31.12.2010

Hajahuomioita muslimeista

Uutiset kertoivat muutama päivä sitten, että järjestys ja turvallisuus Varissuon kauppakeskuksessa Turussa on kohentunut huomattavasti sen jälkeen, kun vartijoiksi palkattiin maahanmuuttajia. Oletan, että kyse on lähinnä muslimeista, koska jutussa haastateltu yrittäjä Muhamed Abdulrahim kertoo näin:

"Ulkomaalaisten kanssa on vähän helpompi (asioida), kun kulttuurimme on lähellä (toisiaan). Tällöin pystyy selittämään enemmän asioita ja välillä pystyy esimerkiksi soittamaan vartijalle, koska minä tunnen heidät melkein kaikki."

Ei kai olisi järkevää olettaa, että esimerkiksi englantilaisen maahanmuuttajan ja Abdulrahimin kulttuurit olisivat erityisen lähellä toisiaan.

Uutinen herättää eräitä kysymyksiä. Ensinnäkin sen, että kuka siellä kauppakeskuksessa aiemmin niin ahkerasti häiriköi. Vuonna 2009 kompleksista poistettiin satoja häiritseviä "asiakkaita" (hupaisa sanavalinta) kuukausittain. Ongelmia olivat esimerkiksi näpistely, ilkivalta, "nuorison uhoaminen" ja taskuvarkaudet.

Miksi juuri maahanmuuttajataustaiset vartijat olivat toimiva ratkaisu?

Jutussa todetaan, että 80 prosenttia kauppakeskuksen asiakaskunnasta on maahanmuuttajia. Securitas Oy Turun palveluesimies Kambiz Estatab:

"Mielestäni etumme on se, että pystymme vaikuttamaan ongelmatilanteisiin hyvin, koska tunnemme kielen, kulttuurin ja (asiakkaiden ja yrittäjien) tavat."

Tästä saa vahvasti sen vaikutelman, että häiriön aiheuttajat olivat itsekin maahanmuuttajia. Tapaus toimii siis taas yhtenä esimerkkinä siitä, miten maahanmuutto itsessään työllistää muita maahanmuuttajia ja tavallaan toimii perusteluna maahanmuutolle.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että siinä, missä etninen nepotismi ja rasismi tuomitaan niiden esiintyessä kantaväestön keskuudessa, niitä paitsi suvaitaan myös suorastaan oletetaan, kun kyse on maahanmuuttajista. Pidetään aivan normaalina sitä, että maahanmuuttajataustainen vartija tulee paremmin juttuun maahanmuuttaja-asiakkaiden kanssa.

Maahanmuuttajien rekrytoimista esimerkiksi poliisin riveihin tai muihin julkisiin virkoihin on usein perusteltu sillä, että tämä lisäisi maahanmuuttajien luottamusta viranomaisia kohtaan. Toimisiko tämä toisinpäin? Olisiko suomalaisella oikeus sanoa, että hän haluaa asioida suomalaisen, kristityn poliisin kanssa, koska vain tällaiseen poliisiin hän voi luottaa?

En ole varma, osaanko pitää "suomalaisena" tai "yhtenä meistä" sellaista maahanmuuttajaa, joka luottaa suomalaisiin vähemmän kuin omiinsa tai pitää kategorisesti suomalaisista vähemmän kuin omistaan. "Värisokeuden" pitäisi olla molemminpuolista, ei jotain, mitä edellytetään ainoastaan kantaväestöltä.

Toinen tuore uutinen kertoo, että Helsingin Mellunkylään ollaan rakentamassa suurta moskeijaa ja islamilaista kulttuurikeskusta. Hankkeen takana on shiialais-iranilainen Resalat-yhdyskunta. Paikalliset asukkaat tuntuvat suhtautuvan nuivasti uuteen keskukseen.

Myös Yle raportoi, että "muslimit tarvitsevat lisää tilaa Helsingissä".

