17.12.2007

Ghanan leijona ja Ruotsin leijona

Ghanalaisen Peter Prycen väitöskirjan käsittelyn päättää tämänpäiväinen kirjoitus. Kuten tunnettua, Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto hyväksyi 11.12.2007 alimmalla arvosanalla (approbatur) Prycen väitöskirjan, jonka se oli keväällä hylännyt. Asiaa koskeva lehdistötiedote löytyy täältä.

Uusi päätös perustui Opintosuoritusten tutkintolautakunnan lausuntoon, jossa kritisoitiin sitä, että tiedekunnan edustaja ei ollut esittänyt kritiikkiään väitöstilaisuudessa vaan vasta sen jälkeen. Opiskelijan pitää voida luottaa siihen, että ohjaajan, esitarkastajien ja vastaväittäjän antama puolto merkitsee työn tosiasiallista hyväksyntää. Tämä on aivan totta, mutta vakiintunut käytäntö ei ole ottanut huomioon sitä mahdollisuutta, että a) ohjaaja ei joko lue ohjaamaansa työtä lainkaan tai ei ainakaan ole kiinnostunut sen laadusta, ja b) esitarkastajat ja vastaväittäjä eivät joko ymmärrä lukemastaan mitään tai haluavat syystä tai toisesta antaa opiskelijalle ansaitsematonta etua.

Ilmeisesti kyse ei ole siitä, että ainakin ohjaaja Pertti Hietaranta ei olisi lukenut Prycen työtä. Pryce:

"I [...] had the excellent cooperation, guidance and ready availability of my supervisor Professor Pertti Hietaranta. This thesis is the high point of my whole academic pursuit."

Koska siis tiedämme, että Hietaranta on vaivoja säästämättä ohjannut Pryceä, ja koska tuntuu epätodennäköiseltä, ettei professori Hietaranta osaisi suomea ja englantia (juuri muita taitoja ei työn ongelmien havaitseminen vaadi), on päädyttävä siihen tulokseen, että Hietaranta on työn puutteista piittaamatta, toisin sanoen "muista syistä", esittänyt sen hyväksymistä.

Kyse on opiskelijan oikeusturvasta. Opiskelijan oikeusturva on nähty synonyyminä opiskelijan edulle, mitä se ei mielestäni ole. Oikeusturva toteutuu silloin, kun opiskelija saa työlleen laadukkaan ja objektiivisen arvostelun. Nythän näin ei käynyt, vaan Pryce sai ohjaajan, esitarkastajien ja vastaväittäjän epäpätevyyden ja/tai poliittisen korrektiuden vuoksi etua, jota hän ei ansainnut.

En kuitenkaan itke asian eettisiä aspekteja tämän enempää. Sitä, miksi lopputulos on itkun arvoinen katastrofi, olen käsitellyt aiemmissa kirjoituksissa. Erääseen, pikemminkin muoto-opilliseen kuin eettiseen seikkaan haluaisin vielä kiinnittää huomiota:

Tohtorin tutkintotodistuksessa, jonka Pryce piakkoin käsiinsä saa, todetaan, että hän on suorittanut tohtorin tutkinnon siten kuin asetuksessa säädetään. Asetuksessa säädetään, että tohtorintutkinto suoritetaan mm. jättämällä toisaalla määritellyt minimikriteerit täyttävä väitöskirjatutkimus. Tiedekuntaneuvosto on kuitenkin maaliskuussa 2007 todennut, että Prycen väitöskirja ei täytä näitä minimikriteereitä, eikä tätä arviota ole kenenkään taholta riitautettu. Opintosuoritusten tutkintolautakunnan lausuntokaan ei sano, että väitöskirjaa ei olisi pitänyt hylätä, vaan, että se hylättiin väärällä tavalla.

Prycen tutkintotodistus siis väittää Humanistisen tiedekunnan dekaanin allekirjoituksella varustettuna sellaista, mikä Humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston voimassa olevan päätöksen mukaan ei pidä paikkaansa. Joulukuussa tehty uusi päätöshän ei kumoa väitöskirjan arvostelua vaan ainoastaan arvostelun seurauksen, ts. hylkäyksen.

Samasta syystä arvosanan approbatur antaminen Prycen työlle on kyseisen arvosanan väärinkäyttöä. Approbatur toki indikoi, että väitöskirja on heikko, mutta samalla se indikoi, että työ, rimaa hipoen mutta kuitenkin, täyttää minimikriteerit. Prycen työ, tiedekuntaneuvoston voimassa olevan kannan mukaan, ei täytä niitä, minkä vuoksi arvosana väittää sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Samalla arvosana pilkkaa kaikkia niitä, jotka oikeasti ovat kirjoittaneet approbaturin arvoisen väitöskirjan, sillä päätös tekee approbaturista synonyymin "alapuolella arvostelun olevalle".

