19.12.2016

Ampuma-asedirektiivin uudistamisesta, osa 4

Euroopan unionin Neuvosto ja Parlamentti saavuttivat joulukuussa alustavan yhteisymmärryksen uudesta ampuma-asedirektiivistä. Marraskuussa 2015 alkunsa saanut lainsäädäntöhanke näyttää siis olevan kalkkiviivoilla. Jos suuria yllätyksiä ei tapahdu, direktiivi hyväksytään lopullisesti maaliskuussa 2017.

Kotimainen media on alusta lähtien luonut sellaista virheellistä mielikuvaa, että kyseessä olisi jonkinlainen Suomi vastaan kaikki muut -kamppailu. Nyt, kun Neuvoston, Parlamentin ja Komission trilogineuvotteluissa saavuttama lopputulos on Suomenkin kannalta enemmän tai vähemmän kohtuullinen, sitä vastaavasti markkinoidaan Suomen ottamana selkävoittona niistä kaikista muista. Todellisuudessa suurin osa jäsenmaista ja enemmistö Parlamentin jäsenistä on alusta alkaen suhtautunut hyvin kriittisesti Komission esitykseen.

Suomalaisessa keskustelussa on korostettu reserviläistoimintaa ja reserviläisten mahdollisuutta käyttää ja pitää hallussaan itselataavia kivääreitä. Komission alkuperäinen esityshän olisi kieltänyt kokonaan kaikki AK47- ja AR15-konseptiin perustuvat puoliautomaattiset aseet. Niin sanotun "reserviläispoikkeuksen" saamista direktiiviin on meillä pidetty tärkeänä, mutta todellisuudessa sillä on Suomen kannalta hyvin vähän merkitystä. Toisin kuin eräissä muissa EU-maissa, meillä ei myönnetä aselupia sillä perusteella, että henkilö on reserviläinen. Reserviläisampujat ovat aselainsäädännön ja lupakäytännön näkökulmasta urheiluampujia, ja tämän vuoksi reserviläispoikkeuksia tärkeämpää on ollut se, että toiminnassa käytettyihin aseisiin voidaan jatkossakin myöntää lupia nimenomaan urheiluammuntaperusteella.

Monet ihmiset niin Suomesta kuin muistakin jäsenmaista ovat tehneet paljon työtä sen eteen, että lopputulos on niinkin hyvä kuin se nyt on. Vaikka ei saisi olla pikkumainen, tunnen lievää ärsyyntymistä siitä, että sellaiset poliitikot ja virkamiehet, jotka ovat olleet direktiivin suhteen täysin passiivisia tai jopa kannattaneet sen härskeimpiä ylilyöntejä, ovat viime päivinä blogikirjoituksissaan ja tiedotteissaan pyrkineet keräilemään itselleen tai edustamilleen tahoille irtopisteitä ja kunniaa "torjuntavoitosta". Valitettava tosiasia on, että suomalaiset eivät ole olleet yksituumaisia. Jotkut ovat vastustaneet harrastajien etua julkisesti, osa vähän vähemmän julkisesti, esim. tekemällä kiristysehdotuksia jo valmiiksi kohtuuttomaan Komission esitykseen.

Lopputulos on tietysti tärkeämpi kuin se, kuka siitä kerää pisteet. Se, miten poliitikot toimivat tai ovat toimimatta, on kuitenkin äänestäjän kannalta oleellista tietoa, koska on kansallisen lainsäätäjän (eli hallituksen ja eduskunnan) käsissä, kuinka direktiivi implementoidaan eli pannaan täytäntöön Suomessa. Käyn tässä kirjoituksessa läpi yksityiskohtaisesti, mitä Neuvoston ja Parlamentin kompromissitekstissä sanotaan, ja mitä siitä minun mielestäni seuraa Suomen kannalta.

