6.2.2008

Brittiläisiä madonlukuja

Kokoan tähän kirjoitukseen joitakin viimeaikaisia uutisia Britanniasta. Syystä tai toisesta vain aniharva niistä on ylittänyt uutiskynnystä suomalaisissa tiedotusvälineissä. Ne tarjoavat kuitenkin hyödyllistä pohdittavaa myös meille suomalaisille, jotka olemme astumassa samalle tielle kohti luonnollista, ihanaa ja väistämätöntä monikulttuurista tulevaisuutta.

Aloitetaan vaikka demografiasta. The Institute of Public Policy Research (IPPR) arvioi, että vuoteen 2030 mennessä maahanmuuttajaväestö kasvaa nykyisestä 5,4 miljoonasta 9,1 miljoonaan kokonaisväkiluvun noustessa n. 70 miljoonaan. Tämä vastaa Coventryn kokoisen kaupungin lisäämistä saaren väestöön joka vuosi. Hallitus on aiemmin omissa laskuissaan päätynyt samaan 70 miljoonan kokonaisarvioon mutta jättänyt mainitsematta maahanmuuttajien osuuden.

Englannista on tulossa Euroopan täyteenahdetuin maa. 70 prosenttia väestönkasvusta on suoraa seurausta maahanmuutosta, ja lopuista 30 prosentistakin suurin osa selittyy maahanmuuttajien suurella hedelmällisyydellä. Asumistiheys on kaksi kertaa suurempi kuin Saksassa ja neljä kertaa suurempi kuin Ranskassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana, sosialistihallituksen kaudella, maa on ottanut vastaan 1,3 miljoonaa tulijaa. Hallitus on perustellut ja perustelee edelleen ennätyslukuja sillä, että brittitaloudessa on 600 000 vapaata työpaikkaa. Kriitikot huomauttavat, että maassa on samaan aikaan kolme ja puoli miljoonaa työtöntä.

Eräiden asiantuntijoiden mukaan ongelma on siinä, että hallitus pyrkii lisäämään akateemisesti koulutettujen määrää hinnalla millä hyvänsä, mikä johtaa puolilukutaidottomiin hömppämaistereihin ja toisaalta siihen, että osaavaa halpatyövoimaa kannattaa tuoda maahan Itä-Euroopasta.

Yli viidennes, 22%, koulunsa aloittavista lapsista kuuluu etnisiin vähemmistöihin. Kasvuvauhti on ollut n. kaksi prosenttiyksikköä vuodessa. Lontoossa 60% koululaisista on mustia ja aasialaisia.

Yli 1300 koulussa, viidessä prosentissa kaikista kouluista, englantia puhuu äidinkielenään alle puolet oppilaista. 600 koulussa englanninkielisiä on alle kolmannes. Tilanne kuormittaa henkilökuntaa ja vaarantaa kaikkien oppilaiden oppimistavoitteet. Opettajain ammattijärjestöjen mukaan yhden ei-englanninkielisen oppilaan koulutus maksaa jopa 30 000 puntaa (40 000€) vuodessa. Koulut tarvitsevat ylimääräistä rahaa mm. kaksi- ja monikielisten opettajien palkkaamiseen.

Rehtoreiden ammattijärjestön pääsihteerin Mick Brookesin mukaan tilanne ei ole enää hallinnassa. Etnisten vähemmistöjen koulutukseen myönnetty ylimääräinen valtionapu nousee vuoteen 2010 mennessä 206 miljoonaan puntaan, 275 miljoonaan euroon.

Viime joulukuussa julkistetun PISA-raportin mukaan Britannian koululaiset menestyvät yhä huonommin kansainvälisessä vertailussa. Varsinkin lukeminen ja matematiikka tuottavat vaikeuksia.

Koulujen alennustilaan on kuitenkin myös puututtu suvaitsevaisella tehokkuudella. Mainittakoon näistä toimenpiteistä mm., että...

...Becta, valtion oppimateriaaleista vastaava viranomainen, torjui lapsille suunnatun digitaalisen kirjan, joka sisälsi sadun "Kolme pientä porsasta". Sadun arveltiin loukkaavan muslimeja, koska siinä on porsaita. Lisäksi sen pelättiin "vieraannuttavan rakennustyöläisiä"!

...Britannian uuden ihmisoikeus- ja tasa-arvokomission puheenjohtajan Trevor Phillipsin mielestä maan historia pitäisi kirjoittaa uudelleen, jotta siitä tulisi "aidosti inklusiivinen". Muslimien myönteistä roolia pitäisi korostaa, jotta nämä tuntisivat itsensä tervetulleiksi.

