22.3.2009

Ehdotuksia ampuma-aselain uudistamiseksi 1.0

Ampuma-aselakiin esitettyjä muutoksia (eli "tiukennuksia") arvostelevat alan harrastajat sanovat usein, että Suomessa on tähän asti ollut hyvä ja toimiva aselaki. Olen itsekin sanonut näin. Tarkemmin asiaa tuumattuani olen kuitenkin havainnut, että voimassaoleva laki ei ole erityisen hyvä, pikemminkin siedettävä. Se on siedettävä, koska sen ohjaavana ajatuksena on kaiken hankaloittaminen pikemminkin kuin kaiken kieltäminen (kuten useissa muissa maissa). Se on kuitenkin pullollaan pieniä hölmöyksiä, joista ei ole kenellekään mitään hyötyä, mutta jotka aiheuttavat aseenomistajalle ajan ja rahan kulumista.

Keväällä käsittelyyn tuleva ampuma-aselain uudistusesitys ei sekään ole katastrofaalinen, mutta se lisää tällaisten pienten hölmöyksien määrää. Sen sijaan, että - aiempien asekirjoitusten tapaan - puolustelisin nykyistä huonoa lakia ja vastustaisin uutta, vielä huonompaa lakia, esitän kokonaisvaltaisen ehdotuksen siitä, millainen olisi hyvä ja oloihimme soveltuva ampuma-aselaki.

Ehdotukseni pyrkii olemaan optimaalinen kaikkien kannalta. Se, toisin kuin suunnitteilla oleva lakimuutos, vaikeuttaa oleellisesti aseiden päätymistä vääriin käsiin, mutta samaan aikaan siitä on karsittu sellaisia nykyiselle laille ominaisia piirteitä, joista on haittaa harrastajille mutta ei vastaavaa hyötyä yleiselle turvallisuudelle. Se on siis harrastusmyönteinen ja turvallisuushakuinen.

(Ampuma-aselaki)
(Ampuma-aseasetus)
(Ampuma-aselupahakemus)

Aseiden tyypittelyyn liittyvät ongelmat

Voimassa oleva ampuma-aselaki kiinnittää paljon huomiota aseiden ominaisuuksiin. Lain mukaan on olemassa...

  • pistooleita
  • revolvereita
  • kivääreitä
  • haulikoita
  • muita aseita
  • Pistooleista, revolvereista ja kivääreistä on omiksi kategorioikseen erotettu reunasytytteistä .22-kaliiperista patruunaa ampuvat aseet, jotka lain mukaan ovat...

  • pienoispistooleita
  • pienoisrevolvereita
  • pienoiskivääreitä
  • "Pienoisaseen" kategoria on keinotekoinen, tietääkseni vain Suomelle ominainen ja harhaanjohtava. Se luo sekä harrastajalle että lupia myöntävälle viranomaiselle illuusion "vähemmän vaarallisista" aseista. "Pienoisaseisiin" myönnetään lupia kevyemmin perustein kuin niiden suurempikaliiperisiin sukulaisiin. Kuitenkin ne ovat aivan riittävän tehokkaita vaikkapa ihmisten tappamiseen, kuten Jokelassa ja Kauhajoellakin saatoimme nähdä.

    "Pienoisaseen" määritelmä ei vastaa kaliiperimaailman todellisuutta. Esimerkiksi keskisytytteinen .25 ACP -patruuna, eli eurooppalaisittain 6.35 Browning, on käytännössä saman kokoinen ja teholtaan vähäisempi kuin monet .22-kaliiperiset patruunat. Kuitenkin .25 ACP -pistooli on "pistooli", kun taas .22-pistooli on "pienoispistooli". Lisäksi markkinoille on nykyisen lain säätämisen jälkeen tullut reunasytytteinen .17 Hornady -patruuna, joka on huomattavasti pienempi kuin .22 ja merkittävästi pienempitehoinen kuin .22:n boostattu variantti .22 WMR. Kuitenkin .17-kaliiperinen kivääri on lain mukaan "kivääri", kun taas .22 WMR -kaliiperinen kivääri on "pienoiskivääri".