Direktiivin sisällöstä

1. Aseiden ja aseen osien merkitsemisestä

Artikla 4 edellyttää, että kaikki tuliaseet ja niiden oleelliset osat, jotka on valmistettu tai tuotu Unionin alueelle direktiivin voimaanastumisen jälkeen, on varustettu uniikilla, selkeällä ja pysyvällä merkinnällä. Merkinnän tulee sisältää tieto valmistajasta ja valmistusmaasta, valmistusvuosi ja sarjanumero. Jos osa on niin pieni, että kaikki edellämainitut tiedot eivät mahdu siihen, merkinnän tulee sisältää vähintään sarjanumero.

Oleelliset osat on määritelty artiklassa 1: piippu (barrel), runko tai kehys (frame, (upper&lower) receiver), luisti (slide), rulla (cylinder), lukko tai sulkulaite (bolt, breech block).

Kansallisen lainsäätäjän päätettäväksi jää, millaisia merkintävaatimuksia asetetaan "historiallisesti merkittäville" aseille ja aseen osille. Tämä tärkeä lisäys mahdollistaa sen, että maahantuotuja perinneaseita ei tarvitse turmella artiklan 4 mukaisilla merkinnöillä.

2. Luvan myöntämisen edellytyksistä

Artikla 5 toteaa, että lupa hankkia ja pitää hallussa ampuma-asetta voidaan myöntää pääsääntöisesti henkilölle, joka on täyttänyt 18 vuotta. Alle 18-vuotiaalle voidaan kuitenkin myöntää lupa hankkia ase muulla tavoin kuin ostamalla (siis esimerkiksi perimällä) ja pitää asetta hallussaan metsästystä tai urheiluammuntaa varten, jos kyseisellä henkilöllä on tähän huoltajan suostumus, ja jos huoltaja tai muu aikuinen, jolla on lupa aseen hallussapitoon, ottaa vastuun aseen lainmukaisesta säilyttämisestä.

Aseluvan edellytyksenä on myös, että henkilön ei voida olettaa olevan vaaraksi itselleen, toisille tai yleiselle järjestykselle. Syyllistyminen tahalliseen väkivaltarikokseen katsotaan osoitukseksi tällaisesta vaarasta.

Jäsenmaat edellytetään peruuttamaan B-kategorian aseeseen myönnetty lupa, jos käy ilmi, että luvanhaltijalla on hallussaan lipas tai latauslaite, joka sopii keskisytytteistä patruunaa käyttävään itselataavaan tai lippaallisella kertatulella toimivaan aseeseen, ja johon mahtuu yli 10 (pitkät aseet) tai yli 20 (lyhyet aseet) patruunaa, paitsi jos kyseiselle henkilölle on myönnetty lupa artiklan 6 tai 7 nojalla.

Palaan tähän kysymykseen hiukan tuonnempana, mutta suomeksi edellinen kappale tarkoittaa seuraavaa:

Jos sinulle on lupa esimerkiksi kategorian B7 aseeseen, eli itselataavaan, keskisytytteistä patruunaa käyttävään kivääriin, joka muistuttaa sarjatuliasetta, siis esimerkiksi AR15- tai AK47-kivääriin, lupasi tähän aseeseen peruutetaan, jos viranomainen saa tietoonsa, että hallussasi on yli 10 patruunan lipas. Jos haluat pitää aseen ja yli 10 patruunan lippaan luvallisesti hallussasi, sinulla tulee olla artiklan 6 tai 7 nojalla myönnetty lupa.

3. Aseiden säilytyksestä

Direktiivi jättää jäsenmaille paljon harkintavaltaa aseiden säilytyksen suhteen. Jäsenmaiden tulee luoda aseiden ja ampumatarvikkeiden säilytystä ja valvontaa koskevat säännöt, joilla minimoidaan riski niiden päätymisestä vääriin käsiin.

4. Aseiden ja ampumatarvikkeiden etäkauppa

Direktiivin artikla 5b edellyttää, että aseiden, aseen osien ja ampumatarvikkeiden etäkaupassa ostajan henkilöllisyys ja hankkimislupa tarkistetaan ennen tuotteen luovutusta tai viimeistään sen yhteydessä, ja että tarkistamisen suorittaa joko asealan elinkeinonharjoittaja tai viranomainen tai viranomaisen edustaja.

