6.2.2013

Jyväskylästä

Aivan aluksi toivotan myöhästyneesti uutta vuotta ja pahoittelen pitkähköä radiohiljaisuutta, joka toivon mukaan päättyy nyt.

Keskiviikkona 30.1.2013 järjestettiin Jyväskylän kaupunginkirjastossa Äärioikeisto Suomessa -pamfletin markkinointitilaisuus. Teoksen ovat kirjoittaneet suurelle yleisölle melko tuntemattomat mutta äärivasemmistolaisissa piireissä sitäkin tunnetummat Dan Koivulaakso, Li Andersson ja Mikael Brunila. Kaksi ensinmainittua toimii myös Vasemmistoliiton kunnanvaltuutettuna. Koivulaakso on vuosien saatossa harrastanut ulkoparlamentaarista, laitonta toimintaa kuten talonvaltauksia ja ilkivaltaa.

Tilaisuuden yhteydessä sattui välikohtaus, jossa joukko "patriooteiksi" nimettyjä henkilöitä pyrki saliin sisälle. Tämän pyrkimyksen tultua torjutuksi yksi sanotuista henkilöistä tuikkasi sisäänpääsyn estänyttä henkilöä teräaseella selkään. Vammat eivät tiettävästi olleet vakavia. Selitys sisäänpääsyn eväämiselle on hiukan elänyt matkan varrella. Aluksi kerrottiin, että "patrioottien" epäiltiin aikovan aiheuttaa häiriötä. Myöhemmin annettiin ymmärtää, että sali oli täynnä. Viimeisten tietojen mukaan järjestystä oli valvomassa henkilöitä, joilla ei ole järjestyksenvalvontaan pätevyyttä ja jotka kantoivat laittomasti mukanaan mm. teleskooppipamppua ja teräasetta. Kumpikin osapuoli oli selkeästi valmistautunut autorisoimattomaan väkivallan käyttöön.

Ainakin osalla "patriooteista" on tiettävästi yhteyksiä Kansallinen Vastarinta -nimiseen järjestöön. Järjestö mainitaan Suojelupoliisin tilannekatsauksissa pienenä mutta organisoituna ja mahdollisesti paikallista uhkaa aiheuttavana järjestönä. Sivujensa mukaan järjestö kannattaa kansallissosialismia ja yhteispohjoismaista valtiota. Yleensä kansallissosialismin ja arjalaisten imperiumien kannattaminen korreloi voimakkaasti kiljunjuomisen, lukihäiriöiden ja muiden ongelmien kanssa. KV:n sivustolta pomppaa kuitenkin ensimmäisenä silmille huolellinen, oikeakielinen ilmaisu, mikä on saanut minut tähän asti arvelemaan, että kyseessä on jokin media-alan opiskelijoiden luoma performanssi tai parodia.

Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole, vaan KV:n takana on tosissaan olevia ihmisiä, ja kettutytöt, makasiininpolttajat ynnä muut Takku.netin "kansalaisaktivistit" ovat saaneet yhtä kajahtaneen vastakappaleen spektrin toiselta laidalta.

Kansakunta on pääkirjoitustoimittajia ja poliittista kermaa myöten ollut järkyttynyt, tyrmistynyt ja pöyristynyt Jyväskylän tapahtumista. "Isku", sikäli kuin tämä on oikea sana kuvaamaan kaljakassimiesten tekemää puukotusta, on nähty hyökkäyksenä yhtä yhteiskuntamme perusarvoa, sananvapautta ja sen käyttäjien koskemattomuutta, vastaan. Huoleen on tietysti aihetta, ja siihen pitää yhtyä. On täysin asiatonta vihjata, että minkäänlainen poliittinen tai yhteiskunnallinen toiminta voisi millään tavoin oikeuttaa väkivallan.

On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota mediassa ja äärivasemmistossa kukkivaan irvokkaaseen kaksinaismoralismiin. Perussuomalaisissa ja perussuomalaisia lähellä olevissa piireissä monet ovat suhtautuneet varsin kyynisesti Jyväskylän tapahtumilla meuhkaamiseen. Tämän suhtautumisen taustalla on se, että kukaan ei tunnu kunnioittavan väärää mieltä olevien sananvapautta tai olevan huolissaan heihin kohdistuvista uhkauksista. Kun markkinointitilaisuuden järjestäjä sanoo väräjävällä äänellä, että ...

... väkivallan sijaan voi kirjoittaa ...

