20.12.2007

Älä suvaitse suvaitsematonta

Gates of Vienna -blogin kautta törmäsin EU:ssa tehtyyn ehdotukseen juridisista toimista taistelussa ksenofobiaa ja rasismia vastaan. EU ei ole koskaan kiinnostanut minua kovin paljon. Ehkä sen pitäisi.

"Tämän puiteratkaisun tarkoituksena on varmistaa, että rasismista ja ksenofobiasta voidaan Euroopan Unionissa langettaa tehokkaita, kohtuullisia ja varoittavia rangaistuksia."

Jo alku on lupaava. Koska rasismi (käsitys eri rotujen olemassaolosta, mahdollisesti niiden välisistä eroista, mahdollisesti niiden keskinäisestä arvohierarkiasta) on mielipide ja ksenofobia (muukalaiskammo) tunnetila, en oikein keksi, mistä muusta olisi kyse kuin ajatusrikoslainsäädännöstä.

Mutta kaikkihan riippuu "rasismin" ja "ksenofobian" määrittelystä:

"Rasismilla ja ksenofobialla tarkoitetaan yksilöön kohdistuvaa vastenmielisyyttä, joka perustuu rotuun, väriin, alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, kansalliseen tai etniseen alkuperään."

On siis tarkoitus kriminalisoida vastenmielisyyden tunteet?

Tietyistä, rasismin tai ksenofobian motivoimista teoista tulee rangaistavia rikoksia:

* julkinen yllytys väkivaltaan tai vihaan
* julkiset loukkaukset tai uhkaukset
* kansanmurhien tai ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten julkinen hyväksyminen
* rasistisia tai ksenofobisia ilmauksia sisältävien kirjoitusten, kuvien tai materiaalien levittäminen
* rasistisen tai ksenofobisen ryhmän johtaminen (ryhmällä tarkoitetaan vähintään kahdesta henkilöstä koostuvaa järjestäytynyttä organisaatiota)

Myös yritys, yllytys ja avustaminen ovat rangaistavia.

Kuvaukset täyttäviä rikoksia toki tapahtuu Euroopassa. Esimerkiksi vasemmistoanarkistit ovat Ruotsissa julkisesti yllyttäneet pahoinpitelemään skinejä (vakaumus). Muslimit ovat eri yhteyksissä yllyttäneet tappamaan uskottomia (vakaumus) ja juutalaisia (uskonto, etninen tausta) sekä joko kiistäneet holokaustin ja Turkin armenialaisten kansanmurhan tai ylistäneet niitä. Britannian ja Saksan moskeijoissa on jaettu audiomateriaaleja, joissa syyllistytään kaikkiin yllälueteltuihin tekoihin.

Mutta ehkä EU ei tarkoita tällaisia rikoksia.

Vakavasti puhuen kaksi ensimmäistä rikostyyppiä ovat mielenkiintoisia. Väkivaltaan yllyttäminen tai uhkailu on helppoa määritellä. Jos vaikkapa vaatisin muslimien tappamista tai uhkaisin itse ryhtyä sellaiseen, syyllistyisin näihin tekoihin. Mutta mitä on julkinen yllytys vihaan tai julkinen loukkaus? Onko loukkaus sellainen negatiivinen väite, joka ei pidä paikkaansa? Vai sellainen, joka - vaikka pitäisikin paikkansa - loukkaa kohdettaan?

Muslimeja loukkaa, jos islamia kutsutaan väkivaltaiseksi, naisia alistavaksi pedofiiliuskonnoksi. Ovatko väitteet EU:n tarkoittamassa mielessä loukkaavia? Islam kutsuu korkeimpien oppineidensa suulla pyhään sotaan ja maailmanvalloitukseen. Merkittävä osa muslimeista on joko valmiita uskonnolliseen väkivaltaan tai ainakin hyväksyy sen hiljaa. Islamin korkeimmat oppineet kutsuvat naista miestä alemmaksi olennoksi, jota saa lyödä, ellei se muuten tottele, ja jonka saa raiskata, ellei se pukeudu säädyllisesti. Lähes kaikissa islamilaisissa maissa naitetaan pikkutyttöjä vanhoille miehille, eikä islamin piirissä ole vaikutusvaltaisia koulukuntia, jotka kyseenalaistaisivat käytännön. Jo uskonnon perustaja oli sanan nykyisessä merkityksessä pedofiili.

