15.5.2011

Kauheaa ja vähemmän kauheaa

Muutama viikko sitten kirjoitin kevään kuumasta aiheesta, internetissä esitettävistä uhkaavista viesteistä. Toin julki ihmettelyni sen johdosta, että vaikka tiedotusvälineissä pauhataan kovasti "rasistien" ja perussuomalaisia lähellä olevien tahojen tekemistä ja "monikulttuurisuusasiantuntijoihin" kohdistuvista uhkauksista, varsinaista näyttöä tuntuu olevan lähinnä päinvastaisesta viestiliikenteestä.

Esimerkkinä nostin esiin perussuomalaisiin (ja nimeltä mainitsematta minuun) kohdistuvia, Facebookissa esitettyjä päähänampumissuunnitelmia sekä kollegalleni Olli Immoselle lähetetyn kehotuksen tappaa allekirjoittanut.

Jäin mielenkiinnolla odottamaan oikeamielisten piirien reaktioita. On myönnettävä, että oikeamieliset piirit onnistuivat taas yllättämään, vaikka olen jo päättänyt, etten ylläty enää mistään. Kuten muistamme, reilu vuosi sitten Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto esitti syvän huolensa netissä esitetyistä uhkailuista. Hän vertasi "maahanmuuttotutkijoihin" kohdistuneita (joskin toteennäyttämättömiä), keskustelupalstoilla julkaistuja kirjoituksia Stalinin vainoihin tai katolisen kirkon inkvisitioon. Hän piti tilannetta "harvinaisen vakavana".

Monikulttuuritutkija Veronika Honkasalo puolestaan totesi, että ...

"... pitää olla valmis hurjiin reaktioihin, mutta jossain on oltava raja."

En halua tässä yhteydessä ottaa sen kummemmin kantaa Niiniluodon ilmeiseen suhteellisuudentajun puutteeseen. Se, että yksityiset kansalaiset kirjoittavat netissä rumasti valtaapitävistä ja virallisesta yhteiskunnasta, ei mielestäni ole ihan sama asia kuin se, että valtaapitävät ja virallinen yhteiskunta esimerkiksi polttavat yksityisiä kansalaisia roviolla tai lähettävät näitä vankileireille.

Paljon kiinnostavampaa on havaita, että uhkailujen vakavastiotettavuus tuntuu riippuvan yksinomaan siitä, kuka niitä esittää ja keneen ne kohdistuvat. Kun ensin on kuukausikaupalla veisattu jeremiadia siitä, miten anonyymit nettikirjoitukset tuhoavat suomalaisen demokratian ja vapaan yhteiskunnan, perussuomalaisiin kohdistuneet, toteennäytetyt ja varsin graafiset väkivaltauhkaukset kirvoittivatkin Iltalehden tavoittamassa Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Teemu Keskisarjassa tällaisia mietteitä:

"Tappouhkauksia on Suomessa lähetetty aina ennenkin presidenteille, politiikoille ja sotapäälliköille. Arkistot ovat täynnä ö-mappeja, johon niitä on pantu. Nykyään tieto niistä tulee vain paremmin julki, ja niitä on helppo tehdä piloillaankin internetissä."

[...]

"Nykyään suomalaisella poliitikolla on suurempi todennäköisyys kuolla viinaan, kuin tulla pahoinpidellyksi. 1930- ja 1940-luvuilla uhkauksiin kannatti suhtautua paljon vakavammin."

Olen periaatteessa aivan samaa mieltä, enkä sen vuoksi olekaan erityisen huolissani henkilööni kohdistuvista uhkailuista. Mutta en minä muista tällaisia asiantuntija-arvioita lukeneeni silloin, kun Astrid Thorsia ja monikulttuuritutkijoita (kuulemma) uhkailtiin netissä. Mielestäni kaksinaismoralismi saavuttaa tässä sellaiset mittasuhteet, että voisin oksentaa.

Immonen otti saamansa tappouhkauksen tiimoilta yhteyttä poliisiin. Poliisista kerrottiin, että kyseessä on asianomistajarikos, eikä virkavalta ryhdy toimiin, ellei Immonen tee tutkintapyyntöä. Tässäkin asiassa olen periaatteessa poliisin kanssa samoilla linjoilla, mutta toisaalta muistamme, että kun joku puupää viime vuonna perusti Facebookiin useampaan kansanedustajaan kohdistuvan viharyhmän, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske oli tällaista mieltä:

"Kyllä me olemme tulkinneet niin, että esimerkiksi kansanedustajiin ja ministereihin kohdistuvat uhkaukset ovat virallisen syytteen alaisia - halusivatpa nämä asianomaiset itse reagoida niihin syytevaatimuksella tai eivät."
[...]
"Kun yksi uhkaa, toinen uhkaa vähän kovemmin ja kolmas vielä kovemmin, kuka ottaa sen varmuuden, ettei jo neljäs teekin jotakin? Itse lähden siitä, että kyllä näihin tempauksiin pitää reagoida, jottei niistä muodostu mitään yleistä kansanhuvia."

