Joulujuttuja
Koska olen valittaja, ja koska tästä on tullut yhden asian blogi, minun on pakko käyttää ainakin puolet tästä pakollisesta joulunumerostakin yhdestä asiasta valittamiseen. Aiheita ei olisi vaikea löytää. Saksalaiset ylittivät taas itsensä hysteerisyyden jalossa lajissa marraskuun lopussa. Osa tavaratalojen asiakkaista tyrmistyi joulupukkifiguureista, joiden oikea käsi on nostettu kohti zeniittiä. Ele ei tietenkään voi tarkoittaa esim. sitä, että pukki katselee tähtiä tai lentävää porovaljakkoa, tahi että hän ihan vain viattomasti vilkuttaisi silkohapsille. Se voi tarkoittaa ainoastaan sitä, että pukki on tekemässä nazi-tervehdystä. Nazipukit onkin sittemmin poistettu myynnistä ja varmemmaksi vakuudeksi hävitetty polttamalla.
Rossman-kauppaketjun tiedottaja Josef Lange:
"Hämmästyimme reaktioista. Hän [pukki] näyttää vain osoittavan kohti taivasta. Yllätyimme, että joku näki siinä Hitler-tervehdyksen. Vastasimme kuitenkin poistamalla ja hävittämällä koko varaston."
Vähemmistövaltuutettu Puumalaisen ruotsalaiskollega Margareta Wadstein on huolissaan siitä, että jouluun liittyvät rituaalit, kuten Lucia-neito ja adventtikynttilät, loukkaavat muiden uskontokuntien edustajia.
On jollakin tavalla erikoista, että "suvaitsevaisuus" tarkoittaa käytännössä toisten todellisen tai oletetun suvaitsemattomuuden myötäilyä. (Sana "oletetun" on tarpeellinen, koska yleensä tällaiset hyökkäykset kristillistä kulttuuria vastaan eivät oikeasti tule muslimisiirtolaisten vaan kotoperäisten tiedostajien taholta.) Kukaan ei tähän astikaan ole pakottanut muslimeja, ateisteja tai muita ei-kristittyjä osallistumaan kristillisiin rituaaleihin. Kyse on nyt siitä, että Wadstein olettaa ei-kristittyjen (eli de facto muslimien) loukkaantuvan pelkästään siitä, että he joutuvat näkemään, kun kristityt itse harjoittavat niitä. Jos sensitiivisyys toisuskoisia kohtaan tarkoittaa sitä, että kukaan ei joudu kohtaamaan muiden uskontojen symboleja tai rituaaleja, miksi samaan aikaan odotetaan, että ruotsalaiset hyväksyvät toisuskoisten (käytännössä muslimien) vastaavia, esim. turbaaneja, huntuja tai burkhia?
Toisin sanoen, jos me itse odotamme itseltämme ja toisiltamme suvaitsevaisuutta islamilaista pukeutumista, ruokatapoja tai rukoustaukoja kohtaan, miksi me oletamme muslimin loukkaantuvan tai traumatisoituvan kristillisten joululaulujen, Lucia-neidon tai adventtikynttilöiden näkemisestä? Emmekö me tällä tunnusta pitävämme muslimeja suvaitsemattomina? Jos me pidämme heitä suvaitsemattomina, miksi emme tuomitse tätä suvaitsemattomuutta? Miten se paljon puhuttu kulttuurien vuorovaikutus tapahtuu, jos muslimivähemmistöä kaikin keinoin pyritään suojelemaan kristillisen kulttuurin kohtaamiselta? Miksi huomaavaisuus aina ja oletusarvoisesti tapahtuu yhteen suuntaan?
Sitten subjektiivisiin joulumietteisiin.
Lapsuuteni jouluissa ei ollut hurraamista. Kuten valitettavan monissa perheissä, pyhien lähestyessä alkoi sen jännääminen, milloin perheenpää katoaa humalanhuuruisille reissuilleen, ja aattoiltana odoteltiin kireissä tunnelmissa, ilmestyykö se ovesta mesoamaan vai tekeekö kaikille palveluksen ja palaa vasta lähempänä uutta vuotta. Paljolti tästä syystä minulle, toisin kuin monille, ei koskaan päässyt muotoutumaan selkeää käsitystä siitä, miten Joulu Kuuluu Viettää.
Päästyäni varhaisaikuisuuden pakollisesta joulu-on-kaupallista-paskaa-vaiheesta huomasin kuitenkin nauttivani joululauluista ja joulun tuoksuista. Opiskeluaikoina vietin useimmat joulut yksin radiota kuunnellen ja herkkuja syöden. Se jokavuotinen kaupallisuusrutinakin tuntuu aika hölmöltä. Joulun kaupallisuudesta vapautuu sillä, että ei osta joululahjoja. Tai että rajoittaa niiden ostamisen symboliseen minimiin. Ja käy vaikka kirkossa laulamassa joululauluja. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Tietysti voidaan kysyä sitäkin, mitä muuta joulu voi olla kuin kaupallinen, jos siltä ensin tiedostamisen ja "huomaavaisuuden" nimissä riistetään hengellinen sisältö. Yhdysvalloissa sitä ei kai enää oikein saisi edes kutsua "jouluksi", vaan korteissakin toivotetaan "hyviä pyhiä".
Autoritatiivinen lista kauneimmista joululauluista on seuraava:
Sylvian joululaulu
Tonttu
Kuului laulu enkelten
Heinillä härkien kaukalon
Enkeli taivaan
Oi jouluyö
Tulkoon joulu
Varpunen jouluaamuna
Vanhoista joululauluista inhokkeihin kuuluvat kaikenlaiset tip-fucking-tap-rallatukset. Kulkuset saa ehkä huonoutensa anteeksi, koska siitä voi repiä hauskoja kaksimielisyyksiä. Melkein kaikki uudet joululaulut ovat kammotuksia. Koska ainakin kaikki minun tuntemani ihmiset ovat samaa mieltä, en ymmärrä, miksi niitä levytetään, enkä varsinkaan sitä, miksi niitä ostetaan. Ainoat mieleen tulevat poikkeukset ovat Anastasia-piirroselokuvasta napattu hyytävän kaunis Kerran joulukuun aikaan (Once upon a December), ja sitten tietysti tämä Sydämeeni joulun teen, jonka änkyräkristityt saivat taas tänä vuonna kammettua ulos virallisesta "Kauneimmat joululaulut"-kokoelmasta.
Ainakin Arja Korisevaa ja Jari Sillanpäätä pitäisi kieltää lailla esittämästä joululauluja, ja varsinkaan häpäisemästä klassikoita tuoreilla tulkinnoilla. Joululauluja ei pidä tulkita millään tavalla, vaan ne pitää veisata läpi paatoksella, selkä suorana ja naama peruslukemilla.
Joulukuusta en hanki, vaikka paineet perheellistymisen myötä ovatkin vuosi vuodelta kasvaneet. Vastustan kuusta samasta syystä kuin kaikkia leikkokasveja: Minusta on rumaa tappaa edes rehuja huvin vuoksi, ja hitaan mutta vääjäämättömän nahistumisen katseleminen on ahdistavaa. Sotkusta tietysti puhumattakaan.
Näissä tunnelmissa toivotan kaikille hyvää joulua!
[Lisäys klo 18.35: Panen koneen kiinni nyt, ja avaan sen aikaisintaan tapaninpäivänä. Jos on asiaa, soittakaa.]