14.2.2011

Leikkauslista

[Kiitän inspiraatiosta kollega Jari Leinoa Tampereelta sekä maahanmuuttaja Barnaba Feter Wor Gonya Sudanista.]

Barnaba Feter Wor Gony on Sudanista Suomeen muuttanut 31-vuotias mieshenkilö. Oletettavasti Barnaba on saapunut maahamme turvapaikanhakijana, vaaroja ja vainoa paeten, suurta hätää ja ahdinkoa kokeneena. Parisataa sudanilaista saa vuosittain oleskeluluvan Suomeen humanitaarisista syistä.

Viime marraskuussa Barnaba raiskasi Lahdessa 16-vuotiaan tytön, joka oli menossa kaupasta kotiin. Raiskaus tapahtui kerrostalon sisäpihalla.

Barnaba on hiv-positiivinen.

Muutamaa päivää myöhemmin Barnaba tappeli kadulla ja pahoinpiteli väliin tulleen poliisin.

Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi Barnaban helmikuussa kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeuteen raiskauksesta, törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, pahoinpitelystä ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

Minulla on kolme alaikäistä lasta. Vanhin tyttäreni kulkee koulumatkansa itse ja käy iltapimeällä partiossa. Siksi minulla on taipumus ottaa katujen turvallisuuteen liittyvät kysymykset henkilökohtaisesti. Erityisen henkilökohtaisesti otan uutiset nuoria tyttöjä kadulla väijyvistä hiv-raiskaajista.

Suomalaisena veronmaksajana minua puolestaan harmittaa vietävästi, että hiv-positiivinen turvapaikanhakija, jonka ylläpidon ja (mitä todennäköisimmin) kalliin lääkehoidon minä ja kaltaiseni maksamme, kiittää vieraanvaraisuudesta raiskaamalla 16-vuotiaan tytön kerrostalon sisäpihalla.

Harmistuksissani ja loukkaantuneena ajattelin ensin esittää yhden kohdan leikkauslistan, joka kohdistuisi Barnaban alapäähän. Leikkausmetodiksi tuumin ehdottaa lamavuosilta tuttua juustohöylää.

Koska kuitenkin olemme nähneet, että Suomessa poliitikko joutuu oikeuteen ja saa tuomion kansanryhmää vastaan kiihottamisesta, jos hän puheillaan uhkaa ulkomaalaisen raiskaajan sukukalleuksia, en ehdotakaan edellä mainittua.

Sen sijaan tarjoaisin vaihtoehtoiseksi leikkauskohteeksi tamperelaisen kansalaisaktivisti ja nettihumoristi Seppo Lehdon vuonna 2008 saamaa kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdotonta vankeusrangaistusta. Turun hovioikeus vahvisti tuomion vuotta myöhemmin. Lehdon katsottiin ...

"... levittäneen muun muassa poliitikkoja ja virkamiehiä herjaavaa aineistoa internetissä."

Virkamiesten ja poliitikkojen lisäksi Lehto oli videoillaan ja kirjoituksillaan loukannut mm. islamin pyhää ped profeettaa Muhammadia.

Olen sitä mieltä, että sudanilaisen Barnaban saama tuomio on absoluuttisesti melko lievä. Olen kohtuullisen varma, että sudanilaisiin oloihin tottuneen hiv-potilaan kannalta suomalainen vankeinhoitolaitos on ihan ok juttu. Barnaballa tuskin on erityistä pelkoa joutua vankitovereiden raiskaamaksikaan. Lisäksi hän, mikäli on ensikertalainen, istuu tuomiostaan vain kaksi kolmannesta. Sen jälkeen hän on taas kadulla seuraavaan tekoonsa asti. Häntä ei tietenkään voida karkottaa maasta, koska hän ei saisi Sudanissa tautiinsa asianmukaista hoitoa.

Se, mikä on absoluuttisesti oikea rangaistustaso, on kuitenkin makuasia ja riippuu pitkälti siitä, mikä ylipäänsä nähdään oikeuslaitoksen ja rangaistusten funktioksi. Pohjoismaisessa, ja varsinkin suomalaisessa, järjestelmässä 70-luvulta lähtien hegemoniaa pitänyt marksilainen filosofia lähtee siitä, että rikollinen on yhteiskunnan uhri ja että seuraamusten ensisijainen tehtävä on "kiinnittää hänet yhteiskuntaan", kuten sanonta kuuluu. Tästä (minun mielestäni perverssistä) näkövinkkelistä vankilaan sulkeminen toimii tietenkin tavoitteita vastaan.

Toisen katsannon mukaan yhteiskunta on rikollisen uhri, ja rangaistusten ensisijainen tehtävä on suojella ensinmainittua viimeksimainitulta ja tyydyttää myös yleistä oikeustajua sekä - formaalisti toteutettuna kostona - suojella rikollista ja yhteiskuntaa omankädenoikeudelta ja anarkialta.

Tiivistetysti sanottuna rangaistus on se hintalappu, jonka yhteiskunta lätkäisee loukatulle oikeushyvälle, ts. Barnaban ja Lehdon tapauksissa 16-vuotiaan tytön terveydelle ja ruumiilliselle itsemääräämisoikeudelle sekä virkamiesten ja poliitikkojen kunnialle.

Tärkeimpänä asiana rangaistuskäytännössä en kuitenkaan pidä seuraamusten absoluuttista tasoa vaan suhteellisuudentajua. Kuten edellä sanoin, sekä löysä että tiukka käytäntö ovat perusteltavissa. Sen sijaan ei mielestäni ole subjektiivinen makuasia, kumpi oikeushyvä on tärkeämpi, 16-vuotiaan tytön terveys ja ruumiillinen koskemattomuus vai virkamiesten ja poliitikkojen (tai profeetta Muhammadin) kunnia.

Oikeuslaitoksen mielestä virkamiesten, poliitikkojen ja profeetta Muhammadin kunnia on kaksi kuukautta tärkeämpi asia kuin 16-vuotiaan tytön oikeus olla tulematta hiv-positiivisen sudanilaisen raiskaamaksi kerrostalon sisäpihalla. Mielestäni se on törkeää ja karmeaa.


Takaisin