...brittikoulu komensi kristityt oppilaat ja opettajat pukeutumaan muslimeiksi muslimien juhlapäivänä. Koulun mukaan tämä edistää integraatiota.

...muslimikoulujen valvontavastuu annetaan muslimikouluille itselleen. Itsenimitettyjen valvojien uskotaan olevan "sensitiivisempiä" islamilaista koulutusta kohtaan. Maassa on jo aiemmin oltu huolissaan siitä, että muslimikoulut eivät onnistu antamaan oppilailleen eväitä yhteiskunnassa selviytymiseen. Parlamentin alahuoneen koulukomitean puheenjohtaja Barry Sheerman tammikuussa:

"On vaikea tietää, mitä eräissä uskonnollisissa kouluissa, varsinkin muslimikouluissa, tapahtuu."

Uudistuksen pelätään lisäävän eristäytymistä ja yhteiskunnan jakautumista, mutta puoltajien mielestä se edistää integraatiota.

Joka neljäs lapsi syntyy Britanniassa ulkomaalaiselle äidille. Kun Tony Blair tuli valtaan 1997, vastaava osuus oli yksi kahdeksasta. Ulkomaalaisten äitien synnytykset maksavat Britannialle 350 miljoonaa puntaa (467 miljoonaa euroa) vuodessa. Laskua kasvattaa se, että ulkomaalaiset äidit tarvitsevat kantaväestön naisia useammin erityistoimenpiteitä kuten keisarinleikkausta. Äitiysmenojen kokonaissumma on kymmenessä vuodessa kohonnut miljardista punnasta 1,6 miljardiin.

90-luvun puolivälin jälkeen brittinaisten synnytykset ovat vähentyneet 44 tuhannella vuodessa, kun samaan aikaan maahanmuuttajien synnytykset ovat lisääntyneet 64 tuhannella vuodessa.

Kunnanhallitukset anoivat vuonna 2007 250 miljoonan punnan lisärahoitusta selvitäkseen maahanmuuttajien aiheuttamista kuluista. Useimmat kunnat valittivat, että rahaa jakaessaan hallitus arvioi alakanttiin kuntiin tulvivien maahanmuuttajien määrän. Hallituksen työryhmä aikoo ryhtyä selvittämään, syrjitäänkö kantaväestöä asuntopolitiikassa ja julkisissa palveluissa maahanmuuttajien kustannuksella.

Kunnallisvero nousee Britanniassa keskimäärin 4 prosenttia. Tärkein syy on julkista sektoria kuormittava maahanmuutto.

Hallitus on pyrkinyt puuttumaan laittomien siirtolaisten ongelmaan mm. lahjomalla kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita lähtemään. Lähtöhaluisille on annettu 4000 punnan (5300€) kotoutusraha vaikkapa yritystoimintaan kotimaassa. Joulukuussa 2007 selvisi, että valtio on käyttänyt projektiin 36 miljoonaa puntaa (48 miljoonaa euroa). Niillä on perustettu mm. viinitiloja Albaniaan. Osa kotoutumisavustuksen kuittaajista on kuitenkin jäänyt Britanniaan ja jatkanut asumis- ja toimeentulotukien nauttimista. Hallitus ei osaa selittää, miksi tukien maksamista ei ole saatu lopetettua.

Tammikuussa Rochesterin piispa, pakistanilaissyntyinen Michael Nazir-Ali, varoitti, että ääri-islamilaisuus on luonut maahan alueita, joihin muunuskoiset tai vääränväriset eivät uskalla mennä. Nazir-Alin mukaan minareettien rukouskutsuilla ja sharia-lain lisääntyvällä soveltamisella pyritään antamaan Britannialle yhä islamilaisempi luonne. Hän arvelee, että virallinen monikultturistinen filosofia on johtanut yhteiskunnan jakautumiseen.

Nazir-Ali ei ole yksin huolineen. Blackburnin piispa Nicholas Reade sanoo, että kristittyjen on yhä vaikeampaa harjoittaa uskoaan alueilla, joihin on kerääntynyt paljon muunuskoisia. Muslimienemmistöisillä alueilla toimivat papit kertovat, että islamistit ovat vandalisoineet heidän kirkkojaan ja hyökkäilleet varsinkin kristittyjen aasialaisten kimppuun. Itä-Lontoossa, alueella, jossa muslimeja on vain 15% väestöstä, joulutervehdyksiä jakanutta pappia oli kehotettu vihaisesti pysymään poissa "muslimialueelta". Oldhamissa joukko musliminuorukaisia oli pysäyttänyt alueen läpi ajaneen papin ja kysynyt, mitä tämä teki "heidän alueellaan". Eräät kommentaattorit uskovat, että islamistiryhmien kuten Tablighi Jamaatin, Hizb-ut-Tahirin ja Deobandin tavoitteena on häätää ei-muslimit tietyiltä alueilta.

