Vietnamilaissyntyinen 1973 syntynyt mies haavoitti ampumalla kahta ihmistä helsinkiläisessä Tiger-yökerhossa 30.9.2012. Ampumisen syynä oli saatujen tietojen mukaan sinänsä mitätön suukopu, joskin toinen haavoittuneista oli ulkopuolinen ja vahingokseen väärässä paikassa väärään aikaan.
Tapahtumaa selviteltäessä kävi ilmi, että mies oli saapunut Suomeen kiintiöpakolaisena vuonna 1984. Toistuvien rikosten vuoksi (silloinen) Ulkomaalaisvirasto (nykyään Maahanmuuttovirasto) oli tehnyt hänestä karkotuspäätöksen jo vuonna 2000. Hallinto-oikeus kuitenkin kumosi päätöksen, koska ...
... se katsoi karkottamista vastaan olevien perusteiden olevan karkottamisperusteita painavampia.
Nämä perusteet todennäköisesti liittyivät pitkään maassaoleskeluun ja vähäisiin tai puuttuviin siteisiin vanhassa kotimaassa.
Jo puoli vuotta hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen mies syyllistyi mm. törkeään huumausainerikokseen, ja hänet on sittemmin tuomittu useisiin vankeusrangaistuksiin. Maahanmuuttovirasto teki hänestä vuonna 2009 uuden karkotuspäätöksen, jonka hallinto-oikeuskin vahvisti. Karkotusta ei kuitenkaan ole voitu panna täytäntöön, koska Vietnam ei tunnusta miestä kansalaisekseen, eikä suostu ottamaan häntä vastaan. Tämän vuoksi hänelle on myönnetty Suomessa tilapäinen oleskelulupa.
Tapahtuma luonnollisesti kirvoitti vilkkaan keskustelun niin kansalaispiireissä kuin päättävissä elimissäkin. Eduskunnan kyselytunnilla Ben Zyskowicz jyrisi, että mies voitaisiin taluttaa lentokoneeseen "kahden riuskan poliisimiehen välissä", ja että asia olisi tällä hoidettu.
Zyskowiczin puheenvuoro sai runsaasti mediatilaa, vaikka se ehdotuksena on populistinen ja tyhjää täynnä. Eihän ongelma ole siinä, ettei karkotettavaa saataisi lentokoneeseen, vaan siinä, että a) hallinto-oikeudet kumoavat rikollisista tehtyjä karkotuspäätöksiä, ja että b) karkotettavat joudutaan tuomaan takaisin ja päästämään vapaalle jalalle, jos heidän lähtömaansa ei suostu ottamaan heitä vastaan.
Jotta tämänkaltaisilta ongelmilta vältyttäisiin jatkossa, tein aloitteen relevantin lainsäädännön muuttamisesta. Ulkomaalaislain 149 §:n mukaan maasta voidaan karkottaa ulkomaalainen, jonka on todettu ...
... syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin; joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.
On huomattava, että myös pakolaisstatuksen saanut henkilö, kuten vietnamilainen tapauksemme, voidaan karkottaa rikosten perusteella.
Ongelma lain nykyisessä muotoilussa on, että se ei edellytä kenenkään karkottamista missään tilanteessa, ainoastaan mahdollistaa karkottamisen. Koska ilmapiiri maassamme on mikä on, hallinto-oikeudet käyttävät harkintavaltaansa ahkerasti karkotuspäätösten kumoamiseen "inhimillisten syiden" vuoksi.
Mielestäni asia on nähtävä niin, että maahanmuutto on sopimus, vähintään sanaton sellainen, tulijan ja vastaanottavan yhteiskunnan välillä. Tulija pääsee taloon nauttimaan sen tarjoamista mahdollisuuksista, minkä vastineeksi hän sitoutuu kunnioittamaan talon sääntöjä ja niitä, jotka ovat hänelle mahdollisuuden tarjonneet. Erityisesti tämä asetelma korostuu, jos tulija on turvaa etsivä pakolainen, jonka ei edes odoteta millään tavoin "hyödyttävän" vastaanottavaa yhteisöä.
Mielestäni tulija irtisanoo tämän sopimuksen olemalla tekemättä omaa osuuttaan. Kukaan ei ole erehtymätön, ja vähäiset tai kertaluonteiset rikkeet voidaan varmasti antaa anteeksi, mutta kukaan ei päädy taparikolliseksi vahingossa tai erehdyksestä. Karkotuspäätöstä tehtäessä "inhimilliset näkökohdat" voidaan unohtaa, koska tulijalla on mahdollisuus estää karkotusprosessi elämällä edes suunnilleen ihmisiksi.
Lakialoitteessani muotoilu "voidaan karkottaa" (laissa säädetyin edellytyksin) korvataan muotoilulla "karkotetaan", jolloin sekä Maahanmuuttoviraston että hallinto-oikeuksien harkintavalta asiassa kapenee. Arvioitavaksi jää ainoastaan se, muodostaako henkilö toimintansa perusteella laissa määritellyn uhan ympäristönsä turvallisuudelle.
Toinen ongelma, jota jo ylempänä sivusin, on se, että vaikka henkilöstä saataisiin täytäntöönpanokelpoinen karkotuspäätös aikaiseksi, ei välttämättä ole paikkaa, mihin hänet voitaisiin karkottaa. Suomi ei kykene pakottamaan mitään maata ottamaan vastaan edes sen omia kansalaisia, ja maapallon alueista ainoastaan Antarktis ei kuulu minkään valtion suvereniteettiin. Jos henkilöä ei saada ulos Suomesta, hän jää tänne tilapäisellä oleskeluluvalla ja jatkaa ympäristönsä vahingoittamista. Tästä syystä esitän lakialoitteessani, että ulkomaalaislain 149 §:än lisätään seuraava momentti:
Jos karkottaminen on mahdotonta siksi, että mikään maa ei suostu ottamaan 1-4 momentin tarkoittamaa karkotettavaa henkilöä vastaan, hänet on pidettävä talteen otettuna, kunnes karkottaminen on mahdollista.
Lisäksi, ja edelliseen liittyen, esitän, että tilapäistä oleskelulupaa koskevaan ulkomaalaislain 51 §:än lisätään uusi momentti, joka kuuluu seuraavasti:
Tilapäistä oleskelulupaa ei myönnetä henkilölle, joka on määrätty karkotettavaksi tämän lain 149 §:n perusteella, vaan tällainen henkilö pidetään talteen otettuna, kunnes maasta poistaminen voidaan panna täytäntöön.
Lakialoitteeni eroaa edustaja Zyskowiczin riuskoista poliisimiehistä mm. sikäli, että se on toteutuskelpoinen ja puuttuu karkottamisen tosiasiallisiin esteisiin. Siksi onkin odotuksenmukaista, että Zyskowiczin riuskat poliisimiehet uutisoitiin laajasti ja näkyvästi, kun taas lakialoitteestani ei hiiskahdettukaan, vaikka siitä lähetettiin ilmoitus paitsi kansanedustajille myös kaikille tiedotusvälineille.
Lakialoite on halukkaiden kansanedustajien allekirjoitettavissa eduskunnan päärakennuksen aulassa lokakuun loppuun asti, minkä jälkeen jätän sen muodollisesti kansliaan. Jos lakialoite saa yli 100 allekirjoittajaa, se rinnastuu valiokuntakäsittelyssä hallituksen esitykseen, ja sillä on tosiasialliset mahdollisuudet mennä läpi. Mikäli allekirjoittajia on vähemmän kuin 100, lakialoite pääsee suuressa salissa lähetekeskusteluun, minkä jälkeen se haudataan valiokuntakierrokselle.