5. A-kategorian aseet, aseen osat ja ampumatarvikkeet

Direktiivin artikla 6 käsittelee mahdollisuuksia myöntää lupia A-kategorian aseisiin eli "kiellettyihin aseisiin". Artikla 6(1) edellyttää, että jäsenmaat tekevät kaikkensa tällaisten aseiden hankkimisen ja hallussapidon estämiseksi sekä takavarikoivat laittomasti hallussapidetyt aseet.

6(2) toteaa, että poikkeuksellisesti ja perustelluissa tapauksissa A-kategorian aseisiin voidaan myöntää lupia kriittisen infrastruktuurin ja arvokohteiden sekä -kuljetusten suojelemiseen. Samoin näihin aseisiin voidaan myöntää lupia kansalliseen puolustukseen, opetukseen, tutkimukseen ja kulttuurihistoriaan liittyvistä syistä, jos tämä ei vaaranna yleistä järjestystä.

6(2a) antaa mahdollisuuden myöntää keräilijöille lupia A-kategorian aseisiin ja korostaa samalla aseiden turvallista säilytystä. Artikla 1(c1k) määrittelee "keräilijän" luonnolliseksi tai oikeushenkilöksi, joka on omistautunut tuliaseiden ja ampumatarvikkeiden keräilylle ja säilyttämiselle, ja jonka jäsenmaa on tunnustanut keräilijäksi.

Artikla 6(3c) mahdollistaa kategorioihin A6 ja A7 kuuluvien aseiden hankkimisen ja hallussapidon urheiluammuntaperusteella, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

a) todistus siitä, että henkilö osallistuu harjoituksiin tai kilpailuihin, jotka kansallinen tai kansainvälinen virallinen urheiluammuntaorganisaatio tunnustaa;

b) virallisen urheiluammuntajärjestön todistus siitä, että henkilö on ampumaseuran jäsen ja harjoitellut ampumista säännöllisesti vähintään edeltävien 12 kuukauden ajan;

c) ampuma-ase soveltuu hakemuksessa ilmoitettuun urheiluammunnan lajiin.

6(3ca) on hiukan vaikeaselkoinen. Englanninkielinen teksti kuuluu näin:

[...] the target shooter is actively practising for or participating in shooting competitions recognised by an official shooting sport organisation of that Member State or by an internationally established and officially recognised shooting sport federation;

Ensimmäisessä versiossa edellytettiin kilpailuihin osallistumista, mutta kriittisen palautteen jälkeen tekstiin lisättiin lihavoidut sanat "aktiivisesta harjoittelusta". Jos tekstiä tulkitaan kirjaimellisesti, luvan saamiseksi ei riitä se, että harjoittelee tunnustettua ampumaurheilulajia, vaan hakijan on harjoiteltava urheilujärjestön tunnustamaa kilpailua varten. Miten henkilö voi näyttää toteen, että hän harjoittelee kilpailua varten eikä muuten vain?

6(3cd) on omituinen pykälä, joka on lisätty direktiiviin Sveitsiä varten. Vaikka Sveitsi ei ole EU:n jäsen, se on Schengen-alueen jäsen, ja sen on noudatettava sellaista EU-lainsäädäntöä, joka on laadittu Schengen-alueen suojelemiseksi. Koska Sveitsi on myös suora demokratia, on olemassa riski, että se päättää mieluummin erota Schengen-alueesta kuin muuttaa historiallista käytäntöään, jossa reserviläiset säilyttävät puoliautomaattiseksi muutettuja (ja A6-kategoriaan kuuluvia) rynnäkkökivääreitään kotona.

6(3cd) toteaa, että jos jäsenmaassa on vähintään viimeiset 50 vuotta ollut yleiseen asevelvollisuuteen perustuva järjestelmä, jossa reserviläiset säilyttävät asetta kotonaan, tällaisille henkilöille voidaan myöntää jatkossakin lupia urheiluammuntaperusteella.

Samalla kuitenkin todetaan, että kaikki artiklan 6 määräykset pätevät. Näin ollen jää epäselväksi, mitä lisäarvoa 6(3cd) tuo kenellekään.

