18.12.2008

Kommentti Miska Rantaselle

Suomalaisen julkisen keskustelun voidaan viimeisten päivien aikana katsoa kokeneen vallankumouksen. Ilta-Sanomien (aiemmin törkeästä kunnianloukkauksesta tuomion saanut) toimittaja Rami Mäkinen on rantautunut vieraskirjaani itkemään, miten epäreilusti, tarkoitushakuisesti ja harhaanjohtavasti olen kommenteissani kohdellut hänen kollegaansa Sanna Ukkolaa. Vieraskirjalaiset kuulemma käyvät yhden toimittajaparan kimppuun "kuin pahaiset koulukiusaajat". Sanna on (oman ilmoituksensa mukaan) saanut jopa ilkeää sähköpostia.

Onhan se kauheaa. Yksityishenkilön blogissa puhutaan pahaa toimittajasta, tuosta herkästä ja loukkaamattomasta. Vääryys on kiistatta suurempi kuin se, että Sanna Ukkola, yhdessä valtakunnan myydyimmistä tiedotusvälineistä, yhdessä melkein koko muun mediakentän kanssa, kaataa viikkokaupalla valheista, puolitotuuksista ja harhaanjohtavista sitaateista sekoitettua visvaa sen yksityishenkilön niskaan. Tai että se yksityishenkilö saa tämän kampanjan tuloksena ottaa jatkuvasti vastaan itseensä, vaimoonsa ja lapsiinsa kohdistuvia tappo-, pahoinpitely- ja raiskausuhkauksia.

Kyynisempi voisi sanoa, että Sanna saa kauan kerjättyä omaa lääkettä. Tosin sellaisilla varauksilla, että käytettävissäni on edelleenkin vain tämä blogi ja Sannalla Ilta-Sanomat, ja että minun väitteeni ovat todenmukaisia mutta Sannan eivät.

Tänään itkukuoroon liittyy Hesarin Miska Rantanen otsikolla "Käy tässä sitten asiallista keskustelua":

"Toiselle kollegalle on käynyt hullummin. Hänen kirjoittamastaan artikkelista on yli kuukausi, ja tänä aikana hän on saanut useita raiskaus- ja tappouhkauksia. Hänen saamiaan törkyviestejä ei voi perhelehdessä julkaista."

Mutta ihan varmasti ne törkyviestit ovat olemassa. Emme vain viitsi näyttää niitä.

"Keskustelu maahanmuuttopolitiikasta ei tällä tavoin taatusti etene. Moni kollega on jo kertonut, etteivät he halua kirjoittaa perussuomalaisista tai Suomen Sisusta, kun seurauksena on heti kuraa sähköpostissa ja luurissa. Samalla monet halla-aholaiset ovat nimenomaan vaatineet 'asiallista keskustelua'!"

Olisihan tässä ollut aikaa n. 18 vuotta viritellä sitä asiallista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta. Onkohan Miska aivan tosissaan antaessaan ymmärtää, että Hesarin ja "kollegoiden" tapa käsitellä esim. minua on ollut asiallista ja totuuteen pyrkivää? Että keskusteluhaasteeseen on vastattu tasapuolisen, neutraalin journalismin hengessä?

Miksi lehtien ylipäätään pitäisi kirjoittaa Perussuomalaisista tai Suomen Sisusta? Eivät "halla-aholaiset" ole vaatineet keskustelua näistä aiheista vaan maahanmuuttopolitiikasta.

"Tuoreella Homma-palstalla (www.hommaforum.org) on paikoitellen aitoa yritystä dialogiin, mutta sielläkin pari möläyttelijää riittää hapattamaan ison osan maitoa."

Hesarin (ja kollegoiden) keskeinen perustelu kieltäytyä maahanmuuton asiallisesta käsittelystä on se, että aina joku "halla-aholainen" on jossakin sanonut jotain asiatonta. Niin kauan kuin satojen verkkoon kirjoittavien "halla-aholaisten" joukossa on yksikin, joka on koskaan missään sanonut mitään, mitä tarkoitushakuisella siteeraamisella voidaan pitää asiattomana, keskusteluun ei Miskan ja Hesarin mukaan ole edellytyksiä eikä tarvetta.

Sanoisin, että Miska ja Hesari päästävät itsensä varsin helpolla.

"Syytön ei ole Halla-ahokaan, joka on kuitannut monet sammakkonsa 'huumorina'."