... siinä on huomattavaa jeesustelun makua. Kirjoittamalla maahanmuuttopolitiikasta vääriä mielipiteitä saa tässä valtakunnassa syytteen ja rikollisen leiman. Vähintään joutuu kategoriaan "rasisti" ja menettää kelpoisuutensa keskustelun osapuoleksi. Vuoden 2008 kunnallisvaaleista lähtien koko suomalainen media ja koko poliittinen kenttä, apunaan syyttäjälaitos, ovat käyneet totaalista ja häikäilemätöntä, demonisointiin, mustamaalaamiseen, pilkkaan ja halventamiseen perustuvaa sotaansa nimenomaan niitä ihmisiä vastaan, jotka ovat pyrkineet kanavoimaan maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen kohdistuvia kriittisiä asenteita lailliseen, parlamentaariseen toimintaan, kirjoittamisen ja keskustelemisen keinoin.

Viime aikoina puhuvaksi pääksi kohonnut, Suomen Kommunistisessa Puolueessa poliittista uraansa tehnyt sosiologi Vesa Puuronen pitää eduskuntaan vaaleissa valittuja kansallismielisiä suurempana uhkana kuin väkivaltaisia, laittomuuksiin turvautuvia ääriliikkeitä. Ota tässä sitten vakavasti huolestuneet puheenvuorot ääriliikkeistä ja niiden radikalisoitumisesta. Epäilemättä päätöksentekoelimiin nousseet maahanmuuttokriittiset ovat suurempi uhka Vesa Puurosen rasismitutkimusten rahoitukselle. Väkivaltaiset Vastarintaliikkeet sen sijaan takaavat hänelle jatkossakin särpimen leivän päälle.

Yleinen konsensus vallinnee siitä, että paras tapa viedä kasvupohja "ääriliikkeiltä" on ottaa niiden näkemykset mukaan keskusteluun. Eristäminen ja kriminalisoiminen radikalisoi minkä tahansa liikkeen. Jostakin syystä tämä yleinen viisaus ei tunnu pätevän maahanmuuttokriittisyyteen. Jyväskylän tapauksen jälkeen olemme, jälleen kerran, lukeneet, että "äärioikeistolaisten" läsnäolo eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa päinvastoin luo tilaa väkivaltaiselle liikehdinnälle. Samalla logiikalla voitaisiin tietysti väittää, että salonkikelpoinen Vasemmistoliitto raivaa tilaa töhrijöille, talonvaltaajille, kuokkavieraille ja makasiininpolttajille, tai sisäsiistit Vihreät ekoterrorismille. Edelleen samalla logiikalla voitaisiin väittää, että maltillisten muslimien hyväksyminen keskustelun osapuoleksi luo tosiasiassa tilaa jihadismille ja pommi-iskuille.

Karu tosiasia on, että "hyvien ihmisten" hyökkäys kohdistuu laillisen tien kulkijoihin, koska laillisessa toiminnassa pitäytyvä maahanmuuttokriittinen liike on huono vihollinen. Sillä on edellytykset kasvaa, koska se heijastaa suuren ihmisjoukon tuntemuksia, kokemuksia ja mielipiteitä. Sillä on edellytykset muuttaa yhteiskuntaa ja näin ollen uhata vallitsevaa virallista totuutta. Sitä vastaan on vaikeampi hyökätä institutionaalisella väkivallalla (kuten oikeusjutuilla), koska poliittisilta haisevat oikeudenkäynnit aiheuttavat epämukavuuden tunnetta sellaisissakin piireissä, jotka eivät sinänsä jaa maahanmuuttokriittisten näkemyksiä.

Bostikilta haiseva, veistä heiluttava äärioikeisto on hyvä äärioikeisto, koska kukaan ei ole sitä mieltä, ettei sellaista saisi panna pampulla kuriin. Se ei muodosta poliittista uhkaa, minkä lisäksi sen olemassaolo merkitsee tutkija Puurosen kaltaisille tyhjäntoimittajille apurahoja, seminaarikutsuja, julkaisusopimuksia, mainetta ja mammonaa.

Voimme havaita kaksinaismoralismia myös tavassa, jolla oikeudettoman hyökkäyksen uhria vastuutetaan eli syyllistetään riippuen siitä, onko hän käyttänyt sananvapauttaan "oikeiden" vai "väärien" asioiden sanomiseen. Eurooppalainen käytäntö on, että kun äärioikeisto järjestää jossakin tapahtuman, äärivasemmisto hyökkää rauhanomaista tilaisuutta vastaan kaasulla ja polttopulloilla. Kun poliisi puuttuu tapahtumiin, äärivasemmisto hyökkää myös poliisia vastaan kaasulla ja polttopulloilla. Tämän jälkeen tiedotusvälineet kertovat, että "äärioikeiston tapahtuma johti mellakointiin".

