Hallitusneuvottelut alkoivat alustavien tunnustelujen jälkeen Juha Sipilän johdolla, keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken. Ensin käsiteltiin työryhmissä EU- ja maahanmuuttoasiat eli ne aihepiirit, joissa näkemyserojen saatettiin olettaa olevan suurimmat. Työryhmien aikaansaannokset julkaistiin tällä viikolla, ja ne ovat luettavissa valtioneuvoston sivuilla.
Käyn tässä kirjoituksessa läpi maahanmuuttotyöryhmän paperin, koska se kiinnostaa minua eniten; koska se sai sekä etu- että jälkikäteen eniten julkisuutta; ja koska maahanmuuttoasioiden osalta perussuomalaisten äänestäjillä on paljon odotuksia.
Aivan kärkeen on sanottava jotakin ennakko-odotuksista. Monilta perussuomalaisten kannattajilta on tullut sellaista viestiä, että ...
a) hallitukseen on mentävä, muu on äänestäjien pettämistä.
b) vaaliohjelmasta on pidettävä tiukasti kiinni, muu on äänestäjien pettämistä.
Vastaavasti median ja kilpailevien puolueiden taholta on lietsottu sellaista mielialaa, että ...
a) jos perussuomalaiset pitävät tinkimättömästi kiinni vaaliohjelmastaan, he ovat yhteistyökyvyttömiä ja kompromissihaluttomia.
b) jos perussuomalaiset tekevät kompromisseja, he ovat takinkääntäjiä ja äänestäjiensä pettäjiä.
Kun hallitusohjelmaa ja perussuomalaisten neuvottelijoiden suoriutumista arvioidaan, kannattaa hyväksyä realiteetit. Perussuomalaiset eivät muodosta hallitusta yksin, eivätkä edes ole koalition suurin puolue. Me emme voi sanella hallitusohjelman sisältöä sen enempää kuin keskusta tai kokoomuskaan. On työstettävä sellainen ohjelma, johon kaikki voivat sitoutua.
On myös syytä olla pragmaattinen. Enemmistöhallitus muodostetaan joka tapauksessa. Jos perussuomalaiset eivät suostu sellaiseen kompromissiin, joka on myös keskustan ja kokoomuksen hyväksyttävissä, olemme ulkona hallituksesta. Jos olemme ulkona hallituksesta, siellä on meidän tilallamme joku muu. Käytännössä tämä joku muu on rkp ja vihreät. Demareita ja vasemmistoa ei hallitukseen oteta, koska silloin suuret taloudelliset kysymykset jäisivät ratkaisematta, ja vaikka otettaisiin, se ei maahanmuuttopolitiikan näkökulmasta juuri tilannetta kohentaisi.
Kannattaa siis kysyä itseltään, kumpi on seuraavien neljän vuoden aikana harjoitettavan politiikan kannalta parempi vaihtoehto:
a) Perussuomalaiset tinkivät joistakin vaatimuksistaan ja vastineeksi saavat jotakin hallitusohjelmaan; vai ...
b) Perussuomalaiset eivät tingi mistään, jäävät oppositioon, eivät saa mitään hallitusohjelmaan, ja tilalla on rkp:ltä ja vihreiltä näyttävä maahanmuuttopoliittinen ohjelma.
Oma kantani on se, että jos perussuomalaisten hallitukseenosallistumisella saadaan parempi maahanmuuttolinja kuin ilman perussuomalaisia saataisiin, hallituksessa pitää olla. Välimeren siirtolaiskriisi on siinä pisteessä, että Suomella ei ole varaa rkp:n ja vihreiden dominoimaan maahanmuuttopolitiikkaan. Aivan kuten olen kehottanut kaikkia järkeviä ihmisiä mieluummin kehittämään epätäydellisiä perussuomalaisia vähemmän epätäydelliseksi kuin puuhastelemaan jossakin kirkasotsaisessa ja mistään tinkimättömässä mikropuolueessa, pidän järkevämpänä tehdä epätäydellisestä hallituksesta vähemmän epätäydellistä kuin varjella omaa aatteellista puhtauttaan oppositiossa, josta käsin mihinkään ei voi vaikuttaa yhtään.
