30.4.2006

Diagnostiikka ja hoito suvaitsevaisittain

17-vuotias Joe Van Holsbeeck murhattiin brysseliläisellä rautatieasemalla 12.4. Kaksi tummahipiäistä nuorukaista puukotti hänet kuoliaaksi, koska hän kieltäytyi luovuttamasta näille mp3-soitintaan. Silminnäkijät eivät puuttuneet tapaukseen. Poliisin tiedotteissa epäiltyjen mainittiin olevan arabitaustaisia.

Tapaus ei ylittänyt uutiskynnystä Belgian ulkopuolella. Tilanne muuttui vasta 26.4., kun puukottajat osoittautuivat "puolalaisiksi". Hesarikin uutisoi arabien joutuneen aiheettomien epäilyjen kohteeksi. Belgian hallitus kuulemma pohtii, pitäisikö sen pyytää anteeksi muslimiyhteisöltään.

Suvaitsevaisten riemua tapahtumain saamasta käänteestä laimentaa jonkin verran se yksityiskohta, että "puolalaiset" olivat romaneja. Tämä häiritsevä tosiasia oli pakko mainita, koska poliisin oletus tappajien arabitaustasta perustui rautatieaseman valvontakameran kuviin ja nuorukaisten tummaan ihoon. Kuten joku vieraskirjassani osuvasti totesi, yksittäistapaus, jota ei saa yleistää, muuttui yksittäistapaukseksi, jota ei saa yleistää.

Haluaisin kuitenkin kommentoida niitä lausumia, joita Belgiassa annettiin siinä vaiheessa, kun kaikki vielä olettivat tappajien olevan arabeja.

Ensimmäinen asia, jota tapausta tutkiva poliisi yritti selvittää, oli, käyttikö Holsbeeck "rasistisia sanakäänteitä" kieltäytyessään luovuttamasta soitintaan. Belgian pääministerin Guy Verhofstadtin ja kardinaali Godfried Danneelsin mukaan Holsbeeck oli "belgialaisen yhteiskunnan välinpitämättömyyden uhri". Kardinaali syytti veriteosta "länsimaisen yhteiskunnan materialismia ja ahneutta". Hän kysyi pääsiäissaarnansa kuulijoilta, "missä nämä olivat viime keskiviikkona klo 16".

Jos kyseessä olisi ollut yksittäistapaus, olisi jatkon (joskaan ei etiikan) kannalta melko yhdentekevää, miten se virallisesti selitetään. Koska kaikki kuitenkin tietävät, että Lähi-Idästä saapuneet puukkojengit ovat useiden vuosien ajan pitäneet Brysseliä pelon vallassa, ei ole mitään syytä olettaa, että tämä jäisi viimeiseksi tapaukseksi laatuaan. Siksi voisi kuvitella viranomaisten pohtivan keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Jos ongelmaa ei ratkaista, vastaavat teot toistuvat ja lisäävät entisestään kantaväestön ja maahanmuuttajien välistä kyräilyä. Jotta ongelma voitaisiin ratkaista, olisi pohdittava, mikä nimenomaan on ongelma. Antibiootit ja ibuprofeiini ovat hyviä aineita, mutta antibiooteilla ei voi parantaa päänsärkyä eikä ibuprofeiinilla korvatulehdusta. Menestyksellinen hoito vaatii oikeaan osunutta diagnoosia.

Holsbeeckin murhaa tutkineet poliisit vastasivat toimillaan kysymykseen, miksi silminnäkijät eivät puuttuneet puukotukseen. Silminnäkijöistä jokainen ymmärsi, mitkä ovat puuttumisen mahdolliset seuraukset. Huonossa tapauksessa sankarikandidaatti olisi Holsbeeckin tavoin saanut puukosta. "Hyvässä" tapauksessa hän olisi pelastanut Holsbeeckin hengen ja istunut sen jälkeen kolmannen asteen kuulustelussa epäiltynä rasistisista otteista/sanavalinnoista puukottajia taltuttaessaan. Eivät kai belgialaiset sen tyhmempiä ole kuin muutkaan eurooppalaiset.

Eurooppalaiset ovat tuskastuneita siihen, että maahanmuuttajalaumat ovat muuttaneet eurooppalaisen arkipäivän selviytymistaisteluksi. He ovat tuskastuneita siihen, että heidän keskuudessaan elää kolmas maailma, jonka edustajille ihmisen henki ei ole mp3-soittimen arvoinen. Samalla valtio, kirkko ja tiedotusvälineet kertovat heille, että vallitseva, uusi asiaintila on hyvä ja ihana. Belgialainen tuomioistuin kantoi kortensa kekoon esim. 1998 antamalla 32-vuotiaan Patrick Mombaertsin puukottaneelle marokkolaisnuorukaiselle seitsemän kuukauden vankilatuomion. Valtiovalta tiedottaa belgialaisille kaikin keinoin, että puukottajat edustavat rikkautta ja ovat valtiovallan suojeluksessa. Sen enempää sivusta katsovat siviilit kuin poliisitkaan eivät uskalla puuttua kehitysmaalaisen roskaväen tekemisiin, koska niin siviili kuin poliisikin ovat yksilöitä, eikä heillä ole tilanteessa muuta kuin hävittävää.

Oleellinen kysymys ei siksi ole, missä tavallinen tallaaja oli 12.4. klo 16. Oleellinen kysymys on, missä päätöksentekijät olivat, kun Lähi-Idän kurkunleikkaajat päästettiin Belgian kaduille. Missä päätöksentekijät ovat nyt, kun Lähi-Idän tappajat ovat Belgian kaduilla? Belgialainen Matti Meikäläinen näkee, mikä tilanne on, mutta ei voi sille mitään vaikka haluaisikin. Poliittinen päätöksentekijä näkee myös tilanteen, mutta ei halua tehdä sille mitään vaikka voisikin.

Kun maahanmuuttaja tappaa, syynä on länsimainen materialismi ja ahneus. Tämän tulkinnan looginen seuraus on, että monikulttuurisuuden (maahanmuuttajien) lisääminen on tarpeellista, koska sillä tavoin saadaan vähennettyä materialistista ja ahnetta länsimaalaisuutta belgialaisessa yhteiskunnassa. Ehkä joku kardinaali saattaa oikeasti uskoa tällaisiin höpinöihin, mutta suurin osa poliittisesta eliitistä luultavasti tietää paremmin, vaikkei poliittisessa korrektiudessaan saakaan sitä sanotuksi. Holsbeeck ja Mombaerts pysyvät kuolleina, selitettiin heidän kuolemansa miten hyvänsä. Varsinainen tragedia on siinä, että kieltäytymällä kohtaamasta ongelmaa, sitä, että belgialaisessa yhteiskunnassa elää ryhmiä, joiden kulttuurissa muiden kuin omien hengellä ei ole mitään arvoa, belgialainen eliitti varmistaa tilanteen jatkumisen ennallaan.


Takaisin