Huomasin Prycen väitöskirjaa lukiessani, että se on allekirjoitettu ja päivätty Bowiessa, Yhdysvaltain Marylandissä. Aiemmista ivapuheistani huolimatta hän siis näyttää toteuttaneen vuosien takaisen uhkauksensa/lupauksensa ja poistuneen hyödyntämään osaamistaan suuren meren taakse.

Ystävällinen lukija bongasi tuoreen uutisen Marylandistä. Henkilö nimeltään Peter Pryce on 6.12.2007 haastanut Prince George's Countyn opetuslautakunnan oikeuteen rotusyrjinnästä työhönotossa. Prycen maltillinen korvausvaatimus on yksi miljoonaa dollaria. Hmm... Elämä on.

Ilkeään mieleeni tulee väistämättä ilkeitä ajatuksia. Suoritettuaan tohtorintutkinnon afrosuomalaisella tyylillä Pryce lähtee Yankkilaan tekemään tulosta afroamerikkalaisella tyylillä. Maassa maan tavalla. Aikaansa seuraava kosmopoliitti (= heinäsirkka) viihtyy missä hyvänsä ja osaa hyödyntää niitä erityispiirteitä, joita erilaisilla ympäristöillä on. Suomessa on maksuton korkeakoulutus. Yhdysvalloissa on punitiiviset vahingonkorvaukset.

Google on ihmeellinen asia. Sen avulla opimme, että samainen Peter Pryce on kohdannut Yhdysvalloissa muitakin vääryyksiä. Vuonna 2004 hän on tehnyt rikosilmoituksen Jay Hermanezia vastaan, nimikkeenä toisen asteen päällekarkaus. Tutkinta on loppunut syyttämättäjättämispäätökseen. Mahdollisesti Hermanez on Ilkka Tannerin tapaan "a man who says neekeri".

Tänä vuonna vireillepannussa siviilikanteessa Pryce vaatii rahaa Gervais Atse -nimiseltä henkilöltä johonkin sopimusasiaan liittyen.

Give 'em hell, Peter!

[Lisäyksiä:] Sijoitin 78 Amerikan senttiä, ja tilasin Pryce vs. Opetuslautakunta -jutun kanteen PACER-tietokannasta. Dokumentista esiin tulevia seikkoja, jotka puoltavat oletusta, että kyseessä on nimenomaan meille tuttu FT Pryce, ovat seuraavat:

* asuinpaikka Bowie, 50 000 asukkaan pikkukaupunki
* ghanalaistaustainen
* työskennellyt määrittelemättömissä mutta kielenopetukseen liittyvissä opetustehtävissä

Dokumentti mainitsee, että Pryce on Yhdysvaltain ja Marylandin osavaltion kansalainen. Toisaalla kuitenkin sanotaan, että vastaaja (Opetuslautakunta) on tahallaan toimittanut Pryceä koskevaa, virheellistä tietoa Yhdysvaltain maahanmuuttovirastolle (U.S. Office of Immigration), mikä on johtanut Prycen työviisumihakemuksen hylkäämiseen. Koska kansalainen ei tarvitse työlupaa, kyseessä on näin ollen hyvin tuore kansalainen.

Kanteessa esitetyt rikokset ovat tapahtuneet vuosina 2004-2006, jolloin Pryce on ollut vastaajan palkkalistoilla paikallisissa kouluissa. Valitettavasti kyseisissä oppilaitoksissa on ollut oppilaita ja henkilökuntaa "who say neekeri":

"Over time, Pryce has been subjected to verbal harassment from students and security personnel concerning his race and national origin. [...] Comments such as "nigger," "a f-king speech teacher from Ghana to teach us," "watch your back," and "go back from where you came from" typify the harassment Plaintiff has endured from students."

Opiskelijat ja henkilökunta ovat myös hyökkäilleet Prycen kimppuun. Työnantaja ei ole reagoinut valituksiin, palkkoja ei ole maksettu ajallaan, Prycen työssäsuoriutumista on arvioitu epäoikeudenmukaisesti, työtehtävät eivät ole olleet koulutusta vastaavia, Pryce on joutunut julkisten nuhtelujen kohteeksi jne. Päivittäinen sorto ja riisto ovat traumatisoineet Pryceä niin, että tämä on joutunut jäämään sairaslomalle.

Pryce on, omien sanojensa mukaan, kärsinyt opiskelijoiden ja järjestyksenvalvontahenkilökunnan sanallisesta häirinnästä sekä hallintohenkilökunnan kurinpitotoimista, jotka ovat johtuneet hänen etnisestä taustastaan. Mistäpä muustakaan?

