19.5.2014

Kalkkiviivat

Viimeinen viikko ennen eurovaaleja on alkanut. Oman kampanjani voidaan katsoa alkaneen helmikuussa Lieksassa, ja kevään aikana olen viettänyt käytännössä jokaisen viikonlopun eri puolilla Suomea. Olen saanut jonkinlaisen kalpean aavistuksen siitä, millaista olisi kampanjoida presidentinvaaleissa. Kiitänkin tässä kohdassa rouvaani Hillaa sekä lapsiani joustavasta suhtautumisesta epänormaaliin elämänmenoon. Totean samalla, että tämä on erittäin suurella todennäköisyydellä elämäni ensimmäinen ja viimeinen osallistuminen valtakunnalliseen vaaliin. Jos siis haluat kerran elämässäsi äänestää minua, mutta et asu Helsingin vaalipiirissä, sinun kannattaa toimia nyt!

Vaikka reissussa on ollut rankkaa, siellä on ollut myös antoisaa, sillä olen tullut käyneeksi paikoissa, joihin tuskin olisin muuten päätynyt. Erityisesti ovat jääneet mieleen kollegoiden Hanna Mäntylä ja Teuvo Hakkarainen kanssa tehdyt matkat Lapin perukoille huhti- ja toukokuussa. Puheenaiheet ovat olleet samankaltaisia idässä, lännessä, pohjoisessa ja etelässä, maalla ja kaupungeissa. Ihmiset ovat huolissaan siitä, että työn ja yrittämisen edellytykset katoavat Suomesta samalla, kun hyvinvointijärjestelmäämme kupataan tavalla, joka ei mahdu heidän oikeustajuunsa.

Kampanjan keskeisiä teemoja ovat olleet liittovaltiokehitys ja eurovaalien merkitys suomalaisten elämään. "Liittovaltio" ei ole pelkkä sana tai mörkö. Se tarkoittaa EU:n kehittymistä velka-, yhteisvastuu- ja solidaarisuusunioniksi, jossa sinä ja lapsesi maksavat, kun joku muu jossakin muualla mokaa. Sinä maksat kiristyviä veroja ja maksuja, jotta jonkun muun jossakin muualla ei tarvitsisi. Liittovaltiokehitys on suuri kuntaliitos, jossa periferia kuihtuu, koska siellä asuu vain vähän ihmisiä, eikä heidän elämänsä kiinnosta ketään muuta kuin heitä itseään. Liittovaltio merkitsee keskieurooppalaisesta näkökulmasta laadittua sääntelyä, joka pitkien etäisyyksien, harvan asutuksen ja pienten volyymien Suomessa savustaa markkinoilta pienet, kotimaiset toimijat.

Myös omat keskeiset teemani, siirtolaisvyöry Välimeren eteläpuolelta, suunnitteilla olevat taakanjakomekanismit sekä halpatyövoiman, sosiaaliturvashoppailijoiden ja rikollisten vapaa liikkuvuus unionin sisällä, ovat puhuttaneet kansalaisia kaupungeista takahikiöille. Helsingin Sanomat voi vakuutella kutistuvalle lukijakunnalleen, että maahanmuutto ei enää kiinnosta ihmisiä. Minä tiedän, että se kiinnostaa.

Uutisten mukaan ennakkoäänestysaktiivisuus on hiukan matalampi kuin viiden vuoden takaisissa vaaleissa. Olen ollut yllättynyt, sillä ainakin perussuomalaisten vaalikojuilla käy aiempia vaaleja kovempi kuhina. Nimenomaan sellaiset ihmiset, jotka ovat aiemmin olleet passiivisia eurovaaleissa, ovat heräämässä siihen, että Euroopan unionissa päätetään heidän elämäänsä ja tulevaisuuttaan koskevista asioista. He ovat huolissaan ja vihaisia mutta samalla innoissaan siitä, että pääsevät ottamaan kantaa tärkeäksi kokemiinsa asioihin.

Patistakaa sukulaisenne ja tuttunne äänestämään. Mitä korkeammaksi äänestysprosentti nousee, sitä varmemmin RKP putoaa europarlamentista. Niillä, jotka eivät halua velka-, yhteisvastuu- ja solidaarisuusunionia, on näissä vaaleissa vain yksi vaihtoehto. Kaikki muut suomalaiset puolueet joko a) ovat avoimesti liittovaltiopuolueita tai b) kuuluvat europarlamentissa liittovaltioryhmiin. Albert Einsteinin määritelmän mukaan mielisairautta on se, että tekee saman asian uudelleen ja uudelleen ja odottaa erilaisia tuloksia. Jos haluat erilaista Eurooppaa, sinun on äänestettävä sinne erilaisia päättäjiä kuin siellä tällä hetkellä on.

Kiitän huomiostanne! Haluamatta olla rasittava narisija muistutan, että maailmanhistoria tuntee aikoja ja paikkoja, joissa on taisteltu ja kuoltu äänioikeuden puolesta. Mieti omaa äänioikeuttasi ja sen käyttämistä tässä valossa. Numeroni on 84, mutta kunhan äänesi osuu välille 82-101, suurta vahinkoa ei tapahdu.


Takaisin