Deobandi-liike, jonka aikaansaannoksiin kuuluvat mm. talebanit, ja jonka seuraajat Britanniassa saarnaavat vihaa kristittyjä, juutalaisia ja hinduja kohtaan, pitää arvioiden mukaan hallussaan puolta Britannian moskeijoista.

Koston pelossa yksikään pappi ei uskaltanut esiintyä Telegraphin haastattelussa omalla nimellään.

Reaktiot ovat odotetunlaisia. Muslimijärjestöt ja monet kotimaiset poliitikot ovat syyttäneet Nazir-Alia hysteerisestä pelon ja vihan lietsomisesta. Britannian muslimineuvosto näkee Nazir-Alin puheissa "äärimmäistä suvaitsemattomuutta" ja vaatii tätä eroamaan. Osoittaakseen Nazir-Alin huolet perinpohjin aiheettomiksi muslimit ovat myös uhanneet tappaa hänet ja hänen perheensä. Soittajat ovat kertoneet, että Nazir-Ali ei elä kauaa, jos hän jatkaa islamin kritisointia.

Nazir-Ali:

"On ironista, että sain tällaisia uhkauksia toimiessani piispana Pakistanissa. En odottanut, että saisin niitä täälläkin. [...] Kaikki näkevät, että monikultturismi on johtanut tuhoisiin seurauksiin."

Telegraphin tammikuisessa artikkelissa Tim Carbin palaa 40 vuoden jälkeen lapsuutensa maisemiin Bradfordin Oak Streetille, joka tänä aikana on kokenut muutoksia. Siellä asuu pelkkiä muslimeja. Carbin jakaa Nazir-Alin huolen:

"Vaikka hallitus muuta väittääkin, tämä ei ole monikulttuurinen yhteiskunta. Tämä on puhdasta rotuerottelua. Syynä on se, että muslimiyhteisö yksinkertaisesti kieltäytyy integroitumasta. Niinpä sellaiset kuin minä tuntevat itsensä vieraiksi omassa maassaan."

Carbin ohittaa puretun kirkon, jossa monet hänen naapureistaan kävivät jumalanpalveluksissa. Tiilikasan keskellä on siroteltuna virsikirjoja. Paikallinen valkoinen kertoo, että kun hänen isänsä, sähkömies, pysäköi pakettiautonsa kadulle, joukko musliminuorukaisia tuli tönimään ja heiluttamaan autoa:

"Tämä on meidän aluettamme nyt. Älä tule tänne."

Kotimaisissakin tiedotusvälineissä on mainittu Britannian katuja riivaava, etnisperäinen väkivaltarikollisuus. Lapsiin kohdistuva henkirikollisuus on kasvanut lähes kolmanneksella. Vuonna 2007 lähes 10 prosenttia murhatuista oli alle 16-vuotiaita. Murhatuista 40 oli alle 5-vuotiaita. Henkirikosten kokonaismäärä nousi vuoden 1958 261:stä vuoden 1990 661:een. Ennätys, 1047, saavutettiin vuosina 2002/2003. Tuliaseilla tehtiin vuonna 2007 59 henkirikosta, 20 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Hallituksen mukaan kadut ovat turvallisempia kuin koskaan.

Maahanmuuttajat tekivät yli puolet Lontoon murhista vuonna 2007. Nuorisojengien tekemät, alaikäisiin kohdistuneet henkirikokset ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Kaikkinainen väkivaltarikollisuus on lisääntynyt yli kolmanneksella viidessä vuodessa, ja ulkomaalaisten rikollisten pidätykset ovat kaksinkertaistuneet monella alueella.

Tuoreen kyselyn mukaan britit pelkäävät nuorisoa. Joka viides vastaaja on joutunut nuorison uhkailun tai hyökkäyksen uhriksi viimeisen vuoden aikana.

Yksi nuorison uhriksi joutunut oli 17-vuotias lontoolaisnuorukainen, jota kaksi mustaa miestä ampui ilman ilmeistä syytä naamaan joulukuussa.

Poliisiin kohdistuvat vakavat hyökkäykset ovat lisääntyneet. Uutisesta ei käy ilmi, kuka hyökkäyksiä tekee, mutta muutaman silmiin sattuneen yksittäistapauksen nojalla voitaneen päätellä jotakin:

Helmikuussa 2006 trinidadilainen nuorukainen ampui konstaapeli Rachael Bownia.