Pryce vaatii vastaajalta kompensatorisina (hyvittävinä) korvauksina miljoonaa dollaria sekä punitiivisina (sakonomaisina) korvauksina miljoonaa dollaria, siis yhteensä kahta miljoonaa dollaria.

Elämä on.

Tapausta ja vastaajan kantaa lainkaan tuntematta on oltava varovainen sanomisissaan. Silti minusta tuntuisi ihmeelliseltä, jos Prince George's Countyn koulujärjestelmä, opiskelijoista kouluhenkilöstön kautta opetuslautakuntaan, keskittyisi yhden työntekijänsä kaikinpuoliseen terrorisointiin tämän etnisen taustan vuoksi. Kaupungissa, jonka väestöstä 31 prosenttia on mustia. Maassa, jossa syrjintään syyllistyneitä viranomaisia tuomitaan miljoonien dollarien korvauksiin.

Sen sijaan tiedän, että on ihmisiä, joilla on taipumus joutua ongelmiin kaikkien kanssa.

Ilkka Tanner, "da man who says neekeri", otti yhteyttä ja kertoi saaneensa oman oikeusprosessinsa aikana tietää, että Pryce saapui aikanaan Suomeen väärällä nimellä. Tai ainakin eri nimellä kuin se, jolla hän sittemmin on esiintynyt. Tanner lupasi mahdollisuuksien mukaan toimittaa papereita minulle. Ehkäpä sittenkin jatkan tilanteen seurantaa, kahdella mantereella.

* * *

Millään tavalla edelliseen aiheeseen liittymättä.

Lehdet kertoivat viime viikolla, että naissotilaiden painostuksesta Ruotsin armeija on poistanut Pohjoismaisen taisteluyksikön joukkojen takin hihamerkin leijonasymbolilta peniksen:

Ruotsissa on aina osattu keskustella olennaisista tasa-arvon esteistä. Muutama vuosi sitten vaadittiin pisuaarien poistamista miesten käymälöistä, koska paikallisen naisliikkeen mielestä se, että miehet pissaavat seisaaltaan, uusintaa fallistisia valtahierarkioita (tai jotain).

Leijonalta poistetut genitaalit herättävät ajatuksia. Vaakunaleijonalla on munat siksi, että se on urosleijona, ja urosleijonilla on munat. En oikein ymmärrä, miksi tällaiset, tavallaan kontekstiin kuuluvat munat loukkaavat jotakuta. Se olisi eri asia, jos vaakunassa olisi pelkät munat (ilman leijonaa) tai vaikkapa kullin muotoinen Ruotsin lippu. Sitä voisi perustellusti pitää uhkaavana fallismina.

Kontekstiin kuuluvien munien leikkaaminen kertoo ruotsalaisen naisliikkeen omituisesta kastraatiovimmasta. Viesti ei oikein voi olla muu kuin se, että uroksen munat ovat itsessään uhka. Tästä viestistä taas on erittäin lyhyt matka siihen konkluusioon, että munille on yleisesti ottaen tehtävä jotakin.

Tässä on mielestäni samanlainen ongelma kuin Mikko Puumalaisen neekerinpusujahdissa. Ei kyse ole siitä, onko hihamerkissä kikkeli vai ei. Ei ketään haittaisi, jos siihen ei olisi koskaan sellaista piirretty. Vastaavalla tavalla ketään ei haittaisi, jos neekerinpusuissa ei koskaan olisi ollut kuvaa turpeahuulisista afrikkalaisista. Ongelma on leijonan munien poistamisessa tai afrikkalaisten huulien kaventamisessa, koska nämä ovat aktiivisia toimenpiteitä, joiden suorittaminen legitimoi ne perusteet, joiden vuoksi ne toteutettiin. Jos leijonan munat poistetaan, myönnetään, että munien läsnäolossa oli joku ongelma, mitä siinä ei ollut.

Toinen seikka on se, että munat eivät olleet ruotsalaisleijonan ainoa sukupuolitunnusmerkki. Munien poistaminen ei tehnyt siitä sukupuolineutraalia, koska sillä on edelleen harja. Se ei uudessa versiossa ole sukupuoleton leijona, vaan urosleijona, jolta on leikattu munat. Se on siis eunukkileijona. Ruotsin armeijan, voimaa käyttävän väkivaltakoneiston, symbolina se puhuu karua kieltä.

Kuten Ruotsin kansallisarkiston Vladimir A. Sagerlund epäsuorasti toteaa, tämä asia on ymmärretty jo muinaisina aikoina:

"Aikanaan peniksettömällä leijonalla varustettuja takkeja annettiin niille, jotka olivat pettäneet kruunun."

Nimimerkki Herja sanoi osuvasti vieraskirjassa, että tästä lähtien yksikään vihollisjoukko ei tule antautumaan ruotsalaisille sotilaille. Miehille ei kehtaa, ja naisille ei uskalla.


Takaisin