    Pistooleilla ja revolvereilla on laissa säädetty vähimmäismitta. Vähimmäismittaa pienemmät pistoolit ja revolverit ovat "taskuaseita", joihin ei myönnetä lupia muille kuin keräilijöille. "Taskuaseita" pidetään erityisen vaarallisina niiden "kätkettävyyden" vuoksi. "Taskuase" on pistooli, joka mahtuu 13x18cm kokoiseen laatikkoon.

    "Taskuase"-kategoria ja "taskuaseiden" kiellon perusteet ovat enemmän tai vähemmän naurettavia. Pienin "sallittu" pistooli (13,1x18,1cm) on niin pieni, että sen saa vaivatta piiloon taskuun, kainalokoteloon, vyön alle tai vastaavaan paikkaan. Sikäli kuin pistoolit ja revolverit ylipäänsä ovat sallittuja, "taskuaseiden" rajoittaminen ei lisää kenenkään turvallisuutta.

    Harrastajan kannalta kielto on jossain määrin haitallinen, koska "taskuaseiden" kokoluokassa on useita aivan hyvin toiminnallisiin ampumalajeihin (kuten SRA ja practical) soveltuvia aseita. Yleisen järjestyksen kannalta kielto on haitallinen, koska Suomen kellarit ja ullakot ovat täynnä perintönä saatuja FN Browning -pistooleja, joita omistajat eivät viitsi viedä poliisille, koska niihin ei kuitenkaan saa lupaa. Jos kielto purettaisiin, nämäkin aseet saataisiin kirjoihin ja kansiin ja luvattomien aseiden määrä vähenisi.

    "Muu ase" -kategoriaan kuuluvat ne aseet, jotka "rakenteensa, mittojensa tai muiden ominaisuuksiensa" puolesta eivät mahdu yllä mainittuihin kategorioihin. Käytännössä "muu ase" -luokkaan törmätään alimittaisten kiväärien, ns. karbiinien kohdalla. Laki nimittäin määrittelee, että "kiväärin" vähimmäispituus on 84cm. Tätä lyhyemmät kiväärit ovat "muita aseita", eikä niihin käytännössä myönnetä lupia millään ilveellä. (Ehdoton kielto tosin ei perustu lakiin vaan muodostuneeseen käytäntöön.) Tunnetuin ja eniten puhetta kirvoittanut tapaus on Heckler&Koch MP5.

    MP5 on pistoolikaliiperista 9mm patruunaa ampuva puoliautomaattinen kivääri. Se soveltuisi mainiosti toiminnallisiin ampumalajeihin, minkä Korkein Hallinto-oikeuskin toteaa kuuluisassa ennakkoratkaisussaan. MP5:n ainoa lakitekninen ongelma on pituus. KHO perusteli valittajan kannalta kielteistä ratkaisuaan sillä, että MP5:n kaltaiset lyhyet aseet ovat helposti kätkettäviä. Perustelu on kuitenkin absurdi, jos samaan aikaan huomattavasti pienemmät (eli helpommin kätkettävät), kaliiperiltaan vastaavat ja lipaskapasiteetiltaan eli tulivoimaltaan käytännössä vastaavat pistoolit ja toisaalta muutaman sentin pidemmät ja paljon tehokkaammat kiväärit ovat sallittuja. Jos siis tämä ja tämä ovat sallittuja, miksi niiden välimaastoon niin kätkettävyydeltään kuin tulivoimaltaankin sijoittuva ja toimintatavaltaan identtinen ase on kielletty?

