13.8.2009

Kotoutuksen onnistuminen

Ylen uutissivu kertoi eilen, että kaksi tuhatta "maahantulijalasta" (uudissanaisuutta) aloittaa tänä syksynä peruskoulun. Kaikkiaan oppivelvollisuuttaan on suorittamassa n. 16 000 "uussuomalaista". Uutisen mukaan jopa neljännes maahanmuuttajataustaisista lapsista lopettaa opintonsa peruskouluun. Varsinkin tytöillä on taipumus lannistua, elleivät he pääse ensimmäisellä yrittämällä haluamalleen alalle.

Yksi kouluaan aloittelevista on Raama Hasan -niminen tyttö. Raama on syntynyt Oulussa palestiinalaiselle äidille ja jemeniläiselle isälle. Äiti on käynyt nuoruudessaan koulua, isä ei.

Uutisen toimittanut Hilkka Säävälä jättää esittämättä monia, uutisen välittömästi provosoimia kysymyksiä.

"12 vuotta Suomessa asuneen perheen suomen taitaja on Raama [...]."

Raaman isä, Amin Hasan:

"- En osaa lukea enkä kirjoittaa."

Minäkään en osaisi lukea enkä kirjoittaa, ellen olisi koskaan saanut näiden taitojen opetteluun mahdollisuutta. Mutta miten on mahdollista, että Amin ei osaa a) suomea, b) lukea, c) kirjoittaa asuttuaan Suomessa 12 vuotta?

Eikö kenellekään laajassa ja hintavassa kotouttamiskoneistossamme ole 12 vuoden aikana tullut mieleen, että Aminin olisi hyvä osata a) suomea, b) lukea, c) kirjoittaa ja tarjota hänelle mahdollisuuksia näiden yhteiskunnassamme oleellisten taitojen hankkimiseen? Vai eikö Amin ole tarjotuista mahdollisuuksista huolimatta onnistunut 12 vuoden yrittämiselläkään oppimaan a) suomea, b) lukemista, c) kirjoittamista?

En tiedä, onko Hasanin perhe poikkeuksellinen suomalaisen kotouttamisfilosofian mestarinäyte, sen, jonka laatijat ovat ottaneet oppia muiden maiden tekemistä virheistä, vai ns. tavallinen tapaus. Ajattelisin mielelläni, että kyseessä ei ole ns. tavallinen tapaus, mutta olisiko Ylen toimittajalla toisaalta motiivia valita uutisen mannekiiniperheeksi kotoutumisessa erityisen epäonnistuneita ihmisiä?

Onko Suomessa tuhatmäärin perheitä, joiden vanhemmat eivät 12 vuoden maassaoleskelun aikana opi a) suomea, b) lukemaan, c) kirjoittamaan? Onko asiaintila toimittajien mielestä niin normaali, ettei se edes herätä kysymyksiä? Voiko näin olla myös jatkossa? Syntyykö tällaisesta maahanmuutto- ja kotoutuspolitiikasta hyvää jälkeä?

Palaamme nykyisen vähemmistövaltuutetun, Johanna Suurpään, kansantaloudelliseen profetiaan, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 21.4.1991:

"Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina."

Takaisin