9.9.2006

Lauantaisia haja-ajatuksia

Rouva lähti keskiviikkona Oxfordiin tieteilemään. Lapset puolestaan pääsivät aamulla mummin kanssa maalle ja palaavat vasta huomenna. Minulla on siis kokonainen lauantai kokonaan vapaana. Kävin aamulla kuuntelemassa kollegan väitöstä yliopistolla, mutta koska suurin osa viime yöstä meni nuhaista Hilmaa lohdutellessa, olin aika väsynyt ja onnistuin nukahtamaan tilaisuuden aikana silmät auki. Se oli erikoinen kokemus, jollaista ei ole ennen sattunut kohdalle.

Minun laillani ajattelevien, joita voimme konventionaalisesti ja leikillisesti kutsua "nazeiksi", ja "suvaitsevaisten" välille syntyy äärimmäisen harvoin oikeaa keskustelua. Jälkimmäiset ovat uskovaisia ihmisiä, eikä uskovaiseen ihmiseen voi vaikuttaa tosiasioilla, sillä uskonto tarkoittaa tosiasioista riippumatonta suhdetta ympäröivään todellisuuteen. Koska keskustelu ei yleensä ole mahdollista, ryhmien välinen kommunikaatio koostuu enimmäkseen yrityksistä aiheuttaa toiselle osapuolelle pahaa mieltä.

Paras tapa hermostuttaa ihmistä on omia hänelle rakas käsitteistö ja muuttaa se parodiaksi. Tällä saralla nazit johtavat "suvaitsevaisia" 6-0, mikä johtuu useista tekijöistä:

a) Nazit ovat tottuneet siihen, että silmille tulee koko ajan rapaa, kun taas "suvaitsevaiset", edustaessaan virallisesti hyväksyttyä dogmaa, eivät ole tottuneet vastarintaan vaan menettävät heti malttinsa.

b) "Suvaitsevaiset", kuten risupartakommunistit ja jyrkän laidan feministitkin, elävät keinotodellisuudessa, joka koostuu termeistä ja abstrakteista käsitteistä. Tällaisista mantranomaisista kliseistä ja eufemismeistä, tyyppiä "toiseuden kohtaaminen", "kansanryhmää vastaan kiihottaminen", "kulttuurin rikastuminen", "hyvinvoinnin haltuunotto", "heteropatriarkaalisten käytänteiden uusintaminen", saa tavattoman helposti veistettyä vitsejä, koska ne ovat valmiiksi naurettavia ja sisällöttömiä. Koska mitattavissa oleva todellisuus on sopusoinnussa nazien teesien kanssa, näillä ei yleensä ole tarvetta vartavasten luodulle sanahelinälle, jonka kimppuun "suvaitsevainen" voisi käydä. (Poikkeuksen muodostaa tietysti se joukko, jolla on maailmanteoria, ja joka siksi ei oleellisesti eroa "suvaitsevaisista".)

c) "Suvaitsevaiset", kaikkien stalinistisesti elämään suhtautuvien tavoin, ovat totista ja ilotonta väkeä. Heidän huumorintajunsa ei riitä omalle itselle nauramiseen, mikä olisi tehokkain tapa viedä terä parodialta, eikä myöskään vastapuolen aidosti hauskaan parodiointiin.

Yritän pitää asiat asioina ja ihmiset ihmisinä. Minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia kaveerata toista mieltä olevien kanssa, joskin päinvastainen on valitettavan harvoin totta. Enemmän kuin väärät mielipiteet minua ärsyttää "suvaitsevaisissa" juuri edellä mainittu tosikkomaisuus ja stalinistinen suhtautuminen omiin ja vieraisiin näkemyksiin. Siksipä ilahdun aina ihmisenä, kun "suvaitsevainen" onnistuu keksimään jotain oikeasti hauskaa meistä nazeista. Kuten muinaiset intialaiset tiesivät, śatror api gunā grāhyā došā vācyā guror api, eli "Vihollisenkin hyveet on mainittava ja gurunkin viat myönnettävä". Olen langennut välillä puhumaan "pc-fasismista", jolla siis tarkoitetaan poliittisen korrektiuden (political correctness) nimissä tehtäviä hyökkäyksiä sananvapautta vastaan. Tämä oli primitiivinen virhe: käytin genrespesifiä termiä, josta nokkela henkilö saa heti kiinni. Joku kysyi, tarkoittaako "pc-fasismi" henkilökohtaiselta tietokoneelta levitettävää fasismia, ja "pc-fasisti" sellaista kuin minä, kotona näppikselleen kuolaavaa kansankiihottajaa. Minua nauratti kovasti. Täytyy olla jatkossa tarkempi.

Jotta en olisi pelkkä pc-fasisti, jalkauduin alkuillasta kaupungille katselemaan, kuinka Maailmankaupan, Kehitysyhteistyön Ja Kaikkien Alain Asiantuntijat kokoontuivat Kiasman eteen kohentamaan kiinalaisten hikipajatyöläisten oloja ja oikeuksia. Otin iloksenne muutaman valokuvan läsnäolijoista, noista avoimen yhteiskunnan kannattajista ja tukipilareista (klikkaamalla isommaksi):

 

Paikalla oli paljon huppuun ja kasvot peittävään liinaan sonnustautuneita. Tämä varmaan johtui viiltävästä syystuulesta.