6. Aselupien yleisistä ehdoista

Artikla 7 toteaa, että myönnettyjä aselupia tulee tarkastella ("review") säännöllisesti ja vähintään viiden vuoden välein. Lupaa voidaan jatkaa, jos sen myöntämiselle asetetut edellytykset ovat edelleen olemassa.

Kohdassa 7(4a) todetaan, että jos henkilölle on ennen direktiivin voimaanastumista myönnetty lupa sellaiselle itselataavalle aseelle, joka direktiivin uudistuksen myötä siirtyy kategoriaan A6, A7 tai A8, jäsenvaltio voi halutessaan "vahvistaa" ("confirm") tällaiset luvat ja jatkaa tai pidentää niitä.

Mitä edelläsanottu tarkkaan ottaen tarkoittaa, on hämärän peitossa. Kuten ylempänä näimme, artikla 6(3c) antaa joka tapauksessa mahdollisuuden myöntää lupia A-kategorian puoliautomaattisiin aseisiin esimerkiksi urheiluammuntaperusteella. Artikla 7(4a) taas mahdollistaa olemassaolevien lupien jatkamisen. Mahdollisesti artikla 7(4a) viittaa sellaisiin aseisiin, jotka on luvitettu jollakin muulla kuin urheiluammuntaperusteella.

7. Suurikapasiteettisista lippaista

Artikla 10(1) määrää, että yli 10 (pitkät aseet) tai yli 20 (lyhyet aseet) patruunaa vetävien lippaiden hankkiminen sallitaan vain henkilölle, jolla on artiklan 6(3c) tai 7(4a) nojalla (kts. edellä) myönnetty lupa.

8. Epäilyttävistä kaupoista

Artiklassa 10(2) sanotaan, että kauppiaalla on mahdollisuus kieltäytyä myymästä ampumatarvikkeita tai niiden komponentteja, jos ostotapahtuma on luonteeltaan tai määrältään epäilyttävä. Epäilyttävänä voidaan pitää esim. sitä, että ostaja kieltäytyy todistamasta henkilöllisyyttään ja haluaa maksaa käteisellä, tai että ostettavat määrät ovat ilmoitettuun käyttötarkoitukseen nähden epätavallisia.

Edelläsanottu lienee relevanttia niiden maiden kannalta, joissa ampumatarvikkeiden myyntiä ei kontrolloida tai rekisteröidä. Suomessa ammuksia saa ostaa vain aselupaa näyttämällä, ja myyjällä on velvollisuus pitää myynnistä kirjaa.

9. Aseiden kuljettaminen jäsenmaasta toiseen

Artiklaa 12(2) päivitetään siltä osin, että myös A-kategorian aseet, jotka on luvitettu artiklan 6(3c) tai 7(4a) nojalla (kts. edellä), voidaan merkitä Eurooppalaiseen ampuma-asepassiin, ja että niitä voidaan ilman ennakkoilmoitusta kuljettaa jäsenmaiden läpi ja jäsenmaihin. Haltijan on kuitenkin pystyttävä osoittamaan kuljettamisen tarkoitus, esim. näyttämällä kilpailukutsu.

Jäsenmaalla on kuitenkin mahdollisuus olla soveltamatta artiklaa 12(2) ja kieltää tiettyjen aseiden tuominen alueelleen, etenkin jos kyseiselle asetyypille ei kyseisessä maassa myönnetä lupia artiklan 6(3c) tai 7(4a) nojalla.

10. Tiedonvaihdosta

Artikla 13(4) määrää jäsenmaat vaihtamaan elektronisesti tietoa hylätyistä lupahakemuksista, jos hylkäämisen perusteena ovat turvallisuusnäkökohdat tai hakijan henkilökohtainen epäluotettavuus.

11. Vaikutusten seuranta

Artikla 17 määrää Komission tuomaan viiden vuoden välein Parlamentille ja Neuvostolle selonteon direktiivin vaikutuksista sekä, "if appropriate", uusia ehdotuksia erityisesti koskien aseiden kategorisointia.

