31.5.2013

Ehdokkaaksi eurovaaleihin

Perussuomalaisten puoluehallitus asetti kokouksessaan 31.5. minut ja viisi muuta henkilöä puolueen ehdokkaaksi Euroopan parlamentin vaaleihin, jotka järjestetään vajaan vuoden kuluttua, toukokuussa 2014. Suomesta parlamenttiin valitaan 13 edustajaa. Koska ehdokkuuteni varmasti aiheuttaa keskustelua omissa joukoissa, perustelen päätöstäni tässä kirjoituksessa.

Sekä puolueet että äänestäjät pitävät europarlamenttivaaleja alemman tärkeysluokan koitoksena. Puolueiden osalta tämä näkyy ehdokasvalinnoissa: listoille kerätään tyrkyiksi yleisjulkkiksia, joilla ei ole poliittista profiilia, ja jotka voisivat olla ehdokkaana minkä hyvänsä puolueen riveissä. Äänestäjien mielenkiinnon puute näkyy alhaisena äänestysaktiivisuutena.

Europarlamenttivaalit ovat kuitenkin asiallisesti ottaen keskeisen tärkeät, koska suuri osa Suomen lainsäädännöstä on Euroopan unionin säädösten täytäntöönpanoa, ja koska Euroopan unioni on juuri nyt ottamassa ratkaisevia askelia kohti tulonsiirto- ja taakanjakounionia, jossa taloudenpitonsa hyvin hoitaneiden jäsenvaltioiden kutistuva joukko joutuu yhteisiä sääntöjä rikkovien ja velalla elintasonsa rakentaneiden maiden takuu- ja maksumieheksi.

Kyse ei ole vain siitä, miten suuren osan julkisista varoistaan Suomi sitoo toisten ottamien velkojen takaamiseen ja maksamiseen. Kyse on myös siitä, miten paljon Suomi voi jatkossa itse vaikuttaa siihen, mihin maksuoperaatioihin se osallistuu ja mihin ei. Euroopan unionista on tulossa taakanjakounioni, joka voi enemmistöpäätöksillä kupata yksittäisen jäsenmaansa kassaa riippumatta jäsenmaan omasta tahdosta.

Euroopan unioni ei ole yksiselitteisen hyvä tai huono asia. Kaupan ja liikkumisen esteiden poistaminen on hyödyttänyt Suomea ja suomalaisia. Euroopalla on yhteisiä intressejä, joita on järkevää hoitaa yhdessä ja keskitetyin työkaluin. Puhtaasti poliittinen integraatio ja sitä palvelevat federalistiset rakenteet ovat toinen kysymys. Poliittista integraatiota ei enää edistetä siksi, että se toisi jäsenmaille lisäarvoa, vaan ideologisista syistä ja siksi, että lähtökohdiltaan epäonnistunut valuuttaunioni saataisiin pidettyä liitoksissaan.

Kyse on sinun rahoistasi ja sinun mahdollisuuksistasi vaikuttaa. Äänestämättä jättäminen ei protestina toimi. Suomesta valitaan Euroopan parlamenttiin 13 edustajaa, osallistuit sinä valintaan tai et. Äänestämällä voit vaikuttaa siihen, ketkä Brysseliin lähtevät ja mitä sinua edustavat suomalaiset siellä tekevät. Siihen, pyrkivätkö he puolustamaan Suomen kansallista etua, ja sinun etuasi, vai sabotoivatko he niitä "Eurooppalaisen unelman" hyväksi.

Mitä 13 suomalaisedustajaa sitten muka voi Euroopan parlamentissa Suomen hyväksi tehdä? Eivätkö he ole vain pisara 751 edustajan meressä riippumatta siitä, mitä mieltä he ovat? Nämä ovat perusteltuja kysymyksiä. On kuitenkin huomattava, että eurokriittisyys lisääntyy kautta Euroopan, ei vain Suomessa. Epäilijöillä on vahva ja vahvistuva edustus parlamentissa, ja tämän joukon osana myös suomalaiset edustajat voivat vaikuttaa. Vähintään heitellä kapuloita rattaisiin.

Se, mitä Suomea edustavat Europarlamentin jäsenet Brysselissä tekevät, on kuitenkin toissijaista sen rinnalla, että kyseessä ovat - paradoksaalisesti - ennen kaikkea kotimaiset vaalit. Ensinnäkin niissä pohjustetaan asetelmia vuoden 2015 eduskuntavaaleihin. Toiseksi niissä otetaan kantaa Suomen eduskunnan ja hallituksen harjoittamaan EU-politiikkaan. Jos hallituspuolueet kärsivät veret seisauttavan tappion juuri Europarlamentin vaaleissa, vaikutus niiden itseluottamukseen ja ylimielisyyteen on dramaattinen.