Poliisin ja rajavartiolaitoksen kypärämiehet ajoivat maijansa ja bussinsa tiiviiksi renkaaksi tiedostavan massan ympärille. Pääsin polkupyörineni livahtamaan sieltä viime hetkellä yhdessä niiden kanssa, jotka ilmoittivat menevänsä "steissille hakemaan lisää bisseä". Jäin katselemaan piiritysrenkaan ulkopuolelle. Sisäpuolelta kuului koirien haukkumista ja rytmikästä "natsit, natsit" -tsänttäystä. Mielikuvitukseni laukkasi pegasoksen lailla ja kutoi visioita siitä, mitä tällaiset äänet saattaisivat sivistyneessä yhteiskunnassa tarkoittaa. Oikeasti poliisi toki kaiketi seisoi siististi paikallaan ja otti vaieten vastaan Kiinan hikipajatyöläisten oikeuksia puolustavien aktivistien perustellun yhteiskuntakritiikin.

* * *

Liittyen ylempänä mainittuihin, "suvaitsevaisten" ja nazien välisen keskustelun ongelmakohtiin haluaisin sanoa vielä muutaman kriittisen (myös itsekriittisen) sanan ns. korteista, jotka ovat muodostuneet oleelliseksi osaksi diskurssia.

Kaikki tuntevat jo "rasistikortin", ts. väärän mielipiteen hiljentämisen (tai ainakin hiljentämisyrityksen) vihjaamalla, että kyseinen mielipide olisi rasistinen tai että sen takana olisi rasistinen motiivi. Kortin teho perustuu siihen, että kukaan ei halua olla rasisti. Esimerkkidialogi:

- Mielestäni maahanmuuttajien rikollisuudesta pitäisi puhua...

- On rasismii mainita rikoxentekijän etninen tausta! Sellasella keskustelulla halutaan vaan leimata kaikki maahanmuuttajat!

Joku huomautti, että verkkokeskustelussa alkaa näkyä merkkejä myös "rasistikorttikortista", ts. siitä, että jos maahanmuuttokriittiseen, tai suoranaisen rasistiseen, väitteeseen esittää poikkipuolisen sanan, väitteen esittäjä kuittaa kritiikin rasistikortiksi. Esimerkki:

- Kaikki negrut pitäis lähettää Afrikkaan ku niil on kumihuulet ja ne panee valkosii naisii!

- On kyllä aika punaniskainen näkemys...

- No nii, heti heiluu rasistikortti!

Huomautus on aiheellinen. Tätä todella tapahtuu. Ryhdyttyäni seuraamaan nettipalstoilla käytävää keskustelua sillä silmällä olin näkevinäni myös "rasistikorttikorttikortin" käyttöä, ts. sitä, että perusteltu maahanmuuttokriittinen näkemys teilataan ensin rasistikortilla, ja sitten aiheellinen syytös rasistikortin käytöstä kuitataan väittämällä syytöstä rasistikorttikortiksi. Esimerkki:

- Jotain pitäisi tehdä sille, että 27% Suomen raiskauksista on maahanmuuttajien tekemiä.

- Sua vaan häirizee se, et ne on eri värisii!

- Jaahas, rasistikortti viuhuu...

- Rasistit huutaa heti rasistikorttii ku niitten rasismiin esittää tosi hyvän vasta-argumentin!

Myös "rasistikorttikorttikorttikortti" on mahdollinen, mutta sen hahmottaminen vaatii tarkkailijalta jo aika hyvää tekstikriittistä silmää. Kaiken takana on tietysti juuri se, että keskustelu, lähinnä "suvaitsevaisista" johtuvista syistä, ei ole aitoa vaan puhtaan maneerista. Tarkoitus ei ole löytää yhteisymmärrystä mistään kysymyksestä vaan ainoastaan saada vastapuoli näyttämään mahdollisimman tyhmältä. Pitäisin järkevänä, että nazit pidättäytyisivät kaikenlaisten korttien käytöstä, sillä ne jumittavat keskustelun. Vastapuolta ei voi käännyttää, mutta jos me itse pysymme asiassa ja jätämme vastapuolen seikkailemaan metatasolle yksinään, neutraali tarkkailija, siis varsinaisen kohderyhmän edustaja, huomaa kyllä, missä mennään.

* * *

Mihinkään liittymätön asia: Kaikki tietävät, että mummot maksavat kaupassa isotkin ostoksensa viiden ja kymmenen sentin kolikoilla, joita kaadetaan iso läjä kukkarosta tiskiin. Kassatäti kerää läjästä tarvittavan summan, minkä jälkeen mummo poimii ylimääräiset lantit, yhden kerrallaan, takaisin kukkaroon.

Mistä nämä kolikot tulevat? Koska mummot maksavat kaikki ostoksensa niillä, kukkaroa on koko ajan täydennettävä jostakin. Käyvätkö he pankissa rikkomassa setelinsä pikkurahoiksi?

Tunsin nuorempana hullun kommunistiäijän, joka mm. melkein hankki itselleen monoa töistä kieltäytymällä osallistumisesta ensiapukurssille. Kurssin käyneenä hän olisi saattanut joutua elvyttämään jonkun porvarin kakaraa. Hän myös kieltäytyi maksamasta pysäköintimaksuja (ja pysäköintivirhemaksuja), jotka olivat tulonsiirtoja työtätekeviltä herroille. Säännöllisesti vierailevaa ulosottomiestä varten hänellä oli jättiläislaari kymmenpennisiä.

Mutta mistä ne mummojen kolikot ovat peräisin?


Takaisin