Syrjäläisen selitykset painottavat, että tilintarkastusprosessi on loukannut heidän oikeusturvaansa; että on vertailtu vääriä asioita ja haastateltu vääriä työntekijöitä; että he ovat toimineet laillisesti ja harkintavaltansa puitteissa; että kustannuksia kaupungille ei ole syntynyt, koska valtio maksaa; ja että päätöksissä tulee ottaa huomioon "tosiasiallisen" yhdenvertaisuuden toteutuminen.

Lausunnon on toimittanut myös Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juhani Lehto. Hänkin tyrmää tilintarkastajien toiminnan ja päättää lausuntonsa seuraavaan melko hurjaan syytökseen:

Se tapa, jolla saamieni selvitysten mukaan tilintarkastuksessa on maahanmuuttajien ja ns. kantaväestön toimeentulotukimenettelyn eroja oletettu, ei vaikuta vain asiantuntemattomalta ja sen vuoksi epäonnistuneelta. Vahvoin perustein voi myös olettaa, että sen teettäjä ja asiakirjoihin kirjaamista edellyttävä on itsekin tiennyt vertailun kestämättömyyden. Tällöin sen teettämistä lieneekin ohjannut tietoinen pyrkimys lietsoa vastenmielisyyttä Lieksan yhtä suurta asukasryhmää kohtaan ja epäluuloa sosiaaliviranomaisia kohtaan. Tässä suhteessa olisi mahdollista selvittää, täyttääkö toiminta rikollisen kansanryhmää kohtaan tunnetun vihan kiihottamisen [sic] tai viranomaistehtäviä hoitavien kunnian loukkaamisen tunnusmerkit.

Nämä selitykset ja lausunnot saatuaan tilintarkastaja antoi 22.8.2012 uuden tilintarkastuskertomuksen, jossa se esittää vastuuvapauden myöntämistä Lehdolle ja Syrjäläiselle. Tästä huolimatta kertomuksessa todetaan, että:

Kaupungin sisäinen valvonta ja konsernivalvonta on järjestetty asianmukaisesti lukuun ottamatta toimeentulotukien myöntämistä. Maahanmuuttajien toimeentulotukea koskevien päätösten dokumentoinnissa ja perusteluissa on ollut olennaisia puutteita. Tarkastuksen perusteella ei ollut mahdollista varmistua siitä, että kaikki toimeentulotukipäätökset on tehty yhdenmukaisin perustein. Maahanmuuttajien toimeentulotukimenoihin on saatu korvaus valtiolta.

Pahoittelen siis sitä, että viittasin tilintarkastuskertomuksen kumottuun versioon. Puolustelen itseäni sillä, että en toki ole systemaattisesti seurannut Lieksan kunnallista päätöksentekoa, sekä sillä, että minulla ei varsinaisesti ollut syytä epäillä julkisesti saatavilla olevan tarkastuskertomuksen "lopullisuutta".

Jos kuitenkin katsomme tarkkaan, huomaamme, että uuden tarkastuskertomuksen sisältö ei suuremmin eroa vanhasta. Vain johtopäätös eli vastuuvapauden evääminen on muuttunut sen puoltamiseksi, ja ongelmia, joihin kertomuksessa edelleen viitataan, ei enää yksilöidä. Lehdon ja Syrjäläisen antamien selitysten mukaan mitään ongelmia tai puutteita ei ole, joten uusikaan tilintarkastuskertomus ei ainakaan suoraan perustu näihin selityksiin.

Sosiaalityöntekijä Tarja Lehto on kaupunginjohtaja Esko Lehdon vaimo. Tarja Lehtoa puoltavan lausunnon antanut professori Juhani Lehto puolestaan on kaupunginjohtaja Lehdon serkku.

No comments.

Tämänpäiväisen uutisen mukaan sosiaalijohtaja Syrjäläinen on suuttunut kirjoituksestani ja sen tiimoilta saamistaan vihaisista puheluista. Hän aikoo tehdä rikosilmoituksen "väärän tiedon levittämisestä".

[Halla-aho] nojaa väärään informaatioon. Tämä tilintarkastuskertomus ei ole koskaan ollut valtuustossa esillä.

En minä sellaista ole väittänytkään. Siteerasin tilintarkastuskertomusta, joka on julkinen, netissä oleva asiakirja. Sitä, että tilintarkastaja oli myöhemmin korvannut sen uudella, vastuuvapauden myöntämistä esittävällä versiolla, en kirjoittamishetkellä tiennyt, mutta - kuten ylempää ja Uuden Suomen uutisesta näemme - uusikin versio nostaa esille maahanmuuttajien toimeentulotukipäätöksiin liittyvät ongelmat ja puutteet.


Takaisin