Tuorein esimerkki Wienistä vajaan viikon takaa. Hyökkäyksen kohteen synnit ja kytkökset luetellaan tyhjentävästi. Joku voisi ajatella, että näin halutaan vähätellä äärivasemmiston väkivaltaista hyökkäystä sananvapautta vastaan. Emme ole nähneet äärivasemmistosta huolestuneita pääkirjoituksia, emme myöskään vasemmiston kollektiivista irtisanoutumista.

Eilen, 5.2.2013, islamia kritisoinut tanskalainen kirjailija ja toimittaja Lars Hedegaard yritettiin ampua kotiovellaan. Tekijä oli ulkonäöstään päätellen kotoisin Lähi-Idästä. Noin puolet Helsingin Sanomien aiheeseen liittyvästä artikkelista käsittelee Hedegaardin "islaminvastaisuutta" ja "rasistisia lausuntoja". On hiukan vaikea välttyä mielikuvalta, että lehden mielestä Hedegaard itse "aiheutti" tapauksen väärillä mielipiteillään. Mielikuvaa vahvistaa seuraava lause:

Muutama vuosi sitten Hedegaard puolusti väkivaltaisuuksia aiheuttanutta Mohammed-pilapiirrosta Tanskan sananvapausyhdistyksen Trykkefrihedsselskabin puheenjohtajana.

Pilapiirros siis "aiheutti" väkivaltaisuudet? Minun mielestäni väkivaltaisuudet olivat pilapiirroksesta herneen nenäänsä ottaneiden muslimien aiheuttamia. Olisiko paikallaan sanoa, että Dan Koivulaakso, Li Andersson ja Mikael Brunila "aiheuttivat" kirjallaan Jyväskylän puukotuksen? Jos Kansallisen Vastarinnan vatipään odotetaan suhtautuvan maltillisesti ja asiallisesti häntä miellyttämättömiin mielipiteisiin, miksi samaa ei odoteta muslimilta?

Odotan kärsimättömästi päättäjien tyrmistymistä ja muslimien kollektiivista irtisanoutumista Hedegaardin murhayrityksestä, kuten myös keskustelua islamin aiheuttamasta uhasta sananvapaudelle. Olen tosin odottanut niitä turhaan myös Kurt Westergaardin ja Lars Vilksin murhayritysten jälkeen.

Jyväskylän insidentin jälkeen poliisia on arvosteltu vasemmiston suunnalta mm. siitä, että uhkakuvia ei otettu vakavasti, vaikka "patriootit" olivat Facebookissa ilmoittaneet vierailuaikeistaan. Uhkaavaan nettikirjoitteluun puuttumista aiempaa ponnekkaammin on vaadittu. Tästä asiasta olen samaa mieltä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske omaksui puolitoista vuotta sitten vastaavan linjan:

- Kyllä me olemme tulkinneet niin, että esiimerkiksi kansanedustajiin ja ministereihin kohdistuvat uhkaukset ovat virallisen syytteen alaisia - halusivatpa nämä asianomaiset itse reagoida niihin syytevaatimuksella tai eivät. [...] Kun yksi uhkaa, toinen uhkaa vähän kovemmin ja kolmas vielä kovemmin, kuka ottaa sen varmuuden, ettei jo neljäs teekin jotakin? Itse lähden siitä, että kyllä näihin tempauksiin pitää reagoida, jottei niistä muodostu mitään yleistä kansanhuvia.

Tässä on aivan selkeä ja oikea logiikka. Luonnollisesti samalla vakavuudella pitää suhtautua kaikkien yhteiskunnallisten toimijoiden kohtaamiin uhkauksiin, olivat nämä kansanedustajia, ministereitä, tutkijoita tai kunnanvaltuutettuja. Käytännön esimerkki Kalskeen linjasta saatiin joulukuussa 2010, kun tuolloin perussuomalaisten varavaltuutettuna Urjalassa toiminut Rami Sipilä tuomittiin sakkoihin. Sipilä oli perustanut Facebook-ryhmän nimeltä "Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin tappamisesta". Sipilä ei ollut suunnitellut ryhtyvänsä konkreettiseen rikokseen, ja hän kertoi toimineensa "tunnekuohun" vallassa.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen saatoin Kalskeen tietoon muutaman itseeni kohdistuvan ja uhkaavaksi kokemani lausunnon. Turkulainen "iirin kielen asiantuntija" Panu Höglund totesi Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaan Ana María Gutiérrez Soraisen Facebook-seinällä mm., että "persu ei ole ihminen", että "hän ei voi elää jos persu voi", ja että "persulle joutaisi mennä luoti yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos". Sorainen oli tietoinen näistä viesteistä, mutta ei katsonut tarpeelliseksi poistaa niitä.