Odottelemme nyt sitten kovasti Kalskeen proaktiivista otetta ja reagointia. Mitään ei ole kuulunut. Mahdollisesti Kalske joutuu tinkimään viime syksynä julistamistaan periaatteista siksi, että hänellä on näinä aikoina yhteiskuntajärjestyksen turvaamisen kannalta tähdellisempää tekemistä.

Uhkaavan nettikirjoittelun lisäksi on viime aikoina kohistu kovasti maahanmuuttajiin kohdistuvasta rikollisuudesta. Elävässä elämässä sitä vain tapahtuu kovin paljon vähemmän kuin mitä suvaitsevainen agenda kaipaisi. Siksi jokainen vähäpätöinen ja näytöltään kyseenalainenkin tapaus kelpaa ehtymättömän riemun lähteeksi.

Helsingissä pahoinpideltiin taannoin maahanmuuttajataustainen bussikuski, jota aihetta onkin perusteellisesti reposteltu pääkirjoitustasolla. Tapaus on nähtävästi kertonut jotakin yleistettävissä olevaa suomalaisesta yhteiskunnasta, minkä lisäksi vastuu siitä on selvästi kuulunut perussuomalaisille ja heidän vaalivoitolleen. Näin Etelä-Suomen Sanomat 11.5.:

"Suvaitsemattomuus, syrjintä ja suoranainen väkivalta maahanmuuttajia kohtaan on viime aikoina ollut silmiinpistävää. Helsingissä on ollut useita vihan ja rasismin leimauksia arkielämässä; siellä on esimerkiksi pahoinpidelty muualta tänne muuttaneita bussikuskeja."

"Näyttää aivan siltä, kuin perussuomalaisten vaalivoitto olisi tulkittu luvaksi kohdella uussuomalaisia ilkeästi, syrjivästi tai jopa väkivaltaisesti. Ei vaaleissa rasismi saanut valtakirjaa, vaan perussuomalaiset, monien muiden muassa."

Huomatkaa ensinnäkin, että tosielämän "bussikuski" on vaivihkaa muuttunut mielikuvamaailman "bussikuskeiksi". Yksittäistapauksesta on tullut ilmiö, eikä kohta kukaan enää muista, mitä itse asiassa tapahtui. Toiseksi on todettava, että bussikuskeihin kohdistuva väkivalta, jonka tekijöinä ovat kunnostautuneet niin kantaväestön edustajat kuin maahanmuuttajatkin, on yleisesti ottaen ollut kasvava trendi Helsingissä. Jos puolet pääkaupunkiseudun kuljettajista on maahanmuuttajia, lienee selvä asia, että heitä on myös pahoinpideltyjen joukossa.

Olen alkavalla viikolla puuhaamassa itselleni tapaamisia liikennelaitoksen ja poliisin edustajien kanssa saadakseni todellista tietoa kuskeihin kohdistuvasta väkivallasta ja sen etnisestä jakaumasta. Palaan sitten asiaan tarkemmin.

Omassa kolumnissaan 9.5. toimittaja Timo Harakka on laueta housuihinsa:

"Tämähän on suuri väärinkäsitys. Maahanmuuton tiukentaminen ei tarkoita sitä, että kenelläkään on oikeus tai peräti yllyke käydä ulkomaalaisen näköisten ihmisten kimppuun. Vähemmistöjä suojaavat lait, ihmisoikeudet ja jopa käytöstavat ovat yhä voimassa."

"Silti on merkkejä, että perussuomalaisten vaalivoitto on ikään kuin antanut luvan sanallisiin tai jopa fyysisiin hyökkäyksiin. Helsingin Sanomat on uutisoinut päivittäin, kuinka maahanmuuttajiin kohdistunut rikollisuus on räjähtänyt."

"Maahanmuuttajataustaisia bussinkuljettajia pahoinpidellään keskellä kirkasta päivää. Jokainen kaupungilla kulkeva osaa kertoa, että niin eriväriset kuin vaikkapa ruotsia puhuvat saavat jatkuvasti pelätä väkivaltaa."

En kyllä edelleenkään ole havainnut mitään merkkejä siitä, että eriväriset tai ruotsia puhuvat joutuisivat jatkuvasti pelkäämään väkivaltaa. Ainakaan sen enempää kuin tavalliset valkoihoiset ja suomea puhuvat. Seuraavaa sitaattia onkin syytä pohtia tarkemmin:

"Nyt on aika sanoa julkisesti ja kovaan ääneen, Timo Soini, että erivärisillä ihmisillä on oikeus elää Suomessa rauhassa ja turvassa – ja että he ovat myös perussuomalaisten suojeluksessa."