Vaikutusten seuranta on tietenkin hyvä asia, mutta odotettavissa lienee, että Komissio tulee viiden vuoden välein ehdottamaan kaikkea sitä, mitä se ei tällä kertaa saanut ajettua läpi.

12. Uudet kategoriat

Liite I luokittelee tuliaseet kategorioihin A ("kielletyt aseet"), B ("luvanvaraiset aseet") ja C ("ilmoituksenvaraiset aseet"). Kategoria D (sääntelemättömät aseet) poistuu uudistuksen myötä. Deaktivoidut aseet, jotka tuodaan markkinoille direktiivin voimaanastumisen jälkeen, sijoittuvat kategoriaan C.

A-kategoriaan luodaan kolme uutta alakategoriaa. Tämä on urheiluampujien kannalta direktiivimuutoksen keskeinen kohta:

A6: Automaattiaseet, jotka on muutettu puoliautomaattisiksi.

A7: Seuraavat, keskisytytteistä patruunaa ampuvat, puoliautomaattiset aseet:

a) lyhyet ampuma-aseet, joilla on mahdollista ampua lataamatta yli 21 laukausta, jos latauslaite ("loading device"), jonka kapasiteetti ylittää 20 patruunaa, on osa ampuma-asetta, tai jos siihen on liitettynä irrotettava latauslaite ( = lipas), jonka kapasiteetti ylittää 20 patruunaa;
b) pitkät ampuma-aseet, joilla on mahdollista ampua lataamatta yli 11 laukausta, jos latauslaite ("loading device"), jonka kapasiteetti ylittää 10 patruunaa, on osa ampuma-asetta, tai jos siihen on liitettynä irrotettava latauslaite ( = lipas), jonka kapasiteetti ylittää 10 patruunaa;

Muotoilu on äärimmäisen sekava, mutta direktiivin perustelutekstissä tehdään selväksi, että tällä ei tarkoiteta aseita, joihin on mahdollista liittää yli 10 tai 20 patruunan lipas. Sillä tarkoitetaan aseita, joihin on konkreettisesti kiinnitettynä yli 10 tai 20 patruunan lipas.

Käytännössä tämä siis merkitsee sitä, että esimerkiksi AR15- tai AK47-tyyppinen itselataava kivääri säilyy kategoriassa B7 ("luvanvaraiset aseet"), jos siinä ei ole lipasta lainkaan, tai jos siihen on kiinnitettynä korkeintaan 10 patruunan lipas. Jos aseeseen kiinnitetään tätä suurempi lipas, kokonaisuus (ase+lipas) on A7-kategorian tuote.

Lisäksi on huomattava, että lipasrajoitukset koskevat ainoastaan sellaisia puoliautomaattisia kivääreitä, jotka on valmistettu puoliautomaattisiksi. Puoliautomaattiset kiväärit, jotka on konvertoitu sarjatuliaseista, kuuluvat kategoriaan A6 riippumatta siitä, millainen lipas niissä on.

A8: Puoliautomaattiset pitkät aseet, jotka voidaan taitto- tai teleskooppiperän avulla lyhentää alle 60-senttisiksi ilman, että ne menettävät toiminnallisuuttaan.

Välttämättömät vaikutukset Suomeen

Trilogin tuloksena syntynyt teksti on sekava ja sisäisesti ristiriitainen, mikä heijastelee sen syntyprosessia. Kaikki ovat halunneet siihen jotakin ja vastustaneet jotakin muuta. Juristeilta kuluu kahvia ja tupakkaa, kun direktiivin henkeä yritetään tulkita ja implementoida kansalliseen lakiin.

Minä en ole juristi, mutta direktiiviä suurennuslasilla tavaten ja kansallisen lakimme kohtuullisen hyvin tuntien arvioisin, että eduskunta pääsee halutessaan melko helpolla.

1. Itselataavat sra- ja ipsc-kiväärit

AR15- ja AK47-tyyppisiä aseita ei kielletä. Jos sovellettua reserviläisammuntaa ja practical-ammuntaa suostutaan harrastamaan 10 patruunan lippailla, on varmaa, että mikään ei muutu suhteessa nykytilanteeseen. Kyseiset aseet pysyvät siellä, missä ne ovat nykyäänkin, eli kategoriassa B7.