Somerolainen Laura Latva, joka oli ollut Keskustan kunnallisvaaliehdokkaana, puolestaan kommentoi Facebook-seinällään minua koskenutta uutista lausuen, että hänen tekisi mieli hankkia ase ja tappaa muutama ihminen. Tarkemmin asiaa tuumattuaan hän toivoi, että joku muu tekisi sen, jotta hänen ei tarvitsisi mennä tiilenpäitä lukemaan.

Näitä kirjoituksia olen käsitellyt tuoreeltaan täällä.

Marraskuussa 2012 Kalske tuli sitten siihen tulokseen, että rikosta ei ollut syytä epäillä. Perustelut, joita lehtiuutiseen ei painettu, ovat mielenkiintoisia, kun niitä peilataan Kalskeen aiempaa eksplisiittistä linjanvetoa ja Sipilän tapausta vasten:

"Höglundin viesti on voimakas turhautumisen purkaus."

Hmm, myös Sipilä vetosi tähän.

"Asiayhteydestä päätellen viestissä Höglund ei ole uhannut toteuttaa viestissä kuvattuja väkivallantekoja."

Kuten ei Sipiläkään.

"Halla-aho on edellä kerrotussa 5.5.2011 päivätyssä kirjoituksessaan todennut, että hän ei ollut Höglundin kirjoituksen johdosta erityisen huolissaan. Näin ollen asiassa ei ole näyttöä siitä, että Höglund olisi viestillään uhannut Halla-ahoa rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että Halla-aholla olisi ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vaarassa."

Miten tämä suhteutuu siihen Kalskeen lausumaan, että ...

... kansanedustajiin kohdistuvat uhkaukset ovat virallisen syytteen alaisia - halusivatpa nämä asianosaiset itse reagoida niihin syytevaatimuksella tai eivät. [...] Kyllä näihin tempauksiin pitää reagoida, jottei niistä muodostu mitään yleistä kansanhuvia.

Kalske jatkaa perustelujaan:

"Viesti kuvastaa kirjoittajansa tapaa käsitellä asioita."

Tätä ei varmasti kukaan epäile.

Palatakseni Jyväskylään toistan, että on yksiselitteisen tuomittavaa pyrkiä tukahduttamaan minkään mielipiteen ilmaisua väkivallalla tai väkivallan uhalla. Sen sijaan pidän aika falskina, että sananvapaudesta ja avoimesta yhteiskunnasta ovat niin kovin huolissaan ne, jotka suorastaan hekumoivat, kun väärin ajattelevia murskataan näytösoikeudenkäynneissä "sananvapauden väärinkäytöstä", ja joiden mielestä jatkuvassa hengenvaarassa elävät islam-kriitikot oikeastaan saavat sitä, mitä kerjäävät. Sanalla sanoen, minun on kovin vaikeaa kunnioittaa sellaisten ihmisten vapauksia, jotka eivät pätkääkään kunnioita muiden vapauksia.

Yritän kyllä silti.

Entinen oikeusministeri, Vihreiden Tuija Brax, arvosteli tänään Suojelupoliisia siitä, että se seuraa vääriä ihmisiä ja on huolissaan vääristä uhista. Suomeksi tämä tarkoittanee, että Supo seuraa Braxin suojatteja eikä hänen aatteellisia vastustajiaan niin kuin pitäisi.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Supon yksittäisten toimijoiden kanssa keskusteltaessa väkivaltarikoksista tulee esiin asetelma, jonka mukaan ”ääriliikkeet vaan nahistelevat keskenään”. [...] Paikalla oli mm. vasemmistoliiton varakansanedustaja Li Andersson ja hänen rinnastamisensa ääriainekseksi on äärimmäisen loukkaavaa ja hämmentävää.

Viimeinen lause on olosuhteet huomioiden suorastaan korni. Kirjoittamassaan kirjassa Äärioikeisto Suomessa Andersson julistaa useat istuvat kansanedustajat, mm. allekirjoittaneen, ääriainekseksi. Onko sekin Braxin mielestä "äärimmäisen loukkaavaa ja hämmentävää"?


Takaisin