Joulukuussa 2006 kolme somalinuorukaista ampui kuoliaaksi konstaapeli Sharon Beshenivskyn. Hauskana epilogina päätekijä pääsi pakenemaan maasta, koska sensitiivisyyskoulutettu rajavirkailija Heathrown lentokentällä ei halunnut tarkistaa, kuka siellä kaavun sisällä piileskelee.

Joulukuussa 2007 "värilliseksi nuorukaiseksi" kuvailtu henkilö ampui jalkaan konstaapeli Katie Johnsonia.

Tammikuussa 2008 somaliksi arveltu nuorukainen puukotti pidätyksen yhteydessä useita poliiseja.

Siitä ei ole kauan, kun englantilainen poliisi saattoi ylpeillä sillä, että hänen ei tarvitse kantaa asetta.

Britannia kielsi käsiaseiden yksityisomistuksen vuonna 1997. Koska aseet kuitenkin, luonnollisesti, saatiin kerättyä pois vain lakia kunnioittavilta briteiltä, kiellolla ei ollut mitään vaikutusta tuliaseilla tehtävään rikollisuuteen. Sen määrä on päinvastoin lisääntynyt vuosi vuodelta ja käsi kädessä monikulttuurin kanssa. Perinteitään kunnioittaen brittihallitus on jälleen puuttumassa aserikollisuuteen jämerin keinoin: kieltämällä asejäljitelmät. Niillä tehdään 0,04% aserikoksista, mutta ajatushan on tärkein. Juuri muutakaan kiellettävää ei enää ole, kun ilma-aseet, starttiaseet ja teräväkärkiset keittiöveitset on jo kielletty.

Muitakin järeitä keinoja rikollisuudenvastaisessa taistelussa on. Pääministeri Brownin aiemmista kovista puheista huolimatta ulkomaalaisia rikollisia ei karkotetakaan maasta, jos nämä on tuomittu korkeintaan vuoden mittaiseen vankeusrangaistukseen. Tämä tarkoittaa, että vuosittain tukihuijauksista, huumekaupoista ja ryöstöistä tuomitut 4000 ulkomaalaista päästetään tuomion jälkeen kaduille.

Britannian vankilat ovat tupaten täynnä. Helpottaakseen tilannetta hallitus on vapauttanut yli 16 000 vankia, joukossa elinkautiseen tuomittuja henkirikollisia, ennen aikojaan. Viime kesäkuun jälkeen vapautetut vangit ovat ehtineet tehdä yli 300 uutta rikosta. Monet ovat syyllistyneet uusintarikoksiin heti vapauttamispäivänä.

Yksi kulttuuria rikastuttava performanssi jäi suorittamatta, kun joukko brittimuslimeja joutui oikeuteen suunnitelmistaan kidnapata brittiläinen muslimisotilas. Aikeena oli teurastaa tämä "kuin sika" ja julkaista tapauksesta videotaltiointi.

Kuten kaikkialla myös Britanniassa muslimitytöt ja varsinkin näiden sukuelimet muodostavat suuren uhan muslimiyhteisölle. Kunniaväkivaltaan kuolee keskimäärin yksi nainen kuukaudessa. Tietoon vuosittain tulevat 400 pakkoavioliittotapausta ovat asiantuntijoiden mukaan vain jäävuoren huippu.

Tuoreen tutkimuksen mukaan kokonaiset yhteisöt avustavat kunniaväkivallassa ja sen peittelyssä. Taksikuskien, virkailijoiden ja jopa poliisien epäviralliset verkostot etsivät vanhempiaan paenneita muslimityttöjä ja palauttavat näitä koteihinsa. Centre for Social Cohesion -järjestön mukaan ongelma koskee myös toisen polven siirtolaisia. Tyttöjä raiskataan, pahoinpidellään ja tapetaan, jos heillä on "epäsopivia suhteita" tai jos he haluavat esimerkiksi mennä yliopistoon.

Paikallisviranomaiset eivät puutu asiaan, joko poliittista korrektiuttaan tai rasismisyytösten pelossa. Monet Aasiasta muuttaneet miehet haluavat kouluttamattoman, "tuoreen" vaimon, jota emansipaatioajatukset eivät ole saastuttaneet.

Työväenpuolueen kansanedustaja Ann Cryer:

"Useimmissa yhteisöissä ihmiset tuomitsevat perheväkivallan, mutta aasialaisyhteisöissä hengelliset ja maalliset johtajat joko sulkevat siltä silmänsä tai suorastaan kannustavat siihen."