Myös harrastaminen yli 10 patruunan lippailla voi ymmärtääkseni jatkua entisillä ehdoilla. On huomattava, että direktiivi on lainsäädäntöohje, ei sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä (kuten asetukset). Jäsenvaltion ei tarvitse soveltaa kansallisessa laissa EU-direktiivin asekategorioita. Riittää, että kategorioissa määriteltyjä asetyyppejä kontrolloidaan siten kuin direktiivi edellyttää.

Direktiivi toteaa, että A6- ja A7-kivääreihin voidaan myöntää lupia urheiluammuntaperusteella, jos harrastus näytetään toteen. Suomessa tämän on jo nyt asian laita. Itselataavaan, suurikapasiteettiseen kivääriin voi tänä päivänä käytännössä saada luvan vain urheiluammuntaperusteella.

Juu, tiedän, että joissakin tapauksissa niihin on myönnetty lupia myös metsästysperusteella, mutta tämä on poikkeuksellista.

Suomi siis kontrolloi jo nyt, ainakin käytännössä ellei teoriassa, itselataavia aseita siten kuin uusi direktiivi edellyttää. On vaikea nähdä, mitä saavutettaisiin vaatimalla näiden aseiden uudelleenluvittamista tai -rekisteröintiä.

Direktiivin mukaan suurikapasiteettisista lippaista ei tulisi itsessään luvanvaraisia, mutta niiden hankkiminen olisi sallittua vain henkilölle, jolla on artiklan 6(3c) tai 7(4a) nojalla myönnetty lupa. Suomen nykyiset urheiluperusteiset luvat voidaan mielestäni katsoa takautuvasti artiklan 6(3c) nojalla myönnetyiksi, koska niiden myöntämisperusteet vastaavat kyseisen artiklan määritelmää. Lippaiden kanssa sovellettaisiin siis sitä, mikä on tällä hetkellä tilanne äänenvaimentimien kanssa.

Jos tulkintani on oikea, vaikutukset kohdistuisivat lähinnä niihin elinkeinonharjoittajiin, jotka myyvät tai valmistavat lupavapaita asetarvikkeita. Suurikapasiteettisia lippaita saisivat jatkossa myydä vain lisensioidut asekauppiaat. Tämä epäilemättä vaikuttaisi lippaiden hintoihin ja saatavuuteen.

2. Tapaus Valmet Petra

Valmet Petra on yksittäinen asemalli, johon direktiivillä on vaikutus. Kyseessä on AK47-pohjainen metsästysase, johon on tietääkseni myönnetty lupia lähinnä metsästysperusteella. Siihen on saatavissa yli 10 patruunan lippaita. Tällaisen lippaan kiinnittäminen aseeseen tekee Valmet Petrasta A7-aseen, jollaiseen ei voi saada lupaa metsästysperusteella.

Metsästyslainsäädäntö tietysti kieltää yli kolmen patruunan lippaan käytön metsästyksessä, mutta uuden direktiivin myötä Valmet Petran omistaja ei voi käyttää yli 10 patruunan lipasta rataharjoittelussakaan, eikä edes pitää hallussaan sellaista lipasta.

3. Aseiden kuljettaminen maasta toiseen

Harrastajapiireissä on oltu huolissaan siitä, voidaanko A-kategoriaan ("kielletyt aseet") kuuluvia aseita siirtää jäsenmaasta toiseen esim. kilpailuihin osallistuttaessa. Artikla 12(2) mahdollistaa urheiluammuntaperusteella luvitettujen A-aseiden merkitsemisen EU:n ampuma-asepassiin. Ongelma on se, että jotkut lentoyhtiöt kieltäytyvät omien sääntöjensä puitteissa kuljettamasta "sota-aseita" (joita vanhan direktiivin A-aseet pääasiassa ovat).