Välihuomiona ihmettelen sitä, miksi saamme niin usein lukea siitä, että muslimeilla on liian ahtaat asunnot ja liian vähän rukoustiloja, kun toisaalta emme koskaan saa lukea, että lestadiolaisilla olisi liian ahtaat asunnot ja liian vähän rukoustiloja. Jälkimmäisten tapauksessa kaiketi - aivan oikein - oletetaan, että rakentakoot tai ostakoot itselleen suurempia asuntoja, tai jos eivät siihen kykene, tehkööt vähemmän lapsia.

Takaisin asiaan: Sikäli kuin kaupunki tai valtio ei osallistu verovaroilla moskeijan rakentamiseen, en henkilökohtaisesti sano asiaan juuta enkä jaata, joskin olen sitä mieltä, että mellunkyläläisten kanssa pitäisi käydä asiasta perusteellinen keskustelu. Vastustukseen liittyy varmasti paljon puhtaita ennakkoluuloja mutta myös pelkoja siitä, että keskuksen liepeillä notkuva, uhkaavanoloiseksi koettu ja suomalaisen korvaan äänekäs porukka vähentää viihtyvyyttä ja turvallisuudentunnetta sekä vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi asuntojen hintoihin.

Sen sijaan haluaisin hiukan ottaa kantaa siihen laajempaan keskusteluun, pitäisikö julkisen vallan jotenkin osallistua muslimien (tai kenenkään) uskonnonharjoittamiseen. Varsin tavallinen argumentti on, että suomalaisten tulisi kouluttaa Suomessa toimivat imaamit ja rahoittaa suomalaiset moskeijat, jotta imaameja ja rahoitusta ei tilattaisi Saudi-Arabiasta ja jottei radikalismi saisi suomalaisten muslimien keskuudessa jalansijaa.

Tässä on tietty pointtinsa, mutta epäilen suuresti, pystyykö mikään länsimainen yhteiskunta "sosiaalidemokratisoimaan" tulijoiden uskonnollisia näkemyksiä. Eivät muslimifundamentalistit ole muslimifundamentalisteja siksi, että heillä sattuu olemaan fundamentalistisia imaameja. Heillä on fundamentalistisia imaameja siksi, että he pitävät sellaisista, eivätkä he halua liberaali-imaameja. Imaamit ovat samannäköisiä kuin seurakuntansa.

Ei konservatiivikristittykään muutu liberaaliksi sillä, että hänen seurakuntaansa transplantoidaan jostakin ylhäältä liberaali kirkkoherra. Sen sijaan hän siirtyy johonkin sellaiseen seurakuntaan, jonka kirkkoherra vastaa hänen omia mieltymyksiään ja katsantokantojaan.

Toiseksi, ja puhtaan periaatteellisella tasolla, en ymmärrä, miksi vastuu muslimien radikalisoitumattomuudesta sysätään yhteiskunnalle. Esimerkiksi lestadiolaisten, helluntailaisten ja Jehovan todistajien edellytetään ilman muuta noudattavan suomalaisia lakeja ja "talon tapoja" ilman, että heitä erikseen siihen lahjotaan. Muslimien kohdalla vaikuttaa siltä kuin radikalisoitumista pidettäisiin automaattisena prosessina, ellei sitä olla kaiken aikaa verovaroin ehkäisemässä.

Sanalla sanoen: yhteiskunnan ei pidä mielestäni osallistua moskeijoiden rakentamiseen tai imaamien kouluttamiseen yhtään sen enempää kuin se osallistuu vaikkapa buddhalaisten temppelien rakentamiseen tai shintolaispappien kouluttamiseen. On muslimien oma asia pitää huolta siitä, että heidän temppeleissään ei saarnata vihaa eikä pyhää sotaa, ja jos käy ilmi, että tästä velvollisuudesta ei huolehdita, tilannetta ei pidä ratkaista kylvämällä muslimeille lisää rahaa vaan panemalla seurakunnan ovet säppiin ja potkaisemalla epäjärjestyksen lietsojat Suomesta sinne, missä pippuri kasvaa.