Kun oma perhe murhasi kurdityttö Banaz Mahmodin, joka oli pyytänyt suojelusta poliisilta, "huomattava osa yhteisöstä ei tukenut tai auttanut viranomaisia", kertoo valtionsyyttäjänviraston kunniaväkivaltayksikköä johtava Nazir Afzal:

"Sen sijaan he tukivat murhan tehneitä perheenjäseniä. [...] Joissakin pohjoisen kaupungeissa on todellisia kauhutarinoita. Esimerkiksi Blackburnissä ihmiset sanovat, että mitä naisiin kohdistuviin asenteisiin ja naisten kohteluun tulee, paikka voisi yhtä hyvin olla Kashmirin maaseutua."

Terveysministeriön rahoittaman tutkimuksen mukaan Britanniassa elää vähintään 66 000 tyttöä, joiden sukuelimet on silvottu. Siirtolaisperheet keräävät tavallisesti kolehdin ja lennättävät Britanniaan "ammattitaitoisen" silpojan Afrikasta. Carol Hamilton Lontoon poliisista kiertää luennoimassa sukuelinten silvonnasta moskeijoissa, järjestöissä ja paikallishallinnossa. Yleensä hänet otetaan hyvin vastaan, mutta ainakin yksi Lontoon paikallisvaltuusto on kieltäytynyt julkaisemasta hänen materiaalejaan pelätessään loukkaavansa paikallisia afrikkalaisia. Hamilton:

"Meistä kaikista on tullut hyvin sensitiivisiä. Ihmiset eivät uskalla sanoa, että 'näin ei saa tehdä', koska toinen laukaisee heti takaisin: 'Mutta se on meidän kulttuuriamme!'"

Lontoon poliisi julisti viime vuonna 20 000 punnan palkkion vihjeestä, joka johtaa silpojan tai hänen tilaajansa tuomioon. Laki mahdollistaa silvonnasta 14 vuoden vankeustuomion. Yhtäkään syytettä ei ole nostettu:

"Tässä maassa silvotaan tuhansia tyttöjä. Sitä tapahtuu, ja sitä tapahtuu laajassa mitassa. Meihin ottaa yhteyttä tyttöjä Lontoosta, Cardiffista, Sheffieldistä, Birminghamista, Liverpoolista, Readingista, Slough'sta, Milton Keynesista, Crawleysta, kaikkialta, missä on suuria afrikkalaisyhteisöjä. Tytöt tietävät, että heidät aiotaan silpoa, ja he hakevat epätoivoissaan apua. Mutta he pelkäävät vielä enemmän sitä, mitä heille tapahtuu, jos he tulevat julkisuuteen. Eräs nuori nainen kirjoitti meille hiljattain, että hänet viedään Somaliaan silvottavaksi. Häntä pelotti, koska hänen isosiskonsa oli kuollut operaatioon."
"Tytöt on vauvaikäisestä asti aivopesty siihen käsitykseen, että silpominen on oleellinen osa naiseksi kasvamista."

Ehkä tämä näkökulma olisi hyvä huomioida muulloinkin, kun musliminaisten elämän erityispiirteitä puolustellaan sillä, että kyseessä on naisen "oma valinta".

Tohtori Comfort Mohmod työskentelee lontoolaisella naistenklinikalla. Hän on suorittanut useita onnistuneita korjausleikkauksia, mutta ne ovat mahdollisia vain silvonnan vähemmän äärimmäisissä variaatioissa. Hän näkee 400-500 tapausta vuodessa:

"Nämä naiset kärsivät vatsakivuista, selkäkivuista, erittäin tuskallisista kuukautisista, toistuvista virtsatieinfektioista sekä, väistämättä, hyvin voimakkaasta kivusta yhdynnän aikana."

The Daily Mail haastatteli useita, muutoin koulutettuja ja järkevän oloisia afrikkalaistaustaisia miehiä. Aniharva näki syytä lopettaa silpomista. Heidän asenteensa kiteytyi brittiläisellä somalifoorumilla esitettyyn näkemykseen emansipoituneista naisista:

"Heiltä pitäisi leikata klitorikset pois, elleivät he pysty hillitsemään himojaan."

Carol Hamilton:

"Tapasin erään somaliryhmän ja sain sen viestin, että silpominen on täällä jopa tavallisempaa kuin Somaliassa. Täällä he tuntevat tarvetta pitää perinteitä yllä. Mutta asian tutkiminen on hyvin vaikeaa. Jos joku soittaa meille ja kertoo, että tyttö on silvottu, miten sen voi tarkistaa? Varsinkin, jos perhe muuten vaikuttaa järkevältä ja sanoo, etteivät he kannata ympärileikkausta, mutta kuitenkin kieltää lääkärintarkastuksen tekemisen lapselleen."