Tyhjentävää vastausta on tässä vaiheessa mahdotonta antaa. Täytyy kuitenkin huomioida, että itselataava kivääri itsessään ei siirry A-kategoriaan (poislukien entiset sarjatuliaseet). Lippaaton ase kuuluu kategoriaan B7, ja kuljetettaessahan kaikki aseet ovat lippaattomia. Koska myöskään lipas itsessään ei kuulu A-kategoriaan (eikä mihinkään muuhunkaan kategoriaan), ei pitäisi olla mitään estettä sille, että asetta ja lipasta voi kuljettaa entisin ehdoin, kunhan ne ovat irti toisistaan.

Lippaan hallussapito edellyttää sitä, että sen haltijalla on "A-luvitus", eli artiklan 6(3c) mukainen lupa, mutta - kuten ylempänä huomautin - kaikki olemassaolevat sra- tai ipsc-perusteiset luvat ovat jo nyt artiklan 6(3c) mukaisia.

Nähtäväksi jää, mitä tämän asian suhteen tapahtuu.

4. Lupien määräaikaisuus ja luvanhakijan lääketieteellinen arviointi

Artikla 7 toteaa, että lupia tulee arvioida vähintään viiden vuoden välein, ja että niitä voidaan jatkaa, jos luvan myöntämisen edellytykset ovat edelleen olemassa. Näkisin, että pahimmillaan tämä tarkoittaa samanlaista harrastuksen jatkumisen osoittamisvelvollisuutta, joka tällä hetkellä koskee käsiaselupia. Järjestelmä on mahdollista tehdä asiakasystävälliseksi, jos siihen on kansallisesti halua.

Muotoilu on huomattava parannus suhteessa Komission alkuperäiseen esitykseen, jossa kaikki luvat olivat kategorisesti voimassa korkeintaan viisi vuotta kerrallaan.

Direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot luovat luvanhaltijoita koskevan "monitorointijärjestelmän", joka voi olla luonteeltaan määräaikainen tai jatkuva. Suomalaisen viranomaistulkinnan mukaan nykyiset voimassaolevat käytännöt, esimerkiksi lääkärien ilmoitusvelvollisuus ja lupa- sekä poliisirekisterien säännöllinen ristiinajo, täyttävät direktiivin määritelmän "jatkuvalle monitorointijärjestelmälle". Direktiivin perusteluteksti mainitsee erikseen, että psykologisten testien ja lääketieteellisen arvioinnin käyttöönotto jätetään jäsenmaiden harkintaan.

5. Deaktivoitujen aseiden lippaat

Yksi kysymyksiä herättävä yksityiskohta ovat lupavapaiden deaktivoitujen aseiden lippaat, tai lippaat, joita käytetään vaikkapa kukkapurkkina tai koriste-esineenä. Kuten ylempänä näimme, direktiivin artikla 5 edellyttää, että jos henkilöllä on hallussaan suurikapasiteettinen lipas ilman artiklan 6(3c) tai 7(4a) nojalla myönnettyä A-lupaa, hänen lupansa B-kategorian aseeseen tulee peruuttaa. Direktiivi ei mainitse, että kyseisen lippaan tulisi kuulua tai sopia kyseiseen B-kategorian aseeseen. Eli selkokielellä: Jos henkilöllä on metsästysperusteella luvitettu itselataava kivääri, jonka lipaskapasiteetti on korkeintaan 10 patruunaa, ja jos viranomainen havaitsee hänen hallustaan esimerkiksi Suomi-konepistoolin rumpulippaan (ilman Suomi-konepistoolia), lupa metsästysaseeseen peruutetaan.

Tämä ei kuulosta kovin järkevältä eikä reilulta.

6. Yhdistymisvapaus

Artiklan 6(3c) mukaan kategorioihin A6 ja A7 kuuluviin aseisiin voidaan myöntää lupa vain henkilölle, joka on rekisteröidyn ampumaseuran jäsen. Suomessa on aselain uudistamisen yhteydessä tutkittu mahdollisuutta edellyttää luvanhakijoilta ampumaseuran jäsenyyttä. Tällaisen vaatimuksen on kuitenkin katsottu olevan ristiriidassa perustuslain takaaman (negatiivisen) yhdistymisvapauden kanssa.