Työryhmän maahanmuuttopaperi on yhden sivun mittainen ja varsin yleisluontoinen. Jos korulauseet unohdetaan, siellä sanotaan seuraavaa:
Kiintiöpakolaisten määrä pidetään ainakin viime vuosien tasolla ja tällä osallistumme kansainväliseen taakanjakoon. Valtio lisää yhteistoimintaa kuntien kanssa ja käytössä on riittävät resurssit.
Huonot uutiset: Perussuomalaiset vaativat pakolaiskiintiön sopeuttamista vallitsevaan taloustilanteeseen. Tältä osin emme saaneet tahtoamme läpi.
Hyvät uutiset: Pakolaiskiintiötä ei nosteta, kuten vihreät, rkp ja koko vasemmisto ovat äänekkäästi vaatineet etenkin Välimeren tilanteeseen viitaten. Lisäksi pakolaiskiintiö on kaikkein vähiten ongelmallinen osa humanitaarista maahanmuuttoa, koska sen puitteissa tulevat ihmiset on skannattu jo pakolaisleirillä ja heihin käytettävät resurssit ovat ennakoitavissa. Vielä tärkeämpää on se linjaus, että pakolaiskiintiö, joka väkilukuumme suhteutettuna on huomattavan suuri, on meidän panoksemme taakanjakoon. Uusi hallitus ei kannata sitovan EU-tasoisen taakanjakomekanismin luomista, mitä koko vasemmisto, vihreät ja rkp ovat vaatineet.
Olemme aktiivisia EU - tasolla maahanmuuttoon liittyviä asioita käsiteltäessä, esimerkiksi sosiaaliturvaan ja ihmiskauppaan liittyen. Suomalaista asumisperusteista sosiaaliturvajärjestelmää selkiytetään osana sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista.
Tämä on hyvä ja tärkeä kohta, koska sosiaaliturvajärjestelmien kirjavuus on keskeinen syy turvapaikkashoppailuun.
Maahanmuuton tulee olla hallittua. Viranomaisprosesseja turvapaikkahakemusten käsittelyssä nopeutetaan, päätökset palauttamisineen tehdään viipymättä ja väärinkäytöksiä torjutaan.
Osallistuminen YK:n tai EU:n terroristijärjestöksi luokitellun organisaation toimintaan kriminalisoidaan. Törkeisiin rikoksiin syyllistyneiden, rikoksen uusijoiden ja yleiselle järjestykselle vaarallisten henkilöiden maasta poistamista nopeutetaan.
Erittäin hyvä ja tärkeä kirjaus. Turvapaikkakäsittelyn ja valitusprosessien pitkä kesto nakertaa järjestelmän uskottavuutta. Muistakaamme lisäksi Abdiqadir Osman Husseinia, joka sai karkotuspäätöksen jo vuonna 2001.
Kotouttamista tulee tehostaa esimerkiksi lisäämällä kielen opetusta kotoutettavien nykyistä paremmalla lähtötaitotason huomioimisella, parantamalla tukihenkilötoimintaa ja lasten osallistumista varhaiskasvatukseen.
Tämäkin on hyvä. Maahanmuuttajien valmiudet ovat hyvin erilaisia, ja one-size-fits-all-kielenopetus on osoittautunut tehottomaksi. Kotihoidontuella kotona hoidettavilla toisen polven maahanmuuttajilla on heikot lähtökohdat suomalaiseen kouluun, mikä näkyy syvenevänä kuiluna kantaväestöä edustavien lasten ja maahanmuuttajalasten oppimissuoritusten välillä.
Paperin ehkä tärkein kirjaus on niin huomaamattoman ja mitäänsanomattoman näköinen, että se on jäänyt melkein kokonaan mediakäsittelyn ja kansalaiskeskustelun ulkopuolelle:
Perheenyhdistämisen kriteereitä tarkennetaan EU:n perheen yhdistämisdirektiivin mukaisesti.
