Erinäisissä Euroopan maissa, mm. Ruotsissa, on pyritty tehostamaan syrjintärikoksiin puuttumista kumoamalla niiden kohdalla länsimaiseen oikeusjärjestykseen elimellisesti liittyvä syyttömyysoletus. Syrjinnästä epäillyn on pystyttävä todistamaan, ettei hänellä ollut aikomusta syrjiä. Syyttäjän ei tarvitse osoittaa epäiltyä syylliseksi. Epäillyn on todistettava olevansa syytön. Hän on siis syyllinen, kunnes toisin todistetaan.
Käännetyn todistustaakan takana on se aito ongelma, että rasistista motiivia, silloinkin kun sellainen on, on vaikea näyttää toteen. Ongelma käännetyssä todistustaakassa on, että rasistisen motiivin puuttuminen on vähintään yhtä vaikeasti todistettavissa. Miten on mahdollista todistaa motiivin olemattomuus?
Kaksi muslimiäitiä voitti syrjintäoikeudenkäynnin göteborgilaista uimahallia vastaan. Uimavalvojat olivat vaatineet altaan reunalla istuneita, uimassa olevia lapsiaan katselleita äitejä riisumaan huivit ja pitkähihaiset paidat. Vaatimus perustui siihen, että kaikkia allastilassa oleilevia vaadittiin pukeutumaan t-paitaan ja shortseihin.
Oikeuden päätöksen mukaan uimahallin henkilökunta ei ollut pystynyt osoittamaan, että kyseessä ei ollut uskonnollinen syrjintä.
Ensimmäinen huomionarvoinen asia on, että oikeus ei määritellyt, millainen todistelu olisi riittänyt. Vaikutelmaksi jäi, että itse teko, muslimeille esitetty vaatimus, riitti todistamaan tapahtuneen syrjinnän, vaikka kyseessä oli kaikkia koskeva vaatimus.
Toinen huomionarvoinen asia on, että syrjinnäksi katsottiin kaikkia koskevan vaatimuksen ulottaminen myös muslimeihin. Perinteisen tulkinnan mukaan syrjintänä kai on pidetty sitä, että eri ihmisiä koskevat erilaiset säännöt. Ainoa mahdollinen seuraus tällaisista tuomioista on, että kukaan ei enää uskalla vaatia muslimeilta yleisten sääntöjen noudattamista, koska on aina olemassa vaara, että muslimi rikkoo niitä uskonnollisista syistä. Uskontonsa asettamia vaatimuksia toteuttavan muslimin toimintaan puuttuminen taas on automaattisesti syrjintää, vaikka hänen toimintansa sinänsä rikkoisi yleisiä sääntöjä vastaan.
Tuhannen taalan kysymys kuuluu jälleen: Missä kulkee raja? Islam antaa harjoittajilleen muitakin kuin pukeutumisohjeita. Vaikkapa ohjeita vaimon, lasten ja muun irtaimiston käsittelyyn. Onko niihin puuttuminen muslimien uskonnollista syrjintää? Onko syrjintää vaatia muslimeilta lakisääteistä autovakuutusta, jos nämä katsovat, että autovakuutus on haraam? Entä terrorisminvastainen toiminta? Se saattaa syrjiä muslimeja, koska se vaikeuttaa jihadia, jonka koraani määrää jokaisen muslimin velvollisuudeksi.
Tuhannen ja yhden taalan kysymys kuuluu: Ovatko muslimit ainoa ryhmä, jonka uskonnolliset vaatimukset ajavat tuomioistuimessa yhteiskunnan asettamien säädösten yli? Jos vastaus on 'kyllä', eikö tästä seuraa, että erivapauksien antaminen muslimeille on syrjimättömyyttä ja kaikkien tasa-arvoinen kohtelu syrjintää? Mikäli kyllä, eikö se ole hieman hassua?
Suorastaan hilariöösi esimerkki käännetyn todistustaakan käytännön sovellutuksista löytyy toissavuoden syksyltä Skotlannista. Autoilija sai sakot ja kahden päivän vankeustuomion autonsa moottorin revittelystä rasistisella tavalla. Mekaanikko Ronnie Hutton oli erehtynyt kaasuttelemaan Lotus Esprit -autoaan, kun kaksi muslimijalankulkijaa oli lähettyvillä. Kaksi konstaapelia kävi noutamassa Huttonin ja heitti tämän putkaan kahdeksi vuorokaudeksi.
Oikeus kysyi toiselta uhrilta, Hana Saadilta, kaasuttelun mahdollisista motiiveista:
"Ehkä se, että olemme muslimeja."
Yritä siinä sitten todistaa, että olet syytön.
Ei ihme, että rasistiset rikokset näyttävät olevan kasvussa. Onneksi niihin puututaan tarmokkaasti. Kaasuttelusta on lyhyt matka kaasuttamiseen.
Monet ovat todenneet, että monikulttuurinen Länsi-Eurooppa on alkanut muistuttaa edesmennyttä Neuvostoliittoa, mutta pieni tarkennus on paikallaan. Eurooppa ei muistuta brezhneviläistä Neuvostoliittoa, joka oli totalitaarinen ja ankea mutta ennustettava. Siellä oli mahdollista selvitä suhteellisen mukavasti, jos noudatti sääntöjä. Sen sijaan Eurooppa alkaa muistuttaa stalinilaista Neuvostoliittoa, jossa ei ollut mitään sääntöjä ja jossa mitä tahansa saattoi tapahtua. Kansalaisen on mahdotonta tietää etukäteen, onko hänen tekonsa laiton vai ei. Syrjintälait vaativat kohtelemaan ihmisiä samalla tavalla etnisestä ja uskonnollisesta taustasta riippumatta, mutta jos näitä lakeja yrittää noudattaa, kuten Göteborgin uimahalli yritti, saa syytteen syrjinnästä.
Mieleen tulee Stalinin-aikainen anekdootti, jonka mukaan töihin ei kannata tulla myöhässä, ettei syytetä sabotaasista, mutta ei myöskään etuajassa, ettei syytetä terrorismin valmistelusta, eikä varsinkaan oikeaan aikaan, ettei syytetä yrityksestä salailla neuvostovastaisuutta.