    Lupafilosofian ja lupakäytännön ongelma

    Perusvirhe sekä nykyisessä että tulevassa laissa on, että lupa koskee asetta eikä henkilöä. Jokaiselle aseelle on erikseen haettava hankkimislupaa, ja jokaisen lupahakemuksen yhteydessä on uudelleen todistettava sekä aseen tarve (esim. urheiluammunta) että hakijan soveltuvuus aseen hallussapitoon. On selvää, ettei tämä lisää kenenkään turvallisuutta. Jos luvanhakijalla on ennestään yhdeksän pistoolia, kymmenes ei tee hänestä yhtään vaarallisempaa. Kuitenkin hankkimisluvan hakeminen kymmenennelle pistoolille on aivan yhtä kallista, hidasta ja hankalaa kuin se on ensimmäisellekin.

    Metsästysaseet ovat oma ongelmansa. Hankkimis- ja hallussapitolupa voidaan myöntää metsästysperusteella, jos hakijalla on metsästäjätutkinnon suorittamisesta kertova ja voimassa oleva metsästäjäkortti. Kääntäen metsästäjäkortin olemassaolo on vallitsevassa lupakäytännössä riittävä todiste metsästysharrastuksesta ja siten ainoa dokumentti, jonka hakija lupahakemuksensa liitteeksi tarvitsee. Lupa myönnetään kortin haltijalle automaattisesti. Muutoin ei tietysti voisi ollakaan, koska varsinkin pienriistametsästys on yleensä yksinäistä ja itsenäistä toimintaa, eikä sellaisesta voi kukaan kirjoitella harrastustodistuksia.

    Edellisestä seuraa, että metsästysperusteella hankittavien aseiden osalta koko lupakäytäntö on turha. Se on pelkkää rahastamista. Metsästäjäkortti voisi itsessään olla metsästysaseita koskeva hankkimislupa.

    Muutosehdotuksia

    1) Luovutaan "pienoisase"-kategoriasta. Lain tunnistamiksi asetyypeiksi jäisivät...

  • pistooli
  • revolveri
  • kivääri
  • haulikko
  • muu ase
  • 2) Säädetään "kiväärin" vähimmäispituudeksi EU-direktiivin mukainen 60cm. Tällöin MP5:n kaltaiset karbiinit siirtyvät luokasta "muu ase" luokkaan "kivääri".

    3) Luovutaan "taskuase"-kategoriasta kokonaan tai annetaan sille uusi ja mielekkäämpi määritelmä. Taskuaseeksi voidaan katsoa todelliset mikroaseet, joille ei ole muuta järkevää hankkimisperustetta kuin keräily.

    4) Vapautetaan nykylaissa määriteltyihin toimintatapoihin 1. ja 2. ("kertatuli" ja "lippaallinen kertatuli") kuuluvat kiväärit ja haulikot kokonaan hankkimislupamenettelystä metsästäjätutkinnon suorittaneiden osalta. Luodaan on-line-järjestelmä, jossa asekauppias voi myyntihetkellä tarkistaa poliisin sähköisestä tietokannasta, onko ostaja esteellinen hankkimaan asetta. Mikäli taustoissa on epäselvyyttä, ostaja voi selvittää asian poliisin kanssa. Merkintä aseen hankkimisesta siirtyy asekauppiaalta poliisin rekistereihin, ja poliisi toimittaa ostajalle aseen yksilölliset tiedot sisältävän rekisteriotteen, joka muodoltaan voi vastata nykyistä hallussapitolupaa (muovikortti).

    Yksityisten välisessä kaupankäynnissä myyjä voi tehdä hakijan taustan tarkistuksen puhelimitse.

    Vastaava on-line-järjestelmä, NICS (National Instant Criminal Background Check System), on ollut vuosia käytössä Yhdysvalloissa ja on täysin toteutuskelpoinen myös meillä.

    Esittämälläni muutoksella ei ole vaikutuksia yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen: Aseen saavat hankittua ne, jotka saavat sen hankittua nytkin. Poliisilla on rekisteritiedot kaikista aseista ja niiden omistajista kuten nytkin.

    Esitetty muutos vähentää lupaviranomaisiin kohdistuvaa kuormitusta poistamalla lupahakemukset, jotka tällä hetkellä käsitellään vain "muodon vuoksi". Vähennys on merkittävä, sillä valtaosa hankkimislupahakemuksista koskee juuri toimintatapoihin 1. ja 2. kuuluvia metsästysaseita.