Lehti kertoo, että sen jälkeen, kun Ranskassa vuonna 1999 tuomittiin länsiafrikkalainen nainen kahdeksan vuoden vankeuteen kymmenien lasten silpomisesta, lääkärit ja sosiaalityöntekijät ovat pitäneet tarkasti silmällä kaikkia afrikkalaistaustaisia lapsia vauvaiästä alkaen. Lääkäreillä on velvollisuus tehdä poliisille ilmoitus silvotuiksi epäillyistä lapsista.

Mitenkähän meillä Suomessa on? Luultavasti ei mitenkään. Luultavasti ketään ei kiinnosta. Meillä, kuten Britanniassakin, ollaan niin huolissaan maahanmuuttajayhteisöjen oikeuksista, ettei kukaan muista niissä yhteisöissä eläviä yksilöitä. Suvaitsijatädeille ne eivät ole mitään yksilöitä ja tuntevia ihmisiä vaan toiseutta ja monikulttuuria tuottavaa toiseusmassaa.

"Näinä poliittisesti korrekteina aikoina osa briteistä epäilemättä näkisi tällaiset väliintulot syrjintänä ja ihmisoikeusloukkauksena. Sitten on niitäkin, joiden mielestä silpomiskysymyksen ratkaisu on afrikkalaisten oma asia."

Hamilton vakuuttui siitä, että näin ei ole, kun hän näki videotaltioinnin silpojasta työnsä ääressä:

"Näiden pikkutyttöjen ei pitäisi joutua elämään siinä toisessa maailmassa. He käyvät täällä koulua. Heidän kotinsa ja ystävänsä ovat täällä. He ovat meidän pieniä tyttöjämme. He ovat brittejä. Se, mitä heille tapahtuu, on barbaarista, ja sen on loputtava."

Toisenkinlaista kirurgiaa harrastetaan. Hairahtuneille muslimitytöille voidaan "palauttaa neitsyys" kirurgisesti, jotta he pääsisivät naimisiin. Vuosina 2005 ja 2006 tehtiin Britannian julkisissa sairaaloissa, veronmaksajan rahoilla, vähintään 24 neitsyydenpalautusleikkausta.

Britannian hallitus on päättänyt tunnustaa moniavioiset liitot, jos ne on solmittu sellaisessa maassa, jossa moniavioisuus on laillista. Kyse on tietysti rahasta. Hallituksen päätöksen jälkeen muslimimies saa ylimääräistä toimeentulotukea jokaisesta ylimääräisestä vaimosta. "Kaikki tuet voidaan maksaa suoraan miehen tilille, jos perhe niin valitsee".

Hörö hörö.

Uuden linjauksen mukaan monivaimoinen mies voi myös saada suurempaa asumistukea ja helpotuksia kunnallisverotuksessa.

Telegraphin artikkelin mukaan islamilainen laki sallii miehen ottaa korkeintaan neljä vaimoa kerrallaan, "jos hän käyttää kuhunkin yhtä paljon aikaa ja rahaa". Asiantunteva (kai) tulkinta islamin kannasta moniavioisuuteen löytyy täältä. Tri Jamal A. Badawi antaa ymmärtää, että moniavioisuus ei ole yksiavioisuuden korvike, vaan se voidaan sallia tietyissä oloissa, esim. silloin, kun ensimmäinen vaimo on hedelmätön tai sairauden vuoksi kykenemätön tyydyttämään miehen "luontaisia seksuaalisia tarpeita". Ehkä ehtoihin voitaisiin nykymaailmassa lisätä, että moniavioisuus on sallittua, jos a) se antaa mahdollisuuden tuoda yhden muslimin lisää länsimaahan, ja/tai b) ylimääräinen vaimo oikeuttaa ylimääräiseen toimeentulotukeen.

Telegraph kertoi tammikuussa, että lapsia myydään ja kuljetetaan Afrikasta Britanniaan pakkotyöhön. He työskentelevät kotiorjina afrikkalaismaahanmuuttajien perheissä, minkä lisäksi monia käytetään seksuaalisesti hyväksi. Osa joutuu noituussyytösten kohteeksi, ja heille suoritetaan manausrituaaleja Britannian "perinteisissä" afrikkalaisissa kirkoissa. Hallituksen raportin mukaan kuluneen vuoden aikana maahan tuotiin 330 lapsiorjaa, mutta poliisi arvioi todellisen luvun liikkuvan tuhansissa.