Tosiasiassa seurajäsenyyttä toki monissa tapauksissa edellytetään, koska AR15- ja AK47-pohjaisiin aseisiin voi käytännössä saada luvan vain harrastamalla lajeja, joita ei voi harrastaa kuulumatta johonkin seuraan. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten eduskunta aikoo tästä periaatteellisesta dilemmasta selviytyä.

7. Aseiden ja ampumatarvikkeiden etäkauppa

Artiklaa 5b on tulkittava siten, että aseiden ja ampumatarvikkeiden etämyynti suoraan myyjältä asiakkaalle ei enää ole mahdollista, vaan tavara on toimitettava esimerkiksi alan liikkeeseen, joka tarkistaa ostajan henkilöllisyyden ja luvan ennen tavaran luovuttamista.

8. Keräilijät

Direktiivillä ei näyttäisi olevan suoria vaikutuksia asekeräilijöihin.

Miten meni niinku omast miälest?

Nyt käsillä olevaa lopputulosta voidaan arvioida erilaisilla mittareilla. Se on paljon parempi kuin Komission alkuperäinen esitys. Se on myös paljon parempi kuin Neuvoston alkuperäinen kanta viime kesäkuulta. Toisaalta se on huonompi kuin "nollavaihtoehto" eli se, että ei tehtäisi yhtään mitään.

Direktiivin aiheuttamat muutospaineet ovat oman ymmärrykseni mukaan vähäiset Suomessa, ja ammunnanharrastajana olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että epäkohtien kanssa voi elää. Kantaani vaikuttaa olennaisesti tietoisuus siitä, että a) tässä olisi voinut käydä paljon huonommin, ja b) tämän parempaa lopputulosta ei vallitsevassa todellisuudessa ole saatavilla. Jos tässä kirjoituksessa käsitelty versio kaatuu Neuvostossa tai Parlamentissa, seuraava versio (joka väistämättä tulee) ei lainkaan välttämättä ole parempi eikä edes yhtä hyvä. Trilogissa saavutettua kompromissia eivät vastusta ainoastaan ne harrastajat, joiden mielestä ei saa antaa tuumakaan periksi, vaan myös ne, jotka olisivat halunneet kieltää ja rajoittaa paljon enemmän.

Prosessi on tuonut selkeästi esille sen, miten erilaisia eri jäsenmaiden aselainsäädännöt ovat. Esimerkkinä voidaan mainita A6- ja A7-kategorioihin kohdistuvat tiukennukset, jotka eivät juurikaan kosketa suomalaisia harrastajia, koska A6-aseita on vähän ja A7-aseet on jo luvitettu niillä perusteilla, joihin uusikin direktiivi antaa mahdollisuuden. Eräissä Itä-Euroopan maissa A6-aseita taas on yksityisessä omistuksessa runsaasti, ja niille on myönnetty lupia esimerkiksi itsepuolustus- ja metsästysperusteella, joita uusi direktiivi ei tunnusta.

Toisaalta minun ja muiden suomalaisten on ollut ajoittain vaikeaa saada ymmärrystä sille, että emme hyväksy lupien määräaikaisuutta. Esimerkiksi "liberaalista" aselainsäädännöstään tunnetussa Tshekissä kaikki luvat ovat voimassa viisi vuotta kerrallaan, Alankomaissa vuoden kerrallaan. Näiden maiden kansalaisille määräaikaiset luvat eivät ole punainen vaate vaan jotain, mihin on totuttu.

Tarkoitukseni on käydä perusteellinen keskustelu niin harrastajien edunvalvojien kuin oikeamielisten meppikollegoidenkin kanssa ennen kuin päätän, miten toimin lopullisessa äänestyksessä. Otan myös mielelläni vastaan palautetta, joka koskee tässä kirjoituksessa esitettyjä tulkintoja. Näissä tunnelmissa toivotan kaikille hyviä vuoden viimeisiä päiviä!


Takaisin