Minäkin olen sitä mieltä, että erivärisillä ihmisillä pitäisi olla Suomessa oikeus elää rauhassa ja turvassa. Mutta olen sitäkin mieltä, että myös valtaväestöön kuuluvilla pitäisi olla oikeus elää rauhassa ja turvassa. Kenen suojeluksessa he ovat? Kenen pitäisi julkisesti ja kovaan ääneen sanoa, että suomalaisella kaduntallaajalla on oikeus olla tulematta maahanmuuttajajoukon mukiloimaksi ja ryöstämäksi?

Entä onko maahanmuuttajilla oikeus olla tulematta toisten maahanmuuttajien mukiloimaksi?

Jos vastuu suomalaisen tekemästä ja maahanmuuttajaan kohdistuneesta väkivallanteosta kuuluu kollektiivisesti suomalaisille, ja jos tällainen teko voidaan yleistää jonkinlaiseksi indikaattoriksi Suomen henkisestä tilasta, miksei sama kollektiivinen vastuu ja yleistettävyys ulotu maahanmuuttajien tekemiin rikoksiin? Kuka niistä on vastuussa?

Jos perussuomalaisten vaalivoitto on joillakin tahoilla tulkittu "luvaksi" käydä maahanmuuttajien kimppuun, voisiko vastaavasti olla niin, että kantaväestön jatkuva syyllistäminen ja demonisointi sekä maahanmuuttajien kritiikitön kohtelu Harakka-mediassa antaa maahanmuuttajille "hiljaisen luvan" käydä suomalaisten kimppuun?

Elääkö Timo Harakka sellaisessa harhakäsityksessä, että Suomi olisi turvallinen paikka kenellekään? Mikäli ei elä, miksi hän rajaa oikeuden turvallisuuteen vain maahanmuuttajille?

Sanomalehti Keskisuomalainen kertoi 14.5. avoimesta kirjeestä, jonka huolestuneet kansalaispiirit pastori Ansku Jaakkolan johdolla olivat osoittaneet Jyväskylän kaupungin päättäjille. Taustalla oli 8.4. sattuneeksi väitetty tapaus, jossa neljä mieshenkilöä oli hyökännyt afrikkalaislähtöisen nuoren naisen kimppuun. Kirjeen kirjoittajat olivat "pöyristyneitä ja kauhistuneita".

Tapauksesta ei ole muuta näyttöä kuin naisen sana. Yksi silminnäkijä oli nähnyt naisen suistuvan pyörällään ojaan, mutta pahoinpitelystä ei ollut havaintoja. Avoimen kirjeen mukaan:

"Jyväskylässä asuvien afrikkalaisten arkeen kuuluvat lähes päivittäiset rasistiset huutelut ja uhkaukset kadulla, kaupoissa ja kouluissa."

Poliisille ilmoituksia rasistisista rikoksista tulee harvoin.

"Eri maahanmuuttajataustaisten henkilöiden välisiä keskinäisiä yhteenottoja on sen sijaan Jyväskylässäkin ollut."

Keski-Suomessa on tänä vuonna kirjattu 10 "rasistista rikosta". Kyse lienee tutkinnassa olevista rikosepäilyistä, ei oikeuden antamista tuomioista. Suhteutettuna henkilöön kohdistuvien rikosten kokonaismäärään viharikokset eivät näytä kovin epideemisiltä.

Vertailukohdaksi voimme ottaa tuoreen tapauksen Tampereelta. 14.5. kaksi tummaihoista mieshenkilöä oli napannut nuoren naisen pakettiautoonsa ja tehnyt tälle seksuaalista väkivaltaa.

Maaliskuussa uutisoitiin etiopialaismiehestä, joka raiskasi naisen pikajunassa matkalla Helsingistä Joensuuhun. Lahdessa ulkomaalaistaustainen mainostenjakaja tunkeutui naisen asuntoon ja vonkasi seksiä. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi ulkomaalaistaustaisen miehen, joka Ruotsin-laivalla hakkasi ja raiskasi naisen.

Missä ovat pastorit, pöyristykset, kauhistukset ja avoimet kirjeet? Haluaisin kysyä Timo Harakalta ja kumppaneilta, ovatko Jyväskylän ja Tampereen tapaukset heidän mielestään vertailukelpoisia mitä tulee vastuusuhteisiin ja yleistettävyyksiin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että afrikkalaisnaisilla on oikeus olla joutumatta suomalaismiesten väkivallan uhriksi, joskaan en tiedä, miten tämä oikeus voitaisiin käytännössä turvata. Haluaisin tietää, onko suomalaisnaisilla Timo Harakan mielestä vastaava oikeus olla joutumatta afrikkalaismiesten väkivallan uhriksi, ja mikäli kyllä, miten tämä oikeus pitäisi hänen mielestään käytännössä turvata.

Minä ja Timo Soini varmasti julistamme milloin hyvänsä, että eriväristen ihmisten fyysinen koskemattomuus on perussuomalaisten suojeluksessa. Nyt on Timo Harakan suuri tilaisuus julistaa kovaan ääneen, että myös suomalaisenväriset ovat hänen ja Yleisradion suojeluksessa.


Takaisin