4.3.2014

Kirjallinen kysymys Ukrainan tapahtumiin liittyen

Jätin 3.3.2014 hallituksen vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen:

Eduskunnan puhemiehelle

Venäjän federaatio suorittaa parhaillaan Ukrainan alueella sotilasoperaatioita, jotka loukkaavat Ukrainan suvereniteettia ja kansainvälistä oikeutta sekä rikkovat lupauksia, jotka Venäjä antoi vuonna 1994 Ukrainan luopuessa sen alueelle Neuvostoliiton hajotessa jääneistä ydinaseista.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on kriisin aikana toistanut sen linjauksen, että Venäjä varaa itselleen oikeuden "suojella venäläisiä intressejä ja venäjän kielen puhujia" myös Venäjän rajojen ulkopuolella. Koska Ukrainassa asuvien venäläisten asemassa ei ole tapahtunut muutosta, "intresseillä" viitataan mitä ilmeisimmin Venäjälle mieluisan presidentin syrjäyttämiseen.

Suomi voi tehdä varsin vähän Venäjän aggressiivisten toimien suhteen Ukrainassa. Huomiota on kuitenkin syytä kiinnittää siihen, että Venäjän kansalaiset ja venäläiset oikeushenkilöt ovat hankkineet omistukseensa runsaasti kiinteistöjä Suomen alueelta. Samoin tulee muistaa, että venäläiset ovat Suomen suurin ja nopeimmin kasvava vähemmistö. Suomeen on siis Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntynyt merkittäviä "venäläisiä intressejä" ja suuri "venäjän kielen puhujien" joukko, jotka Venäjä voi omaksumansa doktriinin puitteissa ottaa "suojelukseensa".

Erikseen on korostettava, että Venäjä voi käyttää rajojensa ulkopuolella asuvia venäläisvähemmistöjä ulkopolitiikkansa pelinappuloina täysin riippumatta siitä, haluavatko ne itse Venäjän federaation "suojelua" vai eivät. Tätä riskiä ei ainakaan vähennä se, että Suomessa on tahoja, jotka jatkuvasti levittävät venäläisessä mediassa liioiteltuja ja valheellisia tietoja venäläisten huonosta kohtelusta Suomessa ja siten lietsovat suomalaisvastaista mielialaa Venäjällä.

Venäläisväestön asema ja ennen kaikkea venäjän kielen virallinen asema ovat olleet jatkuva kahnauksen aihe Baltian maiden ja Venäjän välillä. Venäjän uhittelua on kuitenkin hillinnyt kenties voimakkaimmin se, että Baltian maat - toisin kuin vaikkapa Ukraina ja Suomi - ovat sotilasliitto Naton jäseniä ja siten Yhdysvaltain johtaman kollektiivisen puolustuksen piirissä.

Samalla, kun Venäjän ulkopolitiikka on muuttunut yhä aggressiivisemmaksi, ja se on osoittanut valmiutensa uhkaavan retoriikan ohella suoranaiseen sotilaalliseen toimintaan vuonna 2008 Georgiassa ja nyt Ukrainassa, Suomi on paitsi ilmaissut haluttomuutensa käydä todellista keskustelua Nato-jäsenyydestä myös ajanut alas kansallista puolustustaan supistamalla reserviä, luopumalla maamiinoista, hävittämällä kalustoaan ja käytännössä lopettamalla kertausharjoitukset.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Katsooko hallitus, että merkittävien venäläisten intressien muodostuminen Suomeen, yhdistettynä Venäjän ulkopoliittiseen doktriiniin, Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen, kansallisen puolustuskyvyn heikentymiseen ja Suomen venäläisväestön kohtelua koskevaan propagandaan venäläisessä mediassa, luo näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa uhkakuvia ja antaa aihetta harkita esimerkiksi ulkomaalaisten kiinteistökauppoja koskevaa lainsäädäntöä, Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja tai puolustusvoimien rahoitusta uudelleen?


Takaisin