Koska kaikki islamiin tai muslimeihin kohdistuva kritiikki loukkaa muslimeja, muslimien loukkaantumisen ottaminen loukkaavuuden mittatikuksi johtaa tilanteeseen, jossa islamia ja muslimeja, toisin kuin kaikkia muita, ei saa kritisoida. Ei kai tällainen tilanne voi olla siedettävä.

Ymmärrän, että on olemassa myös tarkoituksellista islamin loukkaamista. Esimerkiksi koraanin kierittely sianpaskassa ja performanssin asettaminen YouTubeen olisi ilman muuta tahallinen loukkaus. Mutta koskisiko tällaisenkaan teon kieltäminen tasapuolisesti kaikkia, vai olisiko sen tarkoitus suojella ainoastaan muslimeja?

Lokakuussa ruotsalaiset uusnatsit tuhosivat kirveillä ja rautaputkilla History of Sex -näyttelyn taideteoksia Lundissa. Motiivina oli halu estää "perverssin taiteen esittäminen". Yksi taideteoksista oli nimeltään Piss Christ, Jeesusta ristillä esittävä patsas upotettuna astiaan, jossa oli taiteilija Anders Serranon virtsaa.

Museon johtajan mielestä isku oli hyökkäys demokratiaa ja sananvapautta vastaan. Ehkä se olikin, mutta mielestäni on aika selvää, ettei pissa-Kristuksella ollut muuta funktiota kuin loukata kristittyjä. Taideväki varmaan itse kutsuisi sitä dekonstruoinniksi, epädramatisoinniksi tai vastaavaksi, mutta tuleeko EU sallimaan myös islamin vastaavan epädramatisoinnin ja dekonstruoinnin? Kun Sverigedemokrater-puolue julkaisi tanskalaisia pilapiirroksia nettisivuillaan, turvallisuusviranomaiset, ministeritasolta saamiensa ohjeiden mukaisesti ja lakia rikkoen, panivat sivut kiinni.

En muista taideväen olleen kovin huolissaan hyökkäyksestä demokratiaa ja sananvapautta vastaan. Vaikka mainitut pilapiirrokset sentään sisälsivät selkeän ja ajankohtaisen poliittisen viestin, toisin kuin (ainakin minun mielestäni) pissa-Kristus.

Huomautettakoon, että kun järjestö nimeltä Suomen Sisu julkaisi omilla sivuillaan samat piirrokset, ulkoministeri Tuomioja tuomitsi ja pääministeri Vanhanen pyysi maailmaa polttavilta muslimeilta anteeksi. Lopuksi asia päättyi valtionsyyttäjälle. Täälläkään en muista kenenkään olleen kovin huolissaan demokratiasta ja sananvapaudesta.

Koskeeko siis tulevaisuuden EU:ssa loukkaamissuoja vain niitä, jotka älyävät loukkaantua? Loppuuko myös kristinuskon epädramatisointi?

Mitä tarkoittaa yllyttäminen vihaan? Enhän minä voi päättää sitä, millaisia tuntemuksia esimerkiksi maahanmuuttajien rikollisuutta koskevat kirjoitteluni lukijassa herättävät. Sen myönnän tietysti suureen ääneen, että tarkoitukseni on lietsoa maahanmuuttovastaisia asenteita. Tämä taas johtuu siitä, että maahanmuutto, nykyisessä muodossaan, on kohtalokasta niille asioille, joita minä pidän tärkeinä, eikä maahanmuuttopolitiikassa tapahdu muutosta, elleivät ihmisten (= äänestäjien) asenteet muutu. En voi kritisoida maahanmuuttoa kritisoimatta myös maahanmuuttajien tekemisiä ja olemisia. Niiden kritisointi taas, sanomattakin selvää, on omiaan lisäämään negatiivisia tuntemuksia myös relevantteja maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Tämä on väistämätöntä.

Jos siis väitän esimerkiksi, että somalien maahanmuutto ja maassaolo ovat Suomelle katastrofi, onko tämä vihan lietsomista somaleja kohtaan? Tavallaan varmaan on, mutta pääasiassa ei. En minä arvostele sitä, minkä värisiä he ovat, mihin jumalaan he uskovat tai millaista ruokaa he syövät, vaan sitä, mitä heidän läsnäolonsa merkitsee Suomelle. Jos heidän tekemisensä ja olemisensa johtuvat siitä, että he ovat somaleja, minä en voi sille mitään.