Iltalehden blogisti Jarmo Limnéll kannattaa suvaitsevaisessa hengessä Mellunkylän moskeijaa, kuten kaikkia muitakin moskeijoita. Kirjoituksessa esiintyvät useimmat aiheeseen liittyvät kliseet:

"Ääri-islamistinen terrorismi ei johdu islaminuskosta, vaan siitä, että tietyt ryhmät ja yksilöt käyttävät uskontoa poliittisiin päämääriinsä tähtäävän toimintansa perusteena ja oikeutuksena."

Tässä lauseessa on harvinaisen vähän järkeä. Mitä ovat ääri-islamistisen terrorismin "poliittiset päämäärät"? Ne ovat uskonnollisia. Päämääränä on maallisen vallan korvaaminen teokraattisella diktatuurilla. Kyseessä nimenomaan on uskonnollinen liike, jolla ei ole uskontoon liittymättömiä poliittisia päämääriä.

Olisiko Limnéll valmis sanomaan myös, että Natsi-Saksan rikokset eivät johtuneet natsismista, rasismista ja äärinationalismista vaan siitä, että tietyt ryhmät ja yksilöt käyttivät natsismia, rasismia ja äärinationalismia poliittisten päämääriensä edistämiseen?

Limnéll jatkaa:

"Suurin syy [terrorismiin] on yhteiskunnasta syrjäytyminen ja ulkopuoliseksi itsensä kokeminen. Tällainen ihminen on erinomainen rekrytoitava ääriliikkeille, ja äärimmäisen vaikeasti torjuttava uhka."

Tämä väite elää sitkeästi keskustelussa, vaikka se on kokemusperäisesti osoitettu vääräksi. Uskon kyllä ongelmitta, että jossakin Gazassa tai Tshetsheniassa surkea päivittäinen todellisuus ja nuorten perspektiivittömyys on yksi selittävä tekijä terrorismin takana, mutta mielestäni näissä konflikteissa ei ole kyse ensisijaisesti uskonnollisesta vaan kansallisesta sodankäynnistä. Eurooppaa ravisuttaneet islamistipommittajat eivät ole olleet syrjäytyneitä ja ulkopuolisia. Päinvastoin, esimerkiksi Lontoon iskujen tekijät olivat koulutettuja, työssäkäyviä ja vakavaraisia. Heidän tekonsa ei ollut sosiaalipoliittinen protesti. He kävivät pyhää sotaa.

Länsimainen yhteiskunta ei millään tavalla edistä omaa asiaansa tai "maltillisten muslimien" asiaa sillä, että se legitimoi islamistiterrorismia tulkitsemalla sen protestiksi yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Islamistit eivät halua keskustella yhteiskuntajärjestelmämme kanssa, eikä mitkään myönnytykset tyydytä heitä. He haluavat tuhota sen ja korvata sen itseään paremmin miellyttävällä järjestelmällä.

Tuskin oli Tukholman pommimiehen suolenpätkät saatu kerättyä kadulta, kun joukko muslimeja saatiin kiinni Tanskassa terrori-iskun valmistelusta Jyllands-Posten-sanomalehden toimitusta vastaan. Miehet näyttävät olevan libanonilaisia, irakilaisia ja tunisialaisia, osa Ruotsin kansalaisuuden saaneita.

Hupaisana yksityiskohtana voidaan havaita, että yksi miehistä on parhaillaan hakemassa turvapaikkaa Tanskasta.

Meillä Suomessa vähätellään jatkuvasti sitä mahdollisuutta, että islamilaista ääriajattelua ja terrorismia tulisi maahan turvapaikanhakijoiden mukana, ja tämä vähättely perustellaan sillä näennäisjärkeilyllä, että tulijathan nimenomaan pakenevat totalitaarista järjestelmää ja ovat sen vuoksi todennäköisimmin oman yhteiskuntansa maltillista ja liberaalia siipeä.