Kuten tiedämme, tasa-arvoa ei suinkaan ole se, että kaikilta vaadittaisiin samaa, vaan se, että muslimille sallitaan se, mitä hän vaatii. Integroitumishaluiset muslimit ovat viime aikoina vaatineet mm. seuraavaa tasa-arvoa:

Terveydenhuollossa työskentelevät musliminaiset kieltäytyvät noudattamasta sairaalabakteerien torjumiseksi asetettuja hygieniamääräyksiä, koska ne ovat heidän uskontonsa vastaisia. He eivät voi esimerkiksi pestä ranteitaan, koska tämä edellyttäisi hihojen käärimistä.

Islaminuskoiset lääketieteenopiskelijat kieltäytyvät osallistumasta alkoholi- tai sukupuolitauteja käsittelevään opetukseen, koska se on heidän uskontonsa vastaista. Osa kieltäytyy hoitamasta vastakkaisen sukupuolen edustajia, koska se on heidän uskontonsa vastaista. Muslimifarmaseutit kieltäytyvät myymästä katumuspillereitä ja alkoholivalmisteita, koska ne ovat heidän uskontonsa vastaisia.

Kuka hoitaa vanhuksemme ja pyyhkii takapuolemme? En tiedä. Vanhuksistamme ja takapuolistamme löytyy varmasti ominaisuuksia, jotka ovat ainakin muslimilääkäreiden uskonnon vastaisia.

Mid-yorkshirelaisessa julkisessa sairaalassa johto määräsi hoitajat kääntämään muslimipotilaiden sänkyjä viidesti päivässä kohti Mekkaa ja toimittamaan näille rukousten ajaksi juoksevaa vettä. Näiden prioriteettien edessä sairaanhoitoon liittyvät rutiinit saivat odottaa.

Yksittäisesimerkkeinä hoitoalan huippuosaamisesta mainittakoot...

...33-vuotias sairaanhoitaja Oliver Balicao, kahden lapsen isä, joka tuomittiin 16-vuotiaan potilaan raiskaamisesta.

...53-vuotias lääkäri Anil Tangotra, kahden lapsen isä, joka tuomittiin useista raiskauksista ja huumattujen naisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Eräs osoitus nykyaikaisesta tasa-arvokäsityksestä on se, että Avonin palolaitoksen järjestämiin rekrytointitilaisuuksiin on pääsy kielletty valkoisilta miehiltä. Tarkoituksena on lisätä etnojen ja naisten osuutta henkilökunnasta. Ihmisoikeus- ja tasa-arvokomission mukaan tämä ei riko mitään tasa-arvolakia.

Kaksi vuotta sitten henkilöstöä värväävä Somersetin poliisi hylkäsi suoralta kädeltä valkoisten miesten hakemukset lisätäkseen diversiteettiään.

Alkuvuodesta 2008 Britannian Muslimineuvoston puhemies, tohtori Suhaib Hasan, ehdotti sharian integroimista osaksi Britannian siviilioikeusjärjestelmää.

Brittiläisen sivistyksen kehdossa ja kristillisen teologian keskuksessa Oxfordissa on käynnissä kiista muslimien oikeudesta kailottaa kahden minuutin rukouskutsuja kolmesti päivässä paikallisen moskeijan minareetista. Paikalliset asukkaat ovat painostaneet kunnanhallitusta torjumaan anomuksen. He pelkäävät, että paikka muuttuu vähitellen muslimigetoksi. Tri Mark Huckster:

"Tämä ei ole muslimivaltainen alue, mutta pelkään, että ajan kuluessa tapahtuu väestöliikkeitä, jos tämä toteutuu."

Charlie Cleverly, St Aldates Churchin rehtori:

"Se saattaa pakottaa ihmisiä muuttamaan pois, ja toisaalta rohkaista muslimiperheitä muuttamaan sisään. [...] Kirkonkellot [joihin paikalliset muslimit vetoavat] ovat pelkkä merkkiääni, jota on kuultu viimeiset 1500 vuotta. Ne ovat hyvin englantilainen osa kulttuuriamme.

Myös moskeijan sijainti on ongelmallinen. Se on lähellä keskustaa, ja välittömässä läheisyydessä on valkoisen keskiluokan asuinalueita. Puolen mailin säteellä on kuusitoista kirkkoa, kiinteistönvälitystoimistoja, kauneussalonkeja ja kampaamoja.