Maahanmuutto- ja maahanmuuttajavastaisuus kumpuavat siitä tosiasiasta, että tietyt maahanmuuttajaryhmät elävät kuin siat pellossa. On luonnollista, että näiden ryhmien tekemisiä koskeva tieto lisää kielteistä suhtautumista, jopa vihaa, kyseisiin ryhmiin. EU-määritelmän mukaan siis pelkkä tieto voi olla rangaistavaa vihanlietsontaa. Mutta voidaanko tosiasioita ja niiden esittämistä kriminalisoida? Tai no, voidaan tietysti, mutta halutaanko niin tehdä?

On mielenkiintoista, että suojelun kohteena oleviin asioihin kuuluu "vakaumus", siis mielipide. Kuitenkin rikosmääritelmät johtavat siihen, että maahanmuuttajista tai maahanmuutosta saa käytännössä olla vain yhtä mieltä. Mikä tahansa kritiikki islamia tai maahanmuuttajia kohtaan voidaan tulkita loukkaavaksi tai vihaa lietsovaksi. Millaisia "vakaumuksia" säädöksellä siis on tarkoitus suojella? Onko vihanlietsonta maahanmuuttokriittisiä tai kansallismielisiä vastaan rangaistava rikos?

Entäpä rangaistukset? Ehdotukset sisältävät niin voimakkaita kaikuja Neuvostoliitosta, että selkää kylmää:

* julkisesta yllyttämisestä "rasistiseen vihaan" vankeusrangaistus, jonka enimmäismäärä ei saa alittaa kahta vuotta
* vaihtoehtoisena rangaistuksena yhdyskuntapalvelu tai osallistuminen koulutukseen
* kaiken rikoksessa käytetyn materiaalin takavarikointi
* julkisen avun epääminen juridisilta henkilöiltä

Viime mainittu sisältänee mahdollisuuden evätä puolue- ja järjestötuki organisaatioilta, jotka kritisoivat maahanmuuttoa.

EU:ssa puuhataan vankeusrangaistuksia ja uudelleenkoulutusleirejä niille, jotka ilmaisevat vääriä mielipiteitä. Ehkä se päivä, jolloin postiluukusta kolahtaa jopinpostia tai ovikello soi illalla, ei olekaan niin kaukana kuin olen ajatellut. Olen aina naureskellut kansallismielisten piirissä varsin yleiselle paranoialle, mutta sitten toisaalta kaksi nettikirjoittelijaa on juuri saanut kiihotushaasteen käräjille. Kun lisäksi tiedämme, että ex-vähemmistövaltuutettu Puumalainen on ennen muihin tehtäviin siirtymistään tehtaillut kuumeisesti tutkintapyyntöjä vihanlietsojista, kuka osaa sanoa, mitä kaikkea on parhaillaan lausuntokierroksella?

Näissä merkeissä haluaisin sanoa jotain kaikille tulevaisuudestaan huolestuneille kanssakirjoittajille: Omaa elämäänsä ei kannata ottaa liian vakavasti. Sellaisen puolesta, mihin uskoo, kannattaa mennä vankilaan tai tulla ammutuksi. Kaikki, mitä voimme matelemalla ja katumalla itsellemme saavuttaa, katoaa, kun meistä aika jättää. Siis melko pian. Sen sijaan valintojemme seuraukset elävät. Me muistamme Andrej Saharovin ja Aleksandr Solzhenitsynin, koska nämä eivät henkilökohtaisen hyvän vuoksi antaneet periksi, mutta me emme muista niitä miljoonia Ivan Ivanoveja, jotka pyysivät sanomisiaan anteeksi ja suorittivat perusteellisen itsekritiikin. Jos he eivät olisi luovuttaneet, Neuvostoliiton loppu olisi saattanut tulla hieman joutuisammin.

Totalitarismi on pakotettava hallitsemaan väkivallalla, koska tällöin se paljastaa itsensä. Jos se onnistuu hallitsemaan pelkällä pelolla, väärinajattelijoita yhden kerrallaan vaientamalla, ihmiset luulevat elävänsä vapaudessa ja yhteiskuntaamme riivaava syöpä saa kasvaa rauhassa.


Takaisin