Ongelma katoaa, kun hyväksytään sosiaalisen siirtolaisuuden (eli humanitaarisen maahanmuuton) punaiseksi langaksi se, että tulokkaat eivät näe omassa kulttuurissaan, tavoissaan tai poliittisessa järjestelmässään mitään vikaa mutta he haluavat toteuttaa niitä jossakin, missä on aineellisesti mukavampaa ja helpompaa elää.

Terrorismiin erikoistunut ruotsalaistutkija Magnus Norell ei ole kovin yllättynyt Tukholman (mönkään menneestä) ja Kööpenhaminan (suunnitellusta) terrori-iskusta, koska Ruotsilla on jo pitkään ollut ongelmia islamilaisten ääriryhmien kanssa. Norell sanoo oikeastaan saman kuin minäkin tuossa ylempänä:

Väkivallan kannattajat näyttävät jo valinneen tiensä. Tutkija Magnus Norellin mukaan väkivaltaisille suuntauksille rekrytointipohjaa tarjoavaa radikalisoitumista vastaan on myös hyvin vaikea taistella.

- Näiden ihmisten kanssa voi käydä jonkinlaista ajatustenvaihtoa, mutta ei he eivät vaihda kantojaan, koska he vastustavat nykyistä yhteiskuntajärjestystä, tutkija Magnus Norell sanoo.

Hänen mukaansa uskontoon liittyvät myönnytykset, vaikkapa uskonnollisten koulujen muodossa eivät toimi, koska myönnytykset eivät vetoa kaikkein jyrkimmän linjan kannattajiin.

Turun Sanomat kertoi eilen, että korkein hallinto-oikeus on kumonnut 17:ää irakilaista turvapaikanhakijaa koskeneen käännytyspäätöksen. Hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat pysähdyttävät:

"Oikeus arvioi Bagdadin ja maan muun keskiosan turvallisuustilanteen sellaiseksi, että alueelle palautettuna ihmiset ovat vaarassa joutua kärsimään mielivaltaisesta väkivallasta. Väkivaltaisuudet Bagdadissa ja muualla alueella ovat ilmenneet muun muassa aseellisten ryhmittymien autopommi- ja itsemurhaiskuina."

Tämä tarkoittaa, että kaikki Irakin keskiosasta saapuneet turvapaikanhakijat ovat oikeutettuja "toissijaiseen suojeluun". Olosuhteethan ovat kaikille samat. Minkäänlaista yksilöön kohdistuvaa erityistä vaaraa ei edellytetä.

Toivottavasti entiset, nykyiset ja tulevat tulokkaat ovat niitä mukavia, lainkuuliaisia, rauhallisia ja ennen kaikkea maltillisia muslimeja.

Kiitän kaikkia lukijoita, tukijoita ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta, joka oli sekä allekirjoittaneelle että ennen kaikkea maahanmuuttokriittiselle liikkeelle parempi vuosi kuin hämmennyksen ja pettymysten vuosi 2009. Olemme menossa kohti Suomen historian kenties suurinta rauhan ajan poliittista mullistusta. Viiden kuukauden kuluttua mikään ei ole kuin ennen.

Ihmiset ovat heränneet siihen, että - toisin kuin entinen pääministeri Matti Vanhanen lausui - heillä on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä äänestämällä, myös maahanmuuttoasioista. Vuosikymmeniä jatkunut, korruptoitunut kolmen suuren puolueen konsensusjärjestelmä on tulossa tiensä päähän. Koska vaakalaudalla ovat valtavan suuret rahaan ja valtaan liittyvät intressit, tulemme uskoakseni näkemään myös Suomen historian likaisimmat vaalit.

Toivotan kaikille mitä mainiointa uutta vuotta! Lähestymme kalkkiviivoja, älkäämme hyytykö niille. Pois kaikkinainen riita, tora, kyräily ja eripura.


Takaisin