21.3.2009

Bajs i byxbenet

Ruotsalainen Kansanpuolue, joka - kuten todettua - putoaa ensi kesänä europarlamentista eikä nouse sinne enää koskaan, käy entistä kuumempana. 19.3. RKP:n puoluesihteeri Ulla Achrén kertoi Hufvudstadsbladetissa kyhäävänsä pikavauhtia puolueiden allekirjoitettavaksi julistusta, joka kieltäisi "kaikenlaisen ksenofobian" EU-vaalikampanjoinnissa.

Achrénin julistuksella puolueet sitoutuisivat pidättäytymään kaikesta sellaisesta, jonka "voitaisiin katsoa olevan muukalaisvihamielistä". Achrén ei täsmennä, minkä kaiken voitaisiin katsoa olevan muukalaisvihamielistä tai kuka arvioinnin suorittaisi.

Sen sijaan Achrén tyhmyyttään täsmentää, että julistuksen nimenomaisena tarkoituksena olisi estää minun ehdokkuuteni:

"Silloin Perussuomalaiset eivät voi asettaa Halla-ahoa listalleen. Se on täysin selvä, kyseessä on nollatoleranssi."

Höblän mukaan olen "tullut tunnetuksi monikulttuurisen yhteiskunnan kurjuutta käsittelevillä sepustuksilla (skriverier)".

Helmikuussa sama Ulla Achrén vaati nimettömän nettikirjoittelun kieltämistä, koska RKP:tä oli arvosteltu nimimerkkien suojista. On se kauheaa.

Siltä varalta, että Perussuomalaisten puoluehallitus ei tottelisikaan RKP:n ukaasia vaan asettaisi minut ehdolle, RKP:n äänenkannattaja pyrkii tämänpäiväisessä pääkirjoituksessaan hajottamaan PS:n ja Kristillisdemokraattien vaaliliittoa. "Hurskas kristitty äänestäjä" saattaisi tahtomattaan lähettää "rasistisen ateistin" EU-parlamenttiin.

Varmemmaksi vakuudeksi puoluejohtaja Stefan Wallin nuoleskelee kristillisiä vaatimalla yhtäkkiä kirkolle suurempaa osuutta yhteisöverosta.

Mielenkiintoinen uskonnollinen herääminen vasemmistoliberaalilta puolueelta, joka viime aikoina on kunnostautunut lähinnä hallitsemattoman maahanmuuton puolestapuhujana.

Paniikki saa ihmisen käyttäytymään hassulla tavalla. Vaikka RKP on kääpiöpuolue, sitä on aina kohdeltu kuin suurta puoluetta. Se on tottunut pitämään itseään suurena puolueena, jonka asemaa ei uhkaa mikään. Lähestyvät eurovaalit ovat herättäneet RKP:n siihen suureen epäoikeudenmukaisuuteen, että jopa sen asema on kiinni kannatuksesta. Kannatus hupenee, ennen kaikkea ministeri Thorsin toilailujen ansiosta, reipasta tahtia. Ensin meni paikka kuntaliiton hallituksessa. Seuraavaksi lähtee europarlamenttipaikka. Lopulta puolue putoaa eduskunnasta ja taantuu perähikiöiden kunnanvaltuustoissa räksyttäväksi kummajaiseksi.

Viime vuonna Wallin vaati RKP:lle kiintiöpaikkaa Europarlamentissa. Nyt puolue vaatii sen asemaa uhkaavien ehdokkaiden kieltämistä hihasta vedetyillä julistuksilla. Demokratia on RKP:n mielestä jättefin niin kauan kuin se ei tuota vääriä tuloksia.

On iloinen asia, että kasvava osa ruotsinkielisistä suomalaisista, joita RKP käyttää hyödyllisinä äänestävinä idiootteinaan, alkaa oivaltaa, millaisesta putiikista on kyse. Vastaavasti pitäisin toivottavana maahanmuuttokriittisen liikkeen muotoutumista sellaiseksi, että myös suurempi osa ruotsinkielisistä voisi tuntea siinä olonsa kotoisaksi. Meidän etumme eivät ole vastakkaiset. RKP on kaikenkielisten demokratiaa, mielipiteenvapautta ja yhteiskuntarauhaa rakastavien suomalaisten yhteinen musta vihollinen.


Takaisin