Perussuomalaisten kannatus on vakiintumassa 20 prosentin tuntumaan. Toisin kuin vastustajat eduskuntavaalien jälkeen toivoivat ja uskoivat, perussuomalaisista ei tullut kertakäyttöistä protestipuoluetta. Realistisena tavoitteena on nousta Europarlamentin vaaleissa suurimmaksi puolueeksi ja saada läpi neljä ehdokasta. Keskeisen tärkeää tämän tavoitteen saavuttamisessa on, että perussuomalaiset saavat omat kannattajansa liikkeelle. Kunnallisvaaleissa 2012 tässä ei onnistuttu, eikä vaalitulos tämän vuoksi heijastanut todellista kannatusta. Äänestäjät lähtevät liikkeelle, jos heidät saadaan suhtautumaan vaaleihin vakavasti. Tämä taas onnistuu, jos perussuomalaiset itse ottavat vaalit vakavasti.

Suomeksi tämä tarkoittaa vaaliohjelmaa ja ehdokasasettelua. Ohjelmassa pitää vääntää rautalangasta, mitä Euroopan unionissa on tapahtumassa. Oletan, että keskivertokansalaisen käsitys niin kokonaisuudesta kuin yksityiskohdistakin on tällä hetkellä hutera, mutta kun otetaan huomioon ala-arvoinen taso, jolla suurin osa mediasta euroalueen kriisiä ja sen hoitoa raportoi, häntä tuskin voidaan tästä moittia.

Ehdokaslistan on oltava ensinnäkin leveä ja toiseksi mahdollisimman järeä. Koska yksinomaan äänimäärä ratkaisee, miten paljon perussuomalaiset voittavat ja miten paljon hallituspuolueet häviävät, 20:stä ehdokkaasta jokaisella tulee olla potentiaalia saada ensinnäkin paljon ääniä ja toiseksi mahdollisimman paljon sellaisia ääniä, joita kukaan muu listalla oleva ei voi saada. Ehdokaslistan on siis oltava paitsi laadukas myös profiililtaan monipuolinen.

Perustelut ehdokkuudelleni sisältyvät niihin kriteereihin, joita edellä luettelin ehdokkaillemme, mutta esitän ne vielä tiivistetysti:

1) Tunnettuuteni on alusta asti ollut luonteeltaan valtakunnallista, mikä sopii hyvin vaaleihin, joissa vaalipiirinä on koko maa.

2) Huomattava äänimääräni sekä eduskunta- että kunnallisvaaleissa antaa perusteet olettaa, että se voi olla huomattava myös Europarlamentin vaaleissa.

3) Koska olen tunteita herättävä poliitikko, ehdokkuuteni voi olla omiaan saamaan äänestäjiä liikkeelle ja tuomaan kampanjaan säpinää. Se todennäköisesti panee vauhtia myös vastustajiimme, ja siitä on meille vain hyötyä.

4) Olen profiloitunut voimakkaasti muutamilla aihepiireillä, joista tärkein on maahanmuutto ja monikultturismi. Tämän vuoksi ehdokkuuteni antaa äänestäjälle mahdollisuuden ottaa selkeästi kantaa asiaan.

5) Olen työskennellyt kahden vuoden ajan eduskunnan Suuressa valiokunnassa, joka käsittelee Euroopan unioniin liittyvät asiat. Tämä on antanut hyvät mahdollisuudet paitsi perehtyä Euroopan unioniin koneistona myös pysyä kärryillä eurokriisin yksityiskohdista ja etenemisestä. Olen matkustanut ahkerasti Brysselissä ja tutustunut sikäläisiin päätöksentekoelimiin.

6) Kielitaitoni on kohtuullisen leveä.

Ehdokkaaksi ryhtymisessä on se riski, että tulee valituksi. Sellaisessa tapauksessa en luonnollisesti voi olla eduskunnassa ja kotimaan politiikassa, ja tämän koen itsekin ongelmaksi. Katson kuitenkin, että ehdokkuutta puoltavat näkökulmat ovat painavampia.

Olen miettinyt tätä ratkaisua pitkästi, ja siihen on suuresti vaikuttanut ulkoinen kannustus. Toivon tukeanne ja kannatustanne.


Takaisin