Ei suinkaan, Miska hyvä. Olen todennut huumoriksi sellaiset sanomiseni, jotka on tarkoitettu huumoriksi, jotka niitä siteeraava toimittaja on itsekin ymmärtänyt huumoriksi, mutta joita on pahassa tarkoituksessa siteerattu ikään kuin ne olisi sanottu vakavissaan.

Mitä minä itse asiassa olen kuitannut huumoriksi? Ainoa mieleen tuleva esimerkki on pahamaineinen "Spam and destroy"-päiväkäsky, josta sekä Sanna Ukkola että Hesarin Esa Mäkinen saivat revittyä runsaasti riemua. Viestin alkuperäiseen kontekstiin voi tutustua vieraskirjan arkistossa (klik ja klik):

Nimi : Junkkari
Mitä teen : Kommentoin

Viesti : Eikös se kaljupää humanisti selittänyt asian niin, että Scriptassa annetaan netseille hyökkäyskäsky.
Operaatio spämmää ja tuhoa :D

Nimi : Jussi Halla-aho
Mitä teen : Kommentoin

Viesti : Älykkyyskeskustelu seis! Seuraavaksi heiluu ylläpidon punakynä.
Ai niin: Mars Ilta-Sanomien kommenttilaatikkoon. Spam and destroy!1!"

Eiköhän tuosta hitaampikin toimittaja ymmärrä, että kyse on ns. läpästä.

Miska:

"Silti hän analysoi itsestään tehtyjä juttuja kuin piru raamattua. Huumorimieheksi hän on yllättävän tosikko ja poliitikoksi herkkänahkainen."

Henk.koht. en ymmärrä, miksi valheiden oikaiseminen on merkki herkkänahkaisuudesta tai tosikkomaisuudesta. Luultavasti toimittajia häiritsee se, että uudessa internet-maailmassa he eivät voi absoluuttisesti säädellä sitä, mikä pääsee julkisuuteen. Yritä nyt siinä mustamaalata, kun kohde voi ohi toimittajan kertoa asioiden oikean laidan, ja joku voi vielä lukea oikaisun. Se on kamalan epäreilua. Nyyh.

"Herkkänahkaisuuteni" on pitkälti median luomusta. Esim. Sanna Ukkola kirjoitti lokakuisessa jutussaan, että teen "herkästi kanteluita ja tutkintapyyntöjä" itseeni kohdistuvasta kritiikistä. Tämä on mielenkiintoinen väite, kun otetaan huomioon, etten ole tehnyt yhtäkään kantelua tai tutkintapyyntöä itseeni kohdistuvasta kritiikistä. Hesarista toki tein kantelun Julkisen Sanan Neuvostolle, mutta kantelun aiheena ei ollut lehden kirjoitus, vaan se, ettei Hesari julkaissut vastinettani tai perustellut julkaisematta jättämistä, vaikka sen lain mukaan olisi pitänyt näin tehdä.

Ylen A-Talk-ohjelmasta tein myös kantelun JSN:lle, mutta tässäkään tapauksessa kantelun aiheena ei ollut minuun kohdistuva kritiikki vaan epäasiallinen ja harhaanjohtava tapa siteerata sanomisiani.

"Toisaalta voidaan jälkiviisaasti todeta, että nyt saadaan sitä, mitä tilattiin. Takavuosina maahanmuuton ja kotouttamisen ongelmista oltiin julkisuudessa sukkasilteen. Esimerkiksi ulkomaalaisten yliedustus Helsingin raiskaustilastoissa ohitettiin vähin äänin."

Niinpä, Miska. Entä miten ajattelitte toimia tästä eteenpäin? Oletteko kenties tuumanneet ottaa opiksi tästä jälkikäteen havaitusta virheestä strategiassa? Vai aiotteko jatkossakin keskittyä kertomaan, että kannatan raiskauksia, aion ampua homoja päähän ja komennan tahdotonta robottiarmeijaani lähettämään ilkeää sähköpostia toimittajaparoille?

Helsingin Sanomien jo puolitoista kuukautta jatkuneessa reaktiossa vaalimenestykseeni on havaittavissa tietty syklisyys. Tiedostetulla tasolla toimituskunnassa ymmärretään, tai melkein ymmärretään, että jatkuva mustamaalaus ja valehtelu eivät välttämättä tuota haluttua tulosta (mikä se sitten onkin). Minulla on oma tiedotuskanava, ts. tämä sivusto, ja jatkuva otsikoissaroikkumiseni ohjaa tänne runsaasti uusia kävijöitä. Heistä osa malttaa lukea, mitä olen todellisuudessa sanonut, ja tästä osasta osa toteaa olevansa kanssani samaa mieltä.