Sen sijaan suurin osa muslimeista asuu yli puolen mailin etäisyydellä. Oxfordin 150 000 asukkaasta heitä on 6000. On epäselvää, kuulevatko he rukouskutsua, ellei volyymiä väännetä lähistön asukkaiden kannalta sietämättömän kovalle. Mark Huckster:

"Rukouskutsuehdotus ei edusta hyvää naapurihenkeä, varsinkaan sellaisella tiheään asutulla kaupunkialueella kuin Oxford. Olen elänyt Lähi-Idässä. Rukouskutsu on hyvin eriluonteinen kuin kirkonkellot. Pidin ääntä äärimmäisen epämiellyttävänä, melko häiritsevänä ja hyvin vieraana länsimaiselle mielenlaadulle."

Andrew Smith, oxfordilainen kansanedustaja, kehotti moskeijaa neuvottelemaan paikallisyhteisön kanssa ennen hakemuksen jättämistä kunnanhallitukselle, mutta tälle muslimit eivät nähneet tarvetta.

Moskeijan puhemies Sarder Rana ei ymmärrä kohua:

"Monet ihmiset, mukaanlukien kristityt papit, ovat puolellamme."

Omista lähtökohdistaan Ranan on ehkä vaikea ymmärtää, että länsimaissa ei neuvotella uskonnollisten johtajien vaan ihmisten kanssa.

"Rukouskutsussa ei ole mitään loukkaavaa. Pyytäisimme ihmisiä kunnioittamaan uskontoamme yhtä paljon kuin me kunnioitamme kaikkia uskontoja."

Tähän on helppo suostua. Ainakin minä kunnioitan islamia juuri yhtä paljon kuin se kunnioittaa muita uskontoja.

"Myönnämme, että tämä on kristitty maa, mutta me olemme Britannian kansalaisia ja tämä on oikeutemme."

Tri Allan Chapman Oxfordin yliopiston historiallisesta tiedekunnasta on eri mieltä:

"Nähdäkseni tämä on yritys kiusata ei-muslimeja. Ei kyse ole ihmisten uskonnonvapaudesta vaan siitä, että islamista yritetään tehdä julkista tilaa hallitseva uskonto, joka tunkeutuu ihmisten koteihin ja työpaikoille. Jos tähän suostutaan, se osoittaa, että muslimit ovat niskan päällä kristityssä yhteiskunnassa. Niiden kirjeiden perusteella, joita olemme saaneet kaikkialta maasta, tämä hanke on saanut pidätetyn kiukun yltymään murhaavaksi raivoksi."

Oxfordin piispa John Pritchard, yksi niistä kirkonmiehistä, jotka moskeija on saanut tuekseen, kehottaa kansalaisia...

"...rentoutumaan ja nauttimaan diversiteetistä. [...] Olen henkilökohtaisesti hyvin onnellinen, jos moskeija kutsuu uskovaisia rukoukseen täällä Itä-Oxfordissa."

Osaavat ne kirkonmiehet muuallakin kuin meillä.

Hallituksen laskelmien mukaan maahanmuutto synnyttää julkiselle taloudelle vuosittain 8,8 miljardin punnan (11,7 miljardin euron) ylimääräiset vuotuiset kulut. Kasvava joukko brittejä ei halua rentoutua ja nauttia diversiteetistä. Valkoisten perheiden poismuutto rikastuneilta vyöhykkeiltä kiihtyy. Trevor Phillips:

"Kukaan ei rakenna portteja tai muureja, mutta me kaikki tiedämme, että jokaisessa suurkaupungissa on paikkoja, joissa tietynlaiset ihmiset eivät tunne oloaan mukavaksi."

Vuonna 2006 tehdyssä kyselyssä neljännes vastaajista ilmoitti haluavansa asua kokonaan valkoisella alueella. Viime vuonna lähes 245 000 ihmistä lähti Lontoosta esikaupunkeihin, maaseudulle tai pois maasta. Migrationwatchin tutkimusten mukaan muuttoliike suuntautuu lähinnä alueilta, joissa on isoja etnisiä vähemmistöjä, alueille, joissa asuu lähinnä valkoisia.

4000 ihmistä viikossa lähtee Britanniasta, kun vastaava luku 10 vuotta sitten oli 300. Lähes kaikki lähtijät ovat 20-40-vuotiaita ammattilaisia. Tavallisimmat muuttokohteet ovat Australia, Uusi-Seelanti, ja Etelä-Afrikka. Syiksi lähtöön mainitaan maahanmuutto, hyvien koulujen katoaminen, asuntojen kohoavat hinnat, lisääntyvä rikollisuus ja veronkorotukset.

Putkimiehille, sähkömiehille, rakennusmiehille ja lääkäreille on kysyntää kaikkialla.


Takaisin