Vuonna 2014 Suomeen muutti EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta 21 930 henkeä ja näistä 8609 perhesideperusteella. Perheenyhdistäminen on ylivoimaisesti suurin yksittäinen maahanmuuttoperuste. Esimerkiksi työn perässä Suomeen tuli samana vuonna vain 5062 henkeä, alle neljännes kokonaismäärästä.
Suomen perheenyhdistämislainsäädäntö ja -käytännöt ovat joistakin viime vuosien tiukennuksista huolimatta huomattavasti liberaalimpia kuin direktiivi sallisi. Suomi ei enää maksa perheenjäsenten lentomatkoja, eikä perheenyhdistämistä voi enää panna vireille Suomesta käsin, mutta esimerkiksi toimeentuloedellytystä voitaisiin soveltaa paljon laajemmin kuin nyt tehdään. Lisäksi voitaisiin edellyttää, että Suomessa asuva perheenkokoaja on ollut täällä vähintään kaksi vuotta ennen perheenyhdistämisen aloittamista, ja perheenkokoajalle ja ulkomailla asuvalle puolisolle voitaisiin asettaa yleistä avioitumisikärajaa korkeampi vähimmäisikä. Edelleen perheenjäseniltä voitaisiin direktiivin puitteissa edellyttää alkeellista suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin tuntemusta.
Perheenyhdistämissäädösten saattaminen normaalille länsieurooppalaiselle (ei siis ruotsalaiselle) tasolle on erityisen tärkeää nyt, paitsi lisääntyneiden hakijamäärien myös sen vuoksi, että Dublin III -säädöstön uudistamisen myötä ns. yksinsaapuneet alaikäiset turvapaikanhakijat voivat käytännössä hakea turvapaikkaa vapaasti valitsemastaan jäsenmaasta. Tällä hetkellä useimmat, tänä vuonna n. 8000 henkilöä, menevät Ruotsiin maan löperön politiikan houkuttelemana. Ruotsi joutuu väistämättä jossakin vaiheessa kiristämään sääntöjään, mikä tulee lisäämään painetta myös Suomea kohtaan. Lainsäädännöllä on syytä varautua tällaiseen tilanteeseen.
Otetaan käyttöön lukukausimaksut EU- ja ETA –alueiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille ja kannustetaan valmistuneita jäämään Suomeen töihin esimerkiksi verovähennysoikeudella. Suomessa opiskelleiden kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä Suomeen edistetään ja suomen kielen osaamiseen panostetaan.
Tämä on todella hyvä ja kauan kaivattu uudistus. Paitsi että maksuton koulutus ulkomaalaisille on järjetöntä resurssien tuhlausta, se ei - toisin kuin jotkut kuvittelevat - suinkaan houkuttele Suomeen lahjakkuuksia vaan maksukyvyttömiä. Lahjakkuudet päätyvät niihin korkeakouluihin, jotka tarjoavat parasta mahdollista opetusta, ohjausta ja tutkimusta. Niiden tuottaminen taas vaatii rahaa, joka kerätään usein varsin korkeilla lukukausimaksuilla.
Toiminnan tulee olla poikkihallinnollista ja viranomaisten välistä tiedonvaihtoa tulee vahvistaa.
Tämä on ympäripyöreästi muotoiltu mutta viittaa selkeästi perussuomalaisten vaaliohjelmassaan esittämään vaatimukseen lisätä tiedonvaihtoa esimerkiksi sosiaaliturvasta päättävien viranomaisten ja ulkomaalaisviranomaisten välillä. Myös kokoomuksen ohjelmassa on sama vaatimus. Tätä on tervehdittävä ilolla, sillä kun vuonna 2014 tein eduskunnan hallintovaliokunnassa vastaavansisältöisen esityksen, kokoomus ei sitä vielä kannattanut.
Vilpitön mielipiteeni on, että työryhmän paperi on suunnilleen niin hyvä kuin näillä poliittisilla pelimerkeillä on saatavissa. Se tarjoaa seuraavien neljän vuoden aikana hyvät puitteet perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisen ohjelman edistämiselle hallituksesta käsin. Kaikkea haluamaamme emme ole paperiin saaneet, mutta ei kukaan asiaa tarkemmin pohtiva varmaan sellaista odottanutkaan.