    Aseen hankkijan kannalta muutos merkitsee rahan säästöä ja useiden viikkojen odotusajan poistumista. Myös aseen ostaminen esimerkiksi poliisin järjestämistä huutokaupoista helpottuu merkittävästi.

    5) Muulla kuin metsästysperusteella hankittavat aseet, sekä metsästysperusteella hankittavat toimintatapaan 3. (itselataava kertatuli) kuuluvat aseet, säilyvät luvanvaraisina, mutta nykyiset asekohtaiset hankkimisluvat korvataan henkilökohtaisella aselisenssillä, "aseajokortilla". Lisenssin saaminen edellyttää ampumaseuran, reserviläisyhdistyksen tai vastaavan tahon järjestämän "turvallisen ampujan tutkinnon" suorittamista. Tällaisia kursseja järjestetään jo nyt eri puolilla maata. Kurssin sisältövaatimuksista voidaan säätää asetuksella.

    Aseajokortin haltija on oikeutettu ilman erikseen haettavia lupia hankkimaan sellaisia aseita, joiden turvalliseen ja vastuulliseen käsittelyyn ja hallussapitoon hän on kortin osoittamalla tavalla perehtynyt. Esteellisyyden tarkistaminen, aseiden rekisteröiminen ja rekisteriotteen saaminen tapahtuvat kuten metsästysaseidenkin kohdalla.

    Esitetty muutos helpottaa harrastajien elämää ratkaisevasti ja ehkäisee aseiden päätymistä mielenvikaisten ja rikollisten käsiin merkittävästi paremmin kuin voimassa oleva tai tuleva ampuma-aselaki.

    6) Luovuttaessa asekohtaisesta lupaharkinnasta luovutaan myös sen arvioimisesta, sopiiko hankittava ase "erityisen hyvin" esitettyyn käyttötarkoitukseen. Aseen soveltuvuuden arviointi on aina subjektiivista ja johtaa eri paikkakunnilla asuvien ihmisten eriarvoisuuteen, minkä lisäksi se ei edistä yleistä turvallisuutta. Jos henkilö haluaa välttämättä harrastaa tarkkuusammuntaa norsukiväärillä, tämä ei ole keneltäkään pois. Jos henkilö hautoo rikoksia, sekä soveltuvat että soveltumattomat aseet ovat hänen käsissään aivan yhtä vaarallisia.

    7) Nykyisen lain mukainen asekohtainen hallussapitolupa voidaan myöntää perintönä saatuun aseeseen "muistoesineperusteella". Lakia tulisi näissä tapauksissa tulkita suurpiirteisesti ja myöntää lupa, jos hakijalla ei ole henkilöön liittyvää estettä aseen hallussapidolle, vaikka hänellä ei olisi aseelle varsinaista tarvetta. Tämä edistäisi yleistä turvallisuutta, koska tällöin luvattomat sotasaalis- ym. aseet uskallettaisiin tuoda viranomaisten tietoon ilman pelkoa niiden menettämisestä.

    8) Tiukennetaan ampuma-aseiden säilytystä koskevia määräyksiä Ruotsin esimerkin mukaisesti. Merkittävin laillisiin aseisiin liittyvä riski on niiden joutuminen varkaiden käsiin. Kaikki ampuma-aseet niiden tyypistä tai lukumäärästä riippumatta on säilytettävä lain asettamat standardit täyttävässä asekaapissa. Poliisilla on oikeus käydä toteamassa asekaapin olemassaolo havaitessaan rekisteristään, että henkilö on hankkinut itselleen ampuma-aseen tai -aseita. Vaihtoehtoisesti kaapin olemassaolon voi osoittaa esittämällä poliisille ostokuitin.

    Odotan asiasta kiinnostuneiden kommentteja näihin ehdotuksiin.


    Takaisin