(Omissa joukoissa on ajoittain epäilty "Medianurkkauksen" ja vastineiden kirjoittamisen mielekkyyttä. Kokemusten valossa käytäntö on kuitenkin hyvä. Saan päivittäin postia ihmisiltä, jotka lehtijutut luettuaan ovat saapuneet paikalle aikomuksenaan antaa minun kuulla kunniani. Vastineen luettuaan he ovat rauhoittuneet ja todenneet, ettei se nyt ollutkaan ihan niin kuin Hesari antoi ymmärtää. Välillä taas käy niin, että henkilö, Hesarin kiihottamana, lähettää minulle tapa-itses-vitun-homo-postia. Päivän tai parin päästä sama henkilö, vastineeseen tutustuttuaan, lähettää anteeksipyynnön. Tällaisesta tulee hyvä mieli. Kiitos ja tunnustus kaikille, jotka malttavat myöntää erehtyneensä.)

HS ei enää pysty hallitsemaan julkisuutta, mikä yhtäältä ahdistaa toimittajia ja synnyttää ahdistunutta, vihaa tihkuvaa kirjoittelua. Toisaalta se saa terävimmän osan toimittajista pohtimaan uusia strategioita. Yksi - realistinen - strategia allekirjoittaneen (ja Perussuomalaisten) merkityksen vähentämiseksi olisi se, että media ryhtyisi avoimeen, kriittiseen maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskusteluun. Tällä hetkellä sellaista harrastetaan yksinomaan rasisteiksi leimattujen maahanmuuttokriittisten parissa.

Vaikka tämä tilanne - kuten Miskankin vuodatuksesta näemme - orastavasti ymmärretään Hesarissa, orastava ymmärrys ei ole riittävän vahva tukahduttaakseen omahyväisen vasemmistolaistoimittajan selkäytimeen ohjelmoitua tapaa reagoida vääriin (= lehden linjaa uhmaaviin) mielipiteisiin. Tämä selkäydinreaktio on herjaaminen, valehtelu ja henkilöön menevä mustamaalaus.

Turvautuminen luontaiseen, tuttuun defenssiin, vaikka se tiedettäisiin vääräksi, on inhimillistä. Meistä jokainen tietää esimerkiksi sen, että kohdattaessa metsässä karhu ei pidä lähteä juoksemaan tai kiivetä puuhun. On lähdettävä hissukseen kävelemään tulosuuntaan tai - karhun silti lähtiessä perään - asetuttava rauhallisesti maahan makaamaan. Kuinka moni meistä oikeasti kykenisi tähän? Kuinka moni pystyisi tukahduttamaan ihmisen kovalevylle kaiverretun primitiiviratkaisun, joka on: "Juokse!!"

Syklisyydellä viittaan siihen, että Hesarin allekirjoittanutta koskevassa uutisoinnissa ovat loppusyksyn ajan vuorotelleet yhtäältä kokonaistilannetta koskeva oivallus (tiedotusmonopoli menetetty, ihmisten äänestyskäyttäytymiseen on jokin syy jne.) ja toisaalta primitiivireaktio ("Herjaa! Valehtele! Mustamaalaa!").

Välittömästi vaalien jälkeen Hesarista alkoi kuulua sellaisia ääniä, että ihmiset ovat huolissaan maahanmuuttoasioista, että niitä on kenties tähän asti käsitelty mediassa silkkihansikkain (rasismin estämiseksi), ja että asioista pitää ("äärioikeiston" nousun estämiseksi) ryhtyä puhumaan avoimemmin valtavirtamediassa.

Tämän jälkeen selkäydin sai voiton, ja kirjoittelu keskittyi siihen, että yllytän raiskaamaan vihreitä naisia.

Kun vihreät naiset eivät enää jaksaneet kiihottaa, palattiin sen pohtimiseen, pitäisikö niistä maahanmuuttoasioista keskustella avoimemmin. Jokin syyhän ihmisillä oli äänestää maahanmuuttokriittisiä.

Tämän jälkeen selkäydin pääsi taas niskan päälle, ja lehti katsoi hyväksi toitottaa päiväkaupalla, että haaveilen ampuvani homoja päähän.

Sitten taas palattiin puntaroimaan sitä, että avointa maahanmuuttokeskustelua ei ole riittävästi, ja että tämä asiaintila antaa kaikenlaisille halla-ahoille mahdollisuuden rellestää netissä. Tosin tällä pohdiskelulla ei ollut esim. sellaista käytännön seurausta, että HS olisi kirjoittanut puolikasta sanaa ministeri Astrid Thorsin uudesta, salamyhkäisesti valmistellusta rajat-auki-ulkomaalaislaista. Tapaus pääsi Hesariin vasta, kun kaikki muut viestimet olivat siitä jo ehtineet raportoida.

Ja sitten, 14.12.2008, taiteen tohtori Helena Oikarinen-Jabai kertoo Hesarin pääkirjoitussivulla , mistä kaikessa on kysymys:

"Kuluvana syksynä julkisuudessa on käsitelty tuoreen kaupunginvaltuutetun maahanmuuttajavastaisia nettikirjoituksia. Erityistä huomiota on herättänyt maahanmuuttajaväestön kasvun linkittäminen seksuaalirikoksiin."

Itse asiassa tietynlaisen maahanmuuttajaväestön kasvu linkittyy paljoon muuhunkin kuin seksuaalirikoksiin. Ne muut asiat eivät kuitenkaan ole kiinnostaneet Hesaria yhtä paljon kuin seksuaalirikokset.

"Mustia miehiä kohtaan tunnettua irrationaalista pelkoa ja vihaa ja sen syntymekanismeja on sittemmin pohdittu ja tutkittu paljon. Yhdeksi syyksi on todettu lynkkaajien alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan."

Hallitsemattomaan maahanmuuttoon ja sen seurauksiin kohdistuvasta kritiikistä päästään muutaman aasinsillan kautta lynkkaajiin ja "mustia miehiä kohtaan tunnettuun irrationaaliseen pelkoon ja vihaan". Tämän irrationaalisen vihan ja pelon takana taas on alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan.

Kuten jokainen normaali ihminen, pohdin aina silloin tällöin omia vaikuttimiani. Sitä, että tunnen alitajuista halua mustien miesten kehoja kohtaan, en kyllä olisi oivaltanut ilman taiteen tohtori Oikarinen-Jabaita.

Muun postin seassa olen saanut useita palautteita naisilta, jotka ovat joutuneet afrikkalaisen raiskaajan uhriksi. Säännönmukaisesti nämä naiset kertovat elävänsä jatkuvassa pelossa ja saavansa paniikkikohtauksia nähdessään mustia miehiä. Olisikohan Oikarinen-Jabai valmis kertomaan heillekin, että heidän pelkojensa taustalla on alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan?

Oikarinen-Jabain väitöskirja Syrjän tiloja ja soraääniä. Performatiivista kirjoittamista Suomen ja Gambian välimaastoissa pohjautuu Taideteollisen korkeakoulun tutkimustietokantakuvauksen mukaan...

"...empiiriseen aineistoon [...] sekä henkilökohtaisiin ja tutkijan lasten kokemuksiin, muistoihin ja kehon tietoon. Tutkimustehtävänä on performatiivista ja kokeilevaa kirjoittamista todentamalla löytää uusia näkökulmia diasporisiin ilmiöihin ja valottaa ”rodun”, etnisyyden, sukupuolen ja luokan paikantumisia ja siirtymiä."

Kiva.

Mutta toimiihan Oikarinen-Jabain opinahjossa professorinakin henkilö, joka loi kuuluisuutensa mestaamalla kissan ja onanoimalla raadon päälle.

Sen jälkeen, kun maahanmuuttokriittisyys on Hesarin pääkirjoitussivulla selitetty interrasiaaliseksi homofantasiaksi, Miska Rantanen onkin jo vaikeroimassa, miten vaikeaa maahanmuuttokriittisten kanssa on käydä asiallista keskustelua.

Kop kop, Miska. Asialliseen keskusteluun tarvitaan kaksi osapuolta.

Ihmisten lokaamisella leipänsä ansaitsevien roskajournalistien (tyyppiä Sanna Ukkola ja Rami Mäkinen) mimosamainen herkkähipiäisyys on liikuttavaa. Mieleeni tuli, että heidän tapansa ajatella on hyvin samankaltainen kuin keskimääräisellä ala-asteikäisellä koulukiusaajalla: Jooko, et me kiusataan sua, mut jooko, ettet kerro siitä kellekään. Tai